tiistai 30. syyskuuta 2014

Hämähäkki, eläinlääkäri ja lintuaura

Tuossa viikon luetuimpien postausten kärjessä on köllötellyt jo pitkään koiran hätään liittyvä postaus. Piti oikein käydä katsomassa, millaisia lukijamääriä se on kerännyt, kun ei tuolta mihinkään tipu. Sitä on käyty lukemassa peräti 1226 kertaa! Se on muuten myös ainoa postaus, jossa ei ole mukana yhden yhtä valokuvaa.

Koira käytettiin lääkärillä jatkuvien mahaongelmien vuoksi. Kohta pitäisi selvittää rauhassa, mitä lääkkeitä pitää antaa milloin ja miten aloitetaan uusi ruokavalio. Ainakin on tunne siitä, että koiran hoito on hyvissä käsissä.

Toissaviikonlopun metsäretkeltä jäi kameraan muutama hämähäkkikuva. Kuvien ulkopuolelta täytyy kertoa, että tänään taivalla näin upean ison lintuauran. Se oli niin korkealla, ettei ollut mitään mahdollisuutta paljain silmin arvuutella, mitä ja ketä siellä lenteli. Komeaa oli silti. Elämyksiä löytyi siis myös eläinlääkärireissulta :-)



maanantai 29. syyskuuta 2014

Suurisuota ja Vanajanniemeä

Etsin sunnuntaina maisemia. Syksy on kaunista, mutta minä en jaksanut etsiä kuvattavaa riittävän kauan. Toisaalta silkkiuikkujen näkeminen ja seuraaminen lohduttivat paljon ja mieli oli hyvä loppujen lopuksi.

Aamusta kävin Janakkalan Suurisuolla. Suo oli suuri, mutta pitkospuut lyhyet. Parempi ehdottomasti kuin ei ollenkaan. Toivoisin silti, että niitä tulisi sinne jossain vaiheessa vielä hieman lisää. Opasteitakin kaipaisin lisää. Niitä ei ollut. pari luonnonsuojelualueen tolppaa löytyi, mutta muuten sai olla hukassa, jos osasi. Käymisen arvoinen paikka.




Reissusta ei tullut niin perusteellinen ja rauhallinen kuin olin suunnitellut monestakin syystä. Lyhyesti koottuna: melkein kaikki, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Mutta tulipahan käytyä. Joku kerta tutkin paikan sitten paremmin.

Palasin kotiin, söin aamiaisen, luin lehden ja nollasin mieleni. Lähdin sitten uudelle retkelle. Päädyin Vanajavedelle Hattulan Vanajanniemelle, missä on Hämeenlinnan kaupungin virkistysalue. Siellä näin silkkiuikut ja se riitti minulle, vaikkei muuta erityistä kuvattavaa eteen tullutkaan. Aamupäivällä ja keskipäivällä aurinko paistaa siellä sellaisesta suunnasta, että se rajaa kuvaamista. Onneksi ei häirinnyt lintukuvausta :-) Vaan kauniita, silmälle levollisia maisemia sielläkin on. Tässä pari kuvaa varjoisemmalta puolelta.




sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyn silkkiuikkuja

Vanajavedeltä löytyi vielä ainakin yksi silkkiuikkuperhe. Poikaset sukeltelivat ensin kaksin ja näyttivät kovin itsenäisiltä ja omavaraisilta.


Sitten poikaset alkoivat uida pois päin. Kuului (linnun) kiljuntaa ja poikasiin tuli vauhtia. Toiseen tuli vauhtia vielä enemmän kuin toiseen ;-)



Syynä pyrähdykseen ei ollut pelko, vaan nälkä. Toinen vanhemmista saapui kalastusreissulta kalasaaliin kanssa. Poikanen kiljui innoissaan matkalla ruokapaikalle :-)




Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi. Linnut eivät olleet aivan vieressä, joten kovin suuria kuvista ei silti saa. Minua liikutti poikasten riippuvuus vanhempien tuomasta ruoasta vielä tässä vaiheessa syksyä. Toivottavasti pärjäävät omillaan ajoissa...

lauantai 27. syyskuuta 2014

Harmaahaikaroita elokuulta

Tytär lähti, minä kävin lintutornilla, mutta eipä siellä kummoisia tapahtunut. Onneksi on näitä vanhoja... ;-)

Sillä aikaa kun poika syö alakerrassa pitsaansa ja mies odottaa nälkäisenä meidän ruokahetkeämme, laitan tänne muutaman harmaahaikaran kuvan. Niitäkin on tullut otettua, mutta laatu ei ollut sitä mitä toivoin. Nyt otin muutaman kuvan uudelleenkäsittelyyn - ette arvaa millä ohjelmalla ;-) Erot eivät ole nyt niin radikaalit kuin aikaisemmin, mutta omalla silmällä katsottuna ratkaisevat.

Klikkaa isommiksi.


Ennen ja jälkeen...




Tämä on ensimmäistä kertaa käsittelyssä...



Ennen ja jälkeen...




Ennen ja jälkeen...



perjantai 26. syyskuuta 2014

Tytär kotona, LR temppuili ja toimii taas

Tytär tuli kotiin eilen kuukauden Rovaniemi-elämän jälkeen. Olipa ihanaa päästä halaamaan :-) Lähtee pian taas matkaan, mutta eilen istuttiin vähän aikaa koko perhe kotona, kun poikakin tuli siskoansa tervehtimään. Oli jotenkin nostalgista :-)

Ikävämpää oli, että LR teki eilen temput ja päätti kieltäytyä käytöstä kokonaan. Yömyöhään asti tappelin ja taistelin sen kanssa, mutta se antoi virheilmoituksen ja sen jälkeen sulki itsensä. Kerta toisensa jälkeen. Hain apua Adoben sivuilta ja fb:n valokuvaajan neuvola -ryhmästä. Jälkimmäisen tuella sain vihdoin kiemurreltua itseni kuiville ja tänään LR on taas käytössä. Jos teille tulee tällainen virheilmoitus LR:n kanssa,


kannattaa " etsiä tietokoneen hakutoiminolla .LRDATA kansioita ja poistaa ne kokonaan LR osaa kyllä tehdä ne uudelleen."

Ehdin tehdä monen monta mokaa ennen tuota, mutta tuo on kaiken ydin. Ennen noiden kansioiden poistamista ei edes poistetun LR:n uudelleenasennus onnistunut (piti tosin tuon jälkeenkin ensin käynnistää kone uudelleen). Ehkä uudelleenasentamista ei olisi tarvinnut edes tehdä, jos olisin osannut alunperinkin etsiä oikean poistettavan kansion... Mutta tämä tiedoksi, jos jollekulle tulee sama tilanne eteen.

Tänään olen sitten päässyt taas kaivelemaan kuva-arkistoja (ulkona oli mahdottoman hämärää eikä innostanut kuvaamaan). Eniten etsin niitä tiedostoja, joiden käsittely ei ole tuottanut tyydyttävää tulosta aikaisemmin. ja niitähän löytyy :-)

Ensin kuva puukiipijästä, jonka olen käsitellyt aikaisemmalla ohjelmalla. Minua harmitti puhkipalaminen niin paljon, että nuo muut alla olevat kuvat jäivät silloin täysin käsittelemättä. Nyt palasin niiden pariin LR:llä. Näyttävät jotenkin paremmilta kuin tuo ensimmäinen :-)







keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kylmä ja kummallinen aamu - ja kesäisiä nokikanoja

Aamulla paikat olivat ulkona kuurassa, mutta minä olin pahasti myöhässä ja kuvaaminen oli täydellisesti pois laskuista. Aamuni ovat yleensä minuutilleen aikataulutettuja, mutta tänä aamuna minuutteja tuhraantui valtavasti johonkin. Olin jo lähdössä (valmiiksi myöhässä), kun hoksasin, etten ollut meikannut ollenkaan. En minä paljoa meikkaa, mutta iho tarvitsee aina hieman tasoittavaa väriä, lisäksi pientä rajausta silmiin ja ripsiväriä ripsiin. Siinäpä se. Mutta nyt ei ollut naamassa mitään... Kiireessä hutaisin hieman meikkivoidetta naamariin ja loput saivat odottaa. Silmien rajaus tapahtui juna-aseman parkkipaikalla hämärässä autossa (eikä siitä rajauskynästä enää edes irtoa mitään, pitäisi ostaa uusi). Ripsivärin ensimmäiset hutaisut junassa ennen torkuille asettumista, peilinä toimi kännykän kamera ja torkkuvaunussa oli tietenkin hämärää. Työpaikan naistenhuoneessa viimeistelin räpsyt työkuntoon... ;-)

Tänään tulin pakottavista syistä töistä selvästi tavallista aikaisemmin. Tämä on ollut kuin miniloma konsanaan, kun olin kotona jo ennen kolmea :-)

Olen opetellut lisää Lightroomin toimintoja ja kaivellut vanhoja kuvia käsittelyyn. Onneksi kesän jäljiltä on mahdottomasti käsittelemätöntä materiaalia odottamassa, ettei tarvitse murehtia kuvausmahdollisuuksien puutetta (autolla voi vielä ajaa vain lyhyitä matkoja).

Nokikanat ovat uudella ohjelmalla aukaistuna heti paljon enemmän erikseen. Tuo vaikea valkoisen ja mustan yhdistelmä avautuu raakakuvasta LR:llä kauniisti. Nokikanoja siis... :-)



tiistai 23. syyskuuta 2014

Koiran kiehnäämistä ja uusia kokeiluja

Muutaman viikon ajan töissä on ollut sen verran kiirettä ja työntäyteistä, että kiire on tullut uniin. Kiireunet vähentävät unen laatua ja olo on entistä väsyneempi. Viime yö oli ensimmäinen yö pitkään aikaan, kun nukuin kunnolla ja normaalisti. Tuli tarpeeseen :-)

Koira piehtaroi kaikissa 'tuoksuissa'. Syksy näyttää olevan pullollaan tuoksuja... Yhtenä iltana se löysi lammen rannalta jotain kiehnättävää ja alkoi piehtaroimaan niin, että putosi lopulta lampeen. loppui siihen se kiehnääminen sillä kertaa ;-) Mutta turha luulla, että se olisi oppinut siitä mitään... Vaisto on sillä järkeä voimakkaampi.

Lightroomilla testasin taas aikaisemmin käsittelemääni kuvaa, nimittäin tuota bannerin kuvaa. Tässä vanha ja uusi versio siitä kuvasta. Tykkään NIIIIIIIN paljon tästä uudesta ohjelmasta ja nimenomaan sen tuomista tuloksista :-)

Klikkaa suuremmaksi...



maanantai 22. syyskuuta 2014

Lightroomin kokeilu alkoi...

Lightroomin kokeilu alkoi tänään. Paljon tarvitsee taas opetella, että saa työkalusta irti saman, mitä edellisellä on saanut, mutta onhan näissä eroja. Se täytyy todeta jo tällä alkeellisellakin kokeilulla...

Tässä melkein samankokoiset kuvat samasta raakakuvasta kahdella eri ohjelmalla editoituna. Kyseessä on se edellisen postauksen hiirihaukka. Minun silmäni on näkevinään selvän laatueron, vaikka käytän uutta ohjelmaa vasta ilman sen erityisempiä ohjeita pelkällä muiden ohjelmien kasvattamalla näppituntumalla...

Sanooko sinun silmäsi mitään? Voihan olla, että olen vain näkevinäni jotain ;-) Tosin aiemmin otetuista silkkiuikkukuvista en saanut mitään tolkkua vanhalla editorilla ja nyt ihan jo ilman mitään tekemättä kuvasta aukeaa ihan silkkiuikun näköinen lintu...

Monet kuvat näyttävät vanhalla editprilla toivottoman ylivalottuneilta ja puhkipalaneilta säädöistä huolimatta. Siksi tätä kokeilua halusinkin - nähdäkseni, missä vika oikein on. Ohjelmassa, kamerassa vai kuvaajassa...

Mutta ne haukan kuvat...







sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Haukka, korppi, tunnistusvaikeuksia ja pieni hyppysellinen kulttuuria

Oltiin miehen kanssa lauantaista sunnuntaihin Helsingissä viihtymässä ja hemmottelemassa itseämme. Hotelli - Peacock -paketti ruokailuineen oli ihanaa vaihtelua ja upeaa viihdettä. Ohjelmistossa oli Stars Show, joka oli yllättävän hyvin suunniteltua ja toteutettua viihdyttävää imitointia (puhe ja laulu), musiikkia ja tanssia. Ensimmäisten tanssiosuuksien jälkeen olin entisenä tanssijana jo myyty :-)

Silmän ja korvan iloa riitti minullekin, joka en fanita imitaatiota. Tämä oli viihdytysmuotona jo lähellä laadukasta stand upia, jota tyttäreni eräänä vuonna vei minut seuraamaan Lontoossa. Yllättävänä pisteenä i:n päälle esityksessä oli Laura Voutilaisen upea ja monipuolinen esiintyminen. Olin aluksi hieman varauksellinen tämänkin suhteen ;-)

Ajomatkalla kotiin bongasimme tien vieressä lentävät isot linnut. Lensivät korkealla ja luulin niitä ensin saman pesueen linnuiksi. Voi minua... Toinen oli haukka - jokin haukka siis. Sen huomasin jo paikan päällä. Tunnistusta ei herunut vain vielä täällä kotonakaan. Laitan postaukseen oikean tunnisteen, kun tunnistus jostain löytyy.

Mutta se toinen lintu vaikutti vielä kuvissakin vain tummalta varjolta ja harmittelin tiukkaa kontrastia vaalean taivaan kanssa, kunnes vastaan tuli kuva, jossa samaa taivasta vasten haukka erottui ihan kohtuullisesti. Linnun tummuus johtuikin siis siitä, että se OLI tumma. Sehän oli korppi :-) No, onneksi oli valokuva, josta tunnistella sitä :-)

Jos haukasta tulee tunnistuksia, otan ne mielelläni vastaan. Laitan tiedustelun fb:n linturyhmäänkin, jospa sieltä joku heti tietäisi. Todennäköisesti näin käy.

Kuvat eivät ole priimoja, mutten aio valittaa objektiivini lyhyyttä. Tämä saa hyvin kelvata vielä näillä taidoilla. Ei näitä korkealla lentäviä kuvattavia lintuja syksyn ja talven aikana varmaankaan ruuhkaksi asti tule eteeni jonottamaan ;-)






P.S. Täällä ukkostaa. Entä siellä teillä?

lauantai 20. syyskuuta 2014

Kuvankäsittelyohjelman pähkintää, haapanoita ja lapasorsia.

Ulkoiluvarusteiden lisäksi podintalistallani on myös kuvankäsittelyohjelma. Olen tähän mennessä pärjännyt hyvin ilmaisohjelmistoilla: Ensin Gimp ja raakakuvien myötä FastStone Image Viewer. Ainakin joistakin maksullisista kuvankäsittelyohjelmistoista on olemassa ilmaisia kokeiluversioita. Sellaisia pitäisi testata oikein ajan kanssa, jotta löytäisi itselleen parhaan ohjelmiston.

Vaan ammattilaisethan käyttävät useampaa kuvankäsittelyohjelmaa rinnakkain. Eri ohjelmilla rukataan hieman eri asioita. Kuinkahan hyvin sitä pärjää yhdellä ohjelmalla erityisesti raakakuvien kanssa? Jos, niin mikä olisi paras ohjelma? Ja jos kannattaa hankkia kaksi ohjelmaa, niin mitkä kaksi? Mielelläni lukisin teidän kokemuksianne eri kuvankäsittelyohjelmista ja omia suosituksianne!!!

Lintutornilla on hiljaista ja säpinää samanaikaisesti. Joutsenet lipuivat eilen järven poikki. Paikalla oli myös nokikanoja, vaikka ei yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ja yksi yksinäinen silkkiuikku. Valo-olosuhteet olivat sellaiset, että julkaisukelpoista kuvaa en saanut silkkiuikusta, mutta näköhavainnoin kuitenkin. Silkkiuikut eivät pidä tavallisesti näin rehevistä järvistä, joten siksi niitä ei ole näkynyt järvellä aiemmin kesällä. Nyt tarvittiin selvästikin pysähdyspaikka.

Haapanoita oli järvellä melkoisen reilusti. En ole varma, onko niitä ollut järvellä jo kesällä, mutta nyt syksyn myötä niitä on jo ihan näköetäisyydellä. Lisäksi järvelle oli löytänyt tiensä joukko sinisorsia ja joitakin lapasorsia. Siellä ne lipuivat ja pyllistelivät :-) Mitään sen kummempaa ei tapahtunut...

Kuvia kannattaa klikata hieman isommiksi.



perjantai 19. syyskuuta 2014

Sinisorsia kotilammella

Muutama sorsa on saapunut kotilammelle. Joskus sorsia on ollut tuossa jopa pari sataa kappaletta, mutta nyt tarkka luku taitaa olla seitsemän. Rauhallista syksyn viettämistä on menossa. Paljon lepäilyä ja välillä tietenkin syödään. Mikäs niiden on tuossa ollessa :-)

Suunnittelen edelleen uuden ruokintapaikan tarkkaa sijaintia. Paikka on jotakuinkin tiedossa, tarkka sijoitus vielä askarruttaa. Yritän miettiä asiaa myös valokuvauksen kannalta. Toisaalta olohuoneen ikkunasta olisi kiva päästä seuraamaan tapahtumia. Liian lähelle ikkunaa ei paikkaa voi laittaa, sillä haukuntaherkkä koiramme voi intoutua muiden poissa ollessa pitämään linnut karkottavaa meteliä.

Varikset ja harakat eivät saisi päästä ruokiin käsiksi ja vierailevien kissojen mahdollisuudet tilanteen hyödyntämiseen pitäisi torpata heti alusta alkaen... Onneksi tässä on vielä aikaa. Puutkin ovat vielä ihan lehtiä täynnänsä.

Nykyiset vaelluskenkäni ovat hieman risahtaneet kovassa käytössä, eivätkä välttämättä ole parhaimmillaan umpimärässä kelissä. Uudet kengät ovatkin ostoslistalla. Laatu-hintasuhteen arvioiminen on minulle ostoprosessin tärkeä vaihe. En ole koskaan valmis ostamaan hyvää hinnalla millä tahansa. Ja ilman vertailua ei voi tietää, mikä hinta on käypäinen ja mikä ihan liikaa. Ehkä tämäkin asia edistyy vähitellen :-)

Mutta (sini)sorsia siis tänään... Urossorsat vaihtavat kesäksi värityksensä lähes naaraiden näköiseksi. Syksyllä tähän aikaan väritys on muuttumassa takaisin juhla-asuun. Välimuodot ovat välillä melkein hupaisia. Tässä ollaan sentään jo melkein valmiita uuden värityksen kanssa.




torstai 18. syyskuuta 2014

Kottaraisia Turussa

Turun reissun toiseksi paras hetki oli kottaraisten kohtaaminen. Oman auton saaminen omaan haltuun oli paras hetki, vaikka se sitten kotimatkalla kiukuttelikin.

Ikäväkseni en saanut hyvää kuvaa kottaraisista pihlajanmarjojen kimpussa, sillä ne lehahtivat aina lentoon ennen kuin ehdin asemiin. Pihlajanmarjat houkuttivat niitä kuitenkin ja ne palasivat aterioimaan aina uudelleen. Parvessa oli myös rastaita, mutta nyt vain noita kottaraiskuvia, joita olen ottanut vielä hyvin vähän.

Nuo ruskeapäiset kottaraiset ovat ymmärtääkseni tämän kesän poikasia, jotka ovat päätään lukuunottamatta vaihtaneet sulkansa jo aikuisen väreihin.




keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Auto - ja miten kurjet eivät tarvitsekaan sellaista ;-)

Hain päivän päätteeksi 'uuden' autoni Turusta. Päivän aikataulut ja tavoitteet olivat siihen mennessä jo härän pyllyssä, joten olin iloisesti ihmeissäni, kun ehdin aikaisempaan junaan. Auton vaihtopaikan luona löysin kottaraisparven. Ihanaa :-) Sen jälken ihana loppui.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen auto alkoi antaa vikailmoituksia. Soittelin miehelle ja auton myynyt henkilö soitti minulle. Jäin välillä parkkiin linja-autopysäkille. Sitten sain uusia ajo-ohjeita. Mies tuli vastaan jäähdytysnesteiden kanssa ja soitteli auto-osaajille neuvojen saamiseksi. Sen siitä saa, kun ostaa vanhan auton. Pakasta reväistyn auton kanssa kaikki olisi helpompaa. Ja kalliimpaa...

Kotona olin vähän ennen iltakymmentä. Pimeässä ajamisen ja mittarien kyttäämisen jälkeen olo ei ollut ollenkaan rento (puhumattakaan auki olleiden ikkunoiden niskaan kohdistuneesta vedosta), joten rentoutumiseen tarvittava aika piti ottaa kotona...

Jospa kaikkea tätä kurjet ovat lähteneet ja lähtevät edelleen karkuun... Varmaankin ;-) Kuvassa vain osa viikonlopun parvesta.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Kurkia ja linkkejä

Kurkien ensimmäinen muuttoaalto on kännistynyt, sitä mieltä oli eräs lintuihminen viikonloppuna. Ja minä tietenkin uskon häntä, niin paljon niitä kurkiauroja nähtiin.

Tässä on muutama kuva kurkiperheistä - kaksi kurkiperhettä taitaa kaikissa kuvissa olla. Melkein peräkkäisiä kuviakin ovat. Kuvissa näkyy hyvin, miten aikuisen ja lapsikurken kokoeroa ei oikeastaan enää ole, mutta pään värityksestä - tai oikeastaan sen puuttumisesta - erottaa lapsen ja aikuisen toisistaan.

Pohtiolammen sääksikeskuksessa tapasin periystävällisen Jouko Alhaisen, joka taitaa tietää kurjista ihan kaiken. Hänestä on ollut juttua jos jonkinlaisessa mediassa. Laitankin tähän muutaman linkin, joissa on mukavasti kurkitietoakin. Jos kurjet yhtään kiinnostavat, kannattaa käydä lukaisemassa.

Kurkitanssista Ylen sivuilla.
Suomen luonto -lehden kysymys-vastaus kurkien uimisesta,
Ja hurmaava youtube-video.

Ja sitten ne muutamat kuvat... Kannattaa klikata kuvat isommiksi.




maanantai 15. syyskuuta 2014

Vapaana pellolla

Tänään käytiin työpäivän jälkeen koiran kanssa pellolla ja irrotettiin valjaat pois vapauden tieltä. Minulle reissu oli helppoa kävelyä ja koira oli innoissaan. Alku meni heinien mutustamiseen (siis häneltä - minä pidin himoni lujasti kurissa ;-)), mutta kun päällimmäinen heinien himo oli saatu tyydytettyä, alkoi matka korsien välissä kiinnostaa.

Pienen otuksen näkyvyys korsien välissä on heikkoa ja välillä täytyy tyydyttää uteliaisuuttaan kohottautumalla niin ylös kuin pääsee. Korsien yli piti välillä hypätä oikein korkealle - ja vastaavasti sitten tultiin takaisin matalalle. Vaan koira nautti, etenkin, kun saatiin kyyti pellolle ja takaisin autolla. Koiruliini on ryhtynyt kesän mökkiajelujen jälkeen ihan nauttimaan auton kyydistä entisen kovan jännittämisen sijaan.

Hyvin käytetty puolituntinen, kelikin helli :-)