maanantai 30. marraskuuta 2015

Uusi viikko, orava on perso sienille ;-)

Uusi viikko, uusi päivä ja uudet kujeet :-) Tai jotain sinne päin ;-)

Hillitön sade piiskasi kotiseutua aamulla lähtiessä ja illalla palatessa. Helsingissä keli oli parempi. Luonto tarvitsee ymmärtääkseni lisää vettä, joten hienoa siinä mielessä.

Kuva on Rovaniemeltä lokakuussa. Silloin orava oli perso sienille. Mitähän kaikkea ne oikein syövätkään? :-)



sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Orava syö - melkein mitä vaan ;-)

Huonosti nukutut yöt ovat viime aikoina kuuluneet vakioasetuksiini. Sinisenä pilkottava taivas ei ole kuulunut mitenkään herätyksiini viime aikoina. Vaan tänään luonto hymyili, kun vihdoin heräsin monen monituisen herätyskellon ääntelyn ja siirtelyn jälkeen. Taivaalla näkyi sinistä :-)

Valoisa päivä kutsuu ulkoiluttamaan kameraa, vaikkei kameran eteen heittäytynytkään mitään erityisen kuvauksellista. Elämyksiä riitti ja iloa pelkästään luonnossa liikkumisesta.

Vuoden pimeimpään päivään on vielä matkaa, mutta muutaman viikon kuluttua päivä alkaa pidentyä hitunen kerrallaan. Kyllä tämä tästä ;-)

Tänään orava kiipeili omenapuussa ja jyrsi syksyltä puuhun jääneitä omenia. Mukavaa vaihtelua varmaan tuohen jyrsimisen lomaan...





perjantai 27. marraskuuta 2015

Pikkujouluja ja orava

Perjantai on hyvä päivä, kunhan työt saa pulkkaan riittävän ajoissa. Minulla pitkät työmatkat tuntuvat riippakivinä (= väsymyksenä)  jaloissa viikon jälkeen.

Tänään on työpaikan pikkujoulut. Ne alkoivat klo 19 eikä tullut kuuloonkaan, että pitkän viikon jälkeen olisin jaksanut ensin viettää muutaman tunnin Helsingissä odotellen ja sitten neljän sadan hengen kanssa pikkujouluja juhlien. Se ei vain enää tällaiselta ei-bileileeltä onnistu, ei millään... Olisi pitänyt jäädä yöpymään Helsinkiin ja siitäpä vasta kustannuksia olisikin syntynyt. No way, siis.

Työpaikalla oli onneksi kuitenkin ihanan huolellisesti järjestetyt etkot :-) Niissä oli nähty vaivaa ja ajateltu todella paljon. Käynti siellä oli parasta työhyvinvointiterapiaa, mitä toivoa voi. Vihdoinkin pääsi osalliseksi sellaisesta, mikä näillä työmatkoilla on muuten vain mahdotonta! Täydelliset rekvisiitat ihan arkisissa toimisto-olosuhteissa, hyvää seuraa - ja paljon :-) Vähän kuin olisi päässyt pikkujouluihin itsekin :-)

Huomenna pääsen kuitenkin toisiin pikkujouluihin :-) Ihan kiva saada yhdet 'oikeat' pikkujoulut tähänkin vuoteen. Aikaisemmin miehen työpaikalla on ollut pikkujoulut avec - mutta nekin ovat nyt meidän osaltamme loppuneet. Aika vaatii muutoksia melkein kaikkiin suunnitelmiin.

Ihanaa viikonloppua sinulle :-)


torstai 26. marraskuuta 2015

Paha vuodenaika ja hyvä sinitiainen :-)

Tälle vuodenajalle pitäisi totta vie tehdä jotain... Valon määrä alittaa terveydelle välttämättömän määrän moninkertaisesti. Tuo ei tietenkään ole suoranaisesti tieteellinen totuus, vain minun näppituntumaani, eli aika lähellä faktaa kuitenkin ;-)

Sää ei jaksa olla yhtään kannustavimmillaan marras- ja joulukuissa. Ei ainakaan täällä eteläisessä Lapissa (Hämeessä). Sen sijaan rautatieliikenne kannustaa aktiivisuuteen. Tänä aamunakin junasta oli kadoksissa kaksi tai peräti kolme (?) kokonaista vaunua. Kaikki eivät siis päässeet istumaan, aktiivisimmat ja nopeimmat löysivät sentään paikan itselleen. Pasilan kohdalla junassa oli monta seisojaa, rappusilla istujaa ja jopa housut jalassa wc-pöntön päällä istujaa. Se ei ole yhtään reilua ennen kello kahdeksaa...

Töissä sen sijaan kaikki vuoden tärkeimmät projektit ovat kukkeimmassa kiireessään. Joka vuosi maailma tehdään valmiiksi niin meillä kuin kaikkialla muuallakin ja tammikuussa aloitetaan sama härdelli aina uudelleen alusta. Ihminen EI voi olla maailmankaikkeuden älykkäin olento. Jos tulevaisuus on meidän oppimiskyvystämme kiinni, kannattaa olla syvästi huolestunut.

Kiire, pimeä ja toivottomuus ovat huono yhdistelmä. Jos voit jättää edes yhden noista pois, tee se. Kiireen karistaminen vaatii neuvokkuutta ja rohkeutta. Neuvokkuutta siksi, että keinot eivät ole helppoja. Rohkeutta siksi, että kaikki eivät tule pitämään ratkaisuistasi.

Pimeään tarvitaan valoa. Aina kun maltan kotona sytyttää kirkasvalolampun selkäni taakse loimottelemaan, väsymys pienenee heti eksponentiaalisesti (=hurrrrjan paljon). Sellainen pitäisi hankkia töihinkin. Tai itse asiassa työnantajan pitäisi hankkia sellainen, jos haluaa minusta enemmän irti ;-)

Toivottomuuden karistaminen on se vaikein juttu. Ensin voi aloittaa suunnittelemalla niitä asioita, joita elämässään haluaa tehdä. Ihan yksityiskohtaisesti kalenteriin asti. Sitten voi opetella keskittymään elämässään niihin asioihin, jotka tuovat virtaa ja voimaa. Hylätä energiavarkaat ja voimasyöpöt. Lopettaa huonon omantunnon kanssa kamppailu ja tehdä selvä sopu. Kaikkeen ei tarvitse revetä ja ehtiä. Jotkin asiat eivät edes tee hyvää - kenellekään. Läheiset ja heidän tapaamisensa - ihan ykkösjuttuja. Sopiva itsekkyys - sitä tarvitaan. Kukaan muu ei voi tehdä sinua yhtä onnelliseksi kuin sinä itse. Ja jos toivottomuus ei siltikään helpota, lääkärin ja psykologin yhdistelmä kannattaa aina kokeilla. Usein he ovat jopa hyviä työssään ;-)

Minun päivän kohokohtiani oli, että sain vihdoin matkalaukun tyhjennettyä - on ihan sankarillinen olo ;-) Matka oli vasta lokakuussa... ;-)

Energiaa ja tyyneyttä sopivassa suhteessa viikonloppuusi :-)


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kannustusta rappusissa :-)

Aamusella kävin sairaalassa laboratoriokokeissa. Sairaala on tuossa vieressä (tosin mäellä), joten sinne on kätevä mennä kävellen. Mäelle meneviin rappusiin oli ilmestynyt kannustavaa tekstiä heijastavalla pohjalla. Olivat hauskoja, joten otin kuvat kännykällä murehtimatta kuvien laatua. Näin meillä kävellään sairaalaan :-)

Nämä olivat rappusten alapäässä: "Jokainen askel portaissa tekee hyvää."


Vähän ennen puolta väliä rappusissa kannustettiin näin: "Yksi askel portaissa vastaa kymmentä tasamaalla."


Ja sitten ihan ylhäällä lohdutuksen sanat: "Nousit juuri 117 porrasta." Osan matkaa rappuset ovat aika jyrkkiä, joten kannustus tulee tarpeeseen :-)


Ei ihan luonnon luomaa tällä kertaa, mutta sinne päin :-)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Itse teossa :-)

Tänään oli marraskuun lomapäivä. Se tuli tarpeeseen, univelkaa on kertynyt sopimattoman paljon. Tästäkin päivästä osa meni siis ihan nukkumiseen.

Koiran vatsa on herkkänä, mutta tänään riisi-tonnikalayhdistelmällä on vatsa saatu jo säädylliseen kuntoon. Hieman lisänä pepcid-hoitoa ja nyt elämä näyttää hänellä levolliselta. Nukkuu kuin tukki :-)

Pihalla hääri kaksi oravaa ja monen monta lintua. Linnuista näin ainakin viherpeipon, varpusen, pikkuvarpusen, mustarastaan, hömötiaisen, sinitiaisen, talitiaisen, käpytikan, variksen, harakan ja fasaanin. Oravat kiitivät puusta puuhun, kunnes yhdestä kuusesta kuului oravamaista jytistelyä. Parempaakaan sanaa en keksi kuvaamaan sen menoa. Kuin olisi naksutellut ja hakannut tassujaan yhtä aikaa.

Menin lähemmäs ja siellähän toinen oravista oli. Vihreäksi maalatun linnunpöntön kimpussa. Suuaukkoa on yritetty leventää jo aikaisemmin. Nyt oli vuorossa katto. En ole varma, söikö se kattoa kuidun tarpeeseensa vai yrittikö se jyrsiä tietään pönttöön. Valoa oli kuusen katveessa mahdottoman niukasti, mutta pari kuvaa laitan tähän silti. Itse teossa :-)



lauantai 21. marraskuuta 2015

Lunta ja lyhty pimeässä

Meille tuli eilen lumi. Jo aamusta alkoi lunta/räntää tuhrustaa ja illalla kotiin tullessa maa oli jo valkoisenaan. Se oli sellaista oikein kosteaa suojalunta, joka sulaa jonkin verran heti maahan laskeutuessaan. Maassa oli siis sekä vettä että lunta. Lunta tuli yön aikana lisää, aamulla kuulin aurausauton jyrinänkin kesken unieni.

Päivällä kävin kokoustamassa Hollolassa, Päijät-Hämeessä, ihan lapsuusmaisemissani. Matkalla ensin pyrytti hieman, sitten paljon, sitten tuli lähes lumetonta ja perillä oli taas hieman lunta. Huikeita eroja noin 70 kilometrin matkalla lännestä itään.

Kotiin oli kiva tulla. Erityisesti siksi, että mies oli sytyttänyt lyhtyyn taas kynttilän. Se näyttää niin kauniilta ja kotiin on ihan mahdottoman mukava tulla, kun lyhty valaisee tietä heti portilta :-)

Toivottavasti säästytte sähkökatkoilta! Meillä sähköt ovat säilyneet hyvin.


torstai 19. marraskuuta 2015

Jos vihdoin se viikonloppu tulisi - ja harmaahaikara tietenkin :-)

Jos kokemukseen on uskomista, marraskuu ja toukokuu ovat kaikkein täyteen tupatuinta aikaa. Kaikilla on kiire ja kalenteri täynnä menoja. Maailmaa tehdään valmiiksi silloin(kin).

Niin se on meillä töissäkin - TAAS! Päivät ovat hengästyttävän tiukkoja eivätkä huonouniset yöni auta asiaa yhtään tippaa. Jos tiistaiaamuna olin melkein kuollut enkä uskonut aamun voinut olevan mitään muuta kuin lauantain, olo ei ole yhtään helpottunut. Paitsi että huomenna on vihdoin perjantai - ihan oikeasti ;-)

Tiistain lätkäkuvaamiset jäivät viikon ainoiksi kuvasaaliiksi. Siksi tässä elokuun alun harmaahaikara kahlaamassa.

Ihanaa viikonloppua!!!


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lätkäpeliä ja käpytikka

Eilen säntäsin perheen avustamana töistä tullessa suoraan junalta jäähallille. Pääsin katsomaan HPK-Tappara -peliä aitioon. Vaihtoaika oli vain kuin formulavarikolla konsanaan ;-) Vertaus lienee huono, sillä huomaan olevani hieman kummajainen penkkiurheiluinnostukseni kanssa. Vaan enhän minä mikään vakiomalli ole muutenkaan ;-)

Harjoittelin liikkuvan kohteen - ja ennen kaikkea liikkuvan ryhmän - kuvaamista, kun tilaisuus osui kohdalle. Peli oli kiinnostava ja kerrankin minulla aika sujui nopeasti ;-) Minun aikani kuluu tavallisesti hitaasti - en ole mikään vakiomalli siinäkään suhteessa...

Pelin kuvia näkyy blogissani: Maailmaa linssin läpi. Tuota blogia tulee päivitettyä enää harvoin, mutta lätkäteema ei tuntunut istuvan Luonnon luomaa -blogiinkaan ;-)

Vähitellen omaan pihaan on tullut (tehty) lisää ruokinta- ja odottelupaikkoja linnuille. Omenapuun leikattuun oksaan kiinnitetty kääpä (ylösalaisin, kun muuten eivät linjat kohdanneet) veti heti puoleensa lähellä liikuskelleen käpytikan. Sitä ei käävän ylösalaisin oleminen näyttänyt vaivaavan mitenkään ;-)

Ihanaa viikon jatkoa!


maanantai 16. marraskuuta 2015

Kauralyhde marraskuussa

Plussan puolella mennään lämpötilan suhteen Hämeenlinnassa, kuten Helsingissäkin. Taivas on pilvinen ja pilvet vuotavat sadetta, tällä hetkellä tihkuttaen.

Kalenterissani on erikoistäyteläinen viikko: tiistaina lätkämatsiin, torstaina autolla töihin, kun työtilanne vaatii sitä, lauantaina kokoukseen Päijät-Hämeeseen, sunnuntaina pojan kanssa Ikeaan ja maanantaina vuosilomapäivä. Ennen joulua ei sitten varmaan enää tapahdukaan mitään ;-)

Kamera kävi tänään töissä - minun työpaikallani siis. Tahti oli vauhdikas eikä sääkään hymyillyt isommin, joten kamera sai jäädä sovinnolla koteloonsa koko päiväksi. Kamerassa oli kiinni 50 mm 'putki', joten yhdistelmä oli kevyt ja pieni. Kuljetettava siis :-)

Kävin taas hieman läpi viime viikonlopun kuvasaldoa. Esittelyssä uusi kauralyhde vierailijoineen. Kyllä nuo talviruokinnat vain piristävät! :-)




On se talitiainenkin vaan niin pieni... :-)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pimeää aikaa - ja talitiainen

Aurinko vilahti tänäänkin - sääennusteista huolimatta. Ihana niin :-) Hetki oli kuitenkin lyhyt, enkä ehtinyt sinä aikana kuvaamaan. Ihastelemaan kylläkin :-)

Kroppa on väsynyt ja kipeä huonosti nukutuista öistä. Tilanteelle pitää siis tehdä jotakin. Työelämä ei suju näin...

Marraskuu hupenee väistämättä, pian keskitytään lisävaloihin ja nautitaan. Yksi tinttikuva tähän lohtua tuomaan ennen sitä :-)




lauantai 14. marraskuuta 2015

Musta aamu, aurinkoa päivällä

Pitäisi banneri uusia, ei kuvasta tätä vuodenaikaa yhtään pätkää ;-) Jospa laitan senkin pitkälle ja yhä pitenevälle tehtävälistalleni. Prioriteetti on alhainen, joten saa nähdä, miten homma joskus edistyy ;-)

Pilvisistä sääennusteista huolimatta aamupäivä valkenikin auringon pilkahdusten ja sinisen taivaan merkeissä. Olihan niitä pilviäkin, mutta aurinko näkyi!!! Ja sinistä taivastakin näkyi! Aivan ihanaa. Kampaajalta pääsyn jälkeen seurasin vierestä, kun mies kiinnitti kauralyhteen paikoilleen. Minä kuorrutin lintujen rasva-siemen-kranssin uudestaan ja vein sen paikoilleen. Sen jälkeen olikin kameran vuoro :-)

Kuvia tuli otettua tolkuttomasti, sillä matalalla paisteleva aurinko ei riittänyt kovin tehokkaaseen valaisuun. Laatua piti hakea määrällä ja erilaisilla säädöillä. Suljinaika tuppasi väkisinkin kasvamaan vaikeisiin lukemiin. Nyrkkisääntönä on, että polttovälin pitäisi olla vähintään kääntäen verrannollinen suljinaikaan. Minun 400 mm putkellani minimi suljinaika olisi siis noin 1/400 s. Hyvä kuvanvakaaja sallii liikkumatilaa hieman pitempään suljinaikaan, jopa 1/320 s tai 1/250 s. Mutta liikkuva kohde tarvitsee sitten huomattavasti lyhyemmän suljinajan. Kun lunta tulee, se heijastaa valoa kuvaajan avuksi ja homma helpottuu hieman :-)

Pariisin tapahtumista kaikki on sanottu jo. En yritä kertoilla mitään lisää. Voimia kaikille uhrien omaisille ja eloon jääneille uhreille... <3 p="">
Yksi kuva päivän lyhyen, mutta antoisan kuvaussession annista: Kuka on ihan väärässä paikassa? Ja näetkö kuvassa sinisen taivaan?

Lempeämpää viikonlopun jatkoa!


perjantai 13. marraskuuta 2015

Kyllä tää tästä - ja valkohäntäpeura

Vuoden ikävin kuukausi on melkein puolessa välissä. Kyllä tämä tästä ;-)

Tämä viikko on ollut todella raskas. Toisaalta olen saanut ihanaa henkilökohtaista palautetta yllättävän monelta ihmiseltä. Väsymys on todellista, mutta alkanut turhautuminen kuihtui ihanien kommenttien alle. KAIKKI eivät tykkää, yritän elää sen kanssa ;-) Tämä kaikki siis liittyy työhön tai ainakin työpaikalle. Lyhyesti koottuna olen saanut ihmeellisen paljon hyvää palautetta lyhyen ajan sisällä kirjoituksistani ja kuvaamisestani. Ja uskaltamisestani. Olen kauhean otettu. Näillä jaksaa taas monta vastoinkäymistä. Jotkut meistä vain elävät kiitoksella :-) (Ai, kun muistaisi kiittää ihanasta palautteesta noita armoitettuja kollegoja... Olen häpeämätön seläntakanakehuja .)

Sää ei kuitenkaan ole paranemassa - ainakaan täällä meillä. Mikäli siis säätiedotuksia on uskominen. vaan miksi niitä uskoisi? ;-) Mutta ehkä kannattaa varautua nyt kuitenkin myös pilviseen ja hämärään säähän. Huomenaamulla talsin ensin kampaajalle ja kun tulen sieltä kuvankauniina ;-) ulos, täytyy käydä heti kameran kimppuun. Ostimme tänään kauralyhteen. Jos sen keksii pihaan hyvälle paikalle, niin olisi taas yksi lintuhoukutin lisää :-)

Kuvassa kuukausi sitten kuvattu valkohäntäpeura - kaukaa ja vauhdissa. Rentouttavaa ja innostavaa viikonloppua!



torstai 12. marraskuuta 2015

Kun vauhtiin päästiin, niin jatketaan... heijastimista siis

Nyt tulee heijastinesittelyä ilman minkäänlaista mainostarkoitusta. Kun heijastimia on kuitenkin olemassa nykyään vaikka minkälaisia, haluan tehdä pienen katsauksen aiheeseen. Laiskana tukeudun kaupallisiin sivustoihin, sillä se on paljon nopeampaa, kuin lähteä tekemään oikeaa kenttätutkimusta.

Ensin se Mustista ja Mirristä ostettu vilkkuvalo, joita meidän koiralla on nyt valjaissa kaksi - yksi kummallakin puolella.



Koiralle voi ostaa myös vilkkuvaljaat (PetNetstore) - ehkä meillä jossain vaiheessa ostoslistalla:



Jos sitten pitäisi hankkia heijastin itselle eikä lemmikille, löytyy kovasti tyylikkäitäkin vaihtoehtoja (heijastinkauppa.fi):


tai


tai


Jos heijastin nolottaa, kun on tosimies, niin Varustetelakalta löytyy macho :-)


Tarjolla olisi aitoa Aarikkaa:


Vai kiinnostaisiko kiroileva siili (näypimeässä.fi)?





Tai sitten voit käyttää käsitöihin heijastavaa lankaa ja neuloa melkein mitä vain (Novita):



Heijastinten käytön ei siis tarvitse olla ollenkaan noloa :-)

Mikä oli sinun suosikkisi?








keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Nyt meidän koira näkyy :-)

Rovaniemellä on kuulemma lunta ja ihan kunnolla. Meillä Hämeenlinnassa on mustaa ja märkää - ihan kunnolla. Autolla lähes päivittäin liikkuvana päivittelenkin kauhuissani ihmisten näkymättömyyttä tuolla liikenteessä. Yksi heijastin ei vielä riitä mihinkään. Tuntuu jopa, että pimeässä kaupungin katuvaloissa jalankulkijan ja pyöräilijän erottaa melkein huonommin kuin pilkkopimeässä. Yksi heijastin ei pärjää millään katulampuille.

Ostan joka syksy lisää heijastimia, niin tänäkin syksynä. Mies teki sen sijaan oikein uroteon ja hankki koiralle pienet vilkkuvalot valjaisiin. Jo näkyy eikä koira ole valoista millänsäkään.

Laittakaahan lisää heijastimia ja valoja itseenne ja läheisiinne!

Videolla 5 sekunnin vilkaus koiran valovarusteisiin :-)

video

tiistai 10. marraskuuta 2015

Marraskuun kuvausideoita

Marraskuu ei juuri ole omiaan piristämään mielialaa. Omalla karkealla tavallaan lohduttaa ajatella, että nyt ollaan valon ja värin suhteen pohjalla eikä tästä tie vie kuin ylöspäin :-) Mietin ohjelmaani seuraavia kuvausmahdollisuuksia:

  • uusi lumi (kunhan se saapuu)
  • jää ja riite (jos vain valoa pilkahtaa, varjoisassa ne eivät säkenöi)
  • täysikuu (seuraavan kerran 25.11.)
  • täysikuun aamuun osuva lasku (seuraavan kerran 26.11. Hämeenlinnassa klo 8:43, aurinko nousee klo 8:53) 
    • ison kuun saa kuvattua melkein valoisalla, kun aurinko vasta tekee nousuaan - kuun valo ei ole liian kirkas palaakseen puhki ja tuohon aikaan aamusta jaksaa olla hereillä (paitsi jos on silloin töissä niinkuin minä, niin se siitä ;-) Paitsi jos luvataan hyvää keliä, voisi ottaa vuosilomapäivän...
  • kosket ja liikkuva vesi - onnistuu pitkällä valotusajalla hyvin harmaallakin kelillä, vaikka valo tuo kieltämättä oman mausteensa asiaan.
  • koskikarat - kyllä niitä löytyy ihan näinä päivinä ;-)
Siinä nyt joitakin suunnitelmia ensi alkuun. Mikä sinun mielestäsi on parasta kuvattavaa ja/tai katsottavaa tähän aikaan vuodesta?


Tunturipöllö Ranuan eläinpuistossa heinäkuussa 2015

maanantai 9. marraskuuta 2015

Koiruliini muutaman vuoden takaa - ja arki jatkuu

Sade jatkuu, tyydyn tähän vuodenaikaan. Satakoot ja olkoot pilvistä ja pimeää. Olen minä ennenkin jaksanut tämän vuodenajan yli, miksen jaksaisi nytkin.

Mies on energinen ja täynnä virtaa suunnitellessaan uusia bisneksiä yt-neuvottelujen jälkeen. Hyvä niin, juuri niin pitääkin tehdä: Uskoa omaan osaamiseensa ja verkostoihinsa. Kyllä tästä hyvää koituu :-) Vajaan viikon sisällä on tullut jo useampia työtarjouksia, ei tässä ole mitään hätää. Katsotaan, mitä huominen tarjoilee :-)

Minulla on töissä kiirettä, sillä deadline painaa päälle. Tänään homma alkoi hahmottumaan toivorikkaasti. Huh... :-)

Koiruliini muutaman talven takaa - kuva käsitelty uudestaan uudella ohjelmalla (Lightroom).

Ihanaa viikon jatkoa :-)



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Hämärää, lutra lutra :-)

Päivä oli sateinen, harmaa ja sateinen. Piti suunnittelemani uusia kuvausreissuja, mutta niin on aika kulunut, ettei hyvää hetkeä ole vielä tullut. Mutta ehdinpä seuraamaan lintujen ruokailuja useaankin otteeseen. Se koukuttaa ja on niin terapeuttista. Vilske oli kova. Ei haittaa, että paikalla ei vieraile eksoottisia lintuja. Ihanaa, että linnut ovat löytäneet ruokapaikan ja että ruoka menee selvästikin tarpeeseen :-)

Eilen päivällä tankkasin kaikki ruokapisteet täyteen. Lentoa ja hulinaa riitti niistä jokaisella. Tulee jokseenkin kiitollinen olo moisesta määrästä ruokailijoita :-)

Isänpäivä oli tämän päivän ykkösjuttu. Söimme yhdessä vähän tavallista paremmin: mies, poika ja minä. Fiilis oli yllättävänkin hyvä olosuhteisiin nähden ja hirtehishuumorikin jo lenteli. Oli äärimmäisen mukavaa :-) Vain pohjoisessa opiskeleva tytär puuttui.

Olen yrittänyt mietiskellä joulukortin aihetta, josko kuvaisi taas itse jotain. Koira joululakin kera on jo kuvattu - olisiko tänä vuonna vuorossa yhteiskuva minusta ja miehestä tonttuhatuissa? No, se ehkei olisi hauskaa kenenkään muun mielestä kuin meidän, joten jätetään tekemättä ;-)

Joulukorttikuvien hyvä kuvaamisaika olisi aina heti joulun jälkeen. Joulukoristeet olisivat vielä esillä ja joulufiilis tuoreessa muistissa. Parhaimmillaan löytyisi jostain jopa lunta...

Lintujen tarkkailun lisäksi olen keskittynyt luontoasioissa vanhojen valokuvien läpikäymiseen (TAAS!). Eikä yhtään vielä kyllästytä. Mieluummin niitä katselee kuin ikkunasta ulos tuhruistakin tuhruisempaan hämärään. Odottelen mieluummin parempia kelejä ;-)

Ihanaa uuden viikon alkua!

Kuvassa Ranuan eläinpuiston puolisateisen heinäkuun päivän saukko aivan järjettömän suurilla ISO-arvoilla kuvattuna. Rakeisuutta ja kohinaa ei saa enää kokonaan piiloon, mutta kun kuvaa riittävästi pienensi eikä rajannut yhtään, tuloksena on marraskuun hämärän ajan blogipostaukseen oikein kelpoinen kuva :-) Lutra lutra.


lauantai 7. marraskuuta 2015

Ruokailuhuoneen uudet lamput ja viime tammikuun Rovaniemen reissua

Koira tuli ulkoilutettua pilvisessä hämäryydessä ja vasta sen jälkeen alkoi sade. Nyt sadetta on riittänyt muutaman tunnin ja olen iloinen voidessani olla sisällä :-)

Pilvinen päivä ei kutsunut ulos kuvaamaan. Sitäpaitsi nukuin myöhään (yöunet eivät olleet lähelläkään erinomaista) ja aamupäivä hieman iltapäivää mukaan lukien kului ruokailuhuoneen lamppujen asentamisessa. Meidän piti taas sooloilla ja tehdä kahden lampuston yhdistelmä eikä se tietenkään ollut helppoa. Vaan nyt valot toimivat ja näyttävät paremmilta kuin toivoin :-) Mikäänhän ei mene koskaan suoraan suhteessa mihinkään muuhun... :-(

Vanhat lampunkuvut olivat värilliset. Nekin olivat sooloilun tulosta. Yhden värikkään lampun sijaan pistimme riviin neljä eriväristä lamppua tuomaan valoa ja väriä ruokailuhuoneeseemme. Se oli joskus edellisen vuosituhannen puolella. Ja äärettömän hyvä ratkaisu. Lamppujen väri oli kuitenkin ryhtynyt kuoriutumaan jo muutama vuosi sitten (joskus) ja uusittuamme vähintään yhtä vanhan olohuoneen valaisimen, päätimme vihdoin tehdä jotain myös ruokailuhuoneen kulahtaneelle lampustolle.

Meillä ei uusita mitään huvin vuoksi ;-) Tai ainakaan melkein mitään. Meillä tavarat kulutetaan oikeasti loppuun asti ja vasta sitten hankitaan uutta. Tämä ei ole tietoista, mutta sopii hyvin yhteen ekologisen ajattelutapani kanssa :-) Olen ylpeä säästäväisestä kuluttamistavastamme, vaikka kaikki eivät ymmärräkään sitä. Eikä tarvitsekaan :-)

Kuvaamisen sijaan päädyin käymään läpi vanhoja kuvia - nyt viime tammikuun Rovaniemen reissun kuvia. Muutama kelpo kuva pääsi vielä käsittelyyn ja toista sataa vähemmän kelpoa kuvaa, jota en vuosi sitten vielä raaskinut heittää pois, pääsi roskakoriin. Kovalevy hengittää taas asteen paremmin :-)

Vanhojen kuvien myötä pääsin kertaamaan ihanaa matkaa ja fiilistelemään oikeaa talvea. Pakkasta nimittäin riitti silloin niin paljon, että kamerakin empi jo kovasti yhteistyön suhteen. Ensimmäinen 'riitani' (tuon vanhemman) kamerani kanssa.

Kuvissa kovanumeroista pakkasaamua napapiirillä ja pihlajanmarjojen kimpussa oleva taviokuurna.




perjantai 6. marraskuuta 2015

Kolme (tai siis neljä) aivan erinomaista blogia

Kiitos Katinka haasteesta! Teemalla kolme mukavaa tai siis oikeastaan aivan erinomaista blogia mennään eteenpäin. Jos jonkun mielestä tässä haasteessa pitäisi asettaa blogeja johonkin tärkeysjärjestykseen, niin tuotan heti samantien suuren pettymyksen. Erinomaisia blogeja on paljon ja nostan nyt niistä kolme blogia esille.

Olen vastannut vastaavaan haasteeseen pari kertaa aikaisemminkin ja jokaiselle kerralle riittää lisää erinomaisia blogeja!

Tässä listaani:

Suvin gerbiiliblogi tarjoaa aitiopaikkaa sellaisten eläinten maailmaan, jotka minua kiinnostavat, vaikka en olekaan hankkimassa lisää lemmikkejä. Gerbiilit ovat suloisia ja samalla sivistyy paljon Suvin tekstejä lukiessa :-)

Arnoya Norway on Arin blogi pullollansa henkeäsalpaavan upeita kuvia häkellyttävän upeista maisemista. Minä kyllä muutan vielä tuonne samoille maisemille... ;-)

Tulihan kuvattua on Pirkkoinkerin monipuolinen luonnonläheinen blogi, jossa on myöskin kuvia ja silmäniloa todella paljon. Ilopilleri :-)

Kuvittelun ilo tarjoaa jotain sellaista, mihin itse en pysty. Ninnu tarjoaa siellä kuvataidetta, jota minä osaan katsoa ja ihailla. En tuottaa - koskaan. Jälleen yksi laajennus elämääni :-)

Koska olen saanut vastaavan haasteen Ninnulta aikaisemmin, en enää haasta ketään. Ja siksi katsonkin etuoikeudekseni antaa kolmen tunnustuksen sijaan neljä tunnustusta ;-)

Haasteen saa napata, mutta ensisijaisesti tämä on neljän kiehtovan blogin esittely. Luetko jo näitä kaikkia?

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Suunnitelmat uusiksi

Kaikki päivät eivät voi olla mukavia, mutta tämä päivä oli kerrassaan kamala. Toki elämään on mahtunut paljon pahempiakin päiviä, joten ei tämä mikään romahduspäivä kuitenkaan ollut. Romahduspäivä on sellainen päivä, jolloin puskista syöksyy esiin jotain ennen kokemattoman ikävää ja kaiken aikaisemman tuskan ylittävää (tai ainakin sivuavaa) pahaa oloa. Niitä ei tule onneksi usein, niistä palautuminen kestääkin aivan mahdottoman kauan. Mistään niin pahasta ei siis ole kyse.

Vaan oli päivässä hyviäkin asioita. Taas huomasi, että kun perhe voi hyvin (vaikka lapset asuvatkin jo omillaan), niin kaikilla menee paremmin. Aurinko pilkisteli. Ei palellut. On se hyvä, että tuo tyttären koira on täällä meidän ilonamme. Ja ne hyvät työkaverit...

Kevääksi suunnittelemani vuorotteluvapaa saa nyt odottaa parempaa hetkeä ja uutta virettä täytyy etsiä / löytää muilla tavoin. Vaan päätän, että se onnistuu - uuden vireen hakeminen siis. Jos yksi keino ei onnistu, täytyy turvautua varasuunnitelmaan tai varasuunnitelman varasuunnitelmaan. Ne eivät ole vielä valmiita, mutta ajatuksia on jo ilmassa. Kyllä se tästä. Vuorotteluvapaan 'menettäminen' on kuitenkin harmeista pienimpiä, vaikka vielä viikko sitten en olisi kuvitellutkaan olevani milloinkaan tuota mieltä ;-) Ihminen on siis kehittyväinen ;-)

Olisin käyttänyt vuorotteluvapaata yltiöpäiseen ja suunnitelmalliseen valokuvaamiseen. Nyt täytyy tyytyä määrällisesti vähän vähempään, mutta panostaa laatuun ja ottaa omaan elämään niitä juttuja, joita ehdin jo suunnitella - JOS siis ei mitään vielä parempaa popsahda eteen :-) Ihan periksi en anna. Vaihdan vain tyyliä ;-) Onneksi on tavoite.

Tintti tuli aivan tykö, ei huomannut minua ollenkaan. Piilokoju on jökötellyt pihalla ja linnut ovat siihen jo täysin tottuneita. Valon määrä ei tahtonut riittää, vaikka aurinko paisteli puiden ja talojen takaa - ihan liian matalalta. ISO on peräti 1250. Aukko on 5,6, tarkennus tintin silmään. Lähietäisyys teki sen, että nokka on jo hieman sumea. Putki 400 mm, mutta kuvaa ei ole rajattu milliäkään.

Mukavaa viikon jatkoa!


tiistai 3. marraskuuta 2015

Sähköpöytä ja orava

Aurinko on vilautellut itseään kovasti pilvisen viikonlopun jälkeen. Neljän seinän sisältä työpaikalta olen moisen seikan huomannut ;-)

Työpaikalla piristää uusi työpöytä, joka on sähköpöytä - nousee ja laskee siis melkein minun mieleni mukaan. Tänään oli (melkein) kolme palaveria ja niiden välillä oli ilo tehdä töitä seisoma-asennossa. Selkä tuntuu jo parin päivän jälkeen rennommalta, ihan kuin se liikkuisi (?).

Kollegalla länsisiivessä on sähköpöydän lisäksi tukena seisontamatto, joka on pehmeä tuki jaloille, kun malttaa jättää kengät pois. Kai sillä kengät jalassakin voi seisoskella, mutta kuvittelisin suurimman hyödyn tulevan sukkajalalla. Seisontamaton nim on Stondis. Mainoslauseessa sanotaan, että "Vältä seisomatyön vaarat ja sudenkuopat – Hanki Stondis!" Ihan oikeasti. Mitenkäs sitä nyt menisi esimiehen luokse ja ilmoittaisi tarvitsevansa stondiksen?

Kuvan orava on se pihan kurreista, joka ei ole vielä oppinut aukaisemaan oravien ruokintalaitetta. Mokoma seisoo aina kannen päällä ja ihmettelee, miten pähkinöihin ei pääse käsiksi... ;-) Tässä se loikkii tosin vielä naapurin puissa.

Ihanaa viikon jatkoa!





sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Nuori koirasfasaani

Tälle päivälle luvattiin auringon pilkahtelua, vaan toisin kävi. Taivas on tukevasti harmaan pilvimassan peitossa eikä enää tässä vaiheessa ilmatieteenlaitoskaan lupaile muuta kuin lisää pilviä. Tyydyin sovinnolla käymään aiemmin otettuja kuvia läpi. Harmaahaikarat saavat nyt hengähdystauon... ;-)

Jonain päivänä parin viikon sisällä katselin lintujen ruokintapaikkaa (no, joka päivähän minä teen niin... ;-)) ja huomasin fasaanikoiraan naaraiden kera. Lähempi tarkastelu osoittikin, että toinen 'naaraista' ei ollutkaan naaras, vaan koiras. todennäköisesti tämän kevään poikanen.

Vasemmalla naaras ja oikealla nuori koiras. Silmänympärys on muuttumassa punaiseksi, vaikkei vielä ole lähelläkään aikuisen koiraan silmänympäryksen väriä.


Alla vasemmalla nuori koiras ja oikealla naaras. Tässä silmien ympärysten värityksen eron näkee jo paremmin. Samoin muu höyhenpeite alkaa saada vähitellen koiraan kullanruskeaa sävyä. Nyt se on tuollainen laikukas ja sen erottaa kauempaakin naaraasta. Ainakin tämä nuori koiras lehyytteli pontevasti siipiään vähän tämän tästä. Tyypillistä kukkoilua ;-)


Alla nuori koiras lähempää..


Ja tässä alla ihan aikuinen koirasfasaani, väritys on jo aivan kunnossa. Hieman matkaa vielä nuorella aikuisen väritykseen...