Vanajaveden rannalla

Tammikuu on kuulemma mennyt nopeasti, ihan hetkessä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu - kuulemma. Mutta se ei koske minua.

Olen outo lintu siinäkin suhteessa. En osaa osallistua keskusteluihin, joissa ihmetellään ajan nopeaa kulumista ja miten aika kuluu iän lisääntyessä yhä nopeammin. Minun aikani kuluu suurimman osan ajasta hyvin rauhallisesti jolkuttaen.

Tämä tammikuu on ollut minulle poikkeuksellinen työrintamalla. Kaiken uuden keskellä seikkaileminen ei ole saanut aikaa kuitenkaan kiitämään. Sen sijaan päivät ovat olleet pitkiä ja yöt lyhyitä.

Meillä on nyt lunta. Ei paljon, mutta muutama sentti kuitenkin. Työkaverit elävät enimmäkseen lumettomissa ympäristöissä. Ollaan kuin eri planeetoilta.

Erilaisuus on joskus ulkoista, joskus jotain ihan käsin koskettamatonta. Erilaisten ihmisten kohtaamisessa on kaksi tavallista ääripäätä. Joko noita muita kadehditaan (kovasti) tai heitä säälitään (häpeämättä). Tuohon säälimisosastoon olen omassa onnellisuuskuplassani syyllistynyt useammankin kerran. Ei kerrota siitä kenellekään :-)

Viime lauantaina kävin Vanajaveden rannalla. Niemen toisella puolella oli kuohuja ja tyrskyjä, toisella puolella tyyntä ja jäätä. Tämä kuva on niemen kärjestä. Jää oli kertynyt rantakiviin. Asetelma oli kaunis ja täydellinen. 

En käynyt kaupoissa, kun ei ollut pakko. Haahuilin yksin rannalla kameran kanssa, koska halusin. Joku teki ihan toisin ja kaikki ovat yhtä oikeassa :-)

Pieni pika-arvonta :-)

Pienen pieni pika-arvonta Imatra-aiheella: jääkiekko ja tuubihuivi. Hienot arvontapalkinnot matkamessuilta, mutta niille ei meidän perheessä ole käyttöä.

Arvontaan voi ilmoittautua mukaan lauantai-iltaan klo 20 asti. Ja arvontaan osallistutaan ilmoittamalla siitä tämän postauksen kommenteissa. Piritta ilmoittautui mukaan jo edellisen postauksen puolella, lasken siksi mukaan myös sinne osuvat äänet. Eli Piritta on nyt mukana :-)

Tässä kuva:

Kiekon halkaisija on 7 cm.

Mahtavaa arkiviikon jatkoa!

Pienen pieni pika-arvonta tulossa

Matkamessuilta jäi käsiin messuarvonnassa voitetut Imatra-aiheiset jääkiekko ja oranssi tuubihuivi. Meillä niille ei ole käyttäjiä, joten laitan nuo jakoon. Jos vastaanottamiseen halukkaita on useampi kuin yksi taho, paketti arvotaan. Mutta siihen palaan ihan lähipäivänä, kun ehdin valon aikaan noiden palkintojen ääreen niitä kuvaamaan :-)

Tänään tulin kotiin noin klo 19:30. Pari päivää menee nyt melkein samaa aikataulua. Pian helpottaa, ainakin viikonlopuksi :-)

Mahtavaa tammikuun lopun jatkoa!

Valkohäntäkauriit rennosti :-)

Kehnosti nukutun yön jälkeen ryhdyin kirjaamaan itselleni tehtävälistaa. Kun asiat ovat listalla ja listan tehtäviä muistaa edistää, on paljon epätodennäköisempää herätä yöllä kauhistelemaan kaikkia muistamattomia ja tekemättömiä töitä. Kolmelta iltapäivällä olin listan kanssa jo aika hyvässä mallissa. Loput listakohdat voivat hyvin jäädä huomiseen, rentoutuminen voi alkaa juuri siinä hetkessä :-)

Korjasin alkavan viikon kalenterin toteuttamiskykyiseen ja tuottavaan muotoon. Viime viikolta kesken jääneet tehtävät etsivät uuden paikan kalenterista ja siirrettävissä olevat työtä hyppäsivät viikolla tai kahdella eteenpäin. Toki niiden alta piti sitten taas siirtää jotain juttuja puolestaan eteenpäin. Huomenna tulee kalenteriin ja työjärjestykseen taas uusi päivitys ;-)

Ajattelen noin viikon verran eteenpäin, paitsi tuo lyhyt päivitystähtäin täytyy pitää päivätasolla. Viikossa ehtii tapahtumaan tai olla tapahtumatta aivan liikaa.

Luontoilu, lepääminen, suunnittelu ja toteuttaminen ovat vähentäneet stressitasoani siedettäväksi. Silti olen sitä mieltä, että muutaman vuoden kuluttua en varmaan enää jaksa vääntyä näin mutkalle. Vaadin elämältä laatua yhä enemmän, mitä vanhemmaksi tulen. Suorittaminen ja suoritukset eivät kutsu eivätkä palkitse minua, vaikka niihin niin helposti ja petollisesti koukutunkin.

Vaadin merkityksellisyyttä nykyään myös omaan elämääni. Haluan arvostaa tekemistäni ja aikaansamisiani, vaikkeivät muut aina niin malttaisi tehdäkään. Haluan arvostaa itseäni ja arvojani, vaikkei muilla siihen riittäisikään riittävästi huumorintajua ;-)

Elämä poukkoilee ja välillä täytyy joustaa, paljonkin. Siksi katson nyt viikon eteenpäin. Sinne asti vielä pelaan jaksamis- ja mielekkyyspeliä. Ja jos asiat eivät siihen mennessä asetu paikoilleen, täytyy ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä niille jotain ihan itse. Jotta jaksaa kunnioittaa itseään ja pitää onnesta kiinni :-)

Eilinen luontoretki asuu minussa vieläkin. Osa kuvistakin on vielä kamerassa purkamista odottamassa. Iloa riittää siis ihan konkreettisesti useammalle päivälle :-)

Valkohäntäkauriit lepäilivät ensin aurinkoisella pellolla kaikessa rauhassa. Harvemmin tulee nähtyä niitä noin levollisina. Mutta tuli aika, jolloin piti nousta pystyyn ja nousivathan ne.

Taaempana oleva näyttää korkeammalta kuin edessä oleva yksilö. Lisäksi edessä olevan pää vaikuttaa pitemmältä kuin takana olevan. Pään pituuden pitäisi kertoa jotain iästä. Keskenkasvuisilla pään pituus kaulasta turpaan on lyhyempi kuin aikuisilla. Säkäkorkeus korreloi sekä iän että sukupuolen kanssa. Tässä tapauksessa arvelisin tuon korkeamman ja pienipäisemmän tapauksen olevan nuori uros.

Onko kellään parempaa tietoa?

Tuota korkeuseroa en huomannutkaan kuvaushetkellä, vaan vasta kuvia selatessani. Tilanne oli edelleen niin vaikuttava; eläimet pysyivät niin rauhallisina ja vaikka olivat aistivinaan minut, eivät ryhtyneet hätäilemään :-)

Olen viime aikoina etsinyt netistä paljon tietoa valkohäntäkauriista. Täältä löytyy yksi parhaista tiedonlähteistäni.

Vaikka lunta ei ollut nimeksikään, pelto oli jäinen ja kantava. Samoin maa siinä ympärillä. Tilanteen talvisuus ei juurikaan välity näistä kuvista ;-)

Eläimillä ei ollut mitään kiirettä - eikä minullakaan. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa ja aikaa pysäyttävämpää kuin näiden komeiden otusten seuraaminen? :-)

Tämän muistelun jälkeen on aika jatkaa iltaa. Positiivista energiaa, luontoelämyksiä ja rentoutumista! Näillä mennään ensi viikkoon. Iloa alkavaan viikkoon :-)

Ihana aurinko näyttäytyi oikein kunnolla!

Päivä oli taas tovin pitempi kuin aikaisemmin ja keli mitä parhain. Luonnon valoterapia on parasta, mitä markkinoilta saa. Ja se tehoaa, vaikkei sitä kuvittelisi tarvitsevankaan ;-)

Hyvä auringonvalo vastaa montaa hymyä. Siksi aurinkoisten päivien kuvia kannattaa tuijotella paljon ja usein.

Ison univajeen keskellä (heräsin liian aikaisin, mutta onneksi onnistuin ottamaan päiväunet) valo ja upea luonto piristivät aivan mahtavasti. Valo pursuaa elämää ja energiaa. Ei aina tarvitse edes olla ulkona. Kunhan näkee ulos ja valoon :-)

Valkohäntäkauriit lepäilivät pellolla. Ihana näky :-)

Reissun jälkeen oli ihanaa ottaa päiväunet vastapainottamaan heikosti nukuttuja öitä. Olipa hyvä päivä!

Voimaa ja jaksamista luontokuvista

Tänään päivällä paistoi aurinko, sen ehdin näkemään ikkunasta työn tuoksinan keskellä. Kylläpä se jaksaakin ilahduttaa tämän kummallisen talven keskellä :-) Niin oli kiireinen päivä, etten ehtinyt edes koiraa käyttämään pihalla pissillä etäpäivän aikana. Onneksi tuolla ei ollut mitään hätää :-)

Työkuvioiden yllättävät muutokset myllertävät työsuunnitteluni ja kalenterini uusiksi väistämättä ei-toivotulla tavalla. Energia meneekin voimien palauttamiseen, positiivisen fiiliksen tukemiseen ja jatkuvaan uudelleen säätämiseen. Katsotaan, löytyykö alkavana viikonloppuna energiaa muuhun ;-) Toivottavasti.

Ajatusten suuntaaminen luontoon ja kevääseen on ainakin minun kohdallani yksi energisoiva keino. Pursuilevan kuvakokoelman vuoksi johonkin tiettyyn aikaan ja hetkeen uppoutuminen on ihan harvinaisen helppoa. Ja toimivaa :-)

Viime huhtikuun loppupuolella lintujen kevätpöhinät kävivät aika lailla kuumina. Suomenoja täytyy käydä kävelemässä kerran keväässä ympäri, sieltä löytyy aina niin paljon silmän ja korvan iloa. Itse asiassa reitti tulee käveltyä ympäri ainakin kahdesti. Niin kauan kannattaa katsella ja kuvata kuin hyvää valoa ja jalkojen voimia riittää ;-)

Tässä naurulokki kantamassa urheasti pesämateriaalia.

Pesänrakennustouhut ovat aina yhtä liikuttavia. Niitä seuraa into pinkeänä paikan päällä, kotona tulee valokuvat katsottua samalla innolla - ja melkein vuoden kuluttua samoista kuvista löytyy vielä monta kuvaa, johon ei aikanaan ehtinyt perehtyä ollenkaan :-)

Näillä energioilla mennään taas ilolla eteenpäin hetken aikaa :-) Upeaa viikonloppua!

Ne kipeät jalat

Jalkojen kipeytyminen alkoi yllätys, yllätys kuntoilun aloittamisesta. Ostimme miehen kanssa joululahjoiksi kuntosalikortit ja viikko loppiaisen jälkeen pääsimme aloittamaan kevyesti tutustumisen saliin. Tai niin siis luulin. Havaittuani juoksumaton minun oli ihan pakko päästä kokeilemaan vähän. Ja niinhän minä tein.

Vauhti tuntui riittämättömältä ja lisäsin nopeutta. Ja sitten vähän raskauttakin. Ja päädyin lopulta juoksemaan kuin nuori varsa sisäisesti, mutta ehkä hieman raskaammin noin ulkoisesti. Järkeä oli sen verran päässä, että palasin kävelynopeuteen. Innostuakseni kohta uudelleen juoksemaan ja niinhän se reissu sitten meni. Juoksumaton lisäksi en muuta kokeillutkaan.

Kenkäni eivät olleet mitkään juoksukengät. Minulla ei edes ole juoksukenkiä. En ole juossut moneen, moneen vuoteen. Juoksumattokin oli aika timmi alusta noin äkkiseltään juoksun aloittamiseen. Mutta enhän minä sitä silloin ajatellut.

Seuraavakin päivä alkoi ihan hyvin. Jaloista huomasi, että jotain oli tullut tehtyä, mutta ei mitään sen keljumpaa. Kunnes jäin päivällä suustani kiinni ja huomasin olevani jo kovasti myöhässä tapaamisestani reippaamman kävelymatkan päässä. Siis juoksemaan. Osan matkaa ainakin. Kengät olivat juoksemiseen vieläkin huonommat kuin edellisen illan lenkkarit. Tuli hiki ja teki tiukkaa, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Takaisin tullessani penikat alkoivat jaloissa valittaa syvää ja tiukkaa surunsekaista kipua. Aikaa ei ollut hukattavaksi, yritin kävellä kipeillä koivilla hieman rauhallisemmin.

Seuraavana päivänä kuntosalilla en mennyt juoksumatolle. Kokeilin muita laitteita. Jalkojen kanssa innostuin ja huomasin vasta myöhemmin, että painot olivat ehkä liian muhkeat. Seuraavana aamuna kipeiden penikoiden seurana oli vihlova lonkkapari. Koko päivän ajatukseni seilasivat vain turkaisen kipeissä jaloissani.

Ja sitten tulivat matkamessut. Vaikka kävelin hitaasti, jalat olivat kuin tulessa. Ja askeleita kertyi väkisinkin. Seuraavana päivänä sama vielä uudestaan.

Messupäivien jälkeen raahauduin juna-asemalle odottamaan junaa. Kaukana taivaalla pilkisteli kaunis valo, piti kävellä todella pitkältä tuntuva matka laituria pitkin, ettei laiturin katos tullut mukaan kuvaan.

Tuossa alla oikealla saapui vihdoin minun junani laituriin.

Nyt olen hellinyt ja hoivannut jalkojani kovasti ja monin keinoin. Enää ne eivät herättele kivuillaan pitkin yötä. Ehkä vain kerran tai kaksi yössä ;-) Pieniä määriä voin jo kävelläkin ilman kipua. Kuntosalille en kuitenkaan mene vielä tällä viikolla.

Niin että aloitelkaa uusia terveellisiä harrastuksia viisaammin kuin minä!

Mahtavaa viikon jatkoa :-)

Matkamessut - osa 2

Sunnuntaiaamupäivänä näytteilleasettajien edustajat olivat enimmäkseen jo häpeilemättömän kyllästyneitä messuiluun. En kehdannut ottaa valokuvia niistä toinen toisensa vieressä omaan kännykkäänsä avoimesti keskittyneistä ihmisistä jopa niin, että asento oli selvästi käpertynyt vierailijoista pois kohti omaa kännykkää. Ei tarvinnut katsekontaktia etsi, ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan ;-)

No, oli joukossa aina positiivisia poikkeuksiakin. Iso hatun nosto vielä sunnuntainakin henkisesti läsnäolleille messuedustajille :-)

Kun huomasi seurata ääntä, löysi aina jotain musiikillista tai tanssillista esitystä. Tommi Läntisen näin ja kuulin ensimmäisen kerran livenä.

Hauska tanssiesitys osastojen välisellä käytävällä. Esitys keräsi kovasti kiinnostuneita katsojia.

Espanjalaista musiikkia upealla kolmen hengen kokoonpanolla yhdellä esiintymislavoista.

Sierra Leonen osaston rytmi- ja lauluryhmä. Vastaavan tyylisiä kokoonpanoja löytyi muutaman muunkin afrikkalaisen maan osastolta.

Viihteellisesti olivat liikkeellä muutkin kuin varsinaiset esiintyjät :-)

Olisikohan tämä ollut messujen suurin osasto. Tässä kuvassa näkyy osastosta vain pieni kulma. Sharjah ei sanonut minulle mitään, mutta osastokin kertoo sen, ettei kyse ole mistään köyhästä maasta. Rantapallossa Sharjahia kuvataan näin: 

"Sharjah on samannimisen emiraatin pääkaupunki. Sharjah sijaitsee aivan Dubain vieressä ja se onkin käytännössä samaa metropolialuetta. Elämä Sharjahissa ei ole yhtä vapaamielistä kuin Dubaissa, mutta toisaalta se tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden kurkistaa Dubaita aidompaan arabimaailmaan.

Asukkaita Sharjahissa on noin 1,4 miljoonaa."

Massiivinen oli tämäkin messuosasto, mutta vain murto-osa kimaltelevan ja loistokkaan Sharjahin osaston koosta.

Ihanaa ja tunnelmallista rekvisiittaa löytyi monelta standilta.

Tämän osaston ohi menin useammankin kerran. Etualalla oleva nainen oli jokaisella kerralla palvelemassa yhtä antaumuksella ja keskittyneesti. Tässä oli aitoa positiivista asiakaskohtaamista.

Rantapallon sivuilla kerrotaan Tatarstanista näin:

"Keski-Venäjällä, 800 kilometrin päässä Moskovasta sijaitseva Tatarstan on Venäjän rikkaimpia alueita, ja se näkyy myös matkailijalle: kadut ovat siistejä, kansainvälisten hotelliketjujen majoitusliikkeitä on runsaasti ja valtaosa rakennuksista on joko vasta rakennettuja tai hiljattain restauroituja."

Kotimaisista kohteista nostan vielä muutaman mukavan jutun esiin. Häme-osastolla oli yksi esite yli muiden ja se löytyy myös netistä, joten laitankin tässä linkin uusimpiin Parhaisiin paloihin Riihimäelle, Lopelle, Janakkalaan, Hausjärvelle ja Hattulaan.

Puumalan ja Saimaan osastolla tutustuin Saimaan Geoparkiin (ei siis mitään tekemistä geokätköilyn kanssa) ja Puumalan Norppapolkuun. Puumala napsahti tämän jälkeen reissulistalleni :-) Kävimme Puumalassa lyhyesti viime kesän Saimaan mökkilomamme yhteydessä, mutta nyt on käytössä ihan uusia askelmerkkejä :-)

Oulujärveen täytyy paneutua kunnolla. Mukaan messuilta tarttui pätevän oloinen esite, jonka avulla pääsee hyvään alkuun. Luontoon.fi -sivulta löytyy kuvausta ja ohjeistusta Oulujärven retkeilyalueelle matkustavalle.

Upeaa ja hyväntuulista viikon jatkoa :-)

Matkamessut - osa 1

Nyt on matkamessuja koluttu! Kipeillä jaloilla (siitä tarkemmin sitten jossain toisessa postauksessa) kulkeminen oli tahmeaa eikä mahdottoman viisasta touhua, mutten malttanut jättää hienoa tilaisuutta käyttämättä :-)

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, että näkemistä oli aivan tolkuttoman paljon. Päätin aloittaa rauhallisesti ja nautiskella. Tavoitteena oli kuitenkin jakaa tekemiset ja näkemiset kahdelle päivälle. Messut olivat alkaneet jo torstaina ammattilaispäivällä (jonne en päässyt töiden vuoksi) ja perjantaina ensimmäisellä avoimella messupäivällä (jonne en myöskään päässyt, töitä riitti aivan mainiosti koko päivälle). Lauantai saattoi olla messujen kuumin päivä. Ainakin ruuhkaa riitti. Mies kävi läpi Caravan-messuja, minä muita messuosastoja.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, että näkemistä oli aivan tolkuttoman paljon

Mieheni otti tämän kuvan Saimaan leppoisalta messuosastolta, jossa minä ja norppa nautimme kesäisestä Saimaasta :-)

Asiakkaiden kohtaaminen oli toinen asia, joka jäi kiertelemään pieneen (mutta niin mielenkiintoiseen) mieleeni ;-) Se nimittäin vaihteli ihan laidasta laitaan. Toki lauantai oli näytteilleasettajille jo kolmas messupäivä, mutta se ei riitä selittämään kaikkea. Selvästikin jotkut näytteilleasettajat olivat siellä mukana innolla ja sydämellä kun taas toiset pakosta ja viran puolesta. Joillakin messuosastoilla sai sydämellisen vastaanoton ja sitä ihan itsekin kiinnostui kovasti uudesta mahdollisesta matkapaikasta. Joillakin osastoilla sen sijaan... no, sai käydä. Sai ottaa esitteitäkin. Mutta ei katsekontaktia, ei tervehdystä, ei mitään. Yhdelläkin osastolla kävin kahden päivän aikana KOLME kertaa kokeillakseni, josko kyse olisi ollut vain yksittäisestä kerrasta tai sattumasta. Ei ollut :-(

Asiakkaiden kohtaaminen oli toinen asia, joka jäi kiertelemään mieleeni

Lähdin messuille ensisijaisesti hakemaan ajatuksia ja vaihtoehtoja huhtikuun luontolomalleni. Lähtökohtaisesti olin lähdössä Viroon, mutta tarkempaa suunnitelmaa ei ollut. Messuilla nousi vaihtoehdoiksi mielenkiintoisia kotimaisiakin kohteita. Näihin pitää paneutua jossain vaiheessa lähiaikoina oikein kunnolla.

Henkilökohtaisesti viehätyin aivan erityisesti Sallan messuosastosta ja ihanan rennosta ja luonnonläheisestä motosta: Salla - In the middle of nowhere. Eli Salla - keskellä ei mitään. Kun moton kuvapareina oli huumaavia ja kutsuvia ulkoilmakuvia, yhdistelmä oli täydellinen ja osuva. Hienoa, Salla!

Tämä Virolainen messuosasto viehätti myös silmää ja mieltä.

Ilomantsin osaston nuori nainen (toinen nainen oikealta) oli ystävällinen, auttavainen ja teki mahtavaa positiivista Ilomantsi-kuvaa ainakin minun mielessäni. Sain hyviä matkavinkkejä ihan minun tarpeisiini. Ihan varmasti aion mennä käymään Ilomantsissa ainakin kerran! Ilomantsin kansallispuistot kiinnostivat tietenkin minua ja kävimme läpi niin Petkeljärven kuin Patvinsuonkin kansallispuistojen tarjontaa. Sinne siis heti kun se kalenteriin hyvin solahtaa :-)

Vaikken ottanut kuvia, niin Pyhä-Luoston messuosastolla kehuttiin huhtikuun olevan mitä mainiointa lumi- ja hiihtoaikaa. Keli on vielä mitä otollisin, mutta valoa on runsaasti ja yhdistelmä siis melko vastustamaton :-) Kiitos tännekin osastolle ystävällisestä palvelusta!

Saariselällä alkaa Hiihdä halvalla -kausi 14.4. alkaen. Ja lisäksi täytyy muistaa vähintäänkin Levi, jossa en ole koskaan (sielläkään) käynyt. Tässäpä riittää pohdintaa huhtikuun matkaa varten.

Jalat ovat nyt entistäkin kipeämmät, mutten kadu mitään ;-)

Miten sinun viikonloppusi sujui?

Upeaa alkavaa viikkoa!

Päivä pitenee, koiran elämää ja matka Matkamessuille alkaa :-)

Ei ole lunta vieläkään muualla kuin noissa kaupungin ajamissa lumikasoissa, jotka saivat aikaiseksi muutaman talven ainoan lumisadepäivän aikana. Eivät ole lämpö ja sateet niitä sulattaneet, tiivistivät vain.

Työpäivän jälkeen, neljän aikoihin, vein koiran pikku lenkille. Ja silloin sen havaitsin, ettei silloin ollutkaan enää pimeää! Vain kauniisti hämärää :-) Tarkistin faktat netistä ja niin se vain on, että päivän pituus on nyt ainakin täällä Hämeessa jo TUNNIN pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan! Tämä oli iso iloinen yllätys :-)

Tavallisesti teen töitä noin puoli viiteen asti ja silloin on jo pimeää. Puolesta tunnista on ollut kiinni tuo melkein valoisan näkeminen työpäivän jälkeen :-)

Olenko muuten koskaan kertonut, että meidän koiramme tykkää banaanista ihan mahdottoman paljon. Minulla on sen kanssa aamuisin yhteinen banaanihetki heti heräämisen jälkeen. Minä haen banaanin ja koira pyörii lattialla innoissaan piruettia. Se yrittää arpoa, mihin menemme banaanin syömään ja ryntäilee sohvalle, nojatuolin rahille ja takaisin :-)

Sitten asetumme jonnekin, mihin mahdumme hyvin vastakkain, koira istuu mahdollisimman lähelle minua. Minä kuorin banaanin, jolloin koira alkaa jo malttamattomasti inistä. Koira tuijottaa minua keskittyneesti, pää kurottuu eteenpäin yhä lähemmäs. Haukkaan banaanista palan ja annan puolet siitä koiralle. Ensimmäinen pala hotkaistaan hirvittävällä intensiviteetillä ja sitten koira taas tuijottaa tiiviisti vuoroin minua, vuoroin banaania. Haukkaan toisen palasen ja koira saa siitä taas osansa. Toinen hotkaisu ei ole enää ihan yhtä ahne. Tämä jatkuu herpaantumattomalla keskittymisellä banaanin loppuun asti. Kun paketoin banaanin kuoret kasaan, näytän tyhjää kättä ja sanon: "Kiitos, kiitos", koira siirtyy hieman kauemmas, naama jo hieman toiseen suuntaan ja antaa armollisesti minun rapsuttaa kylkeään ja vatsaansa, nostaa hieman etutassua rapsuttamista helpottaakseen ;-)

Millaisia ovat sinun aamurutiinisi?

Huomenna on edessä Matkamessuvisiitti. Menen vielä sunnuntainakin, että varmasti saan irti kaiken haluamani :-) Kylläpäs näitä hymiöitä nyt riittääkin. Ihanaa viikonloppua!

Ruissalon orava, kevät 2018

Talvi loistaa poissaolollaan. Patio oli aamupäivällä hieman kuurassa yön jäljiltä, mutta fasaanikukko huuteli reviirihuutoaan jo ihan kohtuullisen (tai kohtuuttoman?) innokkaasti.

Etsiskelin eilen työblogiini sopivaa kuvaa netistä ja sain taas kimmokkeen katsoa kuvia ja maailmaa toisin. Löysin muutaman kuvan, jotka vain herättelivät minua todella positiivisesti. Jatkoin sitten illalla samaa etsintää ihan omaksi ilokseni, vaikka kuva blogiin löytyi jo päivällä. Jonkin kipinän löysin niitä kuvia selatessani ja halusin tutkia asiaa tarkemmin. Jonkin verran oivallukseni liittyi kuvien rajaukseen, jonkin verran tunnelmaan ja jonkin verran ihan puhtaasti kuvankäsittelyyn.

Tällaisten tutkimusretkien jälkeen on aina virkistävää tutkia omia kuvavarastojaan uudelleen. Hyvän kuvauskauden aikana kuvia kertyy mahdottoman paljon eikä niitä kaikkia ehdi käydä läpi ajatuksen kanssa juuri silloin. Näihin jonoon jääneisiin kuviin on mukava palata uusien näkökulmien kanssa pimeään vuodenaikaan. Samalla pintaan nousee paljon ilahduttavia muistoja hienoista hetkistä ja upeista kohtaamisista :-)

Tänään pysähdyin Ruissalon oravakuvien kohdalle. Jonkin kuvan niistä olen julkaissutkin, mutten malttanut olla selaamatta niitä läpi (siinä määrin, kun aika riitti).

Oikein hyvää tammikuun puolivälin viikon jatkoa!

Pakkaspäivän valkohäntäkauriit

Aamu aukeni pakkasilla, kuuraisena ja jotakuinkin pilvettömänä. Aamupäivän sovitut kuviot veivät oman aikansa, mutta puolen päivän jälkeen jäi hieman aikaa piipahtaa katsomaan, näkyykö luonnossa mitään erityistä. Päivä on armottoman lyhyt, joten muutamaan tuntiin ei kannata pakata liikaa ennakko-odotuksia. Ennemminkin kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä.

Kuuraisen ja jäisen maan pinnalla näkyi toisinaan kauriin kokoisia sulia alueita. Siellä oli käyty lepäämässä. Pian alkoi maassa näkymään yhä enemmän eri eläinten jätöksiäkin. En koskaan arvannut päätyväni tähän, mutta aion tutkailla muistin varassa näkemiäni jätöksiä päästäkseni perille, mitä kaikkia eläimiä tuolla kuljeskelee.

Apunani on ainakin Mikä tästä meni? -kirja, johon olen turvautunut muutaman kerran vuodessa. Kirjasta lisää täällä ( ei sitten yhtään minkäänlaista kaupallista yhteistyötä, oma kirjani on painatettu vuonna 2000 ).

Autolle palatessani näin kaksi valkohäntäkaurista loikkimassa pellolla ja sitten jähmettyneenä odottamassa ympäristön tapahtumia. Ja lopulta jatkamassa matkaansa pomppien ja loikkien hännät pystyssä eteenpäin. Iloinen jälleennäkeminen :-)

Matkamessuliput arvottu - onnea voittajille!

Jägalan putous Tallinnan lähellä

Matkamessujen 2020 liput on arvottu. Onnettarena toimi jälleen kerran näissä tehtävissä jo useasti ansioitunut mieheni.

Liput voittivat: moreorlesskatri@yahoo.com ja koti44@luukku.com. Liput ovat matkanneet jo sähköpostilla voittaneille - Lämpimät onnittelut!

Nähdään kaikki messuilla :-)

Muistutus matkamessulippujen arvonnasta!

Muistuttelen näin mahdottoman tummanharmaan päivän jälkeen, että vielä on huomisiltaan asti aikaa osallistua Matkamessut 2020 -lippujen arvontaan. Tarjolla siis kaksi yhden lipun palkintoa messuille 17.-19.1.2020 Helsingin Messukeskuksessa. Samalla lipulla pääsee myös rinnakkaismessuihin. Messulippuarvonta on käynnissä täällä.

Hieman virittämään tähän toivoa valosta ja intoa tekemään matkasuunnitelmia lähelle tai kauas laitan tähän sekalaista kuvasoppaa matkailun ja lomailun hengessä :-)

Konnevesi

Konnevesi

Ronda, Espanja

Ronda, Espanja

Sitio de Calahonda, Malaga, Espanja

Turun saaristo

Turun saaristo

Saarenmaa, Viro

Saimaa

Virrat

Helvetinjärven kansallispuisto, Ruovesi

Leivonmäki

Jurmala, Latvia

Cesis, Latvia

Riianlahti, Latvia

Heinävesi

Pirkanmaa

Tallinna, Viro

Tallinna, Viro

Upeaa viikon jatkoa - toivottavasti keli paranee edes hieman :-)