sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Vielä pari silkkiuikkukuvaa

Viheliäisen lonkkakivun vuoksi herään yhä useammin yhä aikaisemmin. Olen usein väsynyt, mutta makuuasento ei vain onnistu. Olen etsinyt tilanteesta hyötyjä työhön ja kuvaamiseen. Toki yhä useammin tarvitsen myös työpäivän jälkeen tai kuvausreissun jälkeen pienet (tai vähän isommatkin) päiväunet. Liukuva työaika helpottaa onneksi huomattavasti neuvottelutilannetta ikäväksi käyneen lonkkakivun kanssa.

Aikaisempi lähteminen kuvausreissulle avaa kieltämättä melkoisesti uusia mahdollisuuksia. On mainiota päästä kuvaamaan jo ennen kuin luonto lähtee siestalle ;-)

Luonnon touhut jaksavat kiehtoa minua vuodesta toiseen. Aina oppii uutta ja mitä enemmän tietää, sitä isommaksi innostus kasvaa. Sama lainalaisuus pätee melkein kaikkeen ;-)

Pari kuvaa vielä eilisistä silkkiuikuista ja niiden poikasista. Tämäkin vaihe menee ohi niin pian.

Tässä jollain oli kovasti asiaa ;-)


Ja isän tuomat herkut menevät kuin kuumille kiville!


Huomenna onkin kesäkuun ensimmäinen päivä. Kesä alkaa ihan virallisesti, vaikka meidän perheessämme kesä on julistettu käynnistyneeksi jo muutama päivä sitten. Siitä on se hyöty, että meidän kesämme on siten muutaman päivän pitempi kuin muilla ;-)

Upeaa alkavaa viikkoa!

lauantai 30. toukokuuta 2020

Silkkiuikuilla on jo perillisiä :-)

Muutamana viime vuotena silkkiuikkujen pesintä on ainakin täällä Kanta-Hämeessä ollut koetuksella kovien tuulten vuoksi. Pesiä on korjailtu vielä heinäkuussakin ja ennuste ei ole ollut kovin rohkaiseva.

Siksi olinkin ihan erityisen iloinen siitä, että näiden silkkiuikkujen elämä näyttää nyt oikein lupaavalta. Yhdellä parilla on jo poikaset ja monta muuta paria hautoo paraikaa. Paikka on sinänsä suojainen ruovikko, mutta koska kevät oli mitä oli, uutta kaislaa ei vielä ole kasvanut suojaksi. Siinä on omat riskinsä.

Mutta jos jättää riskien murehtimisen ja keskittyy ihan tähän hetkeen, tunnelmat ovat vallan euforiset :-)

Iskä on käynyt kalalla ja tuo saalista perheelle.


Justiinamaiselta näyttävä rouva odottaa pienokaisten kanssa paljon lempeämpänä kuin miltä kuvasta näyttää ;-)



Luulen, että iskä tarjoilee tässä höyhentä äipän selässä matkustaville poikasille. Luontoportin mukaan "Silkkiuikku syöttää poikasilleen ruuan lisäksi untuvia ja syö niitä myös aikuisena. Tämä sen vuoksi, että vatsa kestäisi paremmin kalanruotoja."


Kuvia tuli otettua tänään aivan holtittoman paljon. Pikkaisen nolottaa, mutten jaksanut yrittää hillitä itseäni ;-) Ainakin monen monta tilannetta tuli dokumentoitua.

Onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Mahtavia suorituksia tällaiset!

perjantai 29. toukokuuta 2020

Vuoden ensimmäinen nuolihaukka

Tänään olin aivan innoissani kaikesta maiseman täyttävästä vihreästä lähtiessäni työpäivän jälkeen kameran kanssa liikkeelle. Uskoin kuvaavani maisemia, mutta ainoat kuvani otin nuolihaukasta, joka oli ehdottomasti tämän vuoden ensimmäiseni. Tai itse asiassa niitä oli kaksi, joten saattaa olla, että minulla on kuvia kahdestakin eri haukasta, mutta hälläpä väliä.

Säätiedotuksessa luvattu puolipilvisyys kääntyi pian melkein kokopilviseksi ja suurin osa retkestä sujui ihan ilman kuvanottoyritystäkään ;-) Mutta luonnossa oleminen oli jo sinänsä rauhoittavaa. Kannatti käydä :-)

Hiiren hiljaa nämä nuolihaukat liitelivät taivaalla. Pari kertaa hieman lähempänä ja sitten huomattavasti kauempana. Taaskin kannatti ensin kuvata ja ihmetellä vasta sen jälkeen, mitä sitä oikein tuli kuvattuakaan.




Ihanaa kesäistä viikonloppua! Juhlitaanko teillä koulujen päättymistä?

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Sinitiaisten pesä ja käpytikka

Havaitsin sinitiaisten pesän, kun huomasin lintujen trafiikin sinne ja sieltä pois. Ensin huomasin pesäpuun. Varsinaisen pesän hahmottamiseen meni hetki aikaa tarkkaillessa. Sinitiainen on kolopesijä, mutten aluksi huomannut puussa mitään koloa. Kameralla kauempaa tarkkailtuani havaitsin sitten vihdoin sen kolon.

Tuo vekki keskellä puuta onkin kolon suuaukko. Kauempaa se näytti vain pieneltä kurttuiselta rypyltä. Mutta niin ne tintit lensivät sinne ja sieltä pois kerta toisensa jälkeen.




Alla olevan kuvan kulmasta zoomaamalla näkee jo, että aukkohan se siellä.


Ja seuraavasta kuvasta näkyy, että tinttihän se sinne mahtuu, tässä tulossa pesältä pois.


Sitten saapui paikalle käpytikka, joka kiinnostui kolosta kuuluvista äänistä suunnattomasti. Tällä hetkellä toinen emoista oli pesäkolossa paikalla.


Tikka hivuttautui kololle, kurkki sinne, taisi kuunnellakin. Odotti ja kurkisteli lisää.



Ja sitten se alkoi hakata kolon suuaukkoa. Muutaman kuvan otin ja kävin itseni kanssa keskustelua siitä, kuinka luonnon toimiin ei pitäisi puuttua. Olin kuitenkin kuvannut tiaisia jo pari päivää ja minun kohdallani se tarkoittaa jo hyvää yhteistyösuhdetta. En oikein voinut antaa niiden kärsiäkään etenkään minun vahtivuorollani.

Kävelin sitten rauhallisesti käpytikan luo - aika lähelle, sillä sillä ei ollut aikomustakaan poistua lihapatojen ääreltä. Sanoin sille hellästi, mutta määrätietoisesti, että älä nyt yritäkään, menepäs vain muualle siitä. Se vilkaisi minua epäuskoisesti (ihan totta!), siirtyi vähän sivummalle ja lennähti sitten vihdoin pois.


Tämän jälkeen poikaset eivät jääneet pesään yksin ainakaan minun ollessani paikalla. Toinen emoista lähti pesältä vasta, kun toinen saapui paikalle. Ylempänä pää ylöspäin oleva emo on poistumassa pesältä ja alapuolella pyrstö ylöspäin oleva emo on siirtymässä pesälle.



Tänään kävin vilkaisemassa pesäpuuta ja kovasti yhtenä kappaleena se näytti olevan paikallaan. Perhe on ainakin vielä siis turvassa.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Haarapääskyillä riittää pöhinää

Kevät kääntyi kai sitten jo vihdoin kesään ;-) Ainakin täällä eteläisessä Suomessa, pohjoisessa taitaa riittää lunta vieläkin vaikka kuinka. Kesä tästä on tullut ihan väkisinkin jo myös toistuvien pääskyshavaintojen myötä. Haarapääskyjen iloisen näköistä lentoa ja saalistamista olen päässyt seuraamaan ja se on kyllä koukuttavaa katsottavaa ;-)

Haarapääskyillä oli äänistä päätellen jo paljon ruokittavia suita. Lintuäänten meteli alkoi, kun emot suhahtivat saalistuksen jälkeen pesälle ja loppui pesältä lähdön jälkeen. Pesiä en nähnyt, mutta pääskyjen reittien keskipiste oli selvääkin selvempi :-)

Tässä asennossa haarapääskyn pyrstösulkien väritys näkyy nätisti. Muutenkin tässä erottaa selän sinimustan väriskaalan.



Välillä haarapääskyt pysähtyivät levähtämään, venyttelemään ja rapsuttelemaan itseään.


Välillä lepotuokio venähti pitkäksikin ja ainakin näytti siltä, että joku muu kävi välillä tökkäisemässä tällaista laiskajaakkoa liikkeelle.


Tämä alla oleva tyyppi näytti perin tyytymättömältä yksilöltä monen monessa kuvassa. Jos nyt ei olisi toukokuun loppu, voisin väittää, että siinä on hemmoteltu poikanen vaatimassa emolta ruokaa sen sijaan, että jaksaisi etsiä sitä itse...

No, joku kävi sitten pökkäisemässä senkin taas liikkeelle ;-)


lauantai 23. toukokuuta 2020

Kyhmyjoutsen poikanen selässään

Vapaapäivinä tulee irroiteltua ;-) Eilinen reissu alkoi aamukahdeksalta ja päättyi noin 12 tuntia myöhemmin. Edellisen päivän puutarhatouhuamiset tuntuivat - ja tuntuvat edelleen jaloissa ja pakaroissa. Askeleet eivät suju kevyesti kyykistymisistä puhumattakaan ;-) Mutta elämä on ihanaa :-)

Eilisen päivän suurin ilo oli kyhmyjoutsenperheen kohtaaminen. En ole koskaan nähnyt joutsenen kantavan poikasta selässään ja nyt oli riemuisa hetki todistaa tätäkin kauneutta :-)


Äidin selässä on tietenkin ihanaa olla, mutta itsenäisyys on vielä parempi. Sitkeästi taisteli pieni otus itsensä äipän selästä veteen ja porskutteli sitten iskän luokse :-)


Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

torstai 21. toukokuuta 2020

Puukiipijän kevätmatkaa

Aina ei ole aikaa lähteä kauemmaksi tuulettumaan. Silloin täytyy tyytyä lähimaisemiin ja helppoihin piipahduksiin. Toisaalta silloin pääsee tunnustelemaan vuodenaikojen etenemistä lähimaisemissa ;-)

Tytär keräsi maljakkoon vihreitä koivun oksia jo paljon ennen meidän koivujemme vihertämisaikaa. Hänellä on ollut maljakoissa jo monen monta kielokimppua, vaikka meillä kielo tekee vasta tuloaan. Helsingin ja Hämeenlinnan välillä on siis iso ilmastollinen ero.

Eilisen ihana ilo oli puukiipijä. Tuli ihan puskista, niin kuin aina :-)

Tässä puukiipijä kiipeää ylös koivun runkoa pitkin. Se nappaa matkalta kaikki mahdolliset eväshyönteiset. Sen suojaväri on jotakuinkin täydellinen.




Tämän kuvan kohdalla piti ensin hieman virkistää muistia - mitä tässä oikein tapahtuikaan? Ensinäkemältä sekopäisen näköinen puukiipijä tervehtii yleisöään matkan varrella. Mutta sitten tulee mieleen puukiipijän kropan ravistelu ja rapsuttelu ;-)


Sitten ollaan rapsuttelun jälkeen muuten normaaleina, vain hieman pörröisinä ;-)






tiistai 19. toukokuuta 2020

Räkättirastas ja matosaalis

Ainakin linnuilla riittää nyt tohinaa! Niiden tohinan syy on jotenkin järkeenkäyvämpi kuin meidän työelämämme kevättohinoiden perusteet. Lintujen poikaset eivät vain selviä, jolleivät emot ruoki niitä riittävästi ja oikeanlaisella ruoalla. Suuri osa työkiireistä on sellaisia, ettei niiden takana ole mitään oikeaa hätää tai hädän uhkaa. Tuntuu usein siltä, että joku on vain päättänyt tahtoa, että nyt on tapahduttava heti ja sitten on vain tapahduttava heti.

Varpuset suhaavat nurmikolla pienet hyönteisniput nokissaan. Poikaset ovat selvästi vielä pieniä ja proteiinipitoisen ravinnon pitää olla pieniin nokkiin ja kurkkuihin sopivaa. Räkätti- ja punakylkirastaiden poikaset ovat ainakin joissakin poikueissa jo huomattavan paljon isompia. Ihan kunnon matoja emot lennättävät jo perillisilleen. Tuo matojen etsiminen ja kerääminen on jotenkin aina yhtä liikuttavaa seurattavaa :-)




En tiedä, mikä temperamenttinen heilahdus tässä kävi.


Mutta niin se mato jäi sen seurauksena rullalle nokan ympärille ;-)


Vaikka päivä on taas tarjoillut niin vesisateita, raekuuroja kuin auringon pilkahduksiakin, parempaa on luvassa. Ensi viikoksi luvataan ihan kesäisiä kelejä - toivotaan, että ennusteet osuvat edes sinne päin eikä tällainen keli jatku enää sinne asti.

Torstaina onkin helatorstai. Minä vietän perjantaina vapaapäivän eli tiedossa on ihan kunnon mittainen viikonloppu. Jos keli sallii, lähden luontoon ;-) Entä sinä?

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Palokärki

Aamuhetket luonnossa kutsuvat yhä useammin. En laita kelloa herättämään aikaisin aamulla, mutta jos heräys tulee, lähden matkaan.

Tänään olikin kaunis (ja kylmä) aamu. Otin aamupalan mukaani ja nautin sen sopivalla tauolla pellon laidalla. Mikä olisikaan voinut olla enää sen parempaa :-)

Aamu alkoi rusakoilla. Niitä oli pelloilla paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Seuraavaksi törmäsin pienehköön kapustarintaparveen. Töyhtöhyyppiä keikkui parven lähellä.

Valkohäntäkauriit pelästyivät ja laukkasivat matkoihinsa. Lisää rusakoita. Tiellä ja puissa näkyi peippoja, mustarastaita, sirittäjiä, talitiaisia, hippiäinen, töyhtötiainen ja metsäkirvinen. Kuulin käpytikan ja tiltaltin äänet. Pellolla kiurut kisailivat näkyvästi ja iloisesti.

Taivaalla lensi kurkipari, jossain kuului kuovin huuto ja käki kukkui. Metsäkauris kipitteli melkein tyynesti ohitseni. Pelästytin hirven, joka vauhtiin päästessään laukkasi muutaman metrin päässä minusta ja pelästytti puolestaan minut. On se vaan iso eläin!

Päivän kohokohta oli palokärjen kohtaaminen. Näen niitä harvoin ja kuvat niistä eivät onnistu koskaan. Tällä kertaa palokärki osui lähelle ja onnistuin jopa kuvaamaan sen ennen kuin sen lähti jatkamaan matkaa.



Aamulla heinät olivat vielä kuuraisia, puolen päivän jälkeen sai jo riisua ylimääräisiä vaatteita pois päältään. Kyllä se on kevättä, vaikkakin hidasta sellaista ;-)

Ihanaa kevään jatkoa :-)

lauantai 16. toukokuuta 2020

Valkohäntäkauris tai -peura - ihan miten vain

Jo on toukokkuuta eletty, kun lunta/räntää sataa melkein päivittäin ja lämpötilakin pysyy usein vain niukasti plussan puolella.

Varpuspari keräilee hyönteisiä pihasta ja lammen rannan kasveista. Nyt on kysyntää pienen pienille hyönteisille :-)

Valkohäntäkauriita (tai -peuroja, ihan miten vain) onnistuu näkemään hyvällä tuurilla. Usein hämärällä kelillä, eivät juurikaan hakeudu parrasvaloihin ;-)




Tänään pihassa kävi ainakin närhipariskunta, jonka koiraspuolinen mustarastas hätisti pois. Mustarastaskoiraita pihassa kävi kaksi kerrallaan, räkättirastaat kävivät saalistamassa koko päivän ja varpusparikin saalisti oikein urakalla. Vihervarpuset huutelivat puissa ja orava kävi muutaman kerrankin etsimässä ruokaa. Sinitiaiset pörräsivät toistensa kimpussa omenapuun oksien välissä. Kevät on ihan iholla hyytävän kylmästä kelistä huolimatta :-)

Juuri nyt fasaanikoiras tuli huutamaan meidänkin pihaamme. Ihanaa viikonlopun jatkoa :-)

perjantai 15. toukokuuta 2020

Työruuhkaa ja sepelkyyhky

Koronan myötä työelämän muutokset ovat hivelleet kaikkea mahdollista. Toisten työt ovat vähentyneet tai loppuneet ja joidenkin toisten työt ovat sen sijaan lisääntyneet ihan mahdottomasti. Sitten on tietenkin kaikkea siltä väliltä. Muutoksia on tullut varmasti ihan jokaisen työhön, vaikka kalenteriin tai työpaikkaan ei olisikaan tullut muutoksia.

Vierastan jokaista puhetta siitä, mitä työelämä muka nykyään on. Yhden mielestä nyt pitäisi lisätä koulutusta, sillä nyt ihmisillä on aikaa. Minun työelämääni ei ole tullut yhtään lisää aikaa enkä pidä tuollaisesta puheesta. Olen ihan riittävän varattu jo nyt. Kenenkään ei tarvitse keksiä minulle enää mitään kehittäviä lisätehtäviä :-(

Toisen mielestä ihmiset ovat kuormittuneet lasten kotiopetuksesta ja -hoidosta. Sekään ei koske minua. Minun aikani on varattu vain työn tekemiselle ja minulla on kotonani työhuone etätöiden tekemistä varten. Teen töitä enemmän kuin täysipainoisesti ja huomattavasti enemmän kuin yhden henkilön työpanoksen verran. Haluan myös, että se ymmärretään.

Kenelläkään ei varmasti ole juuri nyt helppoa. Tai toivottavasti jollain on. Mutta suurin osa ihmisistä on jonkin jaksamisen reunalla suuntaan tai toiseen. Tärkeintä olisi nyt ymmärtää ihmisten erilaisia tilanteita ja olla niputtamatta kaikkia samaan ryhmään.

Murrr... Onneksi on luonto. Vaikka kelit ovatkin oikkuilleet ja tarjoilleet jotain ihan muuta kuin kevätkesän parasta. Jotkin asiat eivät silti muutu, oli pandemia tai ei. Linnut pesivät, nisäkkäät poikivat. Kohta luonto on täynnänsä nälkäisiä poikasia ja emoja. Niitä kannattaa seurata, vaikka oma elämä olisikin pahan äärellä. Luonnosta nauttiminen ei ole mistään pois. Päinvastoin.

Sepelkyyhky rakentaa kovasi pesää kuusen vieressä olevaa tuijaan. Ainakin näyttää siltä, että vain toinen pariskunnasta rakentaa ja toinen vain syö ja nautiskelee. Ilmoitan, jos olen ollut väärässä ;-)





Ihanaa viikonloppua! Meille on luvattu lauantaiksi sadetta ja sunnuntaiksi ulkoilusäätä. Mitä suunnitelmia viikonlopuksi?

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Helvetinjärven kansallispuisto, Haukkajärvi

Kylmät ja sateiset päivät johtivat siihen, että työpäivän jälkeen kävin lomaviikon kuvien kimppuun. Vettä satoi tämän tästä oikein solkenaan ja ilma pysyi hyytävän kylmänä. Ulkoilu saa jäädä huomiseen.

Kävin lomallani Helvetinjärven kansallispuistossa. Olemme vuosia sitten käyneet miehen ja koiran kanssa mökkireissulla ollessamme Helvetinkolulla. Nyt päätin aloittaa päiväreissuni Haukkajärveltä Haukanhiedalta. Päivästä piti kuoriutua edellisen päivän sääennusteiden mukaan puolipilvinen, mutta kyllä se päivä ihan kokopilviseksi jäi. Lisäksi autoreitin reunoilla oli pienoisia aurauksen jäljiltä jääneitä lumikökköjä ja ojat olivat jäässä.

Haukanhieta oli kaunis.



Tunnelmaa latisti järvellä melova kanoottiseurue, jotka olivat puheliaita, kovaäänisiä ja laulunhimoisia. Kuulosti vappujuhlien loppupuolen sunnuntaiaamupäivän hoilotukselta. Oli virhe mennä kansallispuistoon sunnuntaina :-(

Tuossa selkäni takana oli teltta ja hieman taaempaa löytyi polttopuita ja keittokatoskin.

Västäräkki ei koskaan petä :-) Ei edes harmaana ja meluisana vapun jälkeisenä sunnuntaina ;-) Se keikkuu vastaan aina ja missä vain. Nyt se tepasteli vastaan tässä rannalla.





Väkeä riitti poluilla yllättävän paljon, mutta löysin rauhallisen paikan eväshetkelle. Innokkaat melojat olivat päätyneet rantautumaan tuohon lähelle ja tekivät kovalla ryskeellä siellä nuotiota itselleen. Minun eväspäikkani jäi sen verran katveeseen, että siellä oli melkein hiljaista :-)


Punarintoja kuulee ja näkeekin tämän tästä, mutta kuvaan niitä on ollut vaikea saada. Tavallisimmin se keikkuu joko piilossa tai puun ylimmällä oksalla niin, että kuvaan saa vain vatsan. Tällä kertaa kuvakulma oli hieman parempi, vaikkakin valo oli niukka, niin kuin koko päivän.



Matkalla ehdin näkemään myös kevään ensimmäisen sammakonkudun, vaikka osa lampien rannoistakin oli vielä kovasti jäässä!


Haukkajärven jälkeen suuntasin Helvetinkolulle, mutta pysäköintialue oli aivan täynnä autoja ja ihmisiä oli todella paljon. Hetken aikaa mietin, mitä tehdä, mutta sitten päätin vain suunnata takaisin kotiin. Reissu jäi hieman kesken, mutta kaipasin hiljaisuutta ja tilaa eikä paikka ollut siihen selvästikään omiaan.

Retki auttoi minua ymmärtämään paljon sitä, mitä luonnosta haen ja kaipaan. Omalla tavallaan hyvin seesteyttävä retki. Ja luonto on kuitenkin aina luontoa :-)