sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kivunlievitystä ja keväistä lintujen touhua

Meillä on ollut aivan mahdottoman aurinkoinen ja kaunis viikonloppu. Autotiet ovat sulia, kävelytiet jäisiä ja märkiä. Tänään otin kävelylenkilleni jalkaani nastakengät, niiden kanssa ei tarvinnut juuri varoa. Vaikkei noita nastakenkiä tarvitse tavallisesti kuin muutaman kerran vuodessa, ne ovat noina muutamina päivinä niin hyödylliset ja arvokkaat, että niitä tulen säilyttämään kaapissani jatkossakin jatkuvasta pienestä raivaus- ja siivoussyyhystäni huolimatta.

Selkäkipuni on jonkinlaisessa hallinnassa kävelyn, hellän venyttelyn, särkylääkkeiden ja lämpötyynyn yhteistyöllä. Lisäksi apuna ja tukena on vielä Omronin lääkkeetön kivunlievittäjä. Laite on mieheni hankkima ja ollut aivan hirmuisen hyvä löytö. Tässä ei ole kyse maksetusta yhteistyöstä, ihan vain omia juttujani 😊. 

Venyttelyä olen tehnyt omien tuntemusteni mukaan. Ne eivät ole lievittäneet ikävimmän kivun aluetta, mutta ovat helpottaneet alkavia lihasjumeja siinä lähellä. Usein kipeää kropan osaa suojellessa tulee jännitettyä turhan paljon jotain muita paikkoja ja aiheutettua uusia jumeja ja kipuja sinne. Sitä olen pyrkinyt ehkäisemään. Yllättävän hyviä venyttelyohjeita löysin vinkin avulla Mobilatin sivuilta. Tässäkään ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. 

Asiasta kukkaruukkuun: Kevään saapuminen näkyy ja kuuluu jo pihalla. Lauluvalikoima on monipuolinen ja melkoisen äänekäs. Linnut lentelevät edes- ja takaisin. Kuvattavaksi ne eivät juuri jää eikä minulle tällä hetkellä seisoskelu painava kamera kaulallani oikein sovikaan. Mutta kannattaa pysähtyä kuuntelemaan!

Tämä sinitiainen jäi hieman näkösälle pähkinänpuolikastaan hakkaamaan. Viherpeipot tyytyivät laulelemaan puiden oksien piiloista. Välillä silmä tavoitti jonkun niistä tunnistamista varten. 



Huomenna onkin jo maaliskuun ensimmäinen päivä. Siirrytään virallisestikin kevään puolelle, sillä ainakin minun laskuissani maaliskuu on jo kevätkuukausi 😊.

Upeaa alkavaa maaliskuuta!

P.S. Arvonta on avoinna vielä muutaman päivän...


torstai 25. helmikuuta 2021

Kipu ei paranemalla vähene 😅, mutta linnut lisääntyvät ihan kohta!

Lonkan kivulias kiukuttelu kuritti liikuntamääriäni. Lonkan paranemisen jälkeen tulivat hyytävät pakkaset ja sittemmin myös alijäähtyneet vesisateet. Etenkin alijäähtyneiden vesikelienaikainen ja jälkeinen liukkaus on ihan liian iso tapaturmariski - olen kokenut sen käytännössä - ja liikunnan hiipuminen jatkui. Mitä siitä seurasikaan? Tietenkin selkäjumi, josta muotoutui vähitellen oikein kipakka selkäkipu. Lumipalloilmiö etenee vanhaan 'hyvään' malliin.

Nyt on siis ihan pakko pistää itsensä etätyöpäivien aikana ja jälkeen liikkeelle, vaikka käveleminenkin tekee tällä hetkellä kipeää. Mutta ilman liikettä jumi ei häviä. Ja missä jumi, siellä kipu.

Löysin jo viikko sitten viime maaliskuun lopun laulujoutsenkuvat. Niitä tuli räpsittyä todella paljon, kun joutsenpari vieraili viereisellä lammella ahkerasti. Eihän niitä kaikkia ehtinyt edes käydä läpi. Nyt on viimeistään hyvä hetki kahlata nuo kuvat läpi.

Kuvat ja joutsenet ovat siis viime vuoden maaliskuun lopulta. Lampi oli sula ja joutsenilla oli siinä mitä mainioin ruokapaikka, vaikkakin uteliasta yleisöä kertyi katselemaan päivä päivältä yhä enemmän. Maaliskuun loppuun on tästä hetkestä aikaa enää kuukausi! Kevät on ihan näillä näppäimillä etenkin, kun plussamerkkiset lämpötilat sulattavat ainakin täällä Hämeessä lumia todella vauhdilla.

Hormonit hyrräsivät joutsenilla - tai siis ainakin koirasjoutsenella - todella vilkkaasti. Välillä oli hieman huvittavaa katsella koiraan koreilua ja mahtailua samaan aikaan, kun naaras näytti aivan tavattoman välinpitämättömältä 😂.

Voiko enää isommalta yrittää näyttää? Naaras ottaa tilanteen melkoisen maltillisesti.


Ihan kuin naaras jo hieman häpeäisi? Ehkä se sittenkin keskittyy mieluummin vain ruokailuun kuin puolison perinteisiin kalavaleisiin?

Onneksi koiras ei lannistunut, onhan joutsenten parisuhdeuskoillisuus ihan omaa luokkaansa 🧡.

Samaan aikaan kuvasin isoja hanhiparvia, muutto oli selvästikin ihan kunnolla käynnissä. Koska Korkeasaaren karhut heräsivät talviuniltaan tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, voi toki olla, ettei lintujenkaan kevät ole tänä vuonna ihan yhtä aikaisessa kuin viime vuonna. Mutta hyvin lähellä kevät on. Sen voi kuulla jo lintujen laulusta.

Ihan kohta luonto tarjoilee vaikka mitä ihanaa. Silloin ulos kuuntelemaan ja katselemaan! Sitä ennen voi ottaa vähän selvää vaikkapa kevään kulusta ja lintujen muutoista.

Muista edellisen postauksen arvonta!

Ja mahtavaa alkavaa viikonloppua!

lauantai 20. helmikuuta 2021

Vanhat joutsenet, paprika mikroaaltouunissa ja arvonta

Huomasin, että ulkoisen kovalevyn vaihdon yhteydessä viime kevään laulujoutsenkuvat olivat jääneet kopioimatta uudelle levylle ja huikean kuvamäärän vuoksi niiden käsittely oli jäänyt myös ihan kesken. Tänään latailin kuvia uudelle kovalevylle ja siitä edelleen Lightroomiin. 

Sillä aikaa ehti sitten tekemään vaikka mitä. Päiväunien lisäksi kaivelin tyttärestä ottamiani kuvia ja tein fasilitointiin sopivia kuvakollaaseja kuvakorttilämmittelyjä ja tavoitepohdintoja varten.

Laulujoutsenkuvista elvytin tällaisen edellisen maaliskuun lopun kuvan. 

Viikko sitten tuunasimme mieheni kanssa ostopitsan omilla lisukkeillamme. Minun puolikkaaseeni tuli paprikasiivuja. Paprikat eivät ehdi valmistua lyhyessä uunikäsittelyssä, joten pistin ne mikroaaltouuniin esikypsymään. Tuloksena oli kipinöitä ja poksuntaa. Paprikan palat kärvistelivät oikein tosissaan. Sama toistui uusinnalla ja toisellakin. Lautasen lisääminen astian päälle rauhoitti tilanteen. Nähtävästi raaka paprika (kuten jäätyneet hedelmät ja muutamat muutkin kasvikset) eivät sovellu kuumennettavaksi mikrossa sellaisenaan ilman kantta. Aivan uusi havainto minulle.

Tilasin itselleni islantilaisneulekirjan, sillä aihe on kovasti kuuma ja ajankohtainen. Selattuani kirjan totesin, ettei sydämeni sykähdä aiheelle ainakaan vielä nyt. Kierrätän kirjan siis eteenpäin arpomalla sen jollekin sitä haluavalle lukijalleni. Kirjan neuleohjeet eivät ole mitään perinneneuleita, vaan kirjan kirjoittajan omia ohjeita, tämä näin ennakkokaneettina. Tällainen kirja on siis kyseessä:


Arvonta on blogini lukijoille: joko kirjautuneille lukijoille tai muille vakiokommentoijille. Blogin lukijaksi saa liittyä milloin vain 😊.

Arvonta alkaa nyt. Jätä sellaiset yhteystiedot, joiden avulla pääsen tiedustelemaan osoitettasi mahdollisen palkinnon postittamista varten. Arvontaan voi osallistua 2.3. klo 22:00 asti. Arvonta suoritetaan 3.3. johonkin aikaan päivästä 😊.

Upeaa helmikuista viikonloppua! Pidetään korona kurissa!


tiistai 16. helmikuuta 2021

Valo lisääntyy, etätyökoira ja koskikara

Päivä on pidentynyt vuodenvaihteesta jo paljon. Se näkyy ja kuuluu pihassa, kun työpäivän aikana kipaistaan koiran kanssa pikaisella pihareissulla. Koira ensin kellii lumessa selällään heti, kun vain ehtii. Vasta sen jälkeen malttaa mennä tekemään hätänsä lumikasan reunaan. Siinä vaiheessa odotellessa ehtii kuulemaan lintujen laulua. Viherpeipot olivat tänään komeasti äänessä.

Paluu pissikäynniltä sisään ei suju hyvällä säällä mutkattomasti, vaan siinä vaiheessa koira alkaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ja viipottaa vinossa asennossa pitki pihaa. Pysähtyy välillä seuraamaan minua ja heti kun lähestyn sitä, se ottaa koivet alleen ja lähtee hurjaa vauhtia karkuun. Pienen hetken leikimme hippaa ja sitten koira suostuu palaamaan (kannettuna) takaisin sisään 😂.

Koira on hyvin oppinut erottamaan Teams-palavereiden rytmityksen. Kun puhe loppuu, se merkitsee myös palaverin loppua. Siinä vaiheessa tuo tulee rykimään huomion hakuisena viereeni. Otankin usein siinä vaiheessa läppärin kainaloon ja siirrymme alakertaan. Kesken hiljaisen työn se harvemmin häiritsee, mutta Teams-palavereiden lopun se ymmärtää jo vallan mainiosti. Alakertaan siirtyminen riittää sille erinomaisesti ja voin hyvin jatkaa ruokailuhuoneessa työn tekemistä ilman lisähäiriöitä.

Vaikka illalla töiden jälkeen ulkona on vielä valoisaa, valo on kuitenkin kovin niukkaa kuvaamiseen. Lintujen kuvaamisesta ei kannata silloin haaveillakaan. Siinäkin mielessä viime viikonlopun kuvausreissu Vihavuoden koskelle toi hyvää luonto- ja kuvamateriaalia työviikollekin. Koskikaran kuvien pariin palasin tänä iltana. 




Upeaa helmikuisen viikon jatkoa! Talvea riittää vielä hetki 😊.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Vihavuoden koski virkisti jälleen

Oikein hyvää ystävänpäivän ja laskiaissunnuntain iltaa sinulle! Olen tänään itsekkäästi keskittynyt hellimään itseäni ja levännyt kertyneitä univelkoja ja muita rasituksia pois. Jos huomenna osoittautuu, että valintani oli huono, niin ainakin tänään olen nauttinut kovasti olostani.

Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Päivä on paljon pitempi kuin talvipäivän seisauksen aikaan ja aurinko kohoaa nyt myös paljon korkeammalle kuin synkimpään aikaan vuodesta. Käytän silti työpäivien aikana kirkasvalolamppua, kun se tuossa vieressä kuitenkin on. Hyötykäyttöön samoin tein.

Vihavuoden koski on ns. pakollinen talvikäyntipaikka. Siellä näkee aina koskikaran ja vapaata vettä. Joskus myös saukon, vaikkei tällä kertaa. Kovien pakkasten jälkeen sula on suppeaa ja kara on helpompi löytää. Nyt oli 'vain' vajaat 10 astetta pakkasta, mutta jäät olivat vielä pitkän kovan pakkasjakson jälkeen paikoillaan.

Sillan alajuoksun puolelta yläjuoksulle päin.


Ja alajuoksulle päin.


Ja vielä tuota siltaa.

Aurinko pilkahteli muutaman kerran, mutta muuten ilmatieteenlaitoksen lupauksista huolimatta oli harmaata ja kovin pilvisen oloista. Ehdottoman antoisa reissu silti 🧡

Antoisaa alkavaa viikkoa!

lauantai 13. helmikuuta 2021

Vihavuoden kosken koskikara

Pientä traumaa tuottaa aina uuden kokeileminen omalla epämukavuusalueella. Toki sen jälkeen kaikki mukavuusalueen jutut sujuvat entistäkin helpommin 😊

Tässä välissä olen tehnyt kuvakortteja työpaikan fasilitointitilaisuuksiin (ollut aivan upeaa!), neulonut viininpunaisia palmikkosukkia ja suunnitellut kevättalven valokuvaamisia. Tuo vimppa on vielä kesken ja vaiheessa.

Heikosti nukutut yöt rajaavat vapaa-ajan tekemisiäni. Tänään suuntasin lopulta monen miettimisen jälkeen Vihavuoden koskelle.

Aurinko piiloutui nopeasti säätiedotusten vastaisesti ja tyytyminen oli siihen valoon, mitä oli saatavilla. Rentouttava reissu huonoista yöunista huolimatta. Tai ehkä juuri siksi?


Venyttely tekee ihmeitä meille kaikille. Pitäisi vain muistaa...

Ihan parhaat ja kauneimmat hetket talvesta ovat käsillä juuri nyt. Kannattaa nauttia - vaikkapa ikkunan takaa!


tiistai 9. helmikuuta 2021

Talvimaisemaa ja kirjoneulesukat - pitkästä, pitkästä aikaa

Tänään lähdin ensimmäiselle kävelylenkille lonkkien kipujen hoitamisen jälkeen. Otin ihan rauhallisesti. Tuntui oikein hyvältä.

En ehtinyt matkaan heti työpäivän jälkeen, mutta melkein. Aurinko oli melkein laskemassa. Ihanan valoisaa!


Jo kävelytie tuntui lumiparatiisilta. Jokainen pienikin tuulenhenkäys varisutti oksilta kevyttä pakkaslunta alas kauniina sateena.

Pääsin pitkästä aikaa valoisalla omalle lohtulenkilleni lähimetsään. Siellä olen talsinut suruani ja tuskaani kevään, kesän ja syksyn. Nyt kaikki tuska ja murhe oli hautautunut lumen alle ja jäljellä oli pelkkää toiveikkuutta. Se tuntui vapauttavalta ja armolliselta.


Kiitos fat-bikien, polku oli käveltävä ja helppokulkuinen.

Sitten sukkapuolen tarinoihin: kokeilin pitkästä, pitkästä aikaa kirjoneuletta. Värkkäsin Niina Laitisen Pyry-sukat verrytelläkseni kirjoneulekokemuksiani. Ei tuntunut vielä ihan omalta jutulta, mutta aion kokeilla vielä jonkin muun kirjoneuletyön ennen lopullista päätöstäni. Kaikelle erilaiselle pitää antaa aina mahdollisuus.

Sukat näyttävät tältä. Eivät hienot, mutteivät pahatkaan. En säätänyt kovasti, vaan yritin opetella rentoa tekniikkaa. Sen tuloksena rennot kirjoneulesukat 😂.


Pääsevät sukkalaatikon muiden sukkien joukkoon odottamaan mahdollista tulevaisuuttaan 😅. Mutta kannatti kokeilla. Opin paljon. Nyt on vuorossa palmikkosukat, jakoavain- ja valepalmikkoa.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Käsillä tekemisen terapeuttinen voima

Käsitöiden puolelle on painottunut vapaa-ajan vietto odotellessani lonkan rauhoittumista. Nyt olen jo parina päivänä jumpannut lonkkia (myös sitä toista siis) hellästi. Aion tehdä oman osani, etten joudu samaan kurimukseen uudelleen. Nyt voisi aloittaa kävelyretket taas uudestaan, vaikkei heti ihan täydellä vauhdilla kuitenkaan.

Sukkasatoa esittelen kahden parin verran. Ensin naisten harmaat palmikkosukat. Harmaassa on jotain hillittyä taikaa ja sopivaa koruttomuutta. Minulla itselläni on yhdet harmaat varrettomat sukat toimistosukkina. Toimistolla ei vain ole kovin montaa kertaa tullut käytyä pitkään aikaan.

Mutta ne palmikkosukat siis:


Keskellä ns. jakoavainpalmikko ja sen reunoilla valepalmikot.

Toiset sukat ovat värikkäät miesten sukat. Miesten sukkia pitää olla varastossa hätätilanteita varten aina vähintään yhdet kappaleet 😉. Nyt oli varasto ehtinyt nollaantua.


Koulussa olin onneton käsitöiden kanssa. Jälki oli kohtuullista, mutta valmistumisen vauhti heikkoa. En muista, sainko koskaan mitään valmiiksi asti kouluaikana. Kutominen / neulominen oli kivaa, mutta olin siinä kovin hidas. Mitään isoa innostusta siitä ei jäänyt käteen.

Lukiossa luokkakaverini innosti minut kutomaan (neulomaan). Kysehän ei perusneuleiden kohdalla ole mistään rakettitieteestä, riittää, että jaksaa perehtyä. Arvelin siis pärjääväni siinä, missä hänkin 😄. Ja kyllähän minä pärjäsinkin. Aloitin sukilla ja laajensin villapuseroihin. Täytyy joskus julkaista kuva miehelleni lukioikäisenä tekemästä kirjoneulepuserosta - en varmasti pystyisi samaan enää uudelleen 😂.

En ole vieläkään hyvä, mutten huonokaan. Olen huono kestämään virheitäni ja tuppaan purkamaan sukkaa pitkällekin, jos huomaan virheen. Niin kuin sitä kukaan sukan pohjasta katsoisi tai vieläkin enemmän, siitä häiriintyisi 🤣. Piiloon jääneet virheet annan toki jäädä sukkaan sen kerran, kun niin käy.

Minulle kyse on rentoutumisesta ja luovuudesta. Jonkin näkyvän käsillään aikaan saamisesta. Ylimääräisen energian purkamisesta. Suorittajana sukkatehtailu on minulle oivallinen tapa purkautua suorittamisen paineista, antaa sormien fiilistellä langan kulkua ja nähdä jotain konkreettista syntyvän omien käsieni kautta.

Ihanaa on myös, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka arvostavat käsin neulottuja sukkia ja jotka ottavat ilolla vastaan uuden sukkaparin.

Joku muu rentoutuu leipomalla, joku imuroimalla tai kuntosalilla. Millä sinä tyhjennät stressiä ja haet olemisen ihanuuden fiilistä?




torstai 4. helmikuuta 2021

Millainen on täydellinen villasukka?

Nyt on ollut talvista: lumista, kylmää ja kaunista. Työhuoneen ikkunasta välillä katselen kaunista keliä, ja olen kiitollinen niin kelistä kuin sisätöistäkin 😊. 


Työpäivän jälkeen ollaankin jo ehtoopuolella, mutta parhaimmillaan ehtii aikaisemmin päivällä palavereiden välissä kurkkimaan ikkunasta kaunista keliä ja välillä alakerrassa olohuoneen ikkunasta lintujen ruokailuja. Olohuoneen sohva on kulmasohva ja Pixie päivystää mielellään sen selkänojilla. Toiselta selkänojalta näkyy ruokintapihalle ja toiselta sisääntulopihalle, siis myös tielle. Vaikka Pixie nukkuisi, kun hiippailen lintuja katselemaan, se ryhdistäytyy oitis ja hyppää vahtimaan tuota toista ikkunanäkymää. Olemmehan lauma: minä toisella ja Pixie toisella ikkunalla. Silmä kovana.

Nämä ovat ihania arkihetkiä etätyön tiimellyksessä. Kuvat on näpätty kännykällä. Paras kamera on aina se kamera, joka on ulottuvilla 😊.

Lonkkaa ei ole saanut vielä rasittaa, joten siinä on yksi hyvä (teko)syy lisää nautiskella sukkatehtailusta. Nämä miesten sukat ovat valmistuneet jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Yritän muistaa ottaa kuvat kaikista sukista, mutta aina ei muista. Alemmat sukat menivät entiselle työkaverille, joka oli saanut aiemmin annetut sukat kulutettua puhki. Sellainenhan ei ole ollenkaan hyvä olotila. Ja ylemmät olen tehnyt tyttären tarpeisiin.

Viime syksynä ja tänä talvena olenkin tehnyt ihan ennätyspaljon miesten sukkia Yhdet ovat taas puikoilla, mutta yhtäkään paria ei ole varastossa odottamassa. Edelliset miesten sukat päätyivät pojalle enkä niistä muistanut tietenkään ottaa kuvaa.

Pohdiskelen täydellisen villasukan salaisuutta. Niitä salaisuuksia on varmasti yhtä paljon kuin ihania villasukkiakin (vaikka jotkuthan eivät pidä villasukista ollenkaan ja sekin on ihan ok). Millainen villasukka on sinun ihannesukkasi? Langan paksuus ja väri? Värikäs, neutraali, yksivärinen tai monivärinen? Sileä vai palmikko? Varren pituus? Ja mitä muuta? Auta minua täydellisten villasukkien lähteille!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Urpiaismuistelmia ja lonkan tervehdyttämistä

Lonkasta löytyi ainakin tulehdus, jota paikattiin kortisonipiikeillä. Parin päivän ajan kuulemma on jälkikipuja, sen jälkeen pääsee arvioimaan, miten apu on tehonnut. Tarkempi diagnoosi seuraa perässä. Kovasti olen kiitollinen, että jotain saatiin korjattua jo tänään. Jos tarvetta on enempään korjailuun, sitä tehdään sitten myöhemmin.

Pilvettömästä Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä ajaessani näkyi selvääkin selvempi pilviraja Riihimäen, Hyvinkään paikkeilla. Tummat pilvet olivat etelässä ja pilvetön alue pohjoisessa. Takaisin ajaessa pilviraja oli hivenen pohjoisemmassa, ehkä noin Riihimäen tienoilla. Kotiin päästessä aurinko paistoi taas ihan täysillä ja pakkastakin oli viisi astetta enemmän kuin Helsingissä.

Kolmisen vuotta sitten pihassa oli kovasti urpiaisia. Niitä ei ole näkynyt tänä vuonna. Vielä. Aina ehtii 🥰


Urpiainen on pienen pieni lintu, joka näyttäytyy täällä etelässä vain joinain talvina. Aina kannattaa olla tarkkana tämän ihanuuden varalta.

Jään siis odottelemaan mahdollisia urpiaisia ja lonkan tervehtymistä. Ehkä jossain lähitulevaisuudessa on odottamassa hyviä yöunia 😍.