Skypeilyä ja perhosia

Lomaan on enää muutama päivä aikaa. Nekin sujuvat etätöissä ilman pitkien työmatkojen taivaltamista ja rennoissa kotivaatteissa :-) Huomenna työpäivään sisältyy yksi skype-palaveri. Jaamme skypetellessä tietokoneiden näyttöjä, emme live-kuvaa itsestämme, joten niitä varten ei tarvitse laittautua, asiaan pitää sen sijaan keskittyä senkin edestä.

Skypettelyssä tekniikan toimiminen ja palaveriin valmistautuminen on tärkeää. Paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin, etenkin palaverin kokoonkutsujan. Välineissä ei kannata pihistellä, lopputulos kärsii muuten väistämättä.

Osallistun palavereihin mielelläni Skypellä. Sen sijaan vanhanaikaisuuteni palaverin koollekutsujana huomasin taas tänään kutsuessani erään ryhmän kahteen syksyn palaveriin. Ensimmäisen palaverin sijoitin jotenkin automaattisesti kaikille sopivaan ajankohtaan. Siis oikein fyysisesti paikan päälle. En laittanut kutsuun edes skype-linkkiä, sillä kukaan ei ollut varannut etäpäivää tuohon ajankohtaan.

Toisen palaverin kanssa tuli vaikeampaa. Yhteistä paikallaoloaikaa ei vain löytynyt. Yhden tai kahden hengen skypettely muiden isoon palaveriin vaatii tekniikalta paljon. Usein jokin tössii enemmän tai vähemmän. Pohdin tilannetta jonkin aikaa. Kunnes heräsin vanhoista asetelmistani taas pinnalle ja tähän päivään. Varasin VAIN skypettelemällä pidettävän palaverin päivään, jolloin useampikin henkilö oli varannut etäpäivän.

Ei kuulosta rakettitieteeltä, mutta minulle se oli asenteen nostaminen astetta lähemmäs nykyaikaa ;-) Skype-palaveri toimii kuitenkin parhaiten, kun kaikki osapuolet ovat palaverissa omien mikrofoniensa ja kuulokkeidensa kautta. Ei tule äänen kiertämistä ja katoilua. Toimistolla kukin voi hakeutua haluamaansa työpisteeseen (niitä ovellisiakin pisteitä on) tai osallistua etänä haluamastaan paikasta. Hauska nähdä, miten homma toimii :-)

Viikonloppuna kuvasin lähinnä lauantaina, sunnuntaina vain rippusia. Perhosia seuraavissa kuvissa.

Ensin sinisiipiä. Kummastakaan en ole varma, mikä sinisiipi on kyseessä. Kuulemma naaraat ovat usein ruskeita, joten ylimmäinen saattaa olla isolla todennäköisyydellä juuri naaras. Ruskosinisiipeä veikkasin itse, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Ja valo tuli huonosta suunnasta tuohon toiseen kuvaan, joten ei mitään tarkempaa siitäkään.

Tämä alla oleva perhonen sen sijaan vahvistettiin angervohopeatäpläksi fb:n perhosryhmässä. Sitä arvelin itsekin. hieman kulunuthan tuo jo on...

Ja sitten huomattavasti helpompi tunnistettava lanttuperhonen. Ensin heinän korrella ja sitten horsman kukalla.

Oikein kesäistä viikon jatkoa!

Västäräkin lounashetki

Aurinko paistoi kauniisti ja se oli minulle iso kutsu lähteä liikkeelle ja kuvaamaan :-) Aurinkoisella kelillä voi hakea isoa syväterävyyttä ja silti säilyttää lyhyen suljinajan. Suomeksi sanottuna silloin voi valon suuren määrän vuoksi saada koko korennon/linnun kuvaan (suuri syväterävyys, pieni aukko, iso aukkoarvo (esim. f11)) ja silti voi pitää liiketerävyyden tarkkana (suljinaika pieni esim. 1/2000). Jos kuvista tulee valon ison määrän vuoksi liian vaaleita, voi ISO-arvoa pienentää, suljinaikaa pienentää (esim. 1/2500) tai aukkoa suurentaa (esim. f/6.4). Suosittelen kokeilemaan. Runsaassa valossa on manuaalisäädöillä todella paljon mahdollisuuksia!

Tänään pääsin todistamaan västäräkin ja korennon kohtaamista siellä kohtaamisen jälkipäässä. Korento oli jo napattu, sitä tainnutettiin ja sen siivet ja raajat karsittiin ennen saaliin viemistä poikasille

Kuvien perusteella olen päätellyt, että korento oli täpläkiiltokorento.

Kaksi rusakkoa...

Koira johdatti iltapäivälenkillä uuteen suuntaan kovin määrätietoisesti. Pian huomasin rusakot koiran vasemmalla puolella. Rusakot olivat varuillaan, mutta koira oli vain iloinen hyvistä hajuista :-)

Pian näin rusakot puiden siimeksessä. Palasin koiran ulkoiluttamisen jälkeen suurin toivein takaisin kameran kanssa. ja siellähän nuo olivat. Kaksi komeaa rusakkoa :-)

Yritin olla hiljaa ja paikoillani. Rusakot malttoivat odottaa hiljaa yllättävän kauan, kunnes sitten päättivät loikkia kauemmas. Tämä oli HYVÄ luontohetki :-)

Ihanaa vikkonloppua!!!

Haastepostaus

Tällä kertaa haastepostaus Tuula's life -blogista napattuna :-)


Suihku aamulla vai illalla?
Illalla. Kiva mennä nukkumaan puhtaana. Enkä ole yhtään aamuihminen, joten aamusuihkuilu olisi ainakin arkiaamuina ihan liikaa...

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?

Varmaan se maalaisympäristö. Olen kotoisin keskisuuresta kaupungista eikä mikään siellä kutsu tässä vaiheessa elämää.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Riippuu ihan tilanteesta. Luontokuvauksessa neutraalit värit ovat parasta. Nykyään olen siirtynyt mustavalkosävyistä kohti kirkkaampia värejä. Hillitysti, mutta kuitenkin :-)

Kevät vai syksy?

Kevät ainakin tällä hetkellä. Kevät on täynnä odotusta, lupauksia ja valon lisääntymistä. Syksyn täyteläisyys on ihanaa, mutta siihen liittyy niin paljon luopumista...

Outo vai typerä?

Tosi harva on oikeasti typerä. typeräksi on helppo nimitellä kaikkea sellaista, mitä itse ei ymmärrä. Minä olen varmasti outo. Välillä itsellenikin. Mutta se on mielestäni ihan ok :-)

Minttu vai kaneli?
Minttu tähän aikaan vuodesta. lähempänä joulua valintani olisi varmasti kaneli :-)

Suunnittelu vai extempore?
Molemmat, tässä järjestyksessä. Enemmän saan aikaiseksi, kun suunnittelen ensin. Paikan päällä voi sitten olla luova ja tehdä asioita extempore.

Leffa kotona vai teatterissa?

Kotona, ehdottomasti! Ei tarvitse kuunnella tuntemattomien popcorn-rouskintaa eikä haistella voimakkaita haju-/partavesiä. Ja voi katsella leffaa yöpuvussa, siemailla samalla viiniä ja laittaa leffan paussille siksi aikaa, kun käy puuteroimassa ;-)

Espresso vai latte?
Latte ehdottomasti! Paljon maitoa ja helliä makuja :-)

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Tykkään haastaa ja olen utelias - siis kysymysten esittäjän rooli. Toki vastaankin mielelläni, ei mitään ongelmaa sen suhteen.

Halit vai pusut?

No vähintäänkin halit :-) Meillä halitaan paljon, mutta suukotkin kuuluvat eurooppalaiseen kulttuuriin.

Tulinen vai mieto ruoka?
Siltä väliltä. Mietoa tulisuutta, kiitos. Olen opettelemassa voimakkaampia makuelämyksiä.

Nahka vai pitsi?
Molemmat, ei välttämättä yhtäaikaa. Elämä ja pukeutuminen ovat moninaista :-)

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Tavoitteenani on ennemminkin ylipukeutuminen ihan kunnioituksesta muita kohtaan. Käytännössä laiskuuteni ja asuvalikoimani johtavat ehkä kuitenkin tuohon alipukeutumiseen.

Kokemus vai mukavuus?

Kun ikää on tullut lisää, olen alkanut etsiä ainakin tietoisesti enemmän kokemuksia kuin mukavuutta. Mukavuus tulee toki ihan itsestään ;-)

Tv-sarjat vai elokuvat?
Tv-sarjat. Elokuvat ovat myös ihania, mutta niihin pitää vain malttaa keskittyä enemmän - ja ennen kaikkea niihin pitää käyttää enemmän aikaa. Tv-sarja sopii niukkaan aikatauluun.

Rock- vai country-musiikki?

Country :-)

Yksin vai yhdessä työskentely?
Sekä että. Tarvitsen ehdottomasti molempia.

Uiminen vai rannalla makoilu.
Rannalla makoilu. En ehkä jaksa sitäkään kovin kauaa, mutta talviturkkia ei hevillä luovuteta ;-)

Pikaruoka vai kunnollinen ravintolaruoka?
Ravintolaruokailu, kun siihen vain on riittävästi aikaa. Kun ikää tulee lisää, hyvän ruoan arvostaminen sen kuin korostuu.

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Perunasalaatti - sellainen aidoista perunoista tehty raikas salaatti, ei sellainen kaupan valmissalaatti.

Parilliset vai eriparisukat?
Parilliset :-)

Tanssiminen vai laulaminen?
Olen tanssinut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja ollut tanssinopettajanakin parin vuoden ajan. Silti laulaminen on lähempänä. Viimeisestä karaokereissusta on aikaa, mutta sellaiselle pitäisi taas löytää aikaa. Laulaminen tuntuu vain niin hyvältä :-)

Puhelin vai netti?
Netti. Puhelimen liittymät ovat hieman kökköjä. Sitä paitsi editoin paljon kuvia ja siirrän niitä eri paikkoihin. Puhelin ei palvele minua siinä.



Huoh!!!

Olipas pitkä juttu. Vaan me molemmat pääsimme tänne loppuun asti! Kiitos sinulle :-)

Harmaasorsapariskunta Suomenojalla toukokuussa.

Kimalaisia töyhtöangervoissa

Laajensimme viime vuonna hiekkapihaa pihan perälle leveänä käytävänä, sillä siellä oli paljon hukkakäytössä ollutta tilaa. Käytävän jatkeeksi tehtiin pieni hiekkapiha terijoensalavien taakse katseilta suojaan. Sinne saa nyt mahtumaan esimerkiksi peräkärryn ja vaikkapa päältäajettavan ruohonleikkurin.

Samalla hieman piiloon jääneet töyhtöangervotkin tulivat esiin aivan uudella tavalla. Kun yhtälöön lisää vielä pari vuotta sitten kaadetun huonokuntoisen koivun tontin rajalta, piha on niiltä osin todella paljon avarampi ja valoisampi. Ja töyhtöangerot kukkivat komeammin kuin koskaan (niin luulen, sillä niiden kukinto on jäänyt tähän mennessä vähän katseilta piiloon.

Koskaan aikaisemmin töyhtöangervot eivät ole kuitenkaan kukkineet näin aikaisin ainakaan meidän pihassamme. Kimalaiset kiittävät ja nauttivat tarjoiluista koko rahan edestä ;-)

Nyt vasta opin sen, että kimalaiset keräävät sekä mettä että siitepölyä... Jo oli aikakin :-) Siitepöly kerätään siis tuohon vaaleaan koipipussiin.

Kesäruokaa kimalaisille ja perhosille sekä sorsanpoikasia

Eilisen supersateen jälkeen tänään on ollut kuivaa, tosin tuulista ja viileää. Mutta ihan hyvä päivä. Aurinko on näyttäytynyt melkein koko päivän ajan ja sinistä taivastakin on näkynyt ihan mukavasti.

Ilmoittauduin paikalliseen kesäyliopistoon syyskaudelle kahteen eri opintokokonaisuuteen. Kumpikaan aiheista ei ole minulle uusi, vaan molempia olen joutunut / päässyt opiskelemaan (toista enemmän ja toista vähemmän) jo entuudestaan. Nyt opiskelen hieman lisää ja samalla teen osaamisestani näkyvämpää. Jospa näistä saisi taas lisäponnistuslautaa tulevaisuutta varten :-) Toki täytyy syksyllä vielä katsoa tilanne tarkemmin, kuinka paljon työltä jää energiaa opintoja varten.

Tänään kävin ostamassa kesäkukkia. Kesäkukat eivät tavallisesti ole olleet ollenkaan minun juttuni, mutta nyt perennojen ja pensaiden kukinta on ollut niin aikaista, ettei loppukesän kukinnoista ole enää varmuutta. Töyhtöangervotkin kukkivat nyt jo täysillä, en muista koskaan aikaisemmin näin aikaista kukintaa. Toki ainakin alppikärhö uusinee kukintansa vielä syksyllä, kun aikaa riittää ja kevään kukintakin oli nopea ja hätäinen.

Kimalaiset ovat löytäneet töyhtöangervot, mutta miten on kimalaisten ja perhosten eväiden laita loppukesän ajan? Siksi siis painelin taimikauppaan etsimään kesäkukkia noille kallisarvoisille öttiäisille :-)

Taimitarhan myyjä auttoi minua: keltainen kuulemma houkuttaa perhosia. Samoin kaikki tuoksuvat kasvit. Perennapenkit ovat ihan täynnä, mutta kesäkukkia mahtuu hyvin ruukkuihin. Päädyin nuuhkimaan kesäkukkia toistensa jälkeen ja ostin ensimmäisen koe-erän. Täytyy seurata, houkuttavako nuo kimalaisia ja perhosia luokseen. Ja täytyy myös perehtyä aiheeseen tarkemmin, jotta on hieman viisaampi seuraavalla kerralla taimikauppaan mennessä.

Viikko sitten silkkiuikkuja kuvatessani rannasta pölähti sinisorsan poikasia. Tiukassa ryppäässä uivat kauemmas, emoa ei näkynyt missään. Pitivät piipittävää ääntä, ei sellaista pulinaa, vaan jotenkin hätäistä. Hetken kuluttua paikalle alkoi lipua koirassorsia yksitellen ja pienissä ryhmissä - yhteensä lähemmäs kymmenen kappaletta. Ne tulivat poikasten lähituntumaan, mutteivät menneet luokse. Kun hipsin rannasta kauemmas, poikasparvi hakeutui taas rannan tuntumaan ja koiraat hävisivät myös näkyvistä.

Kun palasin reittiä takaisin, poikasia ei näkynyt missään, mutta suurin piirtein samalla paikalla kuin mennessäkin, alkoi tapahtua. Poikaset eivät näyttäytyneet, mutta lähelle purjehti taas joukko koirassinisorsia eri suunnista. Ihan kuin olisivat hieman huolehtineet poikasista?

Hieman myöhemmin naaras lennähti paikalle kauempaa. Olin helpottunut, että emo oli hengissä, vaikkakin jossain muualla kuin minun mielestäni olisi pitänyt ;-)

Kaunista kesäviikonloppua ja lupaavaa heinäkuun alkua!

Pentukuvausta :-)

Huomisesta alkaen on luvattu sadetta - paljon. Toivottavasti vielä luonnon kannalta sopusuhtaisesti, ettei tule vesiähkyä tähän perään.

Kesälomaan on aikaa enää noin kaksi viikkoa. Tekemistäkin riittää tuolle parille viikolle ihan yllin kyllin, joten ihan hyvä, etten yrittänytkään lähteä lomalle yhtään aikaisemmin. Nykyinen aikataulu näyttää oikein hyvältä.

Tällä kertaa jaan työkaverini koiranpennuista ottamiani kuvia. Iso osa kuvista on vielä käymättä läpi, mutta arkiviikolla aikaa ei oikein tahdo riittää kaikkeen. Onneksi on viikonloput :-)

Nämä ovat Bichon Frisen pentuja, äärettömän iloisia, vilkkaita ja luottavaisia tyyppejä :-) Kaikkien pentujen saaminen jonkinlaiseen yhteiskuvaan oli melkoista taiteilua, hauskaa tosin, ihan hillittömän hauskaa :-) Täytyy myöntää, että pentukuume yritti puskea tuossa pintaan. Onneksi kotona on jo yksi karvainen kaveri (miehen lisäksi ;-)).