Valon muistelua ja lomasta haaveilua

Valokuvia elämän hyvistä hetkistä kannattaa selata ja niiden avulla herättää itsessään mukavia muistoja ja tunnelmia. Sillä keinoin saa hieman tasoitettua heikompien aikojen fiiliksiä.

Ei tässä hetkessä ole sinänsä mitään isoa vikaa, mutta työ on hektistä, keli harmaata ja päivät lyhyitä. Hyvä valaistus auttaa minua selvästi todella paljon. Matkojen ja retkien fiilistely tuo kuitenkin kaikkeen ihan uutta lisäpotkua. Matkan jälkeen valokuvatulvan purkaminen jää aina enemmän tai vähemmän vaiheeseen, jos aikoo kuvailla ja puuhailla jotain matkan jälkeenkin. Fiilistelyn lisäksi kuvamateriaalin läpikäynti edistää keskeneräistä rupeamaa :-)

Nyt heittäydyin viime helmikuun Calahondan reissun kuviin. Auringonlaskun kuvan kellotus oli aika tasan seitsemän illalla paikallista aikaa. Aamulla aurinko nousi kahdeksan aikoihin. Melkoinen määrä valoa lisää meidän määriimme etenkin kun ainakin meille osui vallan pilvettömiä kelejä. Lämpöäkin riitti 16-19 asteen välillä.

Muutamia uimareita riitti helmikuussakin, pari auringossa paistattelijaa. Sesonkikauden ulkopuolella rannoillakin oli taivaallisen rauhallista :-)

Tänäkin talvena olisi hyvä viettää yhteistä lomaa puolison kanssa. Kotimaan majoitukset ovat hinnaltaan aika suolaisia. Lisäksi valo ja pieni lämpökin houkuttaisi. Saapas nähdä, mitä kenkä keksii :-)

Käpytikan ruokailupaikka

Käpytikka on vieraillut pihalla ahkerasti. Monesti se lymyilee terijoensalavan rungon takana ja tulee välillä nokkimaan talipötkylää tai tyhjentämään siemenautomaattia. Olohuoneen ja työhuoneen ikkunoista olen sitä seuraillut tähän asti. Viime viikonloppuna olin kameran kanssa pihalla - terijoensalavan toisella puolella, kun tikka pölähti paikalle.

Sillä taisi olla pähkinä saaliinaan ja sitä se nakutteli terijoensalavaa vasten. Tai niin siis luulin. Itse asiassa se oli käyttänyt nakutteluun samaa paikkaa jo pitkän aikaa, se selvisi näistä kuvista.

Puussa on oikein kunnon kolo! Terijoensalava on aika haurasrakenteinen puu, joten se sopii tikan mielestä varmasti oikein oivallisesti nakutteluun. Siellä se on pähkinä samalla tavalla jumissa kuin miten se kävytkin syömäpuuhunsa asettelee.

Voi olla odotettavissa, ettei tuo puu ensi kesänä kukoista enää vanhaan malliin. Onneksi noita pihapuita riittää niin paljon, että yhden kestää oikein mainiosti menettää :-)

Valolämpötiloista ja tinttien hämäräpuuhia

Nyt kaiken sateen, harmauden ja jopa pimeyden keskellä täytyy ylistää hyvää valaistusta. Töissä on ehdottoman hyvä valaistus, mutta etätoimistossa kotonakin on aivan mahdottoman hyvä valo! Hämäräväsymys on enää murto-osa entisestään.

Potkua kotitoimiston valaistukseen ollaan haettu kahdella tavalla. Valon määrä täytyy tietenkin olla riittävä - ei silti yletön. Valon värilämpötila on ainakin omalla kohdallani vähintään yhtä tärkeä elementti.

Tavallisimmin led- tai hehkulampun värilämpötila on 2700 K (=Kelviniä). Se on oikein lämmin valo, käytännössä aika keltainen. 3000 Kelviniä on astetta kirkkaampi, silti vielä lämmin väri.

4000 K on aika neutraali valkoinen valo. Tuntuu kovin luonnolliselta valolta ja juuri tähän lämpöasteeseen minä olenkin tykästynyt. Valon määrän määrittelee valaisimen kapasiteetti ja lamppu.

Yli 6000 K on jo siniseen vivahtava, kylmä valkoinen valo, jota käytetään esimerkiksi sairaaloissa. Lue lisää täältä (klik). Blogin kuviin liittyvät selostukset menevät ihan väärinpäin, lämpimin valo näkyy luonnollisesti vasemmalla ja kylmin oikealla.

Nyt olemme muutenkin uusineet kodin valaistusta mieluisiin Kelvineihin ja samalla kestävämpiin ja vähemmän kuluttaviin led-valoihin. Toki tunnelmavalaistuksessa vieläkin lämpimällä valolla on oma paikkansa. Ja sinisävyinen valo puolestaan ei sovi iltakäyttöön, sillä se stimuloi aivoja vähentää rentoutumisen mahdollisuuksia.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun: Sunnuntain piti olla valoisa päivä, mutta meidän monttuumme nuo harvat päivänsäteet eivät tuoneet pilvipeiton ohi riittävästi valoa. Kuvasin silti. Kuvaaminen kävi treenistä ja muuten pääsin nauttimaan tiaisten seurasta sekä vihervarpusten konsertista.

Kuvista tuli harmaita tuhruja, mutta kertovat kuitenkin tunnelmasta olennaisen. Hämärän kelin pöhinää :-)

Ihanaa joulukuun jatkoa!

Palautumista ja hömötiainen

Sisäinen suorittajani on jäänyt taas vähän päälle. Huomasin sen taas aamulla, kun heti ensimmäisenä olin miettimässä työasioita, vaikkei mitään varsinaista työstressiä olekaan. Työn imua ennemminkin. Mutta senkin keskellä pitäisi muistaa palautumisen tärkeys.

Koko päiväksi on riittänyt tekemistä - välillä rauhallisempaa ja välillä tiiviimpää. Illaksi päätin kuitenkin varata aikaa irroittautumiseen ja toivottavasti samalla hieman palautumiseen. Katselin muunmuassa löytämiäni iloisia eläinvideoita. Tässä linkki reilun viiden minuutin pituiseen iloa pursuilevaan eläinvideoon, tai paremminkin Keskisuomalaisen sivuilla olevaan videokoosteen sivulle. Vielä pitää siellä muistaa pistää video pyörimään :-)

Kaivelin vanhoja valokuviakin, sinne jää aina jotain keskeneräistä. Nyt nappasin sieltä vuoden 2018 maaliskuun kuvista talteen lumisen hömötiaisen kuvan. Hömötiaisia en ole meidän pihassamme tänä syystalvena tai talvena vielä nähnytkään.

Huomiseksi ainakin tänne meille on luvattu sateetonta ja valoisaa. Hyvää kannattaa odottaa :-)

Oikein hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Meidän itsenäisyyspäivämme kohokohta oli ravintolaruokailu Helsingissä koko perheen kanssa. Helppoa ja intensiivistä yhdessäoloa hyvän ruoan parissa ja sitäkin paremmassa seurassa. Nämä ovat arvokkaita ja mieluisia hetkiä :-) Oli ihanaa.

Illalla katselemme ainakin jonkin verran linnan juhlia. Tutut ihmiset pitää päästä näkemään ainakin :-)

Näin lähekkäin en jättänyt kynttilöitä palamaan, vaan siirsin kynttilät omiin tuikkulyhtyihinsä. Joten ei huolta :-)

Lumi on sulanut ja harmaa maisema on taas perinteisen syystalvinen. Onneksi on katto päällä ja sisällä riittää puuhaa yllin kyllin. Helsingin reissu vei kuitenkin oman aikansa ja sen jälkeen arkiset askareet eivät kutsuneet ja olemmekin ottaneet kovasti rennosti. Sopii hyvin tällaisen pyhäpäivän henkeen :-)

Silti muutama oravakuva viime viikonlopun lumiselta ajalta. Muistellaan valoa :-)

Koivupölkyn päälle laitan pähkinöitä vain kuvauspäivinä. Pienen arkailuajan jälkeen pölkyllä kävi niin lintuja kuin oraviakin. Koivupölkky on jäännös tontin takanurkassa kasvaneesta koivusta, joka jouduttiin poistamaan, mutta siitä jätettiin pihaan tuo koivupölkky. Pölkky on ollut paikoillaan muutaman vuoden.

Upeaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!

Sinitiainen ruokinnalla

Kotimatkalla nukahtelin - onneksi. Jätin junapaikan varaamisen viime tippaan eli edelliseen iltaan ja rauhalliset junapaikat olivat jo varattu. Päädyin normivaunuun ja sellaisessa on aina joku, jonka mielestä on ihan ok puhua reippaalla äänellä koko tunnin matkan omia asioitaan. Kun muuten on hieman hiljaisempaa, joutuu koko junavaunu väkisinkin kuuntelemaan tuota puhelinkeskustelua, jos ei ole varustautunut vastamelukuulokkeilla. Pitää varustautua jatkossa :-(

Olen miettinyt monesti, mikä kannustaa ihmisiä puhumaan puhelunsa julkisesti sen sijaan, että menisivät puhelinkoppeihin tai yleisiin käytävätiloihin. Jotkut eivät näytä välittävän pätkääkään muista. He puhuvat puhelimeen sillä volyymillä, millä haluavat ja muut tyytykööt osaansa. Onneksi nämä tyypit ovat pienen pieni vähemmistönä.

Joku on perustellut puheluitaan sillä, ettei niissä ole mitään salattavaa. Tämän päiväinen rouva taisi olla niin hiiltynyt, ettei hän enää jaksanut huomioida ympäristöään.

Vaikka ihminen mielestään elää jännittävää ja upeaa elämää, ulkopuolisen korvin kuunneltuna se saattaa kuulostaa joltain ihan muulta. Tylsältä. Ikävältä. Vieraalta. Kehuskelevalta. Jopa säälittävältä.

Jospa Vr tarjoaisi matkustajille hiljaisia matkustuspaikkoja. Niillä voisi olla kysyntää :-)

Tänään lämpötila sulatti jo osan lumipeitteestä, silti maisema on vielä valkoinen, joskin märkä. Lähitulevaisuuden sääennusteet takaavat lumen sulamisen kokonaan (mikä ei sinänsä tähän aikaan vuodesta ole mikään ihme), joten lähiaikoina kannattaa olla kurkkimatta ikkunoista ulos ja keskittyä tuijottelemaan vain tiiviisti aurinkoisten pakkaspäivien kuvia :-)

Tässä marraskuun viimeisen päivän tinttikuvia :-)

Yritän muistaa päivän päätteeksi miettiä, mikä päivässä oli hyvää. Tänään hyvää oli työkaverit, jotka edistivät myös minun työtäni. Hyvää oli työpaikkaravintolan vatsaystävällinen, silti herkullinen ruoka. Vatsa kramppaili tänään ikävästi, joten vatsaystävällinen ruoka toi päivään ison helpotuksen :-)

Junat olivat melkein ajoissa, vain minimiviivästymisiä. Kotielämä miehen ja koiran kanssa saa jälleen kerran täydet pisteet <3 p="">
Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?

Ensitalven maisemia

Keskiviikkoon asti meillä päästään nauttimaan auringosta ja runsaasta lumesta. Runsas tarkoittaa tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla noin kymmentä senttiä. Keskiviikoksi on luvattu lämpöasteita, tosin vielä aurinkoa. Torstaina aurinko enää pilkahtaa ja perjantaina on lämpöasteiden lisäksi luvassa vettä ja sumua.

Aivan mahtavaa, että tähän aikaan vuodesta on ihan useampi valoisa päivä peräkkäin. Kyllä tällä ilolla ja tarmolla kohdataan voitokkaasti taas monta huonompaa päivää :-)

Facebookin kautta löysin linkin Kylli-tädin joulukalenteriin. Tulipa nostalginen olo :-) Kylli-täti, eli Kyllikki Koski kuoli 91-vuotiaana vuonna 1997.  Haastattelussaan hän on kertonut taustaa omasta valoisasta elämänasenteestaan: "Sanon, että turhat murheet pois. Ihmiset pahentavat päivänsä turhilla jossitteluilla ja katumisilla, eihän siitä ole mitään hyötyä. Täytyy elää tässä ja nyt ja olla onnellinen pienistä asioista."

Ottamatta kantaa Kylli-tädin persoonaan, hänen elämänohjeensa on erittäin osuva. Siitä(kin) voi ottaa jotain opikseen.

Muistatko sinä Kylli-tädin?