Banaanihetki

Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla väsynyt ja kärttyinen. Lounaan jälkeen pari palaveria huipputyyppien kanssa nostivat energiatasoni korkealle plussan puolelle. Kieltämättä tämä järjestys oli alkavan pääsiäisen kannalta huomattavasti parempi. Jos päivä olisi alkanut huippuvireellä ja päättynyt yrmeään matalavireeseen, tämä ilta saisi aivan eri väreen. Hyvä siis näin 😊.

Pixie-koiramme päivän kohokohtia on meidän yhteinen aamuhetkemme. Silloin syömme banaanin puoliksi. Pixie odottaa hetkeä joka aamu aivan häkellyttävällä innolla. Se ei kärsi tylsyydestä, vaan banaanin puolikas on yhtä juhlaa aina!

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa sinulle! 

t. Pixie ja Susanna

Kevään töyhtöhyypät

Kevät lähestyy ihanasti ja työpäivän jälkeiset kävelylenkit ovat melkeinpä juhlaa. Valo, lintujen laulu ja kevään eteneminen muuttuvat jokaisen päivän myötä. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, jos ei ole ihan pakottavaa syytä. Kaikki aistit saavat nyt ylenpalttisesti tyydytystä.

Kuvat ovat viime vuodelta, mutta koska töyhtöhyypät ovat jo täällä, kuvien ajankohdalla ei ole niin isoa merkitystä. Nämä käyvät ihan hyvin, eikö vain?

Ihania piilovärikkäitä lintuja upeine äänineen ja syöksylentoineen. Pelloilla tapahtuu paljon juuri nyt! Leppoisaa pääsiäisen odotusta!

Epäluotettavat sääennusteet, pilkkijöitä jäällä, muuttolintuja maisemissa ja siirrytään kesäaikaan

Olen melkeinpä säätiedotusten suurkuluttaja. Vapaa-aikani suunnittelu ja viettäminen suuntautuu sään mukaan. Siksi seurailen sääennusteita tarkasti. Olen ollut Ilmatieteenlaitoksen vahva seuraaja, mutta joko sään ennustaminen on vaikeutunut tai sitten yhteinen linja puuttuu. 

Tämän päivän sään arvuuttelu oli ihan tyypillinen tapaus. Kovin kauaa etukäteen en edes viitsi sääennusteita tosissani tutkia, sillä niiden häilyvyys on hämmentävää ja jopa ärsyttävää. Mutta edellisenä päivänä tai viimeistään saman päivän aamuna ennusteen luulisi keskimäärin olevan jo aika selvä. Mutta ei.

Eilen iltapäivällä täksi päiväksi luvattiin loistavaa, auringon vallitsemaa säätä. Tänä aamuna ja aamupäivänä oli pilvistä ja harmaata, säätiedotus lupasi lisää pilviä ja jopa hieman sadetta. Luovutin ainakin siltä osin kameran ulkoiluttamisreissun ja päätin panostaa kotitöihin. Hieman ennen puolta päivää aurinko raivasi itsensä esille ja keli olikin mitä mainioin. Samoin säätiedotus oli muuttunut jo lupaavammaksi. Onneksi ehdin vielä matkaan.

Joskus tuntuu siltä, kuin siellä olisi töissä joku yöhessu, joka tekee aamuksi aina omat, ihan persoonalliset ennusteensa. Nuori kapinallinen tai ulkopuolinen trolli? Oli miten oli, olen turhautunut nykyisiin sääennusteisiin 😠.

Lähdin katsastamaan Sääksmäen sillan seudun, josko sillan alla olisi jo sulaa. Lähipelloilta oli ainakin jo suurin lumi sulanut. Varmaakin varmempi kevään merkki oli teiden varsille saapuneet lintujen tarkkailijat. Heitä oli paikka paikoin autokunnittain.

Sääksämäen sillan alla oli jo hieman sulaa. Mutta jäällä oli ruuhkaa.

Pilkkijöitä oli paljon enemmänkin, mutta parhaisiin paikkoihin autoa ei saanut pysäköityä kuvaamisen ajaksi, kaikki mahdolliset pysähtymispaikat olivat jo käytössä. Yhdessä paikassa pitkähkön autoletkan luota paljastui noin kymmenen hengen pilkkiseurue, jotka kykkivät jäällä noin metrin välein toisistaan melkein ringissä. Jokin pilkkikurssi kenties?

Jokin vetovoima keräsi kevätjäälle myös tavallisia kävelijöitä. Saapuivat pysähtymisalueelle autolla ja lähtivät kävelemään jäätä pitkin vastarannalle.

Minun lapsuudenperheessäni on talvisin pilkitty paljon, myös keväällä, kun jään pinnalla oli lumen alla jo paljon vettä. Että sinne meneminen pelotti joka kerta (minua, ei muuta perhettä) 😖.

Paluumatkalla näin ensimmäiset peltojoutsenet (siis joutsenet pellolla, ei lennossa), laulujoutsenia tietenkin olivat täällä Hämeessä. Hanhiparven pääsin häthätää kuvaamaan. Joukossa tundrahanhia ja muut lienevät tulkintani mukaan metsähanhia. Kaukana lensivät samoin kuin joutsenet seisoivat.

Pelloilla lenteli myös jo töyhtöhyyppiä. Lähelle eivät nekään tulleet. Lisäksi näin (mielestäni) kiuruja. Päättelin näin lintujen koon, lentotyylin ja äänen perusteella. Voi olla, että olen väärässäkin. Niistä en edes yrittänyt saada kuvia. Ovat niin vikkeliä.

Eläinten seuraamisen näkökulmasta nyt on todella kiihkeää kevätaikaa. Linnut huutelevat reviirejään, muuttolintuja saapuu lisää päivättäin ja oravat saanevat ensimmäiset poikasensa ihan juuri nyt. Lumi sulaa ja maa lämpenee. Ihanaa kevään jatkoa! Muistathan siirtää kellot kesäaikaan huomiseksi: tunnilla eteenpäin (kesään päin).

Mustarastaan laulu ja luminen metsälenkki

Kevät on hykerryttävän pitkällä. Ei niin pitkällä kuin vuosi sitten, mutta hyvässä vauhdissa ollaan kuitenkin. Vuosi sitten tähän aikaan viereinen lampi oli sula ja siihen saapui ruokailemaan - välillä moniksi tunneiksikin - laulujoutsenpari reilun viikon ajaksi. Nyt lampi on vielä jään ja lumen peittämä. Pinnalla on parhaaseen päiväsaikaan vettä, mutta vain ohut kerros. Niin ovat vuodet keskenään erilaisia.

Kevät näkyy kuitenkin pidentyneinä päivinä. Ensi sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin (kesään päin). Tuntia aikaisempi herätys edessä, mikä sopii aamuvirkuille hyvin, aamutorkuille heikommin.

Pidentyneen päivän myötä ehtii vielä ulos ulkoilemaan. Se tekee erityisesti kauniissa säässä todella hyvää! Kesäaikaan siirtymisen myötä valoisat illat pitenevät entisestään.

Tänään lähdin kuuntelemaan mustarastaita. Kuulinkin paria. Juuri nyt ne konsertoivat ihan koko rahan edestä 🥰. Lähdin seuraamaan yhden mustarastaan ääntä ja päädyin välillä todella syvään lumeen lehtipuualueella. Lumi upotti reiteen asti. Onneksi vaatetus oli asiallisessa kunnossa 👍.

Kännykkä ei ole maailman paras tallennuslaite, mutta se nyt sattui olemaan mukana. Videolla keskellä metsää ei näy mustarastasta, mutta ääni kuuluu, kunhan volyymin asettaa oikealle tasolle.

Pitäisi hankkia paremmat äänityslaitteet. Tai ottaa oikea videokamera mukaan kevätlenkeille. Nyt sattuu, kuuluu ja tapahtuu 🥰. Upeaa maaliskuun loppua!

Minä, palokärki ja aurinko hautausmaalla

Tänään venähti työpäivä taas vähän pitkäksi, kun webinaari ei ollut loppuakseen. Kuuntelin jonkin hetken jatkoaikaa ja päättelin oman osallistumiseni puoli tuntia tilaisuuden virallisen päättymisen jälkeen. Vielä jäi jälkeeni innostunut joukko keskustelemaan webinaarin aiheesta.

Aurinko laskee vasta lähempänä seitsemää, joten aurinko hymyili kutsuvasti vielä työpäivän jälkeenkin. Piti valita yhdeksän asteen lämpötilaan sopivat ulkoiluvaatteet, oli pientä säätämistä. Mutta sitten kameran kanssa matkaan.

Menin viereiselle hautausmaalle (asumme kahden hautausmaan välissä, toki muitakin naapureita riittää 😂), koska siellä näkee matalan auringon. Sitäpaitsi hautakivien rakenne ja muoto osaavat olla monesti todella upeita. Leikittelin valolla ja varjolla tutkiakseni kotona otoksia ja oppiakseni niistä sitten jotain.

Yllättäen kuulin linnun äänen ja se osoittautui palokärjen ääneksi. Olen aikaisemmin kuullut palokärjen kutsuhuudon, mutta tämä pulina oli ihan uusi ääni. Mukana oli (tietenkin) lyhyt maisemakuvaus-objektiivi eikä palokärki muutenkaan ollut kovin poseeraustuulella. Mutta räpsyn sain. Kun sitä oikein tarkasti katsoo, siinä erottaa hivenen palokärjen punaista päälakea ja hieman sen silmääkin. Kuva heikko, mutta elämys huikea! 😍

Nyt on erinomainen aika kulkea luonnossa korvat valppaina ja välillä pysähdellen. Se auttaa tarkkailemaan ja kuulemaan, mutta se rauhoittaa itseäkin ja toimii hyvin eräänlaisena läsnäoloharjoituksena kaiken pakollisen ja kiireen keskellä.

Mahtavaa keväisen viikon jatkoa! Auringon säteitä mieleen ja iloa sydämeen 🧡. Ja jos olo on kurja, niin ilon sijaan voi hakea lohtua ja armollisuutta sekä levon hetkiä.

Uhriutumisesta sankaritarinoihin (korona)

Iltapäivälehtien mukaan koronavirus koettelee erityisesti todella monia eri ikäryhmiä. Milloin kyseessä ovat koululaiset, milloin vanhemmat opiskelijat, milloin lapsiperheet ja milloin eläkeikäiset. Eli melkein kaikkia ikäryhmiä korona on koetellut pahemmin kuin muita. Näinhän se yleensä menee, mutta se ei oikeuta vähättelemään muiden ihmisryhmien kärsimyksiä ja menetyksiä.

Ikäryhmittäin arvioiminen on mielenkiintoista tilastotietoa, muttei kerro yksittäisen ihmisen elämästä paljoakaan. Viimeisin epätasa-arvohuuto koski ikäihmisiä, jotka eivät pääse tapaamaan lastenlapsiaan. Miten on noiden lastenlapsien kärsimysten laita? Onko niitä? Ja miten on niiden ikäihmisten kärsimysten kanssa, joilla ei ole lastenlapsia?

Lapsiperheiden taakka on ollut varmasti paha silloin, kun koululaiset ja päiväkotilapsetkin on pitänyt hoitaa kotona. Mutta kuka muistaa niitä kollegoita, jotka ovat oman työnsä ohella urhoollisesti hoitaneet lapsiperheellistenkin työtekemisiä? Onko teidän työpaikallanne palkittu joku sankariuhrautuja?

Tilanteesta kärsijöiden etsiminen ja tunnistaminen ei vie kovinkaan pitkälle. Se, mikä auttaa, on vinkki tilanteesta ulos pääsemiseen. Tai vinkki pahan fiiliksen ohittamiseen.

Nykyinen koronatilanne on hyvä lähtökohta uhriutumiseen. Kaikilla meistä elämä sujuu heikommin kuin ennen koronaa. Jotkut sopeutuvat uuteen tilanteeseen nopeammin ja helpommin kuin toiset. Kaiken lisäksi toisten mielestä lasi on puoliksi täynnä, kun toisten mielestä lasi on puoliksi tyhjä.

Itse yritän noudattaa sitä elämän perussääntöä, jonka mukaan "se kasvaa, mitä ruokkii". En siis kannusta pääni sisäistä ikävää argumentointia, vaikka siitä tulisi väliaikaista mielihyvää. Sen sijaan ruokin niitä ilahtumisen kokemuksiani, joita tässä kaiken matkan varrella kohtaan. On minusta itsestäni kiinni, mihin päätän keskittyä 😍.

Asiasta kukkaruukkuun: Kävin pellon ja metsän rajalla. Hankikantoisella hangella näkyi monia jälkiä. Oletan näiden olevan ketun jälkiä. Tällaiset kuvat tekevät minut melkein hulluksi. En näe tällaisia jälkiä kuoppina ja painanteina, vaan kohoumina. Silmäni eivät vain asetu näihin.

Samat jäljet eri kulmasta, nyt syvyys on selvästi havaittavissa (minun silmilläni) ;-) 

Minusta nämä näyttävät ketun jäljiltä. Voi olla, että olen väärässä. Kakkosveikkaukseni on koira. Jäljet johtivat pellolle, vieressä on metsää.

Mikä on sinun veikkauksesi näistä jäljitä?

Mitä muita jälkiä olet nähnyt keväthangilla?

Saldovapaa ja keltasirkkuja!

Jos saldovapaa ei kuulu sinun arkeesi, niin lyhykäisyydessään kyse on joustavan työajan seuraamisesta. Meillä toimistotyöaika on 7 tuntia ja 15 minuuttia. Joustava työaika toimii niin, että töissä on oltava (ilman erityissopimimuksia) klo 9-15 välisenä aikana. Työajaksi laskettava aika alkaa meillä klo 7 aamulla ja loppuu klo 18 illalla. Näiden ulkopuolella mahdollisesti tehty työ ei sisälly työaikaan. Toki työt ovat erilaisia ja työkohtaisia poikkeuksia on olemassa.

Jos työaika päivässä alittaa tuon 7 tuntia ja 15 minuuttia, erotus kertyy työaikasaldoon negatiivisena eli miinuksena. Jos työaika ylittyy, saldo kasvaa ylittyneellä määrällä (kunhan ylitys on noissa sallituissa rajoissa). Kokonaissaldon maksimi on 40 tuntia (ilman erityissopimuksia), ja kokonaisia saldovapaapäiviä voi pitää korkeintaan yhden kuukaudessa (ilman erityissopimuksia).

Tänään minulla oli tällainen saldovapaapäivä. Saldokertymäni hipoo maksimia ja selkäkivut ovat vaikeuttaneet nukkumista todella paljon. Vapaapäivälle oli siis todella paljon kysyntää.

Päivän ehkä paras anti oli kohtaaminen keltasirkkuparven kanssa. Niitä en ole tänä talvena vielä nähnyt (tai kuullut). Keltasirkku on maastasyöjä, syö maassa ja palaa turvaan oksistoon.

Kuten aina, koiras on naarasta värikkäämpi ja koreampi. Mitä keltaisempi, sitä todennäköisemmin kyse on koiraasta.

Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi? Uteliaana täällä 'kuuntelen' kaiken 😊.