perjantai 30. huhtikuuta 2021

Kiitollisuutta

Kevät on keikkuvasta tulostaan mahdottoman kiitollista aikaa. Tänään pihallamme hyöri melkoisen pienellä alueella peräti viisi oravaa ja jopa ihan hyvässä sovussa ja yhteistyössä! Niiden seuraksi saapui vielä koiraspuolinen punatulkku ja siinäpä sitä riittikin katseltavaa ja ihmeteltävää.

Joutsenet ovat tehneet lammella välillä pitempiä ja nyttemmin lyhyempiä pyrähdyksiä. Eilen olin aivan täpinöissäni, kun miehen työhuoneelle mennessäni kuulin joutsenten huudon. Pian huomasin huudon kuuluvan ylhäältä ja valkoinen hahmo näkyikin pian kuusen oksien välistä. Niitä oli peräti kaksi eli lammella koko aamun yksin huudellut joutsen ei ollutkaan vakioparin jäsen, vaan ihan joku muu huutelija. Vakioparin saavuttua se lähti nopeasti lentoon.

Lampeen laskeutunut pari myötäili toisiaan kiihkeästi ja nyökytykset olivat syviä ja isoja. Aivan kuin ne eivät olisi nähneet toisiaan pitkään aikaan, vaikka juuri rinnatusten laskeutuivat veteen matkattuaan sinne yhdessä. Se oli herkkää ja tuntui ihan koko kropassa. Kiitollista oli nähdä tuollaista kiintymystä!

Olen kovasti kiitollinen myös selätettyäni selkävaivani, vaikka jumppia pitää jatkaakin, ettei vaiva uusiudu. Yritän vastedes muistaa olla kiitollinen kivuttomasta selästäni useammin. Sekään eiole itsestäänselvyys.

Lonkka huuteli kipua yöllä - on tullut käveltyä taas vähän enemmän ja jälkihuolto on jäänyt leväperäisen huonoksi. Ihan oma vika siis. Täytyy muistaa jatkossa myös lonkan venyttely ja jumppaaminen.

Metsäkävelyillä olen kuunnellut erityisen paljon lintuja. Olen pysähdellyt katsomaan ja tarkkailemaan ja ollut korva herkkänä. Vihreänä tursuva sammal hellii silmää, mustarastaat vetävät sooloa ja töyhtötiaisiakin olen ollut kuulevinani. Puiden ja pensaiden silmut pullistelevat ja jotkut jo aukeilevatkin. Elämä on voimakasta!

Mahtavaa on myös, että minulla on nyt muutama lomapäivä. Eväät on syöty jatkuvasti kasvaneen työkuorman kanssa ihan loppuun asti, joten loma tulee täydelliseen vaiheeseen! Tänään lopetin työpäivän ajoissa ja nukuin lomapäikkäreitä isoon tarpeeseen. Nyt on jo parempi olla 🧡.

Meillä vapun juhliminen keskittyy hyvään ruokaan, juomaan ja ennen kaikkea lepoon. Tylsää jollekin, aivan taivaallista minulle!

Ihanaa alkavaa toukokuuta ja riemuisaa vappua!

Kuva tyttärestä parin viikon takaa. Vanajavesi oli silloin vielä monin paikoin jäässä, mutta keli oli lämmin 💖.



keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Joka vanhoja muistaa, sitä *#% päähän?

Toisinaan (säännöllisesti) pohdin puolivakavissani jonkinlaisen elämänkerran kirjoittamista. Siis ihan omasta elämästäni. Koska kirjoittaminen on ollut aina minun juttuni, ajattelen jotenkin pääseväni omista haamuistani eroon kirjoittamalla ne auki. Mutta sitten päädyn siihen, ettei niitä kukaan kuitenkaan lukisi. Ei niitä kovin moni haluaisi kuunnellakaan ja yritänkin myös muistaa sen 😂.

Tuo lukemani Häpeän hoito -kirja avasi taas mennyttä ja nykyistä elämääni auki. Ei mitenkään erityisen kipeästi, mutta tulipahan taas käytyä paljon läpi. Tuli käytyä läpi myös niitä asioita, mitä olen oppinut, missä olen parantanut ja mistä minun ei kannattaisi enää välittää.

Olen päättänyt armahtaa itseni lapsena ja nuorena tekemieni virheiden ja hölmöyksien häpeästä. Yritän muistaa tämän joka kerta, kun päädyn häpeämään menneitä tekemisiäni. Olen päättänyt ymmärtää sen, että niissä olosuhteissa, niillä valmiuksilla, en ole pystynyt parempaan.

Vaikeampi itsensä armahtamisen kohde on omat aikuisajan tekemiset. Puolirikkinäisen ihmisen paras toiminta ei ole riittänyt eheiden ikätoverien standardien lähellekään aika ajoin. Jotain toimintaani häpeän jälkikäteen itse. Lähelleni on löytynyt kuitenkin myös niitä julkihäpeän levittäjiä. Minun on annettu ymmärtää, että olen toiminut todella, todella väärin. Se on ollut hyvä syy melkein mihin vain syrjimiseen. Se satutti vuosia ja vasta muutaman vuoden ajan olen löytänyt armollisuutta itselleni. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua, enkä aio sellaista myöskään jatkossa ottaa vastaan.

Minun isoin kompastuskiveni on ollut erilaisuus ja se, etten ole edes halunnut olla samanlainen kuin kaikki muut. Ei niin, etten arvostaisi muita, vaan niin, etten kestä muottiin sovittamista. En ole koskaan muotteihin sopinut ja sopeudun mieluummin siihen kuin siihen häpeään, etten edelleenkään onnistu yhdessäkään muottiin sovittamisessa.

Mutta ehkä tässä on taas riittävästi tähän tilanteeseen. Kiitos kun käyt lukemassa tai katsomassa valokuviani. Säästelen seuraavaa menneisyysvuodatusta taas joksikin aikaa eteenpäin. Nyt oli vain ihan sormen ja näppäimistön välissä paljon tunteita.

Vanha muisto kesämökkireissulta Konnevedeltä vuodelta 2015. Elämään mahtuu onneksi niin paljon hyvää, että kiitollisuus ja ilo ovat keskimäärin niitä päällimmäisiä tunteita omassa elämässä. Kiitos 🥰.



sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Itsetutkiskelua ja pesää suunnitteleva naakka

Hitaasti ja hieman passiivisestikin etenevän kirjalistani ytimessä on juuri nyt ollut Katja Myllyviidan Häpeän hoito. Kiila-kuntoutuksen rautainen psykologi Elisa suositteli tätä kirjaa minulle ja se on ollut aivan täysosuma. 

En olisi osannut arvatakaan kuinka ytimeen ja syvälle tuo kirja osuisi. Löysin sieltä itseni ja menneisyyteni moneen kertaan. Sen myötä löysin myös paljon ajattelemisen aihetta, ihan ratkaisumallejakin. Erinomainen kirja minulle juuri tähän elämänvaiheeseen.

Joskus sitä kuvittelee jo käsitelleensä vanhat ongelmansa ihan loppuun asti ja sitten ne nostavatkin päätään uhmakkaina kuin mitkäkin. Tuollainen ylläri-pylläri sotkee pasmat ihan kunnolla. Itsensä kyseenalaistaminen on silloin ihan primitiivireaktio.

Itsemyötätunto on isona teemana tuossa kirjassa. Sitä olen opetellut jo kauan, mutta kirjassa on paljon muutakin. Paljon työstettävää minulle, vaikka olen paljon kirjallisuutta kahlannut.

Asiasta kolmanteen:

Joutsenet kävivät taas ruokailemassa lammella parin päivän ajan. Paikalle kerääntyneet kännykkäkuvaajat ajautuivat liian usein liian lähelle niitä ja niinpä joutsenet päättivät poistua jonnekin muualle. Olen luontokuvausaikojeni alkuvaiheissa ollut aikamoinen hätähousu. Lähelle on (omasta mielestä) pitänyt mennä eikä minulla ole ollut käsitystä noiden eläinten sietokyvystä. Myöhemmin vasta tajusin kömpelyyteni. 

Kännykkäkameroiden heikko zoomauskyky houkuttaa lähestymään kovasti, mutta se ei ole kenenkään kannalta kestävä ratkaisu. Läheltä voit kuvata, jos olet paikalla jo ennen eläimiä ja ne saapuvat sinne sinun jälkeesi. Silloin hienovaraisesti ja hiljaa voit kuvata niitä lähempääkin. Jälkikäteen lähestyminen kannattaa jättää suotuisaan välimatkaan.

Luontohavainnoistani jaan tällä kertaa pesää rakentelevan naakan. Savupiipun kupeessa se tiiraili tilannetta sopivan pesärisun kanssa 😊.




Ihanaa alkavaa huhtikuun viimeistä viikkoa!

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Korona on kaikille erilainen ja laulujoutsen jumppaa

Rokote on saatu. Illalla käsivarsi kipeytyi puolikepeästi pistoskohdan luota ja se sitten vaikeutti osaltaan nukkumista, kyljellään nukkuja kun olen. Aamulla oli pääkipua, ja se voimistui päivän aikana. Lämpökin alkoi nousta. Väsymys oli melkoinen, mutta paljon kevyempi, kuin kunnon perusflunssassa. Illalla olo on ollut taas parempi. Ei siis mitään ikävää, tämän kestää leväten ihan tuosta vain.

Nyt kun ensimmäinen koronarokote on alla, suhtaudun jo paljon positiivisemmin niihin puheisiin, joissa kaivataan yhdessä olemista ja fyysistä läheisyyttä. Nyt kun se on turvallisempaa, niin se sopii minulle hyvin.

Turvallisuushakuisuus ei ole ollut mikään menestystekijä näinä aikoina. Ns. influensserit himoitsevat lähiseuraa, fyysistä lähellä oloa ja kaikkea sitä vanhaa. Jos haluaa jotain muuta, se tulkitaan helposti introvertiksi vastarannan kiisken perusmuutosvastarinnaksi. Huoh...

Kuvittelin, että tällaisten aikojen esiin nostamat erityisvahvuudet muuttaisivat työelämää. Että jotenkin yhdistettäisiin vanhasta ja uudesta työelämästä parhaat palat ja niillä mentäisiin eteenpäin. Olen onneksi myös kuullut, että joissakin organisaatioissa toimitaan näin. Onnittelut sinne!

Tällä välin suosittelen joutsenjumppaa. Esimerkkiä tässä 😊.





torstai 22. huhtikuuta 2021

Rokote saatu, silkkiuikut soidintavat ja kylmänkukkia on tuloillaan

Rokote on saatu pari tuntia sitten ja elämä on vielä mainiosti raiteillaan 😊. Rokotteen jälkeen ei tarvitse olla varovainen - ei vältellä saunaa, liikuntaa tms. Eloansa voi jatkaa ihan normaalisti. Muutenkin kaikki oli organisoitu todella hienosti. Nyt Hämeenlinnassa hoidettiin tämä homma todella mainiosti!

Meillä on ruohikkopalovaara. Sateet tulevat todella tarpeeseen. Samaan aikaan katupölyä on paljon ja sade helpottaa siinäkin mielessä. Lupaan olla rutisematta sateista. Hyvää ne tekevät tiettyyn rajaan asti.

Silkkiuikut ovat palanneet muutolta, kuten totesinkin edellisellä kerralla. Tässä muutama soidinkuva touhukkaista vehtaajista 🤭.








Tähän voi mukaan hakea vaikkapa Luontoportista silkkiuikkujen huuteluääniä ja tunnelma on aika lähellä todellista 👍.

Kävimme koiran kanssa eilen katsastamassa kylmänkukkatilannetta. Nousemassa ovat. Mutta mäet olivat muutamassa paikassa vielä paksun jääpeitteen peittämät, vaikka muuten lunta ei enää näe missään. Onneksi metsän puolella oli sulaa, rämmimme koiran kanssa liukkaimmat kohdat sitä kautta.

Upeaa huhtikuun viimeistä viikonloppua!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Koronarokote ja mahdollinen sinkkukurki

Huomenna saan koronarokotteen. Olo on helpottunut ja toiveikas. Tulevaisuus näyttää jotenkin valoisammalta, vaikken ole kokenut tuntevani mitään erityisen isoa korona-ahdistusta. Monista tilanteista selviää kumman hyvin haastamalla itsensä sopeutumaan. Niin on tälläkin kerralla käynyt. Olen keskittynyt niin paljon mahdollisuuksiin ja hyviin hetkiin, etten ole suuremmin tiedostanut omaa kaipuutani vapaampaan elämään. Nyt, kun rokoteaika on varattu, tunnen kuitenkin melkoista helpotusta.

Samaan aikaan mietiskelen kuitenkin sitä, että mitä sitten, jos me molemmat, mies ja minä, saamme vaikkapa kovan kuumeen jälkiäisinä. Miten pitäisi varautua? Jonkinlainen varasuunnitelma on viritteillä pojan kanssa vähintäänkin koiran hoidosta, jos tilanne äityisi hankalaksi. Lisäksi tulehduskipulääkkeitä pitää varata riittävästi ja muutenkin hoitaa talous siihen kuntoon, ettei muutamaan päivään tarvitse välttämättä käydä ostoksilla. Minua ei pelota, mutta hallitsen mielelläni niitä riskejä, joihin pystyn vaikuttamaan.

Asiasta kukkaruukkuun: Maaliskuun 27. päivä Sääksmäen sillan luona vesi oli jäässä ja jää täynnänsä pilkkijöitä. Tänään jäästä ei ollut näkyvissä jälkeäkään. Silkkiuikut valmistelivat jo pesiänsä, harjoittivat soidinmenojansa ja riitelivät naapuriensa kanssa oikein urakalla.

Kotimatkalla näin yksinäisen kurjen. Jäin miettimään, oliko se oikeasti yksinäinen ja todellakin yksinäinen. Yksinäinen se oli siinä mielessä, että se oli ainoa näkyvissä oleva kurki tuolla pellolla. En tiedä, onko se pariutunut ja pari jossain muualla. Eli onko se parisuhteessa vai sinkku.

Jos se oli sinkku, edelleenkään en tiedä, kokiko se itsensä ja olonsa yksinäiseksi vai oliko sillä ehkä sankarimainen retkeilijäfiilis, kuten minulla yksin luonnossa liikkuessani. Huomaan luotoretkilläni joskus saavani ihmetteleviä katseita. Yksin luonnossa liikkuva ihminen herättää kysymyksiä. Yksin luonnossa liikkuva nainen näyttää herättävän monesti säälin tuntemuksia. Ihan suotta. Oikein hyvin me voimme 💖.



Miten sinä suhtaudut koronarokotteeseen? Ja miten heihin, jotka ottavat rokotteen ja toisaalta heihin, jotka jättävät rokotteen ottamisen väliin?

Mahtavaa kevään jatkoa!


maanantai 19. huhtikuuta 2021

Lomien sumplimista ja aamujoutsenia

Varaan nykyään aina osan vuosilomapäivistäni keväälle. Mitään isoa lomaahan ei  keskelle työruuhkia pysty varaamaan, mutta päivän, parin, maksimissaan viikon loman saa varattua, kun sen kalenteroi ja suunnittelee riittävän ajoissa. 

Noudatan omia, hyväksi havaitsemiani lomakokemuksia ja tietysti sen lisäksi tutkittua tietoa. Varmistelen, ettei loman onnistuminen ole ainakaan taustatiedoista kiinni. Monet omat hyvät havainnot löytyvät yllättäen myös viisaampien kirjoituksista. Hyvä niin 👍.

Tässä muutamia vinkkejä lähteineen:

Lomaile kerrallaan vähintään 2-3 viikkoa: Tutkimusten mukaan työntekijän hyvinvointi paranee keskimäärin kahdeksan päivän ajan loman alettua. Tämän jälkeen jaksaa olla aktiivinen ja tehdä itselle mieluisia ja työlle vastakkaisia mieltä virkistäviä asioita, joita palautuminen levon lisäksi edellyttää. Koska loman hyvinvointivaikutukset haihtuvat melko nopeasti, kannattaa lomapäiviä jättää myös talveksi.

Palaa töihin keskellä viikkoa: Pyri ajoittamaan lomalta paluusi keskelle viikkoa, mikäli se on mahdollista. Tällöin saat kevyemmän alun, kun ensimmäinen viikko ei tunnu liian pitkältä ja raskaalta.

Lähde: https://www.ttl.fi/avaimet-onnistuneeseen-kesalomaan/


Loma rentouttaa ja palauttaa paremmin, kun suunnittelet sitä edeltävän ja sen jälkeisen ajanjakson. Suunnittele lomalle jääntisi niin, että pystyt keventämään töitä ennen lomaa. Priorisoi ja keskity niihin pakollisiin tehtäviin, jotka on saatava valmiiksi ennen vapaajaksoa. Pyydä tarvittaessa apua esimieheltä ja työkavereilta.

Lähde: https://www.pihlajalinna.fi/terveydeksi/tyoterveyslaakari-neuvoo-tallainen-on-hyva-loma


Onnistunut palautuminen edistää ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä. Palautumisen onnistuminen edellyttää irrottautumista työstä ja työssä kuluneiden voimavarojen täydentämistä. Lyhyestäkin lomasta on hyötyä. Fyysinen aktiivisuus ja itseä miellyttävien asioiden tekeminen edistävät loman hyvinvointivaikutuksia. Mitä kuormittuneempi työntekijä on, sitä pidempi irrottautuminen työstä on tarpeen. Koska loman hyvinvointia lisäävät vaikutukset haihtuvat nopeasti, on hyvä sijoitella lomia pitkin vuotta ja huolehtia palautumisesta myös arkena.

Kuinka pitkä loman pitäisi olla? Psyykkisen hyvinvoinnin on todettu paranevan jo noin viikon mittaisen talviloman sekä lyhyen, keskimäärin nelipäiväisen loman aikana (de Bloom ym. 2010). Lyhyestäkin lomasta on siis hyötyä hyvinvoinnille. Fyysiseen palautumiseen tarvittavan irtautumisen kesto riippuu työntekijän kuormittumisen määrästä. Mitä kuormittuneempi työntekijä on, sitä pidempi irtautuminen työstä on tarpeen palautumisen onnistumiseksi (Kinnunen ja Mauno 2009).

Lähde:  https://www.duodecimlehti.fi/duo10363


Lomien hajauttaminen on noiden suositusten lisäksi minulle tärkeää myös siksi, että haluan lomailla (siis valokuvata - ja nukkuakin) kaikkina vuodenaikoina. Minun leipätyössäni ei tarvitse onneksi laittaa kaikkia lomamunia yhteen koriin, vaan ne voi hajauttaa sopivasti sekä itsensä että työnsä hyödyksi.

Käytännössä olen huomannut myös sen, että parempi lomien hallinta on tuottanut minulle parempaa ja terveempää elämän laatua. Ei yhtään huono juttu eräänlaisena onnistumisen mittarina 👍.

Huhtikuun lomapäivät ovat oikeastaan maaliskuulta siirrettyjä lomapäiviä, mutta tämä on käytännössä ehdottomasti parempi näin päin. Huhtikuu on ollut todella hohdokasta kevään etenemistä. Ihania säitäkin on riittänyt ja seuraavat sateet tulevatkin luonnolle varmasti oikein tarpeeseen. 

Kamera on kulkenut mukana ja minä olen liikkunut enemmän kuin taas pitkiin aikoihin. Kuvattavaa löytyy ja maisema uusiutuu nopealla syklillä. Vajaa viikko sitten en löytänyt yhtään sinivuokkoa, nyt kaikki nurkat tuntuvat notkuvan niistä. Ihan mahtavaa muutoksen tahtia!

Lonkka- ja selkäkipujen myötä nukkuminen vaikeutui ja nyt kipujen helpottaessa unirytmi oikuttelee edelleen. Yö yöltä nukkuminen sujuu paremmin, mutta vielä viime viikonloppuna heräsin erinomaisen ajoissa kuvaamaan lammella vieraillutta laulujoutsenpariskuntaa. Valo oli vähissä etenkin, kun aurinko nousee harjun toiselta puolelta, mutta valon sävy oli kaunis. Aamutorkkuna minulle ei kovin helposti synny näitä aamukuvauksen mahdollisuuksia. Unesta kun täytyy pitää huoli seuraavaa työviikkoakin ajatellen.

Mutta kevät on kaunista, tarkastelee sitä minä kellonaikana tai missä säätilassa tahansa. Keskitytään, uppoudutaan, nautitaan ja opitaan 💖.