Sukupolvitulkintoja ja pysähtymisisä luonnossa

Jotkin asiat ovat ehkä erilaisia eri sukupolville. Ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni tulee ilmaisu "ensi torstaina" tai "ensi viikonloppuna".  Näiden kanssa ainakin meillä on pientä säätöä. Minulle ensi torstaina (kun tänään on tiistai) tarkoittaa ylihuomista, eli seuraavaa eteen tulevaa torstaita. Jälkipolvi vaikuttaa tulkitsevan sitä ennemminkin niin, että se tarkoittaa seuraavan eli ensi viikon torstaita. Silloin kun sovitaan tapaamisista viikolla on väliä eli nämä täytyy tarkistaa tarkoin.

Ensi viikonloppu ei heillä tarkoita juhannusviikonloppua, vaan sitä seuraavaa. Päin vastoin kuin minulla.

Uutisoinneissa minua hieman ahdistaa, kun joku "meinaa" tehdä jotain. Meinaaminen on minulle melkoista puhekieltä, enkä mielelläni törmäisi siihen sivistyneiden sivustojen sivuilla. Silti niin monella sivustolla meinataan sitä eikä meinata tätä. 

Voi olla, että tämä on vain minun inhokkisanojani. Silti se kirjoitettuna jotenkin särähtää ikävästi korvaan (vaikkei kirjoituksen kai pitäisi koskaan mitenkään osua korvaan?).

Miten sinä suhtaudut näihin minun ristiriitatermeihini? Ja miksi? 

Onko sinulla jotain omia ristiriitatermejä tai -ilmaisuja? Inhokkisanoja?

Tänä torstaina (nuorison mukaan ensi torstaina) minä vietän ylimääräistä vapaata eli vuosilomapäivää. Aion lepuuttaa kiireen piinaamaa päätäni ja helliä valmiustilaani, kertoa hellästi, että nyt voi valmiustilanikin hellittää ja rentoutua.

Jos säät sallivat, heilun jälleen kameran kanssa luonnossa. Se tuntuu olevan paras rauhoittajani ja kiireen pois -kytkijäni. Tähän aikaan vuodesta heikommassakin kelissä riittää jotain kuvattavaa. Jatkan myös lukemista, vaikka nyt käsillä oleva kirja ei olekaan niin mukaansa tempaava, kuin olisin toivonut. Kirja kerrallaan tätä maratonia eteenpäin 👍

Luonnon kukkia lammen rannalla. Pieniä pikkaraisia, mutta jotenkin hellyyttävän koskettavia.

Tytönkorento niittyleinikin kukalla.

Miten sinä nollaat kiireesi ja kierroksesi?

Miten keräät hyvää energiaa?

Ja miten autat itseäsi nukkumaan paremmin?

Ihanaa juhannuksen odotusta 💖

Kesän määritelmää ja laulujoutsenia

Kesä voi merkitä niin montaa asiaa. Joskus se määritellään kalenterin mukaan, joskus lämpötilan mukaan ja joskus vaikkapa omien lomien mukaan. Vielä kesäkuun ensimmäisenä päivänä minulle toivotettiin hyvää kesän odotusta. Minun kesäni alkoi jo kauan sitten, ihan en silti osaa osoittaa sitä oikeaa hetkeä, jolloin minun kesäni alkoi.

Mitä useamman kesän on elänyt, sitä laajempi on oma ymmärrys siitä, millainen kesä oikeasti voi olla. Sään, iloisten tai surullisten tapahtumien tahi vaikkapa kesätapahtumien suhteen. Ehkä tärkeintä onkin olla asettamatta lomalle kaikkia elämän pelastavia tavoitteita. Onneksi elämä on enemmän kuin vain se loma.

Hyvän kesän ja/tai loman määritelmät ovat aivan mahdottoman erilaisia. Yksi tykkää kuumasta, toinen kaipaa tasalämpöä. Joku haluaa lomaansa tapahtumia ja vilkasta elämää, kun joku toinen haluaakin rauhoittua ja levätä. Siinä, missä yksi tarvitsee todella pitkän loman rentoutuakseen ja palautuakseen, toinen haluaa tiiviimmän loman useissa pätkissä. Ihanaa, että olemme niin erilaisia 💖

Minulla on kunta-alan työntekijänä mahtavan pitkä vuosiloma. Se on minun työkokemuksellani kaikkiaan 38 päivää, joissa mukana ei ole lauantaipäiviä. Nuo ovat siis puhtaasti arkityöpäiviä. Kaikkeen hyvään tottuu todella nopeasti, mutta tätä pitkää loma-aikaa arvostan oikein isosti.

Kuuma kesäaika ei ole minulle mieluista aikaa, mutta silloin on töiden puolesta ihan paras aika viettää lomia. Omat haavelomat osuisivat kevääseen ja syksyyn, kun luonnossa tapahtuu paljon ja koko ajan. Toukokuu ja syyskuu ovat työn puolesta melkoisen varattuja, joten teen lomien kanssa enemmän ja vähemmän säätöä.

Valokuvaajana voisin ihan ilomielin maata jossain pusikossa aamusta iltaan ja lisää sen jälkeenkin ihan vain tarkkaillakseni ja kuvatakseni luontoa. Parhaat kevään ja syksyn kuvausajat odottavat varmaankin isoa elämänmuutosta, sillä nykyisillä työrytmeillä ristiriidat ovat isoja.

Työ asettaa myös oman vuorokausirytminsä, johon ei sovi ainakaan helposti aamu- ja yökukkumiset kuvaamisen kanssa. Himmailin kuvaamisen kanssa jo enemmänkin arjen selviytymisen kanssa seilatessa. Arki ilman intohimojen seikkailuja on kuitenkin tyhjää. Tässä täytyy säätää.

Laulujoutsenet ovat saapuneet jälleen naapureiksemme. Ihanat he, kukaan ei kumma kyllä valita kakkakasoista 🙄. Hanhien kanssa ei löytyisi tällaista ymmärrystä.

Ihanaa kesäkuun jatkoa 🥰

Mitä olet suunnitellut kesäkuulle?