sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ihan hyvä vuodenaika suunnittelemiseen ja uuden opetteluun :-)

Kun sää ja valo eivät suosi kuvaamista, päätin kaivautua vanhoihin, aikaisemmin odotusmoodille jääneisiin kuviin. Löysinpä muutamia kuvapankkeihin kelpoisia kuvia ja kävin niiden kimppuun. Kuvien siistiminen ja terävöittäminen sekä niiden rajaus ovat vuorossa ennen avainsanalistan tekemistä. Olen suunnitellut prosessin sujuvaksi ja laitan kuvat samantien 2-4 eri kuvapankkiin. Joihinkin lähtee useampi kuva, joihinkin ehkä vain yksi tai kaksi.

Jos aikaisemmin olen potenut huonoa omaatuntoa kuvien jäätyä roikkumaan, nyt sain hyvän mielen, kun löysin ne käsittelyyn. Tämä on juuri tähän vuodenaikaan sopivaa toimintaa :-)

Tämä on hyvää vuodenaikaa myös kaiken uuden suunnitteluun ja opiskelemiseen. Ehkä vuotta voisi osittain jakaakin suunnittelu- ja toteutuskausiin, oli kyse sitten kuvaamisesta, matkailusta, puutarhan hoitamisesta tai mistä muusta tahansa. Hektiseen aikaan ei ehdi opettelemaan uusia asioita ja taitoja eikä perehtymään uusiin trendeihin. Nyt aikaa löytyy kummasti niihinkin :-) Vaan siinä se aika sitten onkin, jollei ole aivan valmis luopumaan kaikesta muusta.

Tässä joitakin kuvapankkeihin lähteneitä kuvia...







torstai 23. marraskuuta 2017

Tintti tontun luona

Harmaata riittää - ulkona lähinnä, sisällä valaistus auttaa asiaa. Työskentelypisteessäni pidän valaistusta päällä keskellä päivääkin. Tekee hyvää niin silmille kuin mielialallekin.

Yrtin koristella linnuille kuvauksellisempaa ruokintapaikkaa. Kuvauspäivänä ei valo riittänyt, joten täytyi tyytyä sellaiseen räpsyyn, minkä onnistui saamaan. Jonkin ajan odottelun jälkeen tintti uskaltautui tontun luo maistamaan tontun tarjoiluja.



Pari päivää myöhemmin harakat olivat syösseet tontun pois lautaselta ja lautanen oli muutenkin tyhjennetty rasva-pähkinä-siemenseoksesta.

Tänään satoi lunta ihan reippaasti. Taidan ihan suotta odotella viikonlopuksi valoisempia kuvauskelejä. Vaan niillä mennään, mitä annetaan. Viikonloppu on varmasti ihana ja kaivattu joka tapauksessa :-)

tiistai 21. marraskuuta 2017

Muotitunnelmissa... (vai muotitunnelissa?)

Etsin taas nettikaupoista vaatteita. Kaunis ja mukava neule oli tällä kertaa tähtäimessä. Rikkinäisten farkkujen seuraan on saapunut kauppoihin rikkinäisiä neuleita. Ei ihan iske minun makuuni - olen tosi vanhanaikainen näissä(kin) asioissa. Ostaisitko sinä?






lauantai 18. marraskuuta 2017

Suorittamattomuuden sietämätön keveys ;-)

Huomiselle on luvattu sääennusteissa erinomaista sisälläolemisen säätä. Ei mitään uutta vuodenaikaan nähden siis ;-)

Nukun ihan sovinnolla paljon. Univelkaa kertyy huomaamatta ja nukun sitä kiinni aina, kun siihen on mahdollisuus.

Tänään olen onnistunut yhdistämään tekemisen ja kohtuullisen matalat kierrokset. Vaikka olen tänään lähinnä tehnyt työlistallani olleita töitä, olo on melkoisen rentoutunut ja rauhallinen. Olen malttanut olla kiiruhtamatta. En ole murehtinut ajan kulumista enkä vapaa-ajan rajallisuutta. Moni asia on loksahtanut tänään erinomaisen kauniisti uomilleen.

Olen malttanut luopua suorittamisesta joiltain osin. Se on selvästi vapauttanut energiaa omaan käyttööni. Olen myös huomannut, että suorittamisen ja aikaansaamisen määrä/laatu eivät mitenkään automaattisesti korreloi keskenään. Hukkasuorittaminen on helppoa ja se luo vain lisää painetta.

Viikon vanhat lintukuvat uudelta ruokintapaikalta pääsivät vihdoin käsittelyyn, näin aluksi muutaman kuvan voimin. Näinä rospuuttopäivinä on aikaa palata niihin asioihin, jotka ovat aikaisemmin jääneet kiireiden jalkoihin :-)

Upeaa viikonloppua!





keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Lintuja ja marraskuuta

Viikonloppuna kyyhöttelin ulkona kuvaamassa lintuja niiden ruokintapaikalla.Valo ei suosinut, mutten välittänyt. Uusi kranssi houkutteli paikalle tiaisia ja käpytikan. Peippo kävi maasta noukkimassa rapisseita rippeitä. Muilla ruokintapaikoilla kävi tiaisten lisäksi varpusia, fasaaneja, orava ja muutama uhkarohkea harakka.

Meillä on tällä hetkellä maa nippa nappa lumisena. Ruokatarjoilut ovat selvästi paikallaan. Osa ruokailijoista oli vielä paljon nälkäisempiä kuin toiset.

Huomenna on töiden osalta toimistopäivä. Etäpäivien jälkeen toimistolle matkustaminen on ihan kivaa vaihtelua. Edes aikainen aamuherätys ei kavahduta ;-)

Muuten pohdin sitä, miten paljon tärkeitä tavoitteita strategiaan pitää oikein sisällyttää? Ei kai sinne kaikkea tarvitse mahdututtaa? Olen opettelemassa pilkun käyttöä kahden päälauseen välissä, kun lauseilla ei ole yhteistä tekijää. Ihan uusi juttu, ei sillä tavalla ennen vanhaan tehty (on erikseen, tarkistin vielä varmuuden vuoksi).

Olen suunnitellut mielessäni alkavani tehdä listaa niistä asioista, joita haluan tehdä ennen kuin täytän 80 vuotta. Juuri äsken aloitin listan tekemisen kännykkääni. Peräti kaksi asiaa pääsi listalle heti samoin tein. Molemmat ovat matkustuskohteita :-)

Upeaa marraskuun jatkoa kaikille! Eihän tämä niin mahdottoman kamalaa tällä kerralla olekaan :-) Ja ollaan jo puolessa välissä!


perjantai 10. marraskuuta 2017

Joulu lähestyy - kiire vähemmän ;-)

Vähenevä valo tyrmää elinvoimaani ikävästi. Onneksi työpaikalla saa tehdä etätöitä ja minimissään kolmen tunnin työmatkat voi korvata enemmän ja vähemmän unella ja levolla. Lepo makuuasennossa  (sängyssä) voittaa mennen tullen junan puoli-istuvan asennon ja läheisyydessä henkivät kanssamatkustajat. Anteeksi vaan, ihanat matkustuskaverit - teissä ei ole mitään vikaa, mutta nukun mieluummin pienemmässä seurassa ;-)

Etätyö antaa myös aivoille vapaampaa aikaa. Pääsen suunnittelemaan töitäni ja elämääni pitemmällä tähtäimellä, kun häiriöt eivät keskeytä ajatuksiani lyhyin väliajoin. Miten vapauttavaa :-)

Etätöiden jälkeen on myös mahdottoman ihanaa päästä takaisin työpaikalle työkavereiden luo. Palaverikiirekään ei häiritse läsnäolopäivillä. Kyllä sen silloin jaksaa :-)

Sopeutuminen luo sopeutumista. Kun arki ei enää suju vanhoin nuotein, nuotteja tulee viriteltyä arkeen entistä enemmän. Ja työpäivän jälkeenkin löytyy yhä useammin aikaa haistella muuta elämää. Mikäs sen parempaa :-)






perjantai 3. marraskuuta 2017

Syksyn ja talven rajalla

Muistan jotenkin sen ajan nuorempana, kun ei ollut muka mitään tekemistä. Huoh... Nykyään tekemistä (aivan mahdottoman kiinnostavaakin tekemistä) riittäisi paljon enemmän kuin vuorokauteen mahtuu tunteja. Ja kun ihmisen pitää vielä nukkuakin, paljon mielenkiintoisia asioita jää vain toivelistalle.

Jonkin lisääminen elämässä tarkoittaa väistämättä jostain muusta luopumista. Valintoja, priorisointia ja hylkäämistä. Vastapainona elämässä on täyteläisyyttä, ihanuutta ja kasvupolkuja.

Kävin tervehtimässä suppiksia vielä kerran. Nyt kameran kanssa ja ilman mitään haalimisen ahneutta. Lumi oli peittänyt alleen paljon, enkä yrittänytkään kaivella pintaa syvemmälle. Tyydyin siihen, mikä oli jo valmiiksi nähtävissä. Oli ennen kaikkea liikuttamassa selkääni ja hakemassa mielelle metsän armollista rauhaa. Muu oli toisssijaista.

Löytyihän niitä suppiksia muutamia. Eivät ole enää kasvaneet ensimmäisten pakkasten jälkeen. Napsahtivat kauniisti varresta poikki - muutama piti tietenkin vielä kerätä mukaan ;-)

Aurinko paistoi, vaikkeivät sen säteet juuri metsän syövereihin asti ulottuneetkaan. Sulan ja lumen vaihtelu toi esiin syksyn parhaat puolet. Linnut lentelivät ja lauloivat. Lumessa näkyi pieniä sorkkajalkojen jälkiä.