Koiruliinin uimaharjoituksia :-)

Koiran paksu ja kaunis turkki on kynitty kesäkuntoon. Se ei näy tästä videosta, mutta koiralla on nyt muutaman sentin mittainen (hieman epätasaisesti leikattu -i tse leikkasin!) nallekarhuturkki. Se oli silmin nähden helpottunut parturoinnin jälkeen. Kuumuudesta lähti selvästikin iso osa pois saman tien.

Nyt ollaan käyty muutama kerta myös järven rannalla. Koiruli olisi vedessä vaikka kuinka kauan. Seisoskelun ja leikkimisen lisäksi se pyrähtää aina välillä pienelle uimalenkille, joka ei ole loppuakseen, vaikka koiran nostaa vedestä pois ;-)

En yhtään kaipaa VR:n tarjoamaa mahdollisuutta käydä toimistolla näillä keleillä satunnaisten aikataulujen ja vieläkin satunnaisempien junavaunujen lämpötilojen armoilla. Loma on ihana elämänvaihe tällaisiin keleihin :-)

Vielä yksi erittäin mainitsemisen arvoinen asia; minä heitin talviturkin pois monen, monen vuoden jälkeen. Viime vuonnakin tuli uitua, mutta veneen kaatumisesta aiheutunutta kastumista ei kuulemma laskettu talviturkin heittämiseksi ;-) Nyt olen tehnyt pieniä uimapyrähdyksiä suloisen lämpimissä vesissä jo useamman kerran.

Mahtavaa elokuun alkua - heti huomisesta lähtien!

Joku lähelläsi voi tarvita apuasi...

Mitä tiedät syömishäiriöistä? Tunnistatko henkilön, joka on vakavasti alipainoinen?

Laihuuteen johtavista syömishäiriöistä tutuimpia ovat anoreksia ja ortoreksia. Joko on ylitsepursuava tarve laihduttaa tai elää todella 'terveellisesti'.

Tiesitkö, että alle 15 ulottuva painoindeksi kertoo jo vakavasta terveysvaarasta? Jos kyynärpään tai polven nivel muodostaa selvästi raajan 'pulleimman' kohdan, kannattaa olla huolissaan.

Jos ystäväsi juoksee tai kävelee hikilenkkejä näissä 30 astetta hipovissa hikikeleissä, kannattaa ehdottomasti olla huolissaan.

Alle 40 sykettä minuutissa sykkivä pulssi on EHDOTTOMASTI iso terveysvaara.

Jos lähimmäisesi posket katoavat kokonaan ja tilalle ilmestyy vain vekkejä, kannattaa TODELLAKIN olla huolissaan. Kasvot ja posket ovat niitä ehdottomasti viimeisiä rasvavarastoja, joihin elimistö turvautuu. Sitä ennen on jo syöty kaikki 'ylimääräinen' rasva myös aivoista. Ja silloin mieli alkaa tekemään tepposiaan oikein kunnolla.

Poskien rasvan haihtuminen näkyy myös ulkoisena vanhenemisena. Henkilön iän arvioiti alkaa olla silloin melkein mahdotonta.

Henkilön tuskan arviointiin ei pysty kukaan muu (mahdollisesti jotain huippuammattilaista lukuunottamatta).  Terveydenhuolto näkee syyn helposti vanhemmissa. Kukaan ei kuitenkaan auta vanhempia ajoissa - eikä edes mahdottomasti myöhässä :-(

Tutkikaa läheisiänne. Joku voi tarvita apua...

Elämä jättää merkkejään, eikä siinä ole mitään noloa

Luontosivuilla ja -kirjoissa on paljon opastuksia, kuinka tunnistaa mikin eläin. Niiden avulla sitä tulee pinnisteltyä ja mietittyä, minkä otuksen kanssa milloinkin on oikeastaan tekemisissä.

Tänään olen taas monen kymmenen vuoden traumojen kera päätynyt murjomaan itsetuntoani oman ulkomuotoni perusteella. Ihan tyhmää. En ole koskaan ollut hyvännäköinen. Silti ulkonäkökeskeinen maailma ohjaa ajattelemaan sitä samaa, mistä koko elämän on tullut kirpakkaa palautetta: ulkonäköä.

Toki kirpakkaa palautetta on tullut myös luonteesta ja käyttäytymisestä, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin ;-)

Täytän kaikki ihmiselle asetetut perustuntomerkit: kaksi kättä, kaksi jalkaa, yksi pää ja niin edelleen. Mitä sitten, jos jokin olisikin hullusti? Jos jalkoja olisikin kolme tai vain yksi? Miten arvoni muka muuttuisi siinä?

Ihmisen fyysisen ja psyykkisen olemuksen torppaajia riittää aina. Torppaaminen sattuu, eikä siitä hyödy kukaan.

Tällä ketohopeatäplällä on siipivarustus vielä kuosissaan. Sillä matka on vasta alussa. Matkan ja koettelemusten myötä siipiin jää jälkiä. Ne kertovat selviytymisestä. Ne ovat kiitollisuuden aiheita, eivät häpeäpilkkuja...

Urheaa ja ylpeää kesäistä loppuviikkoa!

Lomaa tarpeeseen - ja loistokultasiipiä

Kesäloman arvostaminen riippuu... ihan kaikesta. Vaan mitä enemmän työvuosia kertyy omaan historiaan, sitä suuremman painoarvon loma tuntuu saavan. Osuutensa on varmasti yhä hitaammalla palautumisella. Mutta myös työkokemuksen myötä kohentunut taloustilanne antaa mahdollisuuden tehdä aitoja valintoja.

Pari vuotta sitten huomasin, ettei pitkä kesäloma anna minulle sitä, mitä siltä tarvitsisin. Viime kesänä kokeilin kahden viikon lomaa, mutta se olisi selvästikin vaatinut kaikkien palikoiden saumatonta yhteensopimista. Sellaista tapahtuu harvoin tässä oikeassa elämässä. Meillä koiran sterilisointi edellytti tiukkaa hyssyttelyä ja kotona olemista. Siksi se tehtiin lomalla. Mutta juuri siksi loma jäi hieman lyhyeksi. Tänä vuonna lomailen kesäaikaan peräti kolme viikkoa.

Kun lapset olivat pieniä (ja vähän isompiakin) loma-ajat piti rytmittää mahdollisimman hyvin heidän lomiensa kanssa yhteensopiviksi. Ja usein puolison kanssa hieman vuororytmityksellä.

Nyt lomailemme vain me kaksi koiran kanssa. Voimme miettiä lomarytmiämme aivan eri näkökulmasta kuin melkein kaksikymmentä vuotta tähän asti ;-)

Loman tarve nimenomaan kesäaikaan on selvästi todella yksilöllistä. Siinä, missä luulen kolmen viikon toimivan minulla oikein hyvin, samanikäisen kollegani suhde kesälomaan onkin jo erilainen. Kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä, on ihan hyvä, että on erilaisia ihmisiä :-)

Minä haluan lomaltani suunnitelmallisuutta, lepoa ja spontaaneja irtiottoja sopivasti sekaisin. Jotain suunniteltua ja sovittua, jonkin verran aivan posketonta löllöilyä ja joitakin spontaaneja päiväretkiä. Niitä minä kaipaan tällä hetkellä lomaani.

Mitä sinun lomaasi kuuluu ja mitä siltä odotat?

Nämä loistokultasiivet eivät lomaile, mutta ilahduttavat lomailijaa senkin edestä :-)

Koiras...

ja naaras :-)

Tunnistusapuja kaivataan: Helmihopeatäplä (?)

Vaikken minä henkilökohtaisesti kuumista keleistä niin piittaisikaan, perhoset ja korennot näyttävät kelpuuttavan nämä kelit oikein mielellään. Perhosten kanssa kuvaaminen menee minulla niin, että otan paikan päällä kuvia kykyni mukaan ja kotona alkaa tunnistusleikki usein nimenomaan Luontoportin avulla.

Tällä kertaa tiedän kuvanneeni jonkin hopeatäplän. Se on rähjääntynyt reissussa kovasti, eivätkä siivet loista enää parhaimmillaan. Yritin ensin tunnistaa tätä siipien päällispuolelta, mutta sitten (kokemuksista viisastuneena ;-)) huomasin, että selvemmät tunnistusavut taitavat tässäkin tapauksessa löytyä siipien alapinnoilta.

Helmihopeatäplä on paras veikkaukseni, mutta kaikki tunnistusapu olisi mahdottoman tervetullutta!
EDIT 25.7.2018 Ketohopeatäpläksi osoittautui tämä yksilö. Kiitos Sami tunnistamisesta!

Ihanaa viikon jatkoa!

Upea Jägalan putous - ihan Tallinnan vieressä

Jos käyt Virossa autolla, suosittelen käymään meno- tai tulomatkalla Jägalan vesiputouksella. Odotin mielenkiintoista näkymää, mutta paikkahan oli todella suosittu, paikalla oli kymmeniä ihmisiä. Vesiputous on vain noin 30 kilometriä Tallinnasta itään. Matka-aikaa ei kulu paljon, mutta putouksen ihailemiseen kannattaa varata hieman ennakko-odotuksia enemmän aikaa.

Tästä lisää tietoa Jägalan putouksesta. Nyt heinäkuussa joki on pienimmillään ja putouskin paljon kapeampi kuin keväällä tai syksyllä. Tuonne pitää kyllä palata uudelleen :-)

Putouksen korkeus on noin kahdeksan metriä. Putous on aivan luonnon oma järjestely, aika on vain tehnyt tehtävänsä murentamalla maata putouksen alta.

Putous on laajimmillaan yli 70 m leveä. Nyt kuivana kautena vain osa joen ja putouksen leveydestä oli käytössä. Alla olevassa kuvassa näkyy myös pari uimaria, kun katsoo oikein tarkasti :-)

Yläjuoksulla oli matalaa. kahlaajia riitti.

Opastetaulussa oli hyvää tietoa vesiputouksesta ja sen historiasta.

Uusi perhoskavalkadi

Sitruunaperhoset ovat taas täällä! Väriyhdistelmä rantakukan kaverina on ilahduttava :-)

Lanttuperhosia pörrää aivan mahdottoman paljon! Hiekkakentällä ne etsivät maasta vettä ja mineraaleja (näin olen ymmärtänyt). Niitä parveili melkoisesti...

Melkein törmäsin vielä yhteen haapaperhoseen, EDIT: 22.7.2018 häiveperhoseen joka myös etsi kävelytieltä kosteaa kohtaa veden ja mineraalien imemistä varten. Onnellinen minä, monta upeaa kohtaamista :-)

Sadetta, pilvistä ja sisiliskon kuvia

Tänään ne saapuivat - pilvet ja sateet. Vasta nyt aurinko pilkistelee pilvien välistä. Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan sääennusteet eivät mene ollenkaan yksiin, vaikea päättää kumpaan luottaisi, jos kumpaankaan.

Ulkona oli joka tapauksessa koko päivän niin lämmintä, ettei sisätilojen viilentäminen onnistunut. Pilvet pitivät lämpötilan korkealla yölläkin ja jo puoli seitsemän aikaan ulkona olikin jo 20 astetta lämmintä.

Koira on vetämättömissä. Se ei läähätä, mutta lepää huomattavasti tavanomaista enemmän. Patistelen sitä juomaan välillä ja olen lisännyt sille yläkertaankin oman juomapisteen. Ruoka sille onneksi maistui aivan entiseen tapaan :-)

Tämä on ollut hyvä päivä hoitaa asioita pois rästilistalla. En ole urakoinut enkä suorittanut (tällä kertaa) ja jonkin verran rästitehtäviin on sisältynytkin otetujen valokuvien läpikäyntiä ja pientä käsittelyä. Otan jostain syystä käsivaralta aina enemmän tai vähemmän vinoja kuvia, joissa horisontti valuu joko vasemmalle tai oikealle. Tuo horisontin oikaisu pitää siis tehdä melkein jokaiselle julkaistavalle kuvalle. Kameran kennossa on myös jokin roska, kamera pitää kiikuttaa joskus lomien jälkeen huoltoon ja putsaukseen. Nyt poistan roskan aiheuttaman läikän kaikista kuvista manuaalisesti. Ja tietenkin läpikäyntiin kuuluu melkoinen määrä karsintaa. Kuvia jää jäljelle aina vain murto-osa (silti ihan liikaa ;-)).

Sisiliskopaikan sisiliskot ovat näyttäytyneet minulle tänä kesänä vasta kahdesti. Kiva huomata, että ovat pärjänneet talven yli. Nämä kuvat on otettu jo melkein kaksi viikkoa sitten. Tällä rouvalla taitaa olla massu täynnä uusia jälkeläisiä :-)

Viikonlopun sääennusteet vaihtelevat muutaman tunnin välein. Upeaa kesäistä viikonloppua kaikille keleistä huolimatta ;-)

Pienen pienet rupikonnat

En ole koskaan nähnyt rupikonnaa. Olen nähnyt intohimoisia kuvia rupikonnista parittelemassa, mutta siihen kokemukseni on jäänyt.

Pari päivää sitten näin rupikonnan poikasia - useampiakin. Ensimmäisen kerran kuvat olivat täysiä huteja, mutta toisella kerralla sain tunnistettavia kuviakin. Luulen siis rupikonnan poikasiksi. Ihan pari senttiä pitkiä olivat...

Riittävän aamulla kun on liikkeellä, näkyy kasveissakin vielä kastepisaroita, vaikka keli on muuten kuuma ja kuiva ;-)

Kalan tarina - osa 3 (viimeinen osa)

Tänään lähdin koiran kanssa aamulenkille jo puoli kuuden jälkeen. Ulkona oli 16 astetta lämmintä ja se oli meille kummallekin ehdottomasti päivän paras hetki ulkona liikkumiseen. Tuuheakarvainen koira ei tykkää helteestä tai helle ei ainakaan tee sille hyvää.

Mutta tuohon kalan tarinaan. Jottei tämä kalasta kertoilu veny loputtomiin, pakkaan lopun tarinan tähän aika lailla tiivistettynä. Minulla ei riitä kärsivällisyys yhtään enempään ja sitä paitsi väsyin välillä kuvaamaan noita kalan syöjiä, joten välistä puuttuu paljon kuvamateriaalia ;-)

Harmaalokki tuli siis ottamaan paikkansa kalan ylimpänä käsittelijänä. Variksenpojat väistyivät, vaan eivät häipyneet kauas. Kala valui yhä enemmän takaisin veteen ja harmaalokki sai nostella sitä parempaan asentoon ruokailun lomassa.

Uteliaat ja rohkeat nuorison edustajat tulivat norkoilemaan, josko käsittelystä jäisi rantaan jotain ylimääräistä haukattavaa. Jotain löytyi aina sieltä täältä.

Tässä kohdassa harmaalokkia harmitti aivan varmasti ;-) Kala mokoma vajosi jo kokonaan veteen.

Lokki päätti vetää kalaa hieman sivummalle, missä ranta ei ollut ihan niin jyrkkä.

Ja tässä vaiheessa tulee iso aukko kuvamateriaaliin. Kun harmaalokki sai tarpeekseen aterioinnista, oli kalaa vielä jäljellä. Variksen poikaset tarttuivat oitis tilaisuuteen ja jatkoivat kalan parissa edelleen yhtään sen enempää kenellekään siitä kertomatta.

Hiljaisuudesta huolimatta viisikon loput kolme jäsentä saapuivat pian myös paikalle eikä siinä sitten juuri kuvattavaa ollutkaan. Viisi nuorta varista kököttivät ryhmässä ja kala oli ryhmän keskellä. Siinä ne söivät mutustelivat itsensä tyytyväisiksi. Tämän jälkeen kala oli jo aika lailla kaluttu.

Sen sai huomata paikalle saapunut selkälokki, joka löysi (jo aivan eri rannalta) kovasti riepotellun kalan pään, nahkaa ja selkäruotoja. Mitään hienompaa siitä ei löytynyt, vaikka jäämistöä kuinka käänteli.

Variksenpojat palasivat paikalle myös vielä moneen kertaan. Jotenkin niillä oli ymmärrys siitä, että täällä sitä ruokaa jossain vaiheessa oli, ja löytyihän sieltä kalan nahan sisäpuolelta vielä joitakin murusia. Pojat palasivat paikalle vielä moneen otteeseen tarkistamaan ympäristöä ja kääntelemään ja nyppimään kalan nahkaa. Siinä oli sen kalan tarina.

Kalan tarina - osa 2

Viisi nuorta variksenpoikaa liikkui kohtuullisen kiinteänä ryhmänä. Meno oli vielä vähän honkeloa ja äänikin kuin murrosikäisellä variksella konsanaan. Tämän tästä ne pelmahtivat paikalle ja sitten taas häipyivät muualle.

Tällä kertaa paikalle tuli vain yksi nuori varis. Ihmeissään se tuijotteli harmaalokin jäljiltä jäämää kalaa ja uskaltautui maistamaan. Ihan hiljaa sitä söi, ei yhtään viestitellyt muille hienosta löydöstään.

Jonkin ajan kuluttua paikalle tuli veli tai sisko. Uusi tulija ihmetteli hetken ja siirtyi sitten paikkaan, jossa kalan pää oli ollut harmaalokin ruokailun aikana. Sieltä löytyi roippeita. Tulokas keskittyi roippeisiin ja ensimmäisenä tullut poikanen jatkoi pienen tuijotteluhetken jälkeen kalan parissa. Edelleen molemmat olivat aivan hiljaa.

Kuin roippeet vähenivät, päätyivät molemmat nuorukaiset kalan äärelle. Eikä ääntäkään vieläkään.

Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Paikalle saapui nimittäin uusi harmaalokki ja tämä oli selvästikin nälkäinen. Varisnuoriso siirtyi nöyrästi takavasemmalle ja kala jäi harmaalokille.

Kalan tarina - osa 1

En tiedä, millaisia kalastajia harmaalokit tavallisesti ovat, mutta tämä ainakin kärkkyi vain muiden saaliita. Kunnes se näki kovasti osumaa saaneen kalan ihan sen ulottuvilla. Harmaalokki näki paljon vaivaa, että se sai hilattua helposti nokkansa ulottuvilla olleen kalan maihin. Se ei olisi kuuna päivänä pystynyt saamaan moista saalista omin päin ;-)

Kun kala sitten oli juuri ja juuri rannassa, lokki kopautteli sitä nokallaan voimakkaasti kylkeen useamman kerran. Selkälokki nielaisee kalan kokonaisena, mutta se ei ole harmaalokin heiniä. Auki nokittu kala avasi herkkuarkkunsa lokille ja ruokailu sai alkaa ;-)

Syömisen tohinassa kala valui hiljalleen takaisin veteen ja sitä piti vetää sieltä takaisin kaikin voimin.

Lopulta harmaalokki oli syönyt kalasta suuren osan ja poistui kylläisen oloisena paikalta.

Mutta kalan tarina ei päättynyt tähän. Lisää seuraavassa jaksossa ;-)

Neidonkorennot lemmen pauloissa

En valita kuumasta. Mutta en myöskään pysty kuvaamaan tuolla kovin kauaa kerralla. Ulkona patiolla sembramännyn ja auringonvarjon varjossa taitaa olla tällä hetkellä talon paras paikka :-)

Minulta ja neidonkorennoilta kuumia viikonlopputerveisiä :-)

Hellettä ja leppäkerttuja

Loma. Alkoi. Äsken :-)

Jos olisin byrokraatti, lomani alkaisi vasta maanantaina ja menettäisin monta päivää hyvää lomaa... Lomailen siis mieluummin jo nyt ja unohdan byrokratian ainakin siltä osin ;-)

Harjoittelin loman alkamisen kunniaksi hieman makrokuvien ottamista. Todella virittävää ja innostavaa, vaikkei kuvat olekaan vielä niin laadukaita kuin toivoisin.

Unohdetaan siis laatu (taas kerran) hetkeksi ja paneudutaan päivän otoksiin. Tällä kertaa kohteena oli hyvä ystävämme leppäkerttu :-)

Leppäkerttua paljain silmin katsoessa nuo kaksi isoa valkoista laikkua vaikuttavat kovin ilmeisesti sen silmiltä. Valokuvassa näkyy niiden edessä sen varsinainen pää ja sen valkeat laikut - jotka tietenkin vaikuttavat taas sen silmiltä...

Tähän asti leppäkerttu näyttää silti siis vain hellyyttävältä otukselta.

Kunnes sen näkee vieläkin lähempää... Leppäkertun silmät sijaitsevatkin noiden pienempien valkeiden laikkujen ulommalla puolella. Kuka olisi uskonut... Ja sillä on pelottava partavarustuskin :-)

Tämän siitä saa, kun kaivaa makro-objektiivin esiin. Paljon hauskoja tilanteita ja vieläkin enemmän uusia yllätyksiä.

Jaksamista ja kestävyyttä tuleviin helteisiin!

Purokorento rantakukassa

Huomisen jälkeen alkaa loma :-) En odota lomalta suurta vapautta tai helpotusta. Pyrin pysähtymään kunnolla päivittäin ja siten vähentämään touhuamista ja suorittamista. Itse asiassa olen jo toista viikkoa opetellut pysähtelemistä ja hetken kuuntelemista. Ilman mitään muita tavoitteita. Se alkaa sujua jo jotenkuten ;-) Tätä täytyy kyllä yrittää pitää jokapäiväisenä tapana jatkossakin. Loman taitteessa on aina kuitenkin mahdollisuus aloittaa hieman parempi elämä :-)

Onneton variksen poikanen hukkui tuohon viereiseen lampeen. Joutui jostain syystä veden varaan ja lammelle päästyäni en enää nähnyt sitä. Ensin luulin sen selvinneen lammesta pois, mutta myöhemmin huomasin, että huonostihan siinä oli käynyt. Enkä minä sitä olisi päässyt pelastamaankaan, ihan keskellä lampea se oli :-(

Purokorento on viime viikonlopulta. Pariin otteeseen se pysähtyi syömään jotain saalistaan. Tämä kuvakulma on noista kahdesta parempi erityisesti riittävän valonsa vuoksi. En ole edes varma, olenko koskaan aikaisemmin tunnistettavasti nähnyt purokorentoa. Ohi mennen lentämässä selvästikin monestikin.

Nyt sitten vain jännittämään ja veikkaamaan, minä päivänä ukkonen jyristää :-)

Lentomuurahaisia

Tänään meillä lähtivät mauriaisten kuhnurit ja neitsytkuningattaret liikkeelle vapain siivin. Tavoitteena kuhnureilla on pariutua mahdollisimman monen kuningattaren kanssa. Kosiolennon jälkeen kuhnurit ovat tarpeettomia ja jäävät saalistajien armoille. Uudet kuningattaret etsivät pesäpaikkaa ja työläisiä, jotka huolehtisivat tulevista perillisistä.

Arvelinkin, että myös meidän patiomme alla voisi olla muurahaisten pesiä, mutta noiden lentomuurahaisten määrä yllätti hurjasti. Meno vaikutti kameran läpi katsoen sekavalta, eikä siihen tullut sen enempää ryhtiä eikä rakennetta kuvienkaan katselun jälkeen. Ihan kaaosmaisen oloista touhua ;-)

Isommat siivekkäät lienevät siis neitsytkuningattaria ja pienemmät kuhnureita. Mitä nuo kaikki muut muurahaiset tuolla touhusivat, on minulle vielä epäselvää. Siivekkäiden tärkein tavoite näytti olevan päästä mahdollisimman korkealle - vaikkapa muiden päälle - ja sieltä lentoon. Lentoon lähdötkin näyttivät yllättävän lentäjän itsensä, eikä meno ollut aina kovin tasapainoista ;-)

Ihanaa loppuviikkoa!