sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Osaamattomia oravia ja Halikonlahden keväisiä joutsenkuvia

Tänään olen tyytynyt tuijottelemaan luontoa ikkunan läpi ja ruudun kautta.

Kolme oravaa vipelteli päivän mittaan pihalla. Vain yksi osaa käyttää oravien ruokintamaattia. Toinen ei yritäkään ja kolmas liukastelee ja melkein putoilee, vaan ei yhtään ymmärrä, miten pähkinöihin pääsisi käsiksi.

Kuvien käsittelyvuorossa oli toukokuinen Halikonlahden kansio. Sain siivottua turhia kuvia ihan mukavasti kansiosta ja siivouksen jälkeen kävin käsiksi kyhmyjoutsenen kuviin. Aurinkoinen päivä heijastuu melkein valkoisista sulista voimalla. Ihan puhki palaneita kuvat eivät kuitenkaan onneksi olleet.

Joutsen oli aika kurainen, joten se ei ollut kevään siistein yksilö ;-)





lauantai 30. tammikuuta 2016

Kehnon (kuvaus)päivän hyvä loppu :-)

Tänään ei ollut mono syönnillään valokuvauksen suhteen. Matka oli liukas kuin mikä eikä perillä näkynyt kameran ulottuvilla mitään kuvattavaa. No, opinpahan jotain. Muutakin kuin liukkaan kelin ajamista ;-) Onneksi kotimatkalle lähtiessäni tien jäinen pinta oli saanut jo hiekoitusta...

Kotona löysin yhden väärään paikkaan tallennetun kuvan perusteella useammankin viime toukokuun kuvakansion, joiden käsittely on kevään kiireessä jäänyt aivan kesken. jotain hyvää siis tässäkin päivässä :-)

Yhden kansion kuvat kävin läpi ja muutaman (?) kuvan rajasin, terävöitin ja valkotasapainotin julkaisukuntoon asti. Ei loppujen lopuksi huono päivä ollenkaan :-)

Kannattaa klikata suuremmiksi.











perjantai 29. tammikuuta 2016

Pyöräilijäkansaa nämä hämäläiset

Miten ihminen voikaan vielä tässä iässä varata aikansa ihan liian tiukalle? Koko tammikuun ajan kalenteri on soinut kireyttään. Syynä olen ollut ihan itse. Hyi minua.

Tänään olin hektisesti kaivatulla vuosilomapäivällä. Kuvaamisesta ei tullut mitään, mutta ehdin ajattelemaan, olemaan ja tekemään kiireettömästi. Mieleen palasi kovasti tärkeitä asioita ja elämä tuntui taas muutenkin ihan erilaiselta. Paremmalta :-)

En kehtaa enää laittaa koskikarojen kuvia blogiin, vaikka niitä riittää niin paljon. Täytyy olla jotain vaihtelua.

Viikko sitten sunnuntaina kävin paikallisella rautatieasemalla (jossa ei siis enää myydä lippuja) ihan kameran kanssa. Mahdottoman monta ihmistä on tammikuisena viikonloppuna tullut asemalle pyörällä ja lähtenyt junalla muualle... Itse asiassa aseman seutu täyttyy pyöristä mihin aikaan tahansa viikosta ja vuodesta. Vai täyttyykö se? Vai pysyykö se vain aina täynnä?





keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Tänään olen ehtinyt...

Tänään olen ehtinyt - eläköön etäpäivät :-) Aikaa riittää kolme tuntia tavallista työpäivää enemmän, mutta väsymystä tulee aivan mahdottomasti vähemmän (kyllä se matka-aika vain väsyttää torkuista huolimatta). Päivä pelastaa aina viikon kuin viikon :-)

Hämeenlinnassa on tämä vuosi Luonto ja vesi -teemavuosi. Ja sehän sopii minulle :-) Avoimet virtaavat vedet ovat talvisäiden suola, minä olen vakiovieraillut nyt tuolla Vihavuoden koskella. Etenkin aurinkoisella kelillä mustavalkoisuus on näkymistä kaukana. Mutta pilvisen kelin mustavalkoisuuskin on juoksevan veden äärellä ihanampaa ja kauniimpaa kuin muuten :-)

Tammikuussa talvi taittuu. Helmikuu hymyilee jo aurinkoon päin. Ja siitä se kevät sitten lähteekin :-)

Minun mielialaani talven tulo ja pimeys vaikuttaa melankolisesti. Joillakin sama ilmiö puskee vielä kovempana kevään tullen. Selviydytään keväästäkin, eikö vain!

Koskikarakin näyttää ihmettelevän näitä nykyisiä säitä ;-)









tiistai 26. tammikuuta 2016

Aikapulaa ja koskikaraa

Olen käyttänyt viime aikoina vuorokausien tunnit kovin tarkkaan. Ja silti paljon jää tekemättä... Niin makaa kuin petaa?

Uusi valokuvaprojekti on syönyt ja syö jonkin aikaa oman osansa. Heikoissa keleissä kuvattujen lukemattomien kuvien selaaminen ja läpikäyminen vie ehdottomasti osansa. Ja sitten on ne kaikki perheellisen ihmisen vakiokuviot (ylenpalttista siivoamista lukuunottamatta)...

Sikurinan kirja on vielä lähettämättä ja huomenna on toisen blogin arvontaan osallistumisen viimeinen päivä. Arvonta lienee joskus viikonloppuna.

Olen kuvannut koskikaroja jokainen viikonloppu olisiko neljän viikon aikana... Milloin on pilvistä, milloin aurinkoista, mutta niin kylmää, että höyrystyvä vesi muodostaa kuvaajan ja kuvattavan väliin ylimääräisen sumentavan verhon... Edelleen odotan pääseväni kuvaamaan karoja hyvässä valossa. Sillä aikaa pari koskikaran kuvaa tähän viime lauantailta, joka pysyi tuhdin pilvisenä, kunnes päätin poistua kuvauspaikalta.

Kelit ovat muuten tupsahtaneet plussan puolelle ja räntää räiski taivaalta aamulla niin, että melkein ihoon sattui... Missä on se tavallinen keskiverto talvikeli???



Sopivia säitä loppuviikkoon!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Arvonnan on voittanut...

Iso kiitos kaikille kirjan arvontaan osallistuneille! Joitakin kirjoja ei voi edes käytettynä luovuttaa edelleen ihan kenelle tahansa - niille pitää löytää hyvä koti :-) Siitä tässäkin oli ensisijaisesti kysymys.

Koska tänään on jopa Hämeenlinnan rautatieaseman kaikkien kellojen mukaan jo 24.1.2016, suoritimme mieheni kanssa arvonnan. Uskokaa pois, mikään noista kelloista ei ole pysähtynyt. Käyvät varmaan eri aikavyöhykkeiden aikaa ;-) (Ovat käyneet jo pitkään...)



Minä kirjoitin nimet ja arpojen numerot (1 tai 2) paperille ja leikkasin osallistumisliput ja taittelin ne samankokoisiksi. Sekoitin ne moneen kertaan ja onnen poikana toiminut mieheni hämmenteli niitä vielä vähän lisää. Sitten nosti suuren vastuunsa tuntien voittaja-arvan.

Voittaja on Sikurina! Onneksi olkoon! Laitan sinulle sähköpostia kysyäkseni osoitteesi, johon lähetän kirjan :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Aurinko yllätti iloisesti :-)

Päivä oli 'lämmin', mutta pilvinen. Minkäs sille voi. Mikään ei luvannut etukäteen sitä pilvien raottumista, mikä kuitenkin auringonlaskun aikoihin tapahtui. Huomasin auringon pilkistelevän jo lähtiessäni kuvauspaikalta kotiin. Päätin ajella pikkuteitä, josko auringon suuntaan avautuisi jokin kaunis, kuvattava maisema. Ja kerran sellainen matkalle osuikin :-)

Päivän iloinen yllätys, auringon pilkahdus, on näin dokumentoitu ja todistettu. Voisiko mieli enää enempää positiiviseen kääntyä :-)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!






keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Lämmittäviä nyssyköitä ja arpajaismuistuttelua

Noihin kädenlämmitinnyssäköihin laitan tässä linkkejä. Useimmat ovat  uudelleen käytettäviä tavalla tai toisella. Lämpimänä pysymisen aika vaihtelee paljon. Kuvaustouhuissa tunnin ajan lämmittävästä vermeestä ei ole kovin kummoista apua - toki tyhjää parempi sellainenkin. Retki- ja eräliikkeistä tai -osastoilta noita löytää. Mutta tässä lyhyesti linkkejä lämmittäviin nyssäkköihin ;-)

Nevercold kädenlämmitin

Lämpöpussit

Lämmin sydän

Savotta kädenlämmitin

Varpaanlämmitin

Jalanlämmitin kengänpohjaan

Jalanlämmitin / varpaanlämmitin

Jalanlämmittimet

Ostospaikkoja ja tuotteita löytyy varmasti paljon lisää, mutta ehkä näillä pääsee ajatuksesta kiinni :-)


Sitten vielä muistutus kahdesta arvonnasta:

Tässä blogissa arvotaan lasten hauska lintukirja - osallistumisaikaa jäljellä vielä pari päivää.

Toisessa blogissani, Maailmaa linssin läpi arvotaan kierrätysvalokuvalehtipaketteja. Osallistumisaikaa 27.1.2016 asti. Lehtien kansikuvat näkyvät tuolla blogissa.

Upeaa loppuviikkoa!


tiistai 19. tammikuuta 2016

Valoon päin...

Meillä töissä etätyömahdollisuudet säilyvät - ihanaa! Etätyökäytäntö jopa aavistuksen rentoutuu aikaisemmasta ja täytyy myöntää, että se motivoi :-) Reilun 200 kilometrin päivittäisillä työmatkoilla etätyö merkitsee - paljon.

Päivä on pidentynyt jo ihan merkittävästi. Sen huomaa aivan erityisesti pilvettöminä päivinä, joita alkaa esiintyä ihan mukavasti näin tammikuussa. Kohti valoa ollaan siis menossa ihan kirjaimellisesti :-)

Pakkasia pitäisi jaksaa vielä jonkin aikaa. Isojen kauppojen retkeilyosastoilla myydään käden ja jalan lämmittimiä. Sellaisia pieniä nyssyköitä, joita voi laittaa kenkään tai hanskaan ja lämpimänä pysyy. Sellaisia täytynee hankkia tuleville kuvausreissuille, jos kelit pysyvät tällaisina. Paikat pysyvät lämpöisinä minun vermeissäni niin kauan kuin liikun. Kun jämähdän paikoilleni kuvaamaan, alkaa varpaissa jossain vaiheessa paleltaa. Sormien palelu iskee, kun riittävän monta kertaa kaivaa neulehansikoidun käden nahkarukkasen sisältä tekemään uusia säätöjä kameraan. Silloin olisi lämppärinyssykkä hanskassa poikaa...

Vaan vielä ei viikolla ehdi kuvaamaan. pitäisi kai alkaa suunnitella ensi viikonlopun kuvausreissu(j)a. Ettei jää taas viime tippaan.



P.S. Kumpi toimii paremmin: vaaka- vai pystykuva?

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Graniittilinna talven otteessa

Lähdin pitkän pohdinnan jälkeen kuvaamaan Aulangolle, vaikkei se ihan ominta ympäristöä minulle olekaan. Aulangon puistometsässä kävelin aikani ja päädyin Aulangon graniittilinnalle. Tämä oli kautta aikain ensimmäinen kerta, kun oikein paneuduin paikkaan. Nyt se oli lumen ja talven haltuunottamana niin hurmaava, että päädyin kuvaamaan sitä.

Aulangon graniittilinnasta ja historiasta muutenkin enemmän täältä. Asetehtailulla rikastunut Hugo Standertskjöld rakennutti 250 työmiehen voimin paikalle englantilaistyylisen puiston.

Tässä graniittilinna talven hallussa...






lauantai 16. tammikuuta 2016

TAAS Vihavuoden koskella...

Vihavuoden koskella jo kolmantena viikonloppuna peräkkäin. Saukkoja ei näkynyt. Minkki vilisti kaukana. Koskikarojen kuvaaminen oli vaikeaa tuhdin vesihöyryn vuoksi. Mutta onneksi aurinko paistoi :-)

Aurinko tekee pakkasessa olemisesta mielekästä ;-) Kaksi ja puoli tuntia tuli taas tepasteltua ja paikallaan odoteltua reippaassa säässä. Olenpa minä vuosien aikana muuttunut ;-)

Kuvia otin taas aivan liikaa. Toisaalta päätin kokeilla yhtä sun toista ja se vain vaatii paljon kuvaamista...

Ihanaa sunnuntaita :-)


perjantai 15. tammikuuta 2016

Viikonloppu - sanat loppuvat tähän ;-)

Huomiseksi tänne Hämeeseen on luvattu puolipilvistä ja ihan siedettäviä pakkaslukemia (hieman yli 10 pakkasastetta). Kannattaa siis lähteä johonkin kuvaamaan... :-) Tänä iltana täytyy vielä tehdä päätös huomisen kohteesta. Viikon ainoa (?) tilaisuus taas kuvaamiseen. Siinäpä riittää harkittavaa :-)

Päivän pidentyminen ja pilvisten päivien vähentyminen on nostattanut mielialaa ainakin minulla. Nyt tuntuu niin selvästä, että olemme matkalla kohti kevättä. Ja hyvässä vauhdissa :-)

Virtaava vesi kutsuu nytkin. Auringon nousut ja laskut ovat myös tavoiteltavia olotiloja. Ihan aamusta en kuitenkaan aio lähteä kuvaamaan. Lauantaiaamut ovat lepäämistä varten. Pitkät työmatkat ja huonot nukkumiset vaativat veronsa. Sitä paitsi hyvä uni on NIIN ihanaa :-)

Koskikara kaksi viikkoa sitten :-)




torstai 14. tammikuuta 2016

Viikonlopun odottelua ja objektiivimietintää

Ensimmäinen kokonainen työviikko pitkään aikaan ja kyllä tämä tuntuukin pitkältä. Olen itse vielä pakannut aikoja sitten kalenterini täyteen tohinaa, joten energiaa saa tässä kulumaan.

Objektiivien kalleus on saanut minut epäröimään ja punnitsemaan uudelleen tavoitteitani. Haluanko laajakulman maisemakuvaukseen vai nykyistä paremman objektiivin henkilökuvaukseen? Olen nimittäin päättänyt aloitella pitkään hiljaa haaveilemaani henkilökuvausta tässä kevätkauden aikana.

Jonkinlainen laajakulman tapainen sopisi henkilökuvaukseenkin, sillä 90 mm putki minulla on jo, samoin 50 mm. Lyhyemmällä objektiivilla voisi ottaa miljöökuvia, joissa melkein yhtä tärkeä kuin kuvattava henkilö, on kuvausympäristö. Ja silloinhan se ei ole studio.

Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia sopivaksi linssiksi?

Viikonlopun sääennusteet vaihtelevat päivittäin. Saapas nähdä, mitä kenkä lupaa huomenna. Kuvaamaan olisi mukava lähteä, jos mitenkään keli sitä sallii.

Tämä hätäinen koskikara on viime viikonlopulta :-)


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Arvonta :-)

Lunta on pyryttänyt. Onneksi tänään oli etäpäivä, eikä tarvinnut päivystää junien kulkua...

Olen lueskellut hieman minkistä. Tarhausta vartenhan niitä on alunperin tuotu Suomeen. Neuvostoliitossa niitä on kuitenkin 'istutettu' luontoon (mm. Karjalaan) joskus 1930-luvulta alkaen. Sieltä niitä on levinnyt muuallekin. Lisäksi tarhoista on tietenkin karannut minkkejä luontoon. Sotien (todennäköisesti toinen maailmansota) aikaan ruoka oli vähissä, eikä tarhaeläimille riittänyt ruokaa. Silloin myös minkkejä vapautettiin luontoon. Myöhemmin eläinaktivistit ovat vapauttaneet lisää minkkejä luontoon. Siellä niitä nyt siis on todella monesta syystä.

x   x    x

Mutta koska blogillani on nyt 100 lukijaa, on varmaan arvonnan paikka :-) Koska tämä blogi liittyy luontoon, liittyy palkintokin siihen sekä sisällön että ekologisuuden puolesta. Kehnot kuvat on otettu kännykällä, mutta nyt on kyse palkinnosta eikä kuvien laadusta ;-)

Palkintona on siis kerran luettu (kierrätystä!) Lasten hauska lintukirja (Flyktman - Mattila - Ranta, 2014).


Noin 150-sivuinen kirja sisältää kuvia, tietoa ja huumoria linnuista. Lapsille erinomainen, mutta meidän lapsosemme ovat jo aikuisia, joten pistetään kirja kiertoon, jos joku sen haluaa :-)

Esimerkkinä aukeama pähkinänakkelista :-)



Arvontaan voi osallistua yhdellä arvalla ilmoittamalla halukkuutensa kommentilla tähän kirjoitukseen. Kahdella arvalla voi osallistua, jos on lisäksi liittynyt blogini lukijaksi :-) Jos nimimerkkisi tai nimesi ei johda sähköpostisi / blogisi ulottuville, joudut ilmoittamaan sähköpostiosoitteesi, josta voin tiedustella tarvittaessa lähetysosoitetta :-)

Kilpailu on avoinna 23.1.2016 klo 23:59 asti. Kirjaa on pidetty hellästi, ostin sen lintutornilla vierailleen kirjoittajan/kuvaajan tukemiseksi :-)

Upeaa loppuviikkoa!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

"Erittäin haitallinen vieraslaji"...

Tämän pienen luonnon luoman näin eilen toista kertaa elämässäni oikeassa luonnossa vapaana kirmaamassa. Se(kin) vei sydämeni :-) Tiedän, että monen mielestä tästä eläimestä ei tulisi tykätä, mutta luonnon luomahan sekin on. Ja ainakin tämä yksilö oli mahdottoman herttainen ja hurmaava :-)

Minkki (neovison vison) luokitellaan erityisen haitalliseksi vieraslajiksi. Jotenkin minusta tuntuu, että koskella oleskellut minkki oli syynä erityisen ahkeraan koirien ulkoiluttamiseen tuossa kosken rannalla. Paikalle ajettiin autolla ja koirat houkuteltiin heti veden rajaan, jossa ne nuuskivatkin innokkaina. Koirien rantahaistelun jälkeen isännät ja emännät alkoivat kuvailemaan luontoa läheltä ja kaukaa.

Minkki on varmasti väärässä paikassa, mutta koirien kanssa niiden hätyyttely ei ole hyvien tapojen mukaista. Samalla se aiheuttaa turhanpäiväistä stressiä monille muillekin eläimille, kuten noille koskikaroille ja saukoille, joita niitäkin näkyi eilen samalla koskella (jes!!!).

Minkki hurmasi minut, vaikka se on kuinka haitallinen vieraseläin. Luonnon luoma sekin.





lauantai 9. tammikuuta 2016

Vihavuoden koskella aurinkoisella säällä

Tänään oli ilma melkein kuin morsian. Aurinko paistoi hellästi ja pakkanenkin oli jaksanut laskea kymmenellä asteella. keli oli siis melkoisen siedettävä, oikeastaan jopa mukava :-)

Tyydyin käymään yhdessä paikassa: Vihavuoden koskella. Siellä kävi paljon muitakin kamerojen kanssa. Jo toisen kerran peräkkäin sinne tultiin myös rantaan asti isojen koirien ja kovaäänisen kommunikoinnin kanssa. Koskikarat siirtyivät muualle. Koirat haistelivat rantaa innokkaana, hetkeen ja toiseen ei ollut paljoakaan kuvattavaa. Koirien omistajilla oli kamerat mukana ja heidän heiluessaan siellä ja täällä ei kannattanut yrittää edes maisemakuvia.

Viikko sittenkin rantaan tultiin isojen koirien kanssa. Koirat ovat tietenkin vapaana ja rynnistävät aivan veden rajaan nuuhkimaan. En ymmärrä, miksi niiden kanssa rynnistetään heti ensimmäisenä rantaan muita eläimiä pelottelemaan.

Onneksi heidän pakkaskestävyytensä ei ollut yhtä hieno kuin omani, joten pääsin kuvaamaankin vielä ilman mahdottoman pitkää odottelua.

Maisemakuvia tällä kertaa. En ole mikään maisemakuvaaja, eikä minusta taida sellaista tullakaan, mutta halu opetella ja kehittyä kohottavat päätään silloin tällöin. Otan siis maisemakuvia, vaikken mestariksi tulekaan.