torstai 29. syyskuuta 2016

Syyspäivän tasaus oli ja meni

Syyspäivän tasaus oli ja meni. Villiviini ja vaahtera iloittelevat syksyn väreissä. Kuusimetsät pursuavat suppilovahveroita ja aamu-usvistakin päästään nauttimaan :-) Toistaiseksi kaikki siis hyvin :-)

Me Hämeenlinnassa kamppailemme vähenevien junavuorojen kanssa. Neuvottelut VR:n kanssa eivät ole olleet riittävän tuloksekkaita, mutta yksikään lihava nainen ei ole vielä laulanut. neuvottelut siis jatkuvat ;-)

Sillä aikaa voi muistella kesän hetkiä, jotka solahtivat vauhdilla ohi. Kuten kesäisiä auringonlaskuja... Nyt kannattaa ammentaa niistä hetkistä sitä voimaa, jota niistä ei ole vielä ehtinyt tiristää ;-)



Ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Rottweilereita MM-kisassa

Harmaa syyslauantai tarjosi mahdollisuuden käydä tutustumassa rottweilereihin Hämeenlinnassa pidetyissä MM-kisoissa. Näissä kuvissa ahkeroi kolme eri rottweileria.


Tässä tehtävässä koiran piti ensin ohjaajan komentojen tukemana etsiä kaikki piilot ja pysähtyä sen piilon luo, josta löytyi tehtävän avustaja (termit ovat sitten omiani, en ole perehtynyt asiaan yhtään tämän enempää.) Siihen piti sitten jäädä vahtiin ja haukkumalla vartioida avustajaa, kunnes ohjaaja komensi koiran hiljaiseksi ja sai luvan tulla koiran luo. Ohjaaja huusi kaukaa koiralle komentoja ja koiran piti toimia niiden mukaisesti.

Tässä juostaan piilolta piilolle ohjaajan osoittamassa järjestyksessä.


Tästä piilosta löytyi tehtävän avustaja kädessään 'roikuntasuoja'. Sitä jäätiin vahtimaan ja haukuttiin, kunnes tuli käsky lopettaa. Näin tämän tehtävän kulun itse ymmärsin.


Tässä ollaan keskemmällä kenttää ja koira vahtii ilman haukuntaa.


Tässä toinen rottweiler tarkastamassa piiloja.



Nyt avustaja lähtee juoksemaan ja koiran tehtävänä on tarttua kunnolla tartuntasuojakäteen kiinni ja pysyä siinä.


Tästä näkyy paremmin tuo käden suoja.


Komennon kuultuaan koira päästää irti ja jää vahtimaan ja haukkumaan.


Tehtävien jälkeen varmistellaan ohjaajalta, että menihän kaikki nyt hyvin ja suoriuduinhan minä nyt oikein hienosti :-)


Ja tässä ollaan kuuntelemassa englanninkielistä palautetta tuomarilta. Tai siis ohjaaja kuunteli ja koira lepäsi raskaan rupeaman jälkeen.


Rottweiler on aivan upea koira koulutettuna! Tuli vain taas mieleen, että olisi niin hienoa, jos tuollaisen ison koirarodun pennun ostajan pitäisi käydä ensin jokin koirankoulutuskurssi, ennen kuin koiran saisi kotiinsa. Ei muuten tekisi huonoa pienemmänkään koiran hankkijoille. Usein hyvä tahto kouluttaa koira näyttää enemmän ja vähemmän hiipuvan arjessa. Minä voin ottaa pienen koiramme syliini ja pitää sen kurissa siellä, jos sen maltti menee. Ison koiran kanssa sama ei toimi.

Sitä paitsi näiden koulutettujen koirien suhde isäntiinsä ja emäntiinsä näytti upean sopusuhtaiselta ja koirat olivat rauhallisia ja onnellisen oloisia :-)


Tästä tavasta käyttää Suomen lippua olen hieman eri mieltä. Viesti olisi ollut jopa tehokkaampi, jos nimet ja liput olisivat olleet erikseen.


torstai 22. syyskuuta 2016

Nilkka ei kestänyt vielä balleriinan kyydissä

Yhä vielä vaan käyn anopin tavaroita läpi. En urakalla enkä edes tasaista tahtia, mutta vähitellen. Surutyö tulee tässä tehtyä samalla.

Eilen kokeilin mekon käyttämistä pitkästä aikaa. Haasteena oli lähinnä kenkien löytäminen. Vapaamuotoisen maksimekon kanssa sai jalkaan iskettyä tukevat sandaalit. Nyt piti tyytyä balleriinoihin. Korkoihin kun jalkani eivät enää suostu.

Hieman väljät balleriinat epätasaisella maalla korostivat paranevan nilkan epävarmuutta. Se nuljahteli sinne ja tänne maan epätasaisuuksien mukaan. Ei ollut toimiva yhdistelmä vielä tässä vaiheessa. Mutta vaelluskengät olisivat näyttäneet pitsimekon kanssa hieman kummallisilta... ;-)

Oikeiden jalkineiden kanssa jaksan kuitenkin jo liikkua vaihtelevassakin maastossa. Jospa tuo kuvaamisen ilokin palaisi liikuntakyvyn myötä :-)


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pähkinähakki - ihan kodin lähellä :-)

Kurjet ovat lähteneet. Olisin mieluusti nähnyt niiden lähdön, mutta niin ei käynyt tänä vuonna.

Maisemat ovat muutenkin muuttuneet kovin syksyisiksi ihan viikon sisällä. Tänään olen kävellyt metsässä lehtisateessa ja kuunnellut pientä putoilevien lehtien kopinaa... Syyskorennot olivat tänään ahkerasti liikkeellä. Pysähdyin ensin polulle seisomaan, kun yksi päätti laskeutua jalkani eteen lehden päälle lämmittelemään tuulettomaan ja auringonpaisteiseen paikkaan. Odottelin, että toinen saa itsensä lämmiteltyä ja pian toinen korento kapsahti olkapäälleni. Hamuilin varovasti kännykkää pikaista kuvausta varten, mutta olkapäävieras ei sietänyt sitä... Herkkä hetki :-)

Ihan tässä kodin lähellä törmäsin eilen pähkinähakkiin! Illalla isojen puiden katveessa oli kuvaamiseen liian hämärää, mutta kuvasin silti. Ei siis mitään taidetta, mutta tilanteen taltiointia todistusaineistoksi sentään :-)




torstai 15. syyskuuta 2016

Silmän iloa sienistä

Tällä viikolla olen nukkunut heikosti. Väsymys painaakin jaloissa ihan kunnolla. Onneksi on jo torstai :-)

Muutaman viimeisen päivän aikana puiden ja pensaiden lehdet ovat alkaneet muuttua syksyisen värisiksi. Yölämpötilat ovat laskeneet: syysvärityksen lisäksi aamuissa on ollut sumua ja usvaa.

Tämä vaihe syksystä sopii minulle vielä mainiosti. Pimeys ei ahdista ja viileyskin tuntuu melkein mukavalta. Saan ajoittaisia siivouskohtauksia, joiden jäljet eivät päätä huimaa, sillä anopin tavaroiden järjestely on edelleen kesken. Sekin tosin edistyy mielestäni ihan kiitettävää vauhtia.

Metsäretken kuvat ovat siedettäviä, kunhan niitä ei suurenna liikaa. Silmä pitää metsää paljon valoisampana kuin kamera. Näitä sieniä en kuitenkaan kerännyt :-)




maanantai 12. syyskuuta 2016

Se on syksyä nyt :-)

Sienimetsässä kävin eilen. Jalka kesti kolmen tunnin sienimetsästyksen harjumaastossa. Suppilovahverot olivat monin paikoin todella pieniä, mutta isompiakin löytyi paikka paikoin. Kosteikkovahveron ja suppilovahveroiden toisistaan erottaminen on minulle vaikeaa - vaan en edes yritä sitä. Kummatkin ovat maukkaita sieniä, joten molemmat kelpaavat :-)

Kurjilla (siis niillä linnuilla ;-)) alkaa olla muuttohuippu ihan näillä hetkillä. Parolan pelloilla oli kolmisensataa kurkea ruokailemassa. Tunnelma oli huikea... Se on syksyä nyt :-)





tiistai 6. syyskuuta 2016

Mennyttä kesää

Elämä jatkuu, mutta kesän puolilepo tuntuu nivelissä ja unissa. Väsyttää.

Anopin jäämistön käsittely on edelleen vaiheessa. Samalla olen havahtunut entistä vahvemmin liikatavaran määrään myös omassa kodissa. Jälkipolville tavaran säästäminen ei ole ollut ollenkaan kannattava juttu. He eivät halua 'romujamme'. He eivät ole nimittäneet omaisuuttamme romuiksi, termi on vain ja ainoastaan omasta päästäni.

Koska muutama muu kuitenkin kerää puuttuvaa tavaraa, yritän kierrättää tavarat mahdollisimman tehokkaasti. Mieluummin suoraan loppukäyttäjälle kuin edelleen myyjälle. Aina tavoite ei ihan onnistu.

Touhuamisen määrä on lohduttoman suuri, kun pyrkii pääsemään tarpeettomasta tavarasta eroon, Tutustuminen, arvon ja alkuperän selvittäminen, valokuvaaminen, ilmoittaminen ja siitä seuraavan keskustelun käyminen puhumattakaan ostotapahtumien sopimisesta, säätämisestä ja sovittamisesta.

Taloudellisesti tämä touhuaminen ei kannata, mutta positiivisten tunteiden määrää arvioidessa voi vain myöntää olleensa oikeilla raiteilla :-)

Muun muassa näille on etsitty kesän aikana kotia:














lauantai 3. syyskuuta 2016

Varoitus: merimetson kuva...

Koska jalkani ei salli vielä kaikenlaista rämpimistä, tyydyn helppokuluisiin reitteihin. Joskus lintuja osuu linssin eteen, joskus ei.

Haluan osallistua myös yleisiin maailmanparannustalkoisiin (= politiikkaan), joten aika ei todellakaan riitä kaikkeen. VR ei ole helpottanut elämää ja taannoinen räjähdysonnettomuus vain sekoitti pakkaa. Aika loppuu jokainen päivä aivan kesken.

Ihmisten kuvaaminen kiinnostaa yhä enemmän. Olen saanut kolme vapaaehtoista henkilökuvausharjoituksiini. Nyt pitäisi startata tuokin puoli. Innolla odotan :-)

Ja se merimetson kuva... Tältä päivältä.


Suuhun lentää matalan järven ruutana... :-)