perjantai 30. joulukuuta 2016

Pakkasen höystämää uutta vuotta!

Niukasti lunta on ollut, mutta näihin kuviin saatiin juuri sopivasti talvinen tausta :-) Sunnuntaista alkaen siirrytään meillä ainakin ennusteiden mukaan pakkasen puolelle, keskiviikoksi pakkasta luvataan peräti -16 astetta! Mutta lunta ei luvata, se tietää kasveille kovia aikoja...

Uuden vuoden päivänä tytär matkustaa takaisin pohjoiseen ja siirrymme kaikki takaisin arkimaailmaan. Vielä eilen ja tänään vuoden vimpat lomapäivät minulla :-)

Oikein hyvää uutta vuotta 2017!


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Rauhallista ja rentouttavaa joulun jatkoa!

Tänäkin vuonna olemme päässeet viettämään joulua yhdessä koko perheen voimin. Kiireettömyys, yhdessä oleminen ja hyvä ruoka ovat joulun parasta antia, eivät kuitenkaan aina ja itsestään selvästi saatavilla. Siksi olenkin erityisen kiitollinen tästä hyvästä joulusta.

Rauhallista ja rentouttavaa joulun jatkoa!


tiistai 20. joulukuuta 2016

Henkilökuvausta pitkästä aikaa

Onneksi tytär halusi itsestään uuden kuvan ja pääsin pitkästä aikaa kameran taakse. Olosuhteet olivat ahtaat eikä valoakaan ollut ihan riittävästi. Mutta yrittänyttä ei laiteta ;-)

Reflektori oli ehdottoman hyvä apuväline tasaamaan syvimpiä varjokohtia. Eikä tietenkään haitannut yhtään, että tytär on kokenut poseeraaja ja mahdottoman luonteva kameran edessä.

Huomenna taitaa olla sitten talvipäivän seisaus - kohti valoa ollaan siis matkalla. Se lohduttaa pimeimpinä hetkinä :-)


torstai 15. joulukuuta 2016

Joulupuukeräys on ajankohtainen

Marras-joulukuu on kulunut vauhdikkaasti ja kiireessä. Maailma tehdään taas kerran valmiiksi joka rintamalla, jotta vuoden vaihteen jälkeen voidaan aloittaa taas alusta...

En ole ehtinyt kolmeen viikkoon valokuvaamaan mitään. Tai olisin ehtinyt, mutta päätin karsia tekemistä siihen määrään, josta selviydyn.

Upeita ihania kokemuksia kaikessa kiireessä oli mm. Hämeenlinnan nuorkauppakamarin joulupuukeräys, jolla kamari kerää joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Olen nuorkauppakamarin kunniajäsen ja pääsen osallistumaan valintani mukaan vuosien aikana niihin tapahtumiin, jotka todella koskettavat minua. Joulupuukeräys on ehkä kaikkein rakkain talkootyöni.

Vuosien saatossa lahjojen lahjoittajien ikähaarukka on laajentunut ja sydämeni pakahtuukin nuorten ja nuorten aikuisten antaessa oman panoksensa keräykseen. Iso, iso kiitos kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat osallistuneet jo keräykseen. Keräys jatkuu kuitenkin vielä muuallakin kuin Hämeenlinnassa. Katso Hämeenlinnan keräyksen aikataulut fb:stä täältä ja tietoa muiden paikkakuntien keräyksistä löydät täältä.

Iso hali kaikille hyväsydämisille ihmisille! Juuri nyt on hyvä hetki näyttää hyvää tahtoa.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä kotosalla

Keli oli kaunis kuin mikä - täydellisen upea itsenäisyyspäivän sää. Linnuille vein heti aamupäivästä rasvapähkinäkranssin. Ja pakastettuja pihlajanmarjoja. Kuorittuja auringonkukan siemeniä riitti syöttölaitteissa vielä runsaasti. Tyydyin seuraamaan ruokakestejä ikkunan takaa.

Pojan nimipäivä osuus itsenäisyyspäivälle, joten niitä  pyritään aina kahvittelemaan silloin. Hän pääsi aamuvuorosta klo 11 ja puolen päivän aikaan työn sankari saapui meille kahvipöytään.

Sukkatehdas syytää rauhallista tahtia valmiita sukkia pääteltäviksi. Teen käsitöitä samalla, kun katson televisiota, keskustelen perheen tai ystävien kanssa, junamatkalla (jos en nuku), hammaslääkärin odotushuoneessa, kampaajalla jne. Pienistä puroista koostuu käsityöaika, joten kovin suurta tuotantoa ei tehtaalta voi odottaakaan.

Aiemmin syksyllä valmistin jo kahdet sukat tyttärelle ja yhdet työkaverille. Niistä en ottanut kuvaa, kuvaaminen tuli mieleen vasta myöhemmin.

Näissä ensimmäisissä sukissa napakin ryhti on jo kadonnut, sillä käytän niitä lähes päivittäin junamatkoilla. Etenkin aamulla on mukavaa ottaa saappaat pois jaloista ja sujauttaa jalat lämpimiin villasukkiin. Hämärässä junan torkkuvaunussa osin takin alla on hyvä nukkua pientä täytettä aamu-unisen kesken jääneisiin yöuniin... Lanka on Novitan Nalle Taika. Pinkkisävyisestä Taika-langasta tuli paljon rauhallisemman sävyiset sukat tyttärelle ja työkaverille. Mutta tässä on metsän sävyä, sopii hyvin minulle :-)


Langat ovat Novitan siksi, että niitä saa ostettua helposti niin monesta paikasta. Ihan laiskuutta, etten ole käyttänyt taas aikoihin mitään erikoisempaa. 

Novitan Nalle Kukkaketo, Krassi on tämän aurinkoisemman sukkaparin lanka. Nämä saattavat pujahtaa pukin konttiin. Tai sitten eivät. Aika näyttää.


Välityönä jämälangoista pienet villasukat kokoa 22. Lanka 7 veljestä. Näillekään ei ole olemassa ketään kohdetta vielä, mutta eiköhän ne tule jonnekin hukattua ;-)


Ja taas Novitan Nalle, Garden. Ihastuin hillittyyn 'värimaailmaan' vähitellen niin paljon, että päätin pitää nämä sukat itselläni. Vien ne töihin. Paikallaan istuessani luovun usein sisäkengistä ja lämmitän jalkojani sukilla. Vanhat työsukat saavat siirtyä nyt kotisukiksi.


Sama lanka, eri väri. Nämäkin jäävät odottelemaan kohtaloaan piirongin päälle :-)


Ja nyt puikolla on 7 veljestä, Polkka. Paksummat ja nopeammin valmistuvat sukat tähän väliin. Nämäkin pääsevät aikanaan tuohon kohtaloaan odottavien sukkien pinoon :-)

Kirpputoriprojekti rullaa eteenpäin oikein soljuvasti. Hinnoittelu ja kuskaaminen vievät aikaa, mutta samalla siivousinto kasvaa (ei tavallista minun kohdallani) ja aikansa eläneitä nuhruja tulee paketoitua joko kierrätykseen tai roskiin. Lasken kodista pois lähteneiden laatikollisten ja kassien määrää ja näyttää siltä, että yhden kuolinpesän selvittelyn lisäksi on paljon muutakin 'varmuuden vuoksi' säilöttyä tarpeetonta saatu talosta pois. Normaali arki lähenee :-)

Oikein rauhallista ja rentouttavaa itsenäisyyspäivää Sinulle!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kirpputoria joulun alla

Vielä lokakuun puolenvälin jälkeen meillä näytti Hämeen linnan kupeessa tältä.


Ruoho vihersi eikä lumesta ollut lupaustakaan. Sen jälkeen keli onkin sitten vaihdellut laidasta laitaan... Tänään päivällä oli kymmenisen astetta pakkasta ja maassa pienen pieni kerros lunta.

Neljän viikon odottelun jälkeen sain vihdoin paikalliselta kirpputorilta pöydän. Pitkään nurkissa odotelleen kirppislaatikot pääsivät hintalappujen täplittäminä uusia omistajia odottelemaan. Lauantaina iltapäivällä vein ensimmäisen erän ja tänään täydennystä viedessäni huomasin, että anopin loputkin rakkaat esineet ovat löytämässä hyvää vauhtia uudet kodit itselleen.

Fb-kirppiksistä myymättä jääneet tavarat ovat löytäneet nopeasti uusia koteja. Niinkuin arvelinkin, astiat ja maljakot ovat olleet suurin innostuksen kohde. Hinnoittelu toki oli sellaista, ettei se ollut ainakaan esteenä.

Kirppiskäynnin jälkeen tein taas tuttavuutta uuden lihaveitsemme kanssa. Se on ihanan terävä, mutta ei ollenkaan sovi meikäläisen tapaturma-alttiille habitukselle. Kaksi sormea otti kontaktia veitsen kanssa ja veitsen terän terävyys tuli osoitettua todeksi. Nyt on laastarit otettu jo pois. Vaikka toinen haavoista näyttääkin aika ikävälle, uskon, että tästä päästiin vähällä. Voi mua... ;-)

Kävin läpi puikkovarastoni (aihe: käsityöt).  Uskon edelleen, että iso osa puikoistani on vieläkin jossain hyvässä jemmassa, jota en vain ole löytänyt. Silti nykyisestäkin puikkojemmasta löytyi peräti VIISI viiden sukkapuikon settiä koossa 3½. Seiskaveikalla käytän kolmosen puikkoja, joten kolmepuoloset ovat ehkä aivan tarpeettomia? Olen vain ostellut uusia, kun olen unohtanut, mihin olen laittanut vanhat puikkoni kesäsäilöön...

Kahdet puikot (á 5 puikkoa) siirsin kirpputorikuormaan. En voi millään tarvita näitä kaikkia... :-)

Upeaa alkavaa viikkoa!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Tallinnan joulumarkkinoilla

Viime viikonloppu meni miehen kanssa Tallinnassa pikkujouluissa. Viikolla ei ehdi valoisan aikaan ulos kuvamaan, joten viikonloppujen varaan  Tallinnassakaan sää ei kukoistanut, mutta kävimme Tallinnan joulumarkkinoilla. Satoi vain aivan hieman.


Jotenkin on lohduttavaa, kun on päästy marraskuusta joulukuuhun. Joulukuu menee aina jotenkin omalla painollaan, vaikkei vallan kamalasti joulun vuoksi touhuaisikaan.


Vaikka kuinka yrittää asetella näitä Tallinnan vanhan kaupungin kuvia, rakennuksia ei saa aivan suoraan millään ;-) Näillä siis mennään.


Käsityöt olivat niin viehättäviä, mutta polvisukkien terät olivat järjestään niin isoja, etteivät ne tyttärelle kävisi. Pojalle en polvisukkia arvaisi edes ehdottaa ;-)


Kameran kanssa paikkoja tulee katsottua eri silmällä ja löydettyä uusia kauneuksia, kuten tämä holvi aivan joulumarkkinoiden vieressä.


Joulukuusi oli suosittu turistikuvien tausta. Mutta lumesta ei jälkeäkään.




Vanha kaupunki jaksaa olla aina yhtä iso ilo silmälle. Täytyisi perehtyä kaupungin historiaan ja erityisesti vanhan kaupungin historiaan. Uteliaisuus heräsi :-)


Huomiseksi on luvattu kuvauksellista ilmaa. Täytyypä lähteä kameraa ulkoiluttamaan, kauniita kelejä ei ole tähän aikaan vuodesta liikaa :-) Ihanaa joulukuun alkua!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Elämä ihan ok, vaikka marraskuu ;-)

Minulla on maailman paras hammaslääkäri - onneksi :-) Tänään oli aika hammaslääkärille, enkä hermoillut yhtään - ei siis tyypillistä minua. Hammaslääkärin rauhoittava hymy ja ystävällinen ääni hänen kutsuessaan minut sisään tekivät ihmeitä. Aikaisemmat superhyvät kokemukset vahvistuivat mielessä entisestään :-)

(Jos siis etsit Hämeenlinnasta taitavaa, asiakkaan monipuolisesti huomioon ottavaa hammaslääkäriä, voin suositella sinulle heistä parasta :-))


Närhi oli Aulangon syöttöpaikalla melkein kaksi viikkoa sitten. Tillariina raportoikin jo siitä omassa blogissaan aika päivää sitten - vierekkäin kun siinä kuvasimme. Minä pääsin närheen asti vasta nyt ;-)

Keli ei hellinyt tuolloinkaan, mutta närhipä ei siitä välittänyt. Minäkin olen yrittänyt lopettaa säitä vastaan sotimisen. Siinä ei pääse voittajaksi koskaan. Täytyy irroitella sään mukaan. Huonolla kelillä pääsee aina järjestämään varastoa parempaan kuntoon ;-)


Susannan sukkatehdas paahtaa isolla vaihteella. se ei riitä tosiharrastajien vauhtiin. Mutta ehkäpä muutama sukkapari löytää tiensä myös pukin konttiin. Viimeisimmät kutomukset olivatkin niin ihanasta langasta minun mielestäni, että päätin pitää sukat itselläni ;-)

Ihanaa viikon jatkoa!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sisäistä aurinkoa elämään :-)


Tänään on kovin ristiriitaisia tuntemuksia. Itsellä olo ok, mutta lähellä (ei kotona) kaikki ei mene putkeen. Harmittaa muiden puolesta, mutta tässä ei ole juurikaan mitään, mihin voisin vaikuttaa.

Toivon, että muillekin paljastuu oman elämän punainen lanka, joka sitten toivottavasti johdattaa eteenpäin.

Neuvo: älä laske epäonnistumisia, laske onnistumisia ja rohkeita yrityksiä!

Sisäistä aurinkoa elämään :-)

torstai 17. marraskuuta 2016

Marraskuu ottaa - ja jättää tilaa...

Lumet tulivat ja nyt ne sulavat. Päivät ovat pimeitä eikä minussa virtaa lähellekään samaa määrää energiaa kuin kesän valoisaan aikaan. Mutta kun vähennän tekemisiäni, jaksan silti innostua ja puhkua, vaikka se päätyykin jossain vaiheessa väsymykseen. Talviuneen ei ole varaa, joten pitää torkkua ja horrostella silloin, kun energia ei riitä iloitteluun.

Jos kymmenen vuotta sitten penäsin elämältäni tiukasti tarkoitusta, sillä minä tarvitsen sellaisen, olen nyt löytänyt montakin vahvaa tarkoitusta. Olen oppinut luovimaan sen kanssa, että ne tarkoitukset asuvat eri paikoissa eikä niillä näytä olevan keskenään selvää ulkoista yhteyttä. Mutta niillä on :-)

Väsymys nujertaa silloin, jos ei ole mahdollisuutta levätä. Tai jos ei ole mitään muuta kuin se väsymys. Juuri nyt on hyvä aika muistaa ulkoilla edes pikkuisen viikon aikana, miettiä, mitä suuhunsa pistää, käyttää nukkumiseen ja lepäämiseen tavallista enemmän aikaa, jos kroppa sitä vaatii ja olla itselleen armollinen.

Elämän kipupisteet eivät häviä asioita uudelleen miettimällä, mutta niiden painoarvo voi vähentyä - dramaattisesti. Keskittyminen omiin voimavaroihin vähentää hatutukseen käytössä olevaa aikaa ;-)

Ihanaa kamalan vuodenajan jatkoa :-)


Ja terveisiä Rengosta :-)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Se on talvi ny...

Aamun pysäyttävä uutinen oli Trumpin valinta USA:n presidentiksi. Sitä en odottanut. Mutta nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Minä en voi vaikuttaa tilanteeseen...

Lunta on tullut lähes koko päivän. Etätyöläisenä en joutunut kokeilemaan Vr:n aikataulujen pitävyyttä. Maanantaina ja tiistaina myöhästeltiin. Nyt oli mukavaa olla illalla ajoissa kotona :-)

Lintujen ruokinnan aloitin melkein kaksi viikkoa sitten. Vaatimattomasti mennään tässä vaiheessa vielä kahdella ruokintalaitteella. Täytyy viikonloppuna lisätä tarjontaa. Paikalla on käynyt ainakin pikkuvarpusia, sini- ja talitiaisia, viherpeippoja, fasaaneja, harakoita, mustarastas, käpytikka, hömötiainen, närhi, punatulkkuja, kuusitiainen ja tavallisia varpusia. Tulikohan kaikki mainittua? Närhi oli iloisin yllätys, vaikka viipyikin vain hetken.

Sukkien neulominen on myös käynnistynyt. Kolme sukkaparia on valmistunut ja neljäs puikoilla. Ei mitään hurmosvauhtia, mutta valmistuvat tuossa puhdetöinä tv:tä katsellessa (ei tule paljon katseltua) ja nykyään välillä junassa. Yhdet valmistuneet sukat tein itselleni uusiksi junasukiksi. Junasukat ovat ne, mitkä laitetaan junamatkan ajaksi jalkaan, kun kengät/saappaat otetaan jaloista pois. Pysyvät jalat lämpöisinä. Vanhat junasukat siirtyivät kotikäyttöön ja kotisukat reikineen pääsivät paremmille metsästysmaille...

Lunta on luvattu lisää eikä kelikään ole lämpenemässä. Mielenkiintoisin tunnelmin junalla siis huomenna taas Helsinkiin ja takaisin Hämeenlinnaan. Onneksi ei ole kiire kumpaankaan suuntaan. Laitan kovasti lämmintäkin päälle, niin harmittaa vähemmän, jos junat kulkevat taas omaa tahtiaan ;-)

Mukavaa loppuviikkoa Torronsuon tunnelmin :-)







sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Torronsuota talven kynnyksellä

Torronsuo valikoitui pienen harkinnan jälkeen tämän viikonlopun kuvauskohteeksi. Sää ei ollut lähellekään niin hyvä, kuin sääennusteet lupasivat, mutta minkäs sille voi.

Tähän aikaan vuodesta en olekaan käynyt koskaan ennen Torronsuolla. Kuvittelin mielessäni maiseman olevan vapaata, mutta retkeilijöitä olikin yllättävän paljon. Hyvää kuvaushetkeä sai usein odottaa.

Torronsuo löytyy Tammelasta, Kanta-Hämeestä. Kansallispuiston suo-osuus on kaunista, suo-osuuden jälkeisistä reiteistä voidaan olla aivan avoimesti vaikka mitä mieltä.

Pikkupakkanen, marraskuun ensimmäisiä päiviä ja lunta häpsi hiljalleen...







keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kemijoki :-)

Rovaniemen lauantai oli aurinkoinen kaikista pilvisyysvaroituksista huolimatta. Koko päivän ajan kaunis sää ei kestänyt, mutta ihan riittävästi päästiin paistattelemaan :-)

Kemijoki oli kauneimmillaan...





Kemijoki oli kauneimmillaan. Ja luonto hehkui väreillään. Paljon hyvää tässä syksyssä :-)

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lomaa, Rovaniemeä ja Ounasvaaraa

Rovaniemen reissu teki hyvää. Ei työajatuksia. Paljon äiti-tytär-aikaa. Konkretiaa ja maailman parannusta. Paikattiin pitkän välimatkan ja heikkojen viestintäyhteyksien syvää uomaa.

Käytiin Ounasvaaralla. Piti tuleman räntää (paljon!), mutta todellisuus jäi sumuiseen säähän. Ihana iloinen yllätys :-)

Matkalla tuli keskusteltua paitsi tyttären, myös itsensä kanssa. Arvokkaita keskusteluita kummatkin.

Yksi syntyneistä ajatuksista on se, että 50-vuotissyntymäpäivien muistaminen erityisesti työpaikoilla on ahterista. Silloin syntyy ajatus siitä, että alamäki on aloitettu ja kovaa. Ainakin minulle. Ylipäätänsä viisikymppiset eivät ole mielestäni sen suurempi juttu kuin nelikymppisetkään. Miksi niistä pitää nostattaa hahtuvia, hattaroita ja hulabaloota?

Ehjän lapsuuden eläneillä ei välttämättä ole samanlaisia haasteita, mutta luulen, etten ole aivan ainoa. Ja jos olenkin, on se vain positiivinen asia :-)

Kuvia Ounasvaaralta :-)






keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tilhien jäljillä

Aamulla tilhiparvi meuhkasi naapuripihan korkeissa koivuissa ihan kunnon tovin. Työaikana ja ihan liian korkealla, joten kamera sai levätä rauhassa.

Työpäivän päätteeksi kävin vähän kiertelemässä, josko löytäisin jonkin tilhiparven jostain ja löytyihän sellainen. Suurin osa kuvista tuli otettua alhaalta korkealle ylös koivun latvaan harmaata taivasta vasten. Hieman kuvia sai hämärästä paikasta pihlajan kimpusta. Ei suurta taidetta, mutta onpahan tämäkin dokumentoitu :-)

Huomenna lennähdän Rovaniemelle tyttären luoksen pidennetyksi viikonlopuksi. Vietetään syyslomaa kumpainenkin :-) Täytyy pakata mukaan lämmintä vaatetta...


Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lamminraitilla

Eilen ei aurinko näyttäytynyt, mutta värikkäitä lehtiä oli jäljellä puissa vielä jonkin verran. Menneen viikon pakkasyö ja sen jälkeinen tuulinen päivä karsi lehtiä urakalla...

Mietin, pitäisikö lintujen ruokinta jo aloittaa. Lintuja pörrää pihassa juomattavasti alkusyksyä enemmän - ovatkohan nälkäisiä? Oletteko te muut jo aloittaneet ruokinnan?

Lammilla kävin ihan rauhassa katsastamassa paikallista keskustaa ja sen lähiympäristöä. Tavallisesti Lammilla tulee käytyä lähinnä Pellavamarkkinoilla ja silloin kaikkialla tuntuu olevan kovasti ruuhkaa. Paikkojen katselu jää niissä touhuissa vähälle.

Kaunis paikka oli näin harmaalla syyssäälläkin. Keskustan komein paikka on mielestäni  Lammin kirkko (klik) ja sen vieressä kulkeva Lamminraitti. Toki keskustassa oli kauppojakin - yllättävän paljon ja monipuolisia, itse asiassa. Toki Lammilla asui ennen vuoden 2009 kuntaliitosta yli 5 500 asukasta, joten palveluitahan on pitänyt toki olla sen mukaisesti. Niitä (kauppoja)en kuitenkaan kuvannut.

Olen luvannut perehtyä vähitellen kuntaliitoksen jälkeisen Hämeenlinnan liitososiin paremmin. Tämä retki oli pään avaus sille.

 



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sisäistä kamppailua ja Hämeen linnaa

Aurinko paistoi ja minä olin etäpäivällä. Kameraa oli ihan pakko päästä ulkoiluttamaan. Pää pörräsi muutenkin kovasti työasioista ja urahaaveista, jote ulos pääseminen teki todella hyvää :-)

Päätin lähteä kuvaamaan Hämeen linnaa. Syysloma takasi sen, että hyviä kuvakulmia ilman 'häiritseviä' ihmisiä oli aika vaikea saada. Yhtä kuvaa väijyin parikymmentä minuuttia. Ensin sillalla oleskeli äiti lapsineen (niin luulen) Pokemon-jahdissa. Heidän jälkeensä tilalle tulivat uudet sillalla oleskelijat. Aurinko laskeutui alemmas ja vihdoin 20 minuutin jälkeen päätin luopua haaveilemastani hyvästä kuvakulmasta.

Urahaaveistani en suostu luopumaan, vaikka tilastojen valossa olen menetettyä kauraa (tai jotain muuta sellaista...). Jossain on käyttöä osaamiselleni, sen olen päättänyt. Ehkä sellainen paikka pitää luoda itse, mutta paikoilleni en voi asettua koko lopun työurani ajaksi. Kaipaan kehittymistä, uuden oppimista, vaikeita haasteita ja itsensä ylittämisen mahdollisuuksia. Pätemistä se kai on kiteytettynä.

Jos tänään menetin voimani tulevaisuutta ajatellessani, sain tilalle paljon enemmän voimia päätyessäni periksiantamattomuuteen. Hyvä vai paha - se jää nähtäväksi ;-)