lauantai 28. huhtikuuta 2018

Terveisiä Turun saaristosta :-)

Jo toista päivää kotona, eilen iltapäivällä saavuin lomareissultani takaisin kotiin. Koiran mielestä jo oli aikakin ;- Vaikka hyvin ovat arjen kuljettaneet, mies ja koira. Ihanaa oli palata kotiin, vaikka reissu olikin käsittämättömän upea.

Mökkeilin Naantalin Rymättylässä ja päiväretkeilin kohtuullisten ajomatkojen päässä. Mökki oli erinomainen tarpeisiini, ehkä enemmänkin kuin olisin tarvinnut. Mutta sopeuduin ylimääräiseen luksukseen kiukuttelematta, joustavasti ja nopeasti :-) Mökki oli myös edullinen - siitä tämä reissu osittain sai myös alkunsa.

Yritin ottaa kuvia harkiten ja valiten, mutta riittävästi, jottei mikään kuva jää yhden heikon otoksen vuoksi pimentoon. Niitä silti riittää, mutta onneksi tässä ei ole kiire mihinkään.

Tänään käsittelin saariston kuvia, osaa niistä siis. Karsin aina ensin huonoimmat pois kustakin käsittelemästäni kuvajoukosta. Arvostelen kuvia alustavasti seuraavaa käsittelykierrosta varten. Seuraavalla kierroksella karsin lisää ja teen osasta kuvia hdr- versioita. Seuraavalla kierroksella käyn läpi hdr-kuvat. Jos hdr-versio ei ole hyvä, poistan sen, kuten sitä varten tehdyt ylimääräiset valotusversiot. Ja seuraavaksi käsitelen valitsemani kuvat siihen tarkoitukseen, mihin ne soveltuvat. Jotkut siirtyvät vain blogiin, joistakin riittää blogin lisäksi aineksia myös kuvapankkeihin. Tämä on sitä puuduttavaa työstämisvaihetta, jonka aikana yritän oppia tekemisistäni mahdollisimman paljon.

Tämän päivän käsittelyn jälkeen blogiin päätyy saaristokuvia - ensimmäinen erä siis :-)











keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kevätloma on mahtava vaihtoehto!

Yöllä satoi ja aamulla oli töpsäkkä sumu. Vastarannalle ei näkynyt, vaikkei sinne ole niin pitkä matka. Jatkoin siis nukkumista aamulle pitempään :-)

Sumu jäi tuhdisti maisemaan, eikä kerännyt helmojaan ennen kuin reippaasti iltapäivän puolella. Silloinkin taivas jäi rankan pilvipeitteen varjoon.

Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet (niihin yleensä luotan ja uskon) eivät mukailleet mitenkään todellisuutta. Piti vain seurata taivasta ja omaa tahtotilaa.

Pilvetkin vähenivät jossain vaiheessa kuvausmatkaa, joka siis alkoi tänään harvinaisen myöhään, lounaan jälkeen. Ensimmäiset kuvat otin ihan pilvisissä tunnelmissa, mutta sitten hiipi valo :-)

Kännyräpsyjä taas, kamerakuvat odottelevat kotiin paluuta ja hyvää hetkeä :-)


Kyllä Suomi on kaunis :-)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Loma jatkuu, nyt alkaa itsensä kuunteleminen

Loma sujuu hyvin ja tekee tehtäväänsä. Jo(?) tänään alkoi tekemisen vyöry helpottaa ja olen laskeutunut vain: olemaan - ainakin osaksi aikaa. Suorittajana olen suunnitellut päivien kokemusten mukaan seuraavien päivien ohjelmaa. Ja siihen se päivä on sitten reissun jälkeen kulunutkin.

Tämä päivä oli 'asiointipäivä'. Ei siis mitään luonto- tai kuvaustavoitteita tälle päivälle. Toki ulkoilutin kameraa illemmalla hieman, mutta ilta on ollut enimmäkseen vain himmailua.

Täällä Turun saaristossa olen nähnyt lintuja, joita en ole kotona vielä kohdannut - kovasti en kyllä ole sielläkään lintujen perässä juossut tai autoillut. Varmoja uusia tämän vuoden havaintoja ovat olleet tähän mennessä ainakin valkoposkihanhi, haahka, kyhmyjoutsen, västäräkki, isokoskelo, selkälokki, kalatiira, merimetso ja rantasipi. Lisäksi on tietenkin niitä epävarmoja havaintoja...

En ole edes yrittänyt olla puhelinlakossa perheen kanssa - se ei liity mitenkään tämän reissun tavoitteisiin. Jos kuitenkin olisin tehnyt kaikki reissuni kotoa käsin, en olisi ollut käytännössä tavoitettavissa silloinkaan ja ympäristölle 'turhia' ajokilometrejä olisi kertynyt aivan liikaa. Tämä mökkivaihtoehto on ollut ihana mahdollisuus kuvata paljon lyhyessä ajassa ja silti irrottautua kaikesta arjesta.

Turun saaristo on henkeä salpaavan ihana, vaikka rannalle on välillä todella vaikea päästä kuvaamaan. Rannat ovat asuttuja tai muuten hyötykäytössä, eikä autollekaan ole löytynyt kovin helposti pysäköintipaikkaa luontokohteiden lähellä.

Olen tutustunut losseihin oikein kunnolla ja hyödyntänyt niitä ympäristöön tutustumisessa. Mahdottoman helppoa, kun siihen pääsee ensimmäisen kerran myötä jyvälle :-) Kaunis on tämä meidän Suomemme. Aion jatkossakin etsiä kauniita maisemia ja edullisia yöpymismahdollisuuksia. Ja hyödyntää niitä kuvaamiseen ja luonnon kuuntelemiseen :-)

Kuvat edelleen kännyräpsyjä...


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Ihan itsekseni

Lasten syntymiseen asti vietin melko paljon aikaa ihan itsekseni, yksin siis. Puolison kanssa meillä on ollut aina paljon omia juttuja (kuten kahdella eri paikkakunnalla asuminen opiskelun/työn vuoksi ja miehen reissutyöt). Alusta asti on ollut selvää, että ollaan ihan omillaankin. Ja minun kohdallani se tarkoitti huomattavasti enemmän ihan yksin olemista kuin ystävien kanssa seurustelua. Lapsena omaksuttu yksin olemisen tapa toimi edelleen oikein hyvin.

Lasten syntymän jälkeen olenkin ollut sitten huomattavasti vähemmän ihan yksikseni. Vaikka miehen reissutyöt jatkuivat, minä en ollut kotona enää yksin. Omat lapsista irtautumisajat kuluivat työn lisäksi yhdistys- ja järjestötehtäviin. Yksin en ollut siis silloinkaan.

Ensimmäinen isompi ihan itsekseen olemisen kokemus lasten syntymän jälkeen tuli työelämän kuntoutustoiminnan, esimies-aslakin myötä. Olimme kuntoutuksessa viikon kerrallaan ja minä valitsin majoituksekseni yhden hengen huoneen. Monta iltaa kerrallaan sain määrätä oman tahtini aivan täysin. Ei kompromisseja eikä moneen suuntaan jakautumista. Se oli aivan kummallista pitkän perheajan jälkeen. Ensimmäisen viikon vietin illat täysin omissa oloissani ja nautin hiljaisuudesta sekä omasta tilasta. Myöhemmin maltoin sitten jo viettää iltaisin aikaa myös kurssikavereiden kanssa :-)

Tämä johdatuksena siihen, että nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomalla - yksin. Tällaiselle kaltaiselleni puolierakolle tämä on lahja muulta perheeltä, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia ja asuvat muualla. Kaikki kunnioittavat haluani käyttää aikaa valokuvaamiseen, luonnon keskellä samoilemiseen ja ihan oman itseni kuuntelemiseen. Pysähtymiseen.

En ole mitenkään talvi-ihminen, joten talviloman sijaan vietän nyt kevätlomaa. Tykkään tästä ajankohdasta ehdottomasti enemmän kuin talvesta ;-) Kesälläkään minulla ei ole tarvetta pitää täyspitkää kesälomaa, joten lomailen tovin varmasti myös syksyllä.

Jos yksin oleminen alkaa tuntua yksinäiseltä, voin lähteä täältä aikaisemminkin kotiin. Nyt on vasta reilu vuorokausi kulunut eikä vielä ahdista ;-) On kiva jutella välillä kotiporukoiden kanssa puhelimessa. Siksikään ei tunnu yhtään yksinäiseltä.

Yritän välttyä kuvaussuorittamiselta eli siltä, että juoksen päivät aamusta iltaan tavoitteenani saada otettua kaikki mahdolliset kuvat, jotka tältä reissulta voi saada. Tavoitteena on myös pysähtyä ja tehdä asioita toisin kuin tavallisesti.

Varaamani mökki on edullinen eikä tähän aikaan vuodesta ole ympärillä minkäänlaista hulinaa. Silti mökki on tällaiselle 'puoliprinsessalle' sopivan luksus tällaisen yksinretkeilyn aloittamiseen. On sauna ja vesi tulee sisälle (hanasta siis). Perusmukavuudet - ulkohuussi on ainoa miinus, mutta siitä ei voi tällaisella reissulla valittaa. Tyydyn siihen :-)

Kuvat matkalta (mikäli niitä tulee) tulevat blogiin vasta matkan jälkeen. Nyt ne ovat vasta kamerassa. Tällä välin tänne kännyräpsyjä ihan fiilistä luomaan :-)



tiistai 17. huhtikuuta 2018

Iso huoli yksinäisyydestä

Yksinäisyys on noussut taas paljon otsikoihin. Yksin oleminen ja yksinäisyyshän eivät ole sama asia. Itse voin hyvin viettää aikaa yksinäni tuntematta itseäni pätkääkään yksinäiseksi. Toisaalta olen tuntenut itseni joskus aivan viheliäisen yksinäiseksi porukassakin. Useinkin.

Kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, mutta tarvitsen myös seuraa ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Luulen, että suurin osa ihmisistä tarvitsee samalla tavalla jossain määrin omaa rauhaa ja silti myös sosiaalisuutta.

Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta, mikä määrä milloinkin täyttää hyvän elämän raamit. Mutta voisimme kaikki yrittää ottaa huomioon myös muut, myös ne helposti yksin jäävät.

Vetäytymisen taustalla on usein kyvyttömyys toimia sosiaalisesti yhteensopivalla tavalla tai kova luottamuksen menetys muihin ihmisiin - tähän on usein tarvittu paljon rankkoja pettymyksiä ihmisssuhteissa.

Kiusaaminen on luvattoman mieto termi väkivaltaiselle ja raa'alle kaltoinkohtelulle, jota esiintyy kouluissa, työyhteisöissä, harrastuksissa, järjestötoiminnassa yms. Kova kiusaaminen jättää ihmiseen syvät arvet, jotka voivat parantua vain pitkäkestoisella hyvien kokemusten sarjalla. Koska 'kiusaamisessa' on mukana aina varsinaisten aktiivisten kiusaajien lisäksi myös ne hiljaisesti tapahtumat hyväksyvät sivusta katsojat, parantumiseen ei riitä henkisen väkivallan loppuminen. Siihen tarvitaan aktiivisia hyvän kohtelun kokemuksia.

Jokainen ele, jolla otat epävarman ihmisen mukaan kanssakäymiseen, auttaa asiaa. Ei haittaa, vaikka olisit 'myöhässä'. Itse asiassa myöhään on parempi kuin ei silloinkaan. Aina kannattaa kutsua ihmisiä positiiviseen kanssakäymiseen. Koskaan ei tule uskoa, että yksi tai kaksi tekoa riittäisi. Tarvitaan enemmän. Mutta yksi tai kaksikin tekoa ovat askelia eteenpäin. Ne kannattaa ottaa.

Muistatko koulussa kaltoin kohdellun kaverin? Tai työpaikalla muita panikoineen kollegan, johon on ollut vaikea saada kontaktia? Ota askel ja luo luottamusta. Ole rehellisesti avoin ja positiivinen. Yksinäisiä ihmisiä on aivan liian paljon. Tilanteesta ahdistuneita yksinäisiä ihmisiä on suhteessa vielä paljon enemmän.

Ollaan reiluja - autetaan toisiamme mukaan yhteiseen tekemiseen <3 p="">

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Rastaita liikkeellä

Mustarastaspariskunta on viihtynyt pihassa koko talven ajan. Räkättirastaat ovat sen sijaan palanneet ihan äskettäin - ne ilmoittelevat itsestään äänekkäästi :-)




Räkättirastaiden lisäksi näin myös punakylkirastaan.



Mustarastaat ovat innostuneet myös laulelemaan kevätlaulujaan. Metsäreissullani en nähnyt yhtään, mutta kuulin kyllä sen huilumaisen kauniin laulun :-)

Oman pihan pikkulinnut ovat kovasta varovaisia eikä niistä saa kovin helposti kuvaa. Fasaaniuros on löytänyt naaraan itselleen ja kyllä sitäkin sitten toitotellaan ihan kaikille :-) Uros on käynyt ruokailemassa pihassa koko talven, rouva astui mukaan kuvioihin vasta äskettäin :-)

Ihanaa keväthavaintojen aikaa!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Naurulokkeja ja auringon porotusta

Tänään lähdin kameraa ulkoiluttamaan luonto edellä. Elämykset ensisijalla ja kuvat mukaan sitten, jos niitä olisi tullakseen.

Ihmeellisen vähän törmäsin lintuihin tai muihin kevään merkkeihin. Nämäkin naurulokit löytyivät jäältä sulaa odottelemasta. Oman pihan tintit jähmettyivät heti, kun sinne meni kameran kanssa tähyämään.

Mutta naurulokit ovat kevättä. Ihana niin :-) Näinpä räkättirastaitakin. Iloisia kohtaamisia nekin :-)

Meillä aurinko porotti lämpimästi. En huomannut katsoa päivän lämpimimpien hetkien lukemia, mutta ennen puolta päivää oltiin jo 11 asteessa. Ja aurinko sen kuin lämmitti :-)

Yritän keksiä, millä saisin pidettyä kasvoni auringolta suojassa. Nyt käytän suojakertoimen 50 aurinkovoidetta, mutta sitäkin pitäisi nähtävästi lisäillä iholle tämän tästä. Juuri nyt iholla on kovasti päivettynyt olo. Minun kasvoni nappaavat väriä nopeasti, mutta epätasaisesti. Saisi jäädä väri tarttumatta ollenkaan :-( Mutta minkäs sille voi.

Naurulokkien läheisyyttä tällä kertaa :-)



perjantai 13. huhtikuuta 2018

Sinitiaisten pesän valintaa

Iltapäivällä ehdin seurailemaan sinitiaisten pesänvalintapuuhia. Olipas se tuskaskuttavaa seurattavaa ;-)

Koiras etsi hyvän pöntön. Lauleskeli siinä pöntön lähellä naaraalleen. Ja asettui vihdoin pöntön suuaukolle naarasta kutsumaan.



Siinä se sitten roikuskeli. Katseli pönttöön ja sitten sivuillensa, kummallekin puolelle. Taas nopea vilkaisu pönttöön ja hätäisen oloinen sivulle vilkuilu. Vähän laulua siihen väliin.



Naaras saapui lähelle. Rapsutteli itseään siiven alta, sitten toisenkin. Näytti siltä. ettei nyt oikein nappaa. Lensi välillä lähelle pönttöäkin ja sitten taas kauemmas naapuripuuhun kuoputtelemaan kutkuttavia ruumiinosia.

Koiras jatkoi houkutteluaan. Kurkkasi välillä pönttöön ja aloitti jälleen sivuille vilkuilun.


Aikansa kololla roikuttuaan ja naarastaan laulamalla kutsuttuaan (ja toinen vain haukotteli ja rapsutteli flegmaattisen oloisena naapuripuussa) koiras pujahti itse pönttöön, viipyi siellä hetken ja työnsi sitten päänsä pöntöstä ulos. Hieman sitten tuli enemmän esille ja kovin hitaasti (mutta näyttävästi) kaivautui pöntöstä ulos lennähtääkseen pöntöstä puuhun oksalle ja aloittaakseen kaiken taas alusta. Kunnes naaras lensi lähipuustakin pois kokonaan ja jätti koiraan pöntölle yksin...


Kyllä on rankkaa ja vaivalloista, jos tämän tekevät kahdesti vuodessa joka vuosi! Tänään näin samat rituaalit kolmella eri pöntöllä. Toivottavasti ei ollut sama pari :-( Ja tämä vasta edeltää munimista ja poikasten ruokkimista! Mutta ihania kevään merkkejähän nämä ovat :-)



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Arvonta päättynyt - kirjat arvottu

Kierrätyskirjojen arvonta suoritettiin tässä illemmalla, mieheni toimi juhlallisen arvonnan suorittajana.

Pionit-kirja päätyy Klaaralle ja Venetsia-kirja Ruskarouvalle. Lämpimät onnittelut!

Laitan voittajille sähköpostia asap, niin päästään kirjojen lähettämisvaiheeseen :-)

Iso kiitos kaikille kierrätysarvontaan osallistuneille!


Tämä töyhtöhyyppä on kuvattu tänään. Samalla pellolla näkyi myös kottaraisia :-)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Töyhtöhyyppien aikaa - vanhoja kuvia

Kun ikää tulee lisää, myös vaivat ja kolotukset lisääntyvät. Omalla kohdalla selkä kiukkuilee, samoin lonkat. Ja nyt olkapääkin kiukuttelee pistävien kipujen kera. Silti olen tämän ikäisenäkin olooni ihan kohtuullisen tyytyväinen. En itse asiassa vaihtaisi elämääni 20 vuotta nuorempaan millään hintaa. Elämä on nyt kaikista pienistä (ja isommistakin) kolotuksista huolimatta kokonaisuudessaan monin verroin parempaa :-)

Siitä(kin) huolimatta en ole ehtinyt tänä keväänä vielä kuvaamaan peltojen ihania töyhtöhyyppiä. Nähnyt olen, mutta kuvaamaan en ole ehtinyt.

Jos haluat kokea jotain mieleenpainuvaa kevään aikana, pelloilla viihtyvien täyhtöhyyppien seuraaminen on erinomainen vaihtoehto. Käytännössä auto on seuraamiseen paras vaihtoehto. Se kuljettaa sinut paikalle nopeasti ja tarjoaa perillä hyvän piilokojun hyyppien tarkkailuun. Ei kannata poistua autosta, sillä hyypät siirtyvät muualle saman tien.

Kaukaa mustilta näyttävät töyhtöhyypät ovat itse asiassa aika värikkäitä. Ne tunnistaa lennosta siipien muodosta ja muutenkin erityisesti niiden persoonallisesta ääntelystä. Lisää töyhtöhyypästä Luontoportin sivuilta.

Itse olen löytänyt kevään töyhtöhyypät mullalla olevilta pelloilta. Vaikka töyhtöhyypät lähtevät nopeasti pakoon, kannattaa jaksaa odotella. Ne palaavat usein ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa...



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Yrttejä ja arvontamuistutus

Yrttisiä terveisiä Turun piha- ja puutarhamessuilta! Kiitos vielä Viikarivartin Varpuslinnulle arvonnassa voitetusta palkintolipusta!

Päädyin ostamaan yrttejä. Kunnon ruukullinen rosmariinia.


Pari pikkuruukullista timjamia, tässä mahdutettu samaan suojaruukkuun. Tuli kokeiltua erilaisia kuvaustaustoja, kun yhtä hyvää ja mahdollisimman sopivaa ei löytynyt :-)




Ja yksi basilikakin lähti mukaan matkustamaan Turusta Hämeenlinnaan.



Kiitos tyttärelle kuvauspaikan lainasta :-)

Muistutus vielä kierrätyskirja-arvonnasta, pari päivää vielä aikaa osallistua.

Upeaa kevätpäivän jatkoa!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Pesänrakennuspöhinää ja orava

Ainakin harakat ja varikset rakentavat todella määrätietoisesti pesiään tässä ihan lähellä. Harakat rimpuilivat pensasaidan kipussa pitkään saadakseen siitä oksan pesälleen. Selvästikään tuollaiset itsekseen tuulen tiputtamat oksat eivät käy niille pesäaineiksi, vaan ne kelpuuttavat vain tuoretta tavaraa. Yksittäinen oksan pätkä nokassaan ne sitten pyyhältävät muutaman harhauttavan mutkan jälkeen uudelle pesäpaikalleen.

Aina niin varovaiset harakat äityivät todella rohkeiksi, eivätkä lähteneet lentoon, vaikka nostin ikkunan sälekaihtimen ylös. Ne patsastelivat naapurin koivussa pyrstöt topakasti tanassa ja syyksi paljastui pian lähellä omia pesätarvikkeitaan kokoon haalinut varis. Variksella oli nokka täynnä pesänrakennusmateriaalia, nokka aivan tursuili tavaraa. Harakoiden ärhentely tehosi lopulta ja varis lensi saalinsa kanssa kauemmaksi.

Kun harakatkin lähtivät matkoihinsa, vaahteraan saapui kesykyyhkypariskunta... Kuhertelu niillä selvästi tärkeimpänä asiana mielessään. Sopii minulle, kunhan kaikki vain menevät tekemään niitä pesiään muualle kuin meidän pihaamme. Niin iso tämä piha ei kuitenkaan ole, että täällä olisi kesällä tilaa myös isommille pesiville linnuille. Pienet lintuperheet tänne vielä majoittaa.

No, linnuista en saanut kuvia, tyydyin ihan sisältä niiden touhuja katselemaan. Mutta orava kävi ruokailemassa vaahterassa. Siellä roikkui vielä runsaasti viimevuotisia siemeniä ja ne kelpasivat oravalle paremmin kuin hyvin :-)





tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kierrätysarvonta - aikaa viikko

Tämä kuuluu sarjaan tavaroista luopuminen. Joka viikko pyrin luopumaan sellaisista tavaroista, joita emme oikeastaan enää käytä. Hyväntekeväisyyskirpputorit ovat suurimmaksi osaksi tavaroiden vastaanottajia. Mutta nämä kaksi kirjaa ovat hieman erilaisia ja kokeilenkin täällä, löytyisikö niille halukkaita omistajia.

Molemmat kirjat ovat todella vähän käytettyjä. Käyttämisen jälkiä silti varmastikin näkyy.


Pionit-kirja on vuodelta 2007. Oman pihan vanhat pionit innostivat tutustumaan pioneihin tarkemmin. Näillä näkymin pihaan on tulossa enää vain erittäin rajatusti, äärimmäisen harkittuja perennoja, pensaita, tuskin puita. Kirja on selattu/luettu muutamaan kertaan ja se lähtee kierrätykseen, vaikkei kukaan sen arvontaan osallistuisikaan.



Venetsia-opas on vuodelta 2008. Venetsia ei ole maailman uudistuvimpia paikkoja, joten oppaasta irtoaa varmasti ihan hyvää informaatiota sinne matkaavalle.

Me kävimme Venetsiassa kerran, ihan kaksin mieheni kanssa. Matka oli upea, vaikkei matkaoppaassamme ollutkaan karttaa Lidon saarelle, jossa hotellimme sijaitsi ;-)

En osaa kuvitella, että haluaisin matkustaa Venetsiaan toistamiseen. Meidän matkailutahdillamme kannattaa etsiä aina uusia matkakohteita. Ollaan sen verran rauhallisia, ettei aikaa kannata käyttää moninkertaisiin vierailuihin, jollei matkakohde ole todella kutsuva.

Venetsia on upea paikka, mutta samalla surullinen. Kaupunki vajoaa jatkuvasti ja upeita rakennuksia pyritään pelastamaan kaikin keinoin. Siksi minulle riittää kertakäynti siellä.

Ilmoittele kommetteihin, kumman vai molempien kirjojen arvontaan osallistut. Kirjat ovat käytettyjä, mutta hyväkuntoisia.

Jätä sähköpostiosoitteesi, jos et ole tehnyt sitä aikaisempien arvontojen yhteydessä. Olen sähköpostilla yhteydessä voittajiin arvonnan jälkeen ja kyselen postiosoitetta kirjojen toimittamista varten.

Arvonta-aikaa on taas kovin rajatusti: Viimeinen arvontaan osallistumispäivä on 10.4.2018. Arvonta suoritetaan mahdollisimman pian tämän jälkeen.

Ihania, aurinkoisia kevätpäiviä :-)