Nyt kun työelämä pursuaa lähitilaisuuksia kaikkien menetettyjen vuosienkin edestä, minäkin päädyin Helsinki-viikon lopuksi testaamaan itseni kotitestillä. Kahdesta testistä molemmat olivat positiivisia.
Jaksamista ja varovaisuutta liikenteeseen! 🥰
Nyt kun työelämä pursuaa lähitilaisuuksia kaikkien menetettyjen vuosienkin edestä, minäkin päädyin Helsinki-viikon lopuksi testaamaan itseni kotitestillä. Kahdesta testistä molemmat olivat positiivisia.
Jaksamista ja varovaisuutta liikenteeseen! 🥰
Blogger on ainakin minun kohdallani pistänyt aivan uuden vaihteen silmään etsiessään roskapostia. Nyt vuorossa olen minä ja vuosi 2014 😳.
Lista jatkui todella pitkään, niin kuin tuossa näkyy. Peräti 23 roskapostiviestiä. Minulta itseltäni omassa blogissani! Kyllä tässä on minun mielestäni melkoista liioittelun makua ja täydellistä logiikan puutetta.
Asiasta ihan toiseen. Löysin tyttären suosituksella mahtavan vinkin kodin pölyjen ja sotkujen poistamiseen. Jaan sen tässä teillekin, jotta pääsette kanssani samalle huolettoman keveyden tasolle 👍.
Korvaan ehkä jatkossa tuossa uudessa viikkosiivousprosessikuvauksessani oluen viinilasillisena. Se olkoon se pieni tuunaus, jota haluan tuolle tehdä. Muuten prosessikuvaus on aivan täydellinen 🤸♀️.
Ja jotta tällä kertaa ei mentäisi mihinkään vakavaan ja oikeaan aiheeseen, jaan teille Teron kokeen. Tero näyttää oleva ysiluokalla. Hän ei ole mikään haihattelija, vaan on hyvin tiedostanut jo nuorella iällä, mikä hänelle elämässä on oikeasti tärkeää.
Ja kerta kiellon päälle. Tässä esimerkki ihmeellisen käsittämättömästä 'tarjouksesta'. Näiden kanssa kannattaa olla selvästikin aina todella tarkkana.
Hyvää yötä, siirryn iltarentoutumisen pariin.
Tänään aamulla oli neljä pakkasastetta, jatkossa on luvassa taas leppeämpiä kelejä eikä ajamiseen kesärenkailla tarvitse keskittyä niin täysillä. Onneksi tämän viikon jälkeen reissutkin vähenevät taas huomattavasti. se on ympäristö- ja Susanna-ystävällistä. Upeaa syysviikon jatkoa! 🥰
Tulossa on mahdottoman kiireinen ja kirjava työviikko. Työn lisäksi sinne ei muuta mahdukaan kuin palautumista. Minusta on mahtavaa päästä uusien työhaasteiden pariin. Toivon vain tulevani myös kuulluksi kiireisen aikataulun ja tulospaineiden ristitulessa. Haaste on upea, mutta jos aikataulupaine on sellainen, että työn joutuu tekemään keskinkertaisesti, oma fiilis jää rankasti miinuksen puolelle. Huomenna toivottavasti selviää, mitä minua ylemmät miettivät urakastani ja tavoitteistani.
Elämä olisi paljon mukavampaa ja miellyttävämpää, jos en olisi niin kovin työorientoitunut. Tai jos ainakin pääsisi keskittymään edes johonkin omaan osaamisen vahvuusalueeseensa. Mutta näillä nyt mennään. Ja nukutaan epävarmuudessa juuri tilanteen mukaisesti 👍. Tai siis minä nukun.
Ja tässä Pixie syksyisen lehmuksen alla. Ihan sävy sävyyn menevät 👍.
Uudenkaupungin leirintäalue sijaitsi myös ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Onneksi leirintäalueen ranta oli kaunis, samoin sitä ympäröivä kaupunkialue. Leirintäalueella oli myös pienimuotoinen kahvila-ravintola, jossa söimmekin illalla yllättävänkin maistuvat ruoat! Santtioranta Camping oli paikan nimi ja sieltä olisi voinut vuokrata myös maastopyöriä, sähköpyöriä, sup-lautoja ja vaikka mitä muuta. Keli oli syyskuun lopussa jo hieman viileä vesielämälle meidän mielestämme.
Tähän hetkeen kaivan esille kauniin syysrannan kuvia. Syksyn värikkäät maisemat kutsuvat minua aina aivan mahdottoman paljon. Syksy on ikään kuin riemukas ja värikäs paraati sesongin lopuksi. Sen jälkeen vetäydytään vetämään henkeä, lepäämään ja hakemaan uusia uudistumisen voimavaroja 💖.
Uimarannan pukukopit olivat kauniita 😍.
Lempeää syksyn jatkoa 💖.
Olen vanhojen valokuvien äärellä. Käyn läpi valokuvia isovanhempieni ajoilta omaan nuoruuteeni. Näen suurimman osan kuvista nyt ensimmäistä kertaa koskaan - ainakin muistaakseni. Kahtena iltana olen kahlannut kuvia läpi. Välillä nauran ja hihittelen. Toisinaan ihmettelen ymmyrkäisenä. Jo aikaisemmin Satu-serkun kanssa juteltuani isän puolen suvun kokonaisuus alkoi hahmottua. Olin ennen sitä ihan pihalla kaikesta. Olen vieläkin. Nyt lisänä on tullut äidin suvun valokuvat, joita hahmottelen tukenani äidin puolen serkkuni Johanna.
Onneksi olen elänyt näin kauan. Nyt pääsen näkemään ja hahmottelemaan lapsuuden perhettäni uudella tavalla.
Löysin myös kuvia itsestäni. Ne olivat toki kaikki tuttuja. Tähän liitän kuvan lapsuuden ja nuoruuden ajan balettiharrastuksestani. Ensi baletin esitteli minulle mummini Vieno, isäni äiti. Pienen vastaan pyristelyn jälkeen oma äitinikin päätti pistää minut harrastamaan balettia. En ole vieläkään varma, pidinkö siitä oikeastaan koskaan.
Tämä kuva liittyy johonkin balettikoulun vuosiesityksistä. Olimme jalokiviä (en yhtään muista baletin nimeä, palaan siihen, jos jossain vaiheessa löydän jostain kätköistä tämän esityksen arvostelun). Minä olin safiiri. Meidän kolmen tytön esityksemme lämmitti melkoisen harjoittelun jälkeen suitsuttavat arvostelut paikallisessa sanomalehdessä. Silloin äitikin oli tyytyväinen minuun.
Minä olen tuossa keskellä, kuten kaikki heti huomaavat 👍. Kuva on sikälikin harvinainen, etten muista kovinkaan montaa kuvaa itsestäni (lapsuudessa siis), joissa olisin hymyillyt rennosti ja aidosti. Toisaalta olen ollut aina kovin esiintymisintoinen, joten siinä mielessä syttyminen ihan ulkopuolisen ottamaan kuvaan ei ole tavatonta.
Antoisaa syysviikon loppua sinulle! Ihan kohta siirrytään talviaikaan. Aamulla päästään nukkumaan tunnin verran aikaisempaa pitempään, mutta vastineeksi ilta pimentyy tuntia entistä aikaisemmin.
Jaksamista ja ilon tuiketta alkavaan loppusyksyyn! Nyt kaiken sen kimppuun, mihin valoisalla kelillä ei malttanut ryhtyä 💖
Kaiken kiireen keskellä pysähdyn nyt syksyn lomaviikon ääreen. Ihanaa, että se oli 💖.
Raumalle jäätiin viime kerran kirjoituksessa. Sieltä siis jatketaankin.
Jotain taideteoksen ja kiipeilytelineen yhdistelmää näen tässä. En käynyt kuitenkaan kiipeilemässä. Kaunis oli kuitenkin.
Saavuimme Rauman Poroholman lomakeskukseen sateisen hämäränä iltana. Paikka on ihan Rauman keskustan tuntumassa, keskustaan olisi voinut aivan hyvin kävellä. Sen sijaan päädyin kuljeskelemaan lähimaastossa ja sen jälkeen menin saunaan. En ole himosaunoja, mutta viileällä ja kostealla kelillä hyvin lämmitetty iso sauna, jossa saa olla ihan itsekseen, on aivan mahtava asia.
Ihmettelen edelleen, miten tuota paikkaa kannattaa pitää avoinna nykyisillä sähkön hinnoilla - noilla majoitusmaksuilla. Tämä oli ehkäpä edullisin paikka, missä olemme yöpyneet - silti kaikilla herkuilla varustettuna. Saunakin kuului siis majoituksen hintaan.
Kesällä sesonkiaikaan alue on varmasti kovasti vilkas. Syyskuun lopun arkipäivä sateisella kelillä ei ollut mikään turistirysä.
Laitureista löytyi pari isoa vanhempaa purjelaivaakin.
Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko jaksoi taas paistella. Jopa näytti lahden toiselta puolelta katseltuna heti kauniimmalta.