sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Hanhiliikennettä suuntaan ja toiseen

Seisoin pellon reunassa ja odotin. Hanhet huusivat metsän takaa ja vyöryivät ylitseni - vastavaloon tietenkin :-). Niitä oli satoja. Siirryin hieman keskemmälle peltoa, mistä näin paremmin jokaiseen suuntaan. Puolen tunnin kuluttua hanhiparvet ja -aurat palasivat sieltä, mihin olivat menneetkään. Taas ne purjehtivat ylitseni ihanasti kaakattaen. Nyt pääsin napsimaan kuviakin.

Tämä metsähanhi ei ollut lainkaan yksinäinen, vaikka siltä kuvassa näyttääkin. Muut kuvan hanhet olivat hieman epäteräviä, joten poistin ne kylmän rauhallisesti tästä kuvasta.


Tässä on ainakin metsähanhia ja tundrahanhia. Näyttää ihan kerrosvoileivältä :-)


Kurkia liikkui pieninä ryhminä. Viisi kerrallaan oli suurin näkemäni ryhmä.


Metsä- ja tundrahanhet tässäkin tiiminä.


Ja kevään ensimmäiset valkoposkihanheni.


Tämän jälkeen hanhet muuttivat taas suuntaa noin tunnin kuluttua ja matkasivat taas metsän yli pellon toisella puolella olevan metsikön taakse. Levotonta sakkia :-)

Minulla alkaa kevätloma :-) Tähän aikaan vuodesta luonnossa näkee ja tapahtuu niin paljon enemmän kuin keskellä kesää, joten olenkin alkanut rytmittämään lomiani hieman tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

Upeaa vappuviikon alkua!

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Laulujoutsen ja pysähtynyt hetki

Tämä laulujoutsen ui suoraan minua kohti. Ihan lähelle asti ja sitten kääntyi takaisin. Se oli upea hetki kaikessa hiljaisuudessaan.




Olin paikoillani ja räpsin muutaman kuvan. Aurinko paistoi hävyttömän kirkkaasti ja me molemmat nautimme siitä :-)

Luonnosta nauttiminen vaatii pysähtymistä. Hieman aikaa kuuntelemiseen ja katselemiseen. Juoksemalla saa luonnon varuilleen, pysähtymällä saa sen avautumaan. Malta siis hetki, toinen ja kolmaskin. Odottaminen kannattaa.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kevään kevyet siivekkäät

Kevään siivekkäitä on liikkeellä paljon. Perhosrintamalla olen nähnyt koivutyttöperhosen (ei kuvaa), sitruunaperhosen ja nokkosperhosen. Itse asiassa useammankin :-) Kimalaiset vaeltavat levottomina ja kiihkeinä ja sitten oli tämä ennen tuntematon tunnusraitayökkönen.









maanantai 22. huhtikuuta 2019

Naurulokkien spektaakkeli

Kävin tänään Suomenojalla kevään etenemistä tarkkailemassa. Käynnin kohokohdaksi muodostui naurulokkipariskunnan esittämä spektaakkeli.

Alku näytti hellältä, vaimo lähestyi niin hellän näköisesti siippaansa.


Aika pian se alkoi tökkiä nokallaan koirasta kaulasta ja nokasta. Välillä oikein nyhti toista kaulasta. Koiras oli kärsivällinen, mutta alkoi lopulta näyttää vähemmän onnelliselta.


Itse asiassa se alkoi näyttää peräti huonovointiselta...


Ja sieltä tuli sitten ruoka ylös, sitä ruokaa olikin popsittu paljon. Naaras auttaa heti koirasta selviämään oksennuspallosta


- popsiakseen sen omiin suihinsa! Jotain tippui pesään ja molemmat etsivät huolella kaikki pudonneet rippuset parempaan talteen.


Hetken näytti rauhalliselta, mutta eipäs aikaakaan, kun naaras aloitti tökkimisen ja kaulan nyhtämisen uudelleen.


Koiras oli NIIN kärsivällinen. Ei hermostumisen häivääkään.


Kun naaraalle pitkän yrittämisen jälkeen selvisi, ettei enempää ruokaa ole tulossa, linnut rauhoittuivat hetkeksi alkaakseen sitten lyhyen ja kuuluvan yhteishuudon.


Hetken kuluttua koiras otti ohjat ja hyppäsi naaraan päälle. Seisoskelivat kerrostalona jonkin aikaa ja kerrosten väli oli melkoinen. Melkein teki mieli antaa neuvoja, mutta ymmärsiväthän nuo vihdoin, ettei tuolla tavalla mikään etene mihinkään.


Jos ylemmässä kuvassa koiras on vielä puolityyni ja rintahöyhenet ovat vielä kauniisti kuosissa, alla olevassa kuvassa rintahöyhenistö on jo saanut aivan uutta virtaa ja kiharaa :-) Kerrosten välikin on jo madaltunut.


Tasapainoilu ei ollut aina mutkatonta.


Vähältä piti, ettei koiras pudonnut välillä.


Varsinainen hässäkkä oli nopea juttu ja päättyi koiraan hypähdykseen naaraan päältä pois. Naaras taisi lähteä  pesulle ;-)


Tuo alun kurkun tökkiminen ja oksennuksen jakaminen olivat minulle ihan uusia juttuja. Jos joku tietää näistä yhtään enemmän, mielelläni otan kaiken mahdollisen informaation vastaan :-)

Oikein hyvää alkavaa pätkätyöviikkoa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Ihanaakin ihanampi peippo ja sen vihreä alaselkä :-)

Kelit ovat vaihdelleet kylmästä melkein lämpöiseen ja aurinkoisesta pilviseen sekä vihmaiseen. Mutta kevät etenee kaikesta huolimatta. Pilvisyyden hyvänä puolena on se, ettei tarvitse miettiä valon suuntaa, Huonona puolena se, että suljinaika venyy pitkäksi ja erinomaisille tilannekuville voi melkeinpä lausua hyvästit. Puolensa ja puolensa siis.

Hyvän valon aikaan kannattaa kelpuuttaa kuvauskohteeksi melkein mitä vain. Silloin arkisista asioista saa irroteltua puoli-ihmeellisyyksiä. Kuvassa ei välttämättä kutsu harvinaisuus vaan luonteikas (ehkä tavallinenkin) tilanne.

Tänään kuvasin peippoa lehdettömässä keväässä, hyvin tavoitettavissa.







Kuinka värikäs peipon selkä onkaan! Tuota (kaunista) vihreää en ole aikaisemmin huomannutkaan.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Harmaan sään kevään tarkkailua

Tänään ei tuntunut ollenkaan siltä kovasta mainostetulta lämpimältä pääsiäisviikonlopulta. Lämpömittari kohosi yhdeksään asteeseen, ja aika ajoin pilvet sylkivät tihkua. Heikko valo ei suosinut kuvaamista, mutta kevään tarkkailua se ei onneksi haitannut.

Eilisen ja tämän päivän aikana näyttäytyivät mm. västäräkki, haapana, kiuru, laulujoutsen, kurki, metsähanhi, tundrahanhi, telkkä, naakka, silkkiuikku, korppi, nokikana, härkälintu, tuulihaukka ja tukkasotka. Ihana lisänä kumpanakin päivänä valkohäntäkauriita.

Telkkäkoiraan kuvat ovat valon puutteen vuoksi vähän suhruja, mutta heijastus on kaunis - niin telkän kuin puiden runkojenkin.




Metsässä ja pellon laidassa kuuluu äänekäs lintukonsertti. Monet linnut käyttäytyvät ihan epätavallisesti. Telkkäkoiraat ottelevat keskenään, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Peippokoiraiden kähinöitä en olekaan aikaisemmin nähnyt. Enkä mustarastasta viipyilevänä kummallisen pelottoman oloisena. Toki mustarastaskoiraatkin kähisivät keskenään.

Vanajavedellä on osin sulaa, mutta myös vielä paljon jäätä. Millainen on jäätilanne sinun luonasi?

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kuovi ja tunne-elämän hallintaa

Olin tänään vapaapäivällä - saldovapaalla. Vapaa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nukuin semipitkään. Leikin koiran kanssa pihalla oikein kunnolla. Lähdin valokuvaamaan ja käytin siihen aikaa miettimättömän määrän - juuri sen verran kuin tuntui hyvältä.

Olen jostain lukenut ja oppinut, että omat tunteensa / tunnetilansa voi valita. Heräsin aamulla tuskaisena, hieman katkerana ja jopa hieman vihaisena. Sitten mieleeni tuli moneen kertaan luettu ja koettu totuus siitä, että omat tunnetilansa voi (ääritilanteita lukuunottamatta) valita. Olin aivan varma siitä, etten halua antaa kokonaista päivää katkeruudelle, joten valitsin tunnetilakseni kiitollisuuden.

Olen henkisesti harhaillut päivän aikana. Välillä mieli on ollut musta ja katkera, mutta enimmäkseen olen ollut kiitollinen ihanista ihmisistä lähelläni, kevään saapumisesta ja sen merkeistä sekä siitä, että osaan vaikuttaa itse omaan elämääni enemmän kuin muut.

Fyysisesti olen ulkoiluttanut kameraa kevätluonnossa ja häkeltynyt kevään uskomattomasta positiivisesta energiasta. Suosittelen lämpimästi siirtymistä kunnon maastovaatteissa luontoon ja kevään merkkien etsimistä. Pelloilla näkyy paljon lintuja juuri nyt. Vesilläkin on mukavan vilkasta. Ja juuri nyt kannattaa katsella taivaalle tämän tästä. Muuttoruuhka alkaa olla käsillä juuri näillä näpeillä :-)

Pellolta löytyi kuovi sen mahdottoman hyvästä suoja-asusta huolimatta. upea kohtaaminen tämäkin :-)




Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä Sinulle! Kannattaa ulkoilla, mutta myös laittaa kasvoille aurinkovoidetta (jonka unohdin täydellisesti taas tänään).

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Leppäkertun kautta jaksamiseen

Eduskuntavaaleihin osallistuminen oli mahdottoman upea juttu! Ikinä ennen en ole panostanut toisen ihmisen kampanjaan yhtä paljon, kerrankin olin oikea tiimiläinen :-) Fiilis siitä, että olen osallistunut johonkin merkittävään on huikea. Tämä taisi olla poliittisen elämäni korkein ja huikein kohta.

...

Eilen itketti kovasti, kun päätin jättää politiikan - ja ihanat ihmiset sen myötä - taakseni. Tänään menee jo vähän paremmin. Pitäisi lakata ikävien ihmisten kommenttien kelaaminen mielessään. Ei siitä mitään hyvää synny.

Kevään ensimmäinen leppäkerttu odotteli rappusilla :-)


Positiivista pääsiäisen aikaa sinulle. Muista, ettei muiden sanomisia kannata kuunnella kovin tosissaan. Ehkä vain silloin, kun he puhuvat oikeasti ihan asiaa :-)

Edit 18.4.2019 - poistettu tekstiä ulkopuolisten antamasta ikävästä palautteesta.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen ruskosuohaukka

Vaikka työ on kivaa, vapaa tuo elämään sitä vaihtelua ja sopivaa vastuuttomuutta, mikä tekee vapaa-ajasta juuri sen tarvittavan vapaa-ajan :-)

Vaalityötalkoista kotiin ajellessani näin kuin näinkin tämän vuoden ensimmäisen ruskosuohaukkani! Sen tunnisti matalasta lennosta jo kaukaa, mutta se katosi pian johonkin kauemmas. Sitten se pyyhälsi kohti melkoista vauhtia ja vaihtoi selvästikin päivystyspaikkaa. Auto tien viereen parkkiin ja ikkunat alas. Muutaman räpsyn ehdin saamaan. Ja niistä yksi on julkaisukelpoinen :-)



Huomenna on virallinen äänestyspäivä. Käythän äänestämässä, jollet ole vielä tehnyt sitä ennakkoon! Nyt on mahdollisuus vaikuttaa :-)

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Googlemaps seurasi menemisiäni ja tallensi niistä ikävän virheellistä tietoa

Vasta tällä viikolla huomasin sähköpostissani viestin osoitteesta Google Maps Timeline. Selvisi pian, että niitä on tullut aikaisemminkin, mutten ollut huomannut niitä. Google oli talletellut puolen vuoden ajan kulkemisiani - en ymmärrä, missä vaiheessa tuo tilan vaihdos on tapahtunut, tietoisesti en anna minkään enkä kenenkään jäljittää kulkemisiani. Ensimmäinen fiilis oli harmitus. Näin se viesti alkoi:



Minäpä menin katsomaan, mitä minusta oli tallentunut ja yllätyinkin monella tapaa. Yksikään noista tavoista ei kuitenkaan ollut positiivinen.

Seuraavaksi vuorossa tunneskaalassa tuli ihmetys. Google väitti minun käyneen Kajaanissa. keskellä viikkoa. Väitän kovasti, että olisin huomannut ja varmasti muistaisin sen, jos olisin maaliskuun aikana käynyt Kajaanissa. Todistettavasti olin kuitenkin ollut Helsingissä kokouksissa koko päivän, mitä, jos tuo 'Kajaanin reissu' olisikin sattunut etäpäiväksi? Ajattelin, että jos tällainen tallenteeksi väitetty tieto olisi kulkeutunut työnantajani tietoon etäpäivästäni, olisimme voineet päätyä keskustelemaan kummallisesta tilanteesta tarkemminkin. Huh :-( Kuinka vahvoilla yksittäinen työntekijä voisi olla todistellessaan jotain Googlen tallenteita vastaan?



Sitten tutkin tuon päivän tietoja tarkemmin. Sieltä löytyi onneksi jo pelastavia tietoja, jotka päättömyydessään osoittivat Googlen tallenteet höpö-höpöksi.


Olen siis poistunut tämän tallenteen mukaan junalla Helsingistä työpaikalta klo 15:40. Tämä on varmasti oikein. Mutta sitten siitä olisi Vr muka kiikuttanut minut Ilmalasta Kajaaniin (478 km) 46 minuutissa!!! Eihän tuollaista usko kukaan Vr:lläkään ;-) Oikeasti Pasilasta (ei siis Ilmalasta) lähtee juna Kajaaniin klo 16:25 ja on perillä siellä klo 22:20. Matka on kai tuon yhteyden nopein ja kestää 5 tuntia 55 minuuttia ;-)


Huomatkaa myös, että 'tallenteen' mukaan viihdyin Kajaanissa vain 33 minuuttia ja matkustin sieltä autolla (???) takaisin kotiin (432 km) vain 28 minuutissa! Onneksi en muista tuostakaan matkasta mitään, eikä poliisitkaan ole nähtävästi havainneet minua - taisi mennä niin sanotusti ylinopeuden puolelle ;-) Kotona olin toki niin kuin normisti olenkin, puoli kuuden aikaan. Tavallisesti se sujuu ilman Kajaanissa käyntiä ;-)

Nuo kilometrimäärätkin ovat mielestäni alakanttiin. Siltikin löytyi vielä yksi näitäkin kummallisempi kummallisuus. Nimittäin se, että Google oli löytänyt minulle ihan uuden kotipaikankin:


Ranuan.

Olen elämässäni käynyt kahdesti Ranualla, koskaan en ole siellä yöpynyt. Silti se on Googlen tiedoissa minun kotikuntani.


Tavallaan tämä kaikki on hassua. Ja sitten kuitenkin pelottavaa, että ilman tietoista tahtoani minun kulkemisistani ja olemisistani tallennetaan tietoa - ja juuri hivenen verran radikaalisti väärää tietoa. Mikä on minun oikeusturvani?

Poistin tämän jälkeen (toivottavasti onnistuin siinä) kaikki mahdolliset asetukset Google Mapsista, joiden avulla minun tekemisiäni voitaisiin seurata tai tallentaa. Suosittelen sinuakin tarkistamaan omat asetuksesi.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Kuvia kurjista ja sitä selkäkipua

Erityisen ilahtunut olen ollut kurkien paluusta. Niiden komeat olemukset herättävät jo kunnioittavia tuntemuksia, mutta pariskuntien yhteislaulu on vain niin mahtavaa.  Samoin kuin laulun aikainen yhteisesiintyminen :-)

Tässä oli kurkipari, tämän oletan olevan koiras sen huolehtivan otteen vuoksi. Ehkä olen väärässä.



Selkäkipu pitää minua vielä varpaisillaan, jatkuvasti tulee muistaa vaihdella asentoa ja kokeilla pientä hellää liikkumista ja venyttelyä. Nukun suurimman osan yöstä hyvin, mutta ei tämä mitenkään supernopeasti yritä parantua.

Onneksi on etätyöt. Ei pitkiä työmatkoja eikä  mitään rajoituksia työasennon suhteen - ei yhtään mitään. Lisäksi tarvittaviin väleihin on helppo lisätä aina pientä liikuntaa. Työt on tullut tehtyä, töihin asti minusta ei olisi ollut menemään. Tai siis kerran kävin, mutta se ei ollut hyvä juttu selän kannalta.

Jospa nyt sitten kuitenkin ottaisi ihan jonkinlaisen tulehduskipulääkekuurin. Nyt olen ottanut lääkkeitä todella niukasti ja pihtaillen. Ei haittaa varmaan ainakin kokeilla. Muutamassa päivässä näkyy hyöty - tai sitten sen poissaolo.

Vaalit ovat sitten sunnuntaina! Jos et ole käynyt ennakkoäänestämässä, käy hoitamassa kansalaisvelvollisuutesi sunnuntaina. Ei jää mikään ainakaan siitä kiinni :-)

Aurinkoista ja lämpenevää lähestyvää viikonloppua!

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Iloinen sekametelilintuparvi :-)

Jos nyt sitten siihen, mistä piti eilen kertoa ennen Pekka Poudan saapumista ajatuksiin :-)

Viikonloppuna kiertelin kameran kanssa tutkailemassa kevään edistymistä ja sehän etenee! Lintuja riittää, kun vain malttaa katsella pelloille silmä tarkkana. Tavallisesti eivät tule tyrkylle tien reunaan, vaan asettuvat hieman kauemmaksi. Kiikari on hyvä olla mukana. Tai ainakin kamera hyvällä zoomilla.

Kun lintuparven kohtaa, ei kannata rynnätä autosta uloa. Auto on ihan paras piilokoju näihin hetkiin. Ikkuna vain auki ja rauhallinen pysähdys tien reunaan. Auto ei ole lintujen mielestä ollenkaan paha.

Kannattaa olla myös kärsivällinen. Jotkut linnut eivät reagoi juuri ollenkaan. Jotkut heittäytyvät varovaisiksi. Jonkin ajan kuluttua ne lähtevät lentoon, kun ne päättävät niin, ei ole enää mitään tehtävissä. Paitsi antaa niille rauhaisa poistumishetki. Kun pääsevät vauhtiin, niitä ei enää häiritse kameran liike tai ääni. Kannattaa siis olla kärsivällinen, jos pysähtyy. Silloin kannattaa katsoa peli rauhallisesti loppuun asti.

Tämä lintuparvi oli kaukana. Ja se oli hyvin sekalainen.




Ensin siellä oli hanhia ja töyhtöhyyppiä, kunnes jostain paikalle ilmestyi myös yksinäinen laulujoutsen. Massuraidalliset hanhet ovat tundrahanhia ja muut metsähanhia. Tässä on suvaitsevaisuutta ja kevättä vaikka muille jakaa :-)

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Videovaroitus: Turhan naurajien kammoajien ei kannata jatkaa tästä eteenpäin

Jos nyt ihan ensin palautetaan mieliin vuoden 2017 toukokuun 10. päivä ja Pekka Poudan esittelemää sääennuste. Ei ollut mikään upea sää silloinkaan ja siinä petti pokka jo kokeneelta sääkonkariltakin ;-)



Nyt ollaan kuitenkin vasta huhtikuussa, joten toivoa paremmasta piisaa vielä vaikka kuinka paljon!

Kun nyt Pekka Poudalla aloitin, niin jatkanpa vielä vähän. Seuraavassa klipissä Poudalla on säätiedotuksessa mukanaan karvainen apulainen :-) Poudan pokka kestää jalkojen välistä edestakaisin jolkottelevan seuralaisen edesottamuksia vallan hyvin.


Pekka Poudan nauruhermo on tunnetusti aina herkässä. Kuten seuraavassakin klipissä näkyy ;-)



Ja tässä vielä yksi pätkä hersyvän hauskaa, mukana jälleen mm. Pekka Pouta.


Itse asiassa piti kirjoitella viikonlopun kevätannista, mutta tälle sivuraiteelle ajauduin. Hersyvän iloista viikon alkua!


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kevättä ja kurkia viikonlopussa :-)

Vauhdikkaan viikon jälkeen ehdin viikonloppuna taas myös kuvaamaan. Luonto elää juuri nyt niin kiivaan uusiutuvaa vaihetta, että sinne pääseminen tekee vain niin hyvää. Kuvaamalla saa parhaat tai ainakin melkein parhaat näkymät talteen kertausta varten :-)

Lintuja näyttää olevan päivä päivältä enemmän. Tänään varmistuin siitä, että pihalla todellakin häärii pieni parvi peippoja. Myös kevään ensimmäiset kanadanhanhet uivat näköpiiriini juuri tänään.

Ja ne leskenlehdet... Niiden löytäminen tuntuu aina yhtä hyvältä kevään alussa :-) Maailman kauneimpia kukkia juuri silloin.

Alaselkä on kipeytynyt ja jumiutunut ikävästi. Google neuvoo siihen kylmää, mutta minun kipuni äkiintyvät kylmästä, joten seuraan omia tuntemuksiani ja menen saunaan. Huomenna nähdään, kuinka onnistunut (tai ei) valinta se olikaan.

Ihan tasapainon vuoksi yläselkäkin on jumissa. Olen pari päivää venytellyt hellästi ja pitänyt kroppaa mahdollisimman paljon liikkeessä. Ja tietenkin olen yrittänyt auttaa tilannetta tulehduskipulääkkeillä. Viime yö meni silti hieman pipariksi. Jospa saunan lämpö rentouttaisi jumittavia lihaksia.

Pelloilla näkyi muunmuassa kurkia... :-)


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Tundra- ja metsähanhia plus kesäaikaa

Kesäajan ensimmäinen arkipäivä. En tykkää tästä kellojen siirtelystä yhtään, mutta tänään homma on selätetty. Vielä muutama päivä lisää, niin kroppa ja pää alkavat tottua uuteen aikaan.

Olen mukana eduskuntavaaleissa. En siis tietenkään ehdokkaana, vaan yhden (ja vähän toisenkin) hyvän ehdokkaan taustajoukoissa. Homma on hieman raadollista ja keskimäärin aika kasvotonta. Kukaan ei ole kiinnostunut minusta (koska kaikki ovat kiinnostuneita vain ja ainoastaan ehdokkaista) ja se sopii tässä yhteydessä minulle oikein hyvin.

Olen päässyt tutustumaan monenlaisiin kansalaisiin, suurin osa heistä on ehdottoman ihania, aitoja ihmisiä ilman glittereitä tai turhan suuria egoja. Otsaryppyjäni (?) on kommentoitu kerran. Palveluksia on pyydetty monesti ja joitakin kertoja olen päätynyt ihan henkevään keskusteluunkin. Tuosta vimpasta iso kiitos kaikille huomaavaisille :-)

Otsarypyistäni huolimatta kävin lauantaina ulkoiluttamassa kameraa erinomaisessa kelissä. Matkasin autolla, sillä vain siten pääsee kohtuullisessa ajassa näkemään hieman enemmän kevään kulkua lähiluonnossa.

Janakkalassa pysähdyin keskelle vähän liikennöityä hiekkatietä kuvaamaan hanhiparvien ylilentoa. Oli vaikuttavaa. Seuraava parvi saapui näkyville jo ennen edellisen häipymistä, se oli sen päivän pysäyttävin hetki :-)

Tulkitsin ainakin näiden ylilentäjien lajin tundrahanhiksi. Ilmoittelen, jos lajimääritykseen tulee jotain muutosta.

Edit 2.4.2019: kuvissa kuulemma sekä tundrahanhia että metsähanhia.