perjantai 31. lokakuuta 2014

Luontopopot talveksi

Meillä on avautunut kauppakeskus Goodman :-) Liittyy luonnon luomaan siten, että kävin siellä poikani kanssa ja tähtäimessäni oli uudet luonnon talsimispopot.

Täytyy myöntää, että nautin siitä, että nyt meilläkin on kauppoja, joista hankkia tarvitsemansa. Ja kaupat ovat auki silloin, kun tulen töistä - se on tärkeää, jos mikä! Lehdessä oli mainos tarjouksessa olevista ulkoilukengistä. Edelliset vaelluskengät ovat kuluneet puhki, joten uudet kengät ovat ihan oikealla tarvelistalla. Silmät tarkkana lähdin tämän mahdollisuuden perään.

Löysin itse asiassa kahdet luontokengät. Yhdet korkean lumipeitteen kengät ja toiset matalamman lumipeitteen jalkavarusteet. Matalampia lähdin hakemaan, mutta mielessä oli talven mahdolliset kinokset. Sinne ei matalavartisilla popoilla lähdetä. Nyt on alennushinnoilla hankittu kahdet hyvät luontojalkineet. Jalkineista se lähtee :-)

Luonnon seuraaminen on paljon mukavampaa, kun varusteet ovat kunnossa. Kunnon luontojalkineet toimivat myös muualla. Kannattaa investoida :-)

Ihanaa pyhäinpäivää :-)



torstai 30. lokakuuta 2014

Pyhäinpäivä lähestyy

Aamulla töihin lähtiessä oli lämmintä, mutta takaisin tullessa auton lämpömittari ilmoitti lämpötilaksi vain muutaman asteen. Säätiedotus lupaakin tänne pariksi päiväksi viileämpää ja aurinkoisempaa, mutta jo sunnuntaina lämpötila nousee sadepilvien myötä. Ja sitä sitten jatkuukin näillä näkymin kokonaisen viikon - ainakin. Lauantaina kannattaa siis varautua kameran kanssa aktiiviseksi ainakin täällä Hämeessä.

Lauantai onkin pyhäinpäivä. Minulle se merkitsee ennen kaikkea sitä, että kaupat ovat kiinni. Minä en löydä mitään onnistunutta hautausmailla edesmenneiden sukulaisten haudoilla kulkemisesta. Oli syy mikä tahansa, minusta kuolleiden läheisten muistelu yhdessä perheen kanssa arjessa ja usein on paljon luontevampaa. En ole oppinut hautausmaavierailuista positiivista perinnettä enkä ole ehkä pitkien välimatkojenkaan vuoksi tullut opetelleeksi siitä tapaa. Pyydän anteeksi, jos asenteeni loukkaa jotakuta teistä. Ymmärrän, että monet ajattelevat aivan toisin. Arvostan sitä, mutten halua muuttaa itseäni toimimaan toisin.

Muistan mummiani ja pappaani, jotka ovat merkinneet minulle elämäni varrella paljon enemmän, kuin olisin voinut kuvitella. Olin kymmenen vuotta, kun he kuolivat suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Muistan appeani, joka oli voimakas persoona. Törmäsin hänen kanssaan toisinaan henkisesti, mutta enimmäkseen meillä oli hyvät ja lämpimät välit. Hän oli tärkeä ihminen elämässäni.

Muistan serkkuani, joka kuoli nuorena. Hän oli melkein samanikäinen kuin veljeni ja hänen kuolemansa pohditutti minua kauan.

Appeni sisarukset tulivat puolisoineen minulle kaikki kovasti tutuiksi ja läheisiksikin. Appeni äiti, mieheni mummo, oli suvun kantava voima ja rakastava omalla voimakkaalla tavallaan.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Etenkin juhlapyhinä juttelemme perheen kanssa edesmenneistä läheisistämme. Kaikista löytyy aina hauskoja ja hellyyttäviä tarinoita muisteltaviksi. He elävät sydämissämme hellyydellä, kiitollisuudella ja rakastavalla huumorilla. Muistamme heitä ja kerromme heistä parhaita muistojamme.

Se, että juoksen lauantaina valokuvaamassa, ei ole välinpitämättömyyttä edesmenneitä läheisiä kohtaan. He ovat mielessäni ja sydämessäni silloinkin.


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Sisäilmainfoa ja ionisointia (ja orava)

Tänään ohjelmassa oli päivän verran toimintajärjestelmän koulutusta ja pari tuntia sisäilmainfoa teemana ionisointi. Koulut, päiväkodit ja monet muut kaupungin rakennukset ovat osoittautuneet sisäilmahaasteellisiksi. Väistötilat ovat loppuneet, mutta uusia oireilevia tiloja löytyy edelleen. Nyt teemana oli ionisoinnin käyttäminen sisäilman parantamiseen. Oppilaiden vanhempien tuntemukset vaihtelivat skeptisyydestä epäluuloon ja lievään toiveikkuuteen. Toivottavasti asiat sujuvat nyt edes hieman parempaan päin. Hyvää työtä ja tiedotusta on ainakin käynnissä, kiitokset siitä.

Juna oli tänään vain vähän myöhässä. Kaikki siis suhteellisen hyvin sillä rintamalla. Koira syö raksuja nykyään sopivasti liotettuina. Kaikki siis hyvin silläkin saralla.

Toissalauantain lehtikuusesta löytyi lintujen lisäksi myös orava. Kaukana, kaukana, mutta oravat ovat olleet minulla vähissä viime aikoina. Olin mahdottoman iloinen kurren havaittuani :-)




tiistai 28. lokakuuta 2014

Pieniä lintuja ja oikuttelevia junia

Syysloma olisi odottamassa marraskuun alkupuolella ja silloin olisi mainio mahdollisuus lomailla jotenkin muutama päivä tuon vahvemman puoliskon kanssa. Kaupunkilomat eivät kiinnosta, luonnon lähelle olisi mukava päästä. Koira pitäisi voida ottaa mukaan. Eikä homma saisi vesittyä siihen, jos sää olisikin oikein äkäinen, kostea ja kylmä.

Enpä olekaan koskaan edes miettinyt luontolomailua syystalven aikaan. Nyt täytyy käyttää mielikuvitustaan ja rutkasti... Vinkkejä?

Juna puolestaan oli aamulla puoli tuntia myöhässä. Istumapaikat olivat asemalla varattuja, joten aika piti kuluttaa seisten. Helsingin päässä viivästystä tuli vielä tunti lisää turvalaitteistovian vuoksi. Kauheasti ei lohduttanut, vaikka tiesi, että sama kohtalo oli monella, monella muullakin. Torkkuvaunun kuulutukset kuuluivat vain käsittämättömänä resonanssipörinänä, eikä kuulutuksista saanut juurikaan selvää. Kuullakseen tilannetiedotusta piti siirtyä valoisampiin vaunuihin.

Aamun työmatka kotiovelta työhuoneeseen kesti kolme tuntia. Kun tuohon lisää vielä kotikaupungin poliitikkojen innon pistää rautatieaseman liityntäpysäköinti maksulliseksi, alkaa tämän yhtälön toimivuutta todellakin miettiä. Onneksi olen töissä julkisella sektorilla, ettei tähän lisäksi tarvitse kärsiä vielä häpeilemättömän hyvästä palkasta. Rajansa kaikella ;-)

Toissa lauantaina (sinä aurinkoisena, kauniina lauantaina) näkyi kellastuvassa lehtikuusessa vihervarpusia ja sinitiaisia :-)







maanantai 27. lokakuuta 2014

Talviaikaa, joulu tulee ja muistelen kesäaikaa ;-)

Ja pimeys saapui. Työpäivän jälkeen siis. Kello 17:20 Hämeenlinnan asemalla oli pimeää kuin säkissä, toki asianmukaisella katuvalaistuksella varusteltuna. Vaan pimeys oli aivan eri luokkaa kuin viikko sitten, kesäaikaan.

Ja kauppoihin saapui joulu. Joulukoristeita, -lehtiä ja muuta krääsää löytyy jo paikallisesta isosta marketista. Täytyy myöntää, että joululehti vetosi kovasti, kovasti sitä katselin. Mutta lokakuun loppu on silti mahdottoman aikaista joulun myymiselle. Tai siis mikä olisi kaupoille muka sopimatonta, mitä minä ajattelinkaan...

Samaan aikaan joulun kanssa marketissa myydään halloweenia, pyhäinpäivää ja isänpäivää. Hauta- ja lyhtykynttilöitä myydään jos minkälaisissa 'tarjouksissa' ja vieressä on sitten isälle hygieniatuotteita lahjapakkauksissa ja halloweenkamaa niitä kaipaaville...

Syksyn ensimmäiset sukat ovat sukkapuikoilla, toinen sukka menoillaan. Tämän nisäkkään talviriittejä...

Vaan reilu viikko sitten oli kesäaikaa ja auringon hehkua kilpaa puiden syysvärien kanssa. Jos nyt valo ja värit puuttuvat, ei ole kuitenkaan kylmää. Jotain hyvää siis :-)



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Joutsenbongausta

Joutsenbongaus oli teemana tälle päivälle. Tosin päivä oli harmaa ja vettä sataa tihuutteli kuin pisteenä i:n päälle. Valaistukselle siis heikot arvosanat.

Löysin joutsenparven (toistasataa joutsenta plus kanadanhanhia) pellolta ja yritin lähestyä ensin kävellen. Pitkän matkaa tarvottuani vastaan tuli ylitsepääsemättömän leveä oja. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Huomasin myös, että hyvä navigaattori olisi aivan ehdoton. Tällä kertaa sellaista ei ollut mukana. Kännykän karttasovellus näytti tiet niin haalealla värillä, ettei silmäni ollut erottaa niitä.

Vaan monen yrityksen jälkeen löysin joutsenet kuvausetäisyydeltä. Jos ne olisivat lähteneet kunnolla lentoon, en varmasti olisi saanut tallennettua mitään. ISO-arvot ponkaisivat kattoon ja kohinanpoisto liimaa värejä jo liikaa.

Merkille pantavin tulos oli kovasti sotkeentuneet ulkoiluhousut. Housujen lahkeet olivat kurassa lähes haaroihin asti. Tiedän, että se liittyy pelloilla kävelemiseen, mutta roiskeiden määrä ja korkeus yllättivät minutkin... Onkohan kävelytyylissäni jotain vaappuvaa?

Sain muutaman kuvankin. Jos en niin kelpoisia kuvia, niin sään mukaisia kuvia kuitenkin. Lähempänä olleet joutsenet mussuttelivat flegmaattisen oloisina pellon antimia ja kävivät nukkumaan. Säpinää oli tietenkin siellä aivan kauimmaisessa nurkassa. Kuvasin silti.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Hämäryys jatkuu, mutta talvipäivänseisaus lähestyy :-)




lauantai 25. lokakuuta 2014

Perheviikonloppua (ja joutsenia)

Tytär on käymässä kotona ja kuvausretket odottavat sovinnolla muutaman päivän. Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Poika asuu tässä ihan lähellä, parin kilometrin päässä, joten hänen vierailunsa ovat paljon 'arkipäiväisempiä' kuin tyttären vierailut. Yhtä toivottuja silti.

Huomenna haluan lähteä ulkoiluttamaan kameraa ihan totisella mielellä. Sääennuste ei kuitenkaan lupaa hyvää. Viikonlopun joutsenbongaus olisi yksi hyvä aihe, mutta saapa nähdä, miten sade ohjaa huomista toimintaa.

Huomenna ollaan taas talviajassa. Yksi lisätunti nukkumista varten kelpaa minulle mainiosti :-) Ei tuota mitään ongelmia...









torstai 23. lokakuuta 2014

Lisää joutsenia

Keli oli tänään melkoisen niukasti miellyttävä. Ei juuri ollenkaan. Vaan myhäilinpä mielessäni sitä, että viime viikonlopun satoa on yhä purkamatta. Hitaudessa on omat ilonsakin ;-)

Lisää laulujoutsenia... Omalla koneellani edellisen postauksen kuvat näyttävät vaaleilta, työpaikan näytöllä ne näyttävät iltaisen tummilta. Ikävä ylläri, usein kuvat näyttävät työnäytöllä paljon tummemmilta. Vaan kun niitä ei uskalla kovin valoisiksikaan päästää, eritysesti joutsenen valkoinen menee helposti yli...

Mutta tässä kuvia onnellisista joutsenista, valoisista tai sitten tummemmista.

Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi (kuten aina).





keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Lehijärven joutsenet

Lehijärven joutsenten seuraaminen oli henkeäsalpaavaa. Niiden meno oli jotenkin iloa pursuavaa, eloisaa ja innostunutta. Siitä oli syksyn surumielisyys kaukana. Ihan kuin olisivat hihkuneet etelän matkan riemua :-)

Jotenkin vieläkin selvemmin lintujen riemu ja into näkyvät näissä kuvissa. Pääsin vasta alkuun kuvien selaamisessa, mutta näiden kuvien katselu tuotti jo paljon iloa. Miten kauniita nuo linnut ovatkaan. Olin etuoikeutettu, kun sain olla seuraamassa niitä :-)

Ensi viikonloppuna siirrytään talviaikaan - siis normaaliaikaan. Ainoita hyviä asioita joutsenten lisäksi tässä vuodenajassa. Tunti enemmän nukkumisaikaa - JIHUU! =D

Tänään meillä oli taas hetken aikaa koko perhe koolla. Miten nostalgista ja ihanaa :-) Perhe, ystävät ja luonto. Ok, lisätään siihen vielä terveys. Mutta siinä on paketissa jo suurin osa elämän onnesta. Ihanaa viikon jatkoa kaikille!







tiistai 21. lokakuuta 2014

Hattulan merikotka

Merikotka näyttäytyi Hattulassa Lehijärven tuntumassa. Lehijärvestä puhutaan hyvänä lintujärvenä, mutta sen rantaan ei ole helppo päästä. Asutusta (kesä- tai ympärivuotista) on ympäri järveä. Uimarannan lisäksi löytyy onneksi pieni veneranta. Sinne olin matkalla, kun taivaalla alkoi kuhista. Mukavaa muistella vieläkin :-)

Ensimmäisestä kuvasta näkyy hieman mittasuhteita...




Ja kotkan jälkeen jatkoin matkaa Lehijärvelle... Sinne kannatti jo yleisestä liikenteestäkin päätellen mennä :-) Lisää ensi kerralla.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Läheistouhua ja iso lintu

Tämä ilta on ollut tohinaa täynnä, eikä ihan kohta näytä helpottuvan. Vaan se on ok, sillä 'ylimääräiset' touhut on tehty lasten (aikuisten sellaisten) vuoksi.

Selvyyden vuoksi: minulla on ollut aivan äärettömän itsenäinen lapsuus. Kukaan ei ole hössöttänyt vuokseni. En ole oppinut hössöttämistä missään, enkä siis ole mikään hössö. Laiska limppu ennemminkin. Sovitaan vain, että pelkästään laiska? ;-)

Vaan tytär täytti juuri vuosia. Ja ovat pojan kanssa olleet ihanassa yhteistyössä. Miksi en siis sulaisi hetkeksi? Se on niin ihmeellistä, että on tuollaisia...

Elämä yllättää. Silloin kun on hakenut hyvää, on saanut pettyä. Kun on varautunut pettymyksiin, on löytänytkin hyvää. Ja kun on kuvitellut olevansa riittämätön, on riittänytkin oikein hyvin.

Ja nyt heti omatunto karahtaa niiden ystävien vuoksi, joita olen taas(kin) laiminlyönyt. Jättänyt soittamatta. Vaikka olenkin ajatellut harva se päivä. Huomenna... Ei, ylihuomenna pitää ryhdistäytyä. Kunpa muistaisin...

Lauantaina näin ison linnun, jota seurasi parvi pienempiä. Lokeista se lähti. Sitten tuli paikalle itse kuningas. En tunnistanut, mutta nöyrästi kuvasin. Kotona on aina aikaa tunnistaa kuvista, jos tunnistettavia kuvia tulee. Tämän kesän harjoitukset tuottivat tulosta ja linnun kuvaaminen onnistui tunnistamiseen asti ihan hyvin. Tämän illan täyteläisyyden vuoksi tähän vain yksi kuva. Hattulan merikotka.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Alleja ja koiran huono ruokahalu

Alleja oli kaksi. Rauhallisia kuvattavia, eivätkä ollenkaan yhtä arkoja kuin samassa lammikossa uiskennelleet telkät. Sukelsivat kerta kerran jälkeen. Lampi oli niille selvä tankkauspiste.

En ole varmaankaan koskaan aikaisemmin nähnyt alleja. Ne pesivät pohjoisessa ja talvehtivat Itämeren eteläpuolella. Ei siis ihme, ettei niihin kovin usein törmää näillä leveysasteilla.

Eilisen päivän oivallinen sää lohduttaa vielä nytkin, kun sateen ropinassa olen käynyt läpi eilisiä allikuvia. Auringon ja syksyn sävyt näkyvät kuvissa kauniina enkä viitsi kovasti ikkunasta ulos kurkistellakaan.

Koira nukkuu onnellisen oloisena tyynyni päällä. Uudet mahalle sopivat raksut eivät oikein maistu sille, mutta nyt aamulla se innostui syömään vähän. Nälän poistuminen rauhoittaa selvästi sen oloa. Eläinlääkärissä ovat sitä mieltä, ettei koira 'täyden' ruokakupin viereen kuole. No eihän se kuolekaan. Mutta raksut kelpaavat sille vain puuhapallosta pieninä määrinä ja silloinkin meidän pitää malttaa istua siinä vieressä rauhallisesti. Muuten raksut jäävät syömättä. Nälkäisenä se on levoton ja syö pellolla kävellesäkin pallosta kaikkea syötävää, mitä vain löytää.

Toivon totisesti, että ruoka alkaisi pian maistumaan paremmin. Eilen annoin sille nakkikeiton esivaiheesta kasviskeiton lientä ja pilkottuja keitetyn perunan ja porkkanan paloja. Ne hävisivät hetkessä suihin. Nälkä on kova, muttei niin kova, että söisi vapaaehtoisesti raksujaan.

Mutta niitä allin kuvia :-)