lauantai 18. marraskuuta 2017

Suorittamattomuuden sietämätön keveys ;-)

Huomiselle on luvattu sääennusteissa erinomaista sisälläolemisen säätä. Ei mitään uutta vuodenaikaan nähden siis ;-)

Nukun ihan sovinnolla paljon. Univelkaa kertyy huomaamatta ja nukun sitä kiinni aina, kun siihen on mahdollisuus.

Tänään olen onnistunut yhdistämään tekemisen ja kohtuullisen matalat kierrokset. Vaikka olen tänään lähinnä tehnyt työlistallani olleita töitä, olo on melkoisen rentoutunut ja rauhallinen. Olen malttanut olla kiiruhtamatta. En ole murehtinut ajan kulumista enkä vapaa-ajan rajallisuutta. Moni asia on loksahtanut tänään erinomaisen kauniisti uomilleen.

Olen malttanut luopua suorittamisesta joiltain osin. Se on selvästi vapauttanut energiaa omaan käyttööni. Olen myös huomannut, että suorittamisen ja aikaansaamisen määrä/laatu eivät mitenkään automaattisesti korreloi keskenään. Hukkasuorittaminen on helppoa ja se luo vain lisää painetta.

Viikon vanhat lintukuvat uudelta ruokintapaikalta pääsivät vihdoin käsittelyyn, näin aluksi muutaman kuvan voimin. Näinä rospuuttopäivinä on aikaa palata niihin asioihin, jotka ovat aikaisemmin jääneet kiireiden jalkoihin :-)

Upeaa viikonloppua!





keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Lintuja ja marraskuuta

Viikonloppuna kyyhöttelin ulkona kuvaamassa lintuja niiden ruokintapaikalla.Valo ei suosinut, mutten välittänyt. Uusi kranssi houkutteli paikalle tiaisia ja käpytikan. Peippo kävi maasta noukkimassa rapisseita rippeitä. Muilla ruokintapaikoilla kävi tiaisten lisäksi varpusia, fasaaneja, orava ja muutama uhkarohkea harakka.

Meillä on tällä hetkellä maa nippa nappa lumisena. Ruokatarjoilut ovat selvästi paikallaan. Osa ruokailijoista oli vielä paljon nälkäisempiä kuin toiset.

Huomenna on töiden osalta toimistopäivä. Etäpäivien jälkeen toimistolle matkustaminen on ihan kivaa vaihtelua. Edes aikainen aamuherätys ei kavahduta ;-)

Muuten pohdin sitä, miten paljon tärkeitä tavoitteita strategiaan pitää oikein sisällyttää? Ei kai sinne kaikkea tarvitse mahdututtaa? Olen opettelemassa pilkun käyttöä kahden päälauseen välissä, kun lauseilla ei ole yhteistä tekijää. Ihan uusi juttu, ei sillä tavalla ennen vanhaan tehty (on erikseen, tarkistin vielä varmuuden vuoksi).

Olen suunnitellut mielessäni alkavani tehdä listaa niistä asioista, joita haluan tehdä ennen kuin täytän 80 vuotta. Juuri äsken aloitin listan tekemisen kännykkääni. Peräti kaksi asiaa pääsi listalle heti samoin tein. Molemmat ovat matkustuskohteita :-)

Upeaa marraskuun jatkoa kaikille! Eihän tämä niin mahdottoman kamalaa tällä kerralla olekaan :-) Ja ollaan jo puolessa välissä!


perjantai 10. marraskuuta 2017

Joulu lähestyy - kiire vähemmän ;-)

Vähenevä valo tyrmää elinvoimaani ikävästi. Onneksi työpaikalla saa tehdä etätöitä ja minimissään kolmen tunnin työmatkat voi korvata enemmän ja vähemmän unella ja levolla. Lepo makuuasennossa  (sängyssä) voittaa mennen tullen junan puoli-istuvan asennon ja läheisyydessä henkivät kanssamatkustajat. Anteeksi vaan, ihanat matkustuskaverit - teissä ei ole mitään vikaa, mutta nukun mieluummin pienemmässä seurassa ;-)

Etätyö antaa myös aivoille vapaampaa aikaa. Pääsen suunnittelemaan töitäni ja elämääni pitemmällä tähtäimellä, kun häiriöt eivät keskeytä ajatuksiani lyhyin väliajoin. Miten vapauttavaa :-)

Etätöiden jälkeen on myös mahdottoman ihanaa päästä takaisin työpaikalle työkavereiden luo. Palaverikiirekään ei häiritse läsnäolopäivillä. Kyllä sen silloin jaksaa :-)

Sopeutuminen luo sopeutumista. Kun arki ei enää suju vanhoin nuotein, nuotteja tulee viriteltyä arkeen entistä enemmän. Ja työpäivän jälkeenkin löytyy yhä useammin aikaa haistella muuta elämää. Mikäs sen parempaa :-)






perjantai 3. marraskuuta 2017

Syksyn ja talven rajalla

Muistan jotenkin sen ajan nuorempana, kun ei ollut muka mitään tekemistä. Huoh... Nykyään tekemistä (aivan mahdottoman kiinnostavaakin tekemistä) riittäisi paljon enemmän kuin vuorokauteen mahtuu tunteja. Ja kun ihmisen pitää vielä nukkuakin, paljon mielenkiintoisia asioita jää vain toivelistalle.

Jonkin lisääminen elämässä tarkoittaa väistämättä jostain muusta luopumista. Valintoja, priorisointia ja hylkäämistä. Vastapainona elämässä on täyteläisyyttä, ihanuutta ja kasvupolkuja.

Kävin tervehtimässä suppiksia vielä kerran. Nyt kameran kanssa ja ilman mitään haalimisen ahneutta. Lumi oli peittänyt alleen paljon, enkä yrittänytkään kaivella pintaa syvemmälle. Tyydyin siihen, mikä oli jo valmiiksi nähtävissä. Oli ennen kaikkea liikuttamassa selkääni ja hakemassa mielelle metsän armollista rauhaa. Muu oli toisssijaista.

Löytyihän niitä suppiksia muutamia. Eivät ole enää kasvaneet ensimmäisten pakkasten jälkeen. Napsahtivat kauniisti varresta poikki - muutama piti tietenkin vielä kerätä mukaan ;-)

Aurinko paistoi, vaikkeivät sen säteet juuri metsän syövereihin asti ulottuneetkaan. Sulan ja lumen vaihtelu toi esiin syksyn parhaat puolet. Linnut lentelivät ja lauloivat. Lumessa näkyi pieniä sorkkajalkojen jälkiä.


torstai 26. lokakuuta 2017

Varsinaista asiakaspalvelua :-(

Vaatekaappini sisältö kestää niukin naukin päivän valon. Jos haluan kantaa itseäni ylpeänä muiden nähden, muutama parannus vaatevalikoimani sisältöön olisi paikallaan. Nettikaupoista löytää tuotteita pienen kaupungin vaatekauppojen valokoimaa enemmän. Päädyin lopulta Sokoksen nettikaupan sivuille.

Etsin ensisijaisesti kivaa neuletta tai neuletakkia. Laitoinkin nettikaupan hakurajauksiin: neule, löytyy nettikaupasta (kun meillä ei oikeaa Sokosta ole) ja hinnan mukaan lajiteltuna, edullisin ensin. Ei mikään vaikea rajaus siis.

Sain tulokseksi tällaisen alun (näytönkaappaus esiintulevan näkymän alusta):


Ensinnäkin: Tuo mekko (toisena) ei vaikuttanut minusta neuleelta.
Toiseksi: Mikään noista ensimmäisestä kahdeksasta ehdotuksesta EI ollut saatavissa verkkokaupasta.
Kolmanneksi: Tämä ei ollut ainakaan mitenkään hinnan mukaan nousevassa järjestyksessä lajiteltu!

Tällaisten hakujen perusteella en varmasti koskaan löytäisi mitään, sillä oikeanlaisen tuotteen löytäminen on toimivallakin haulla vaikeaa. Olin aika ärsyyntynyt. Päätin lähettää asiakaspalautetta.

18.10. laitoin asiakaspalautetta siihen tarkoitetun lomakkeen avulla. Siihen ei saanut liitettyä tuota ylläolevaa kuvaa mukaan, joten yritin kuvailla asioiden kulkua sanallisesti mahdollisimman hyvin. Sain vastaanottokuittauksen sähköpostiini ensin valmisviesteillä. Sitten sähköpostiin kilahti aidonkin oloinen vastaus:

"Hei,

Kiitos yhteydenotostasi ja mielenkiinnostasi Sokos verkkokauppaa kohtaan.

Ikävä kuulla, ettei verkkokauppamme käyttäminen ole ollut sujuvaa. Välitän palautteesi eteenpäin kehityspäälliköllemme, jotta voisimme kehittää hakuehtojen toimintaa parempaan suuntaan.

Otathan yhteyttä, mikäli kysyttävää ilmenee. Mukavaa viikonjatkoa!"


Minä valitin siitä, että ostosten tekeminen oli liian vaikeaa ja että ostokset jäivät tekemättä. Vastaus oli, että kiitos mielenkiinnostasi verkkokauppaamme kohtaan... Välitän palautteesi eteenpäin, jotta voisimme kehittää toimintaamme parempaan suuntaan...

Lähetin tähän sähköpostiin vielä vastausviestin ylläolevan kuvan kanssa. Vastaus oli jälleen jotakuinkin samanlainen.

KUKAAN ei ollut kiinnostunut siitä, että ostokseni jäivät tekemättä. Eikä siitä, että käytin aikaani turhaan. KUKAAN ei kysynyt, voisiko auttaa minua saattamaan ostokseni päätökseen. Tähän päivään mennessä en ole saanut mitään tuon kummempaa vastausta heiltä. Siksi tyytymättömänä asiakkaana kerron tässä kokemukseni muillekin.

Meillä töissä panostetaan asiakaspalvelun kehittämiseen oikein tosissaan. Voihan olla, että Sokoksellakin tehdään niin. Luulisi kuitenkin, että liiketoimintaa tekevä yhtiö olisi asiakaspalvelussaan kuntayhtiötä edellä. Mutta ei näytä olevan, jollei haluttomuus palveluun johdukin siitä, etten kuulu riittävän kutsuvaan asiakassegmenttiin.

Vaikkei tämä kokemus liittynyt luontoon yhtään mitenkään (paitsi että minunn luontooni tämä otti ja pahasti...), tämä soti minun periaatteitani vastaan. Aion jatkossakin raportoida kohtaamastani heikosta asiakaspalvelusta. Tästähän saattaa kehkeytyä mielenkiintoinen tutkimuksen aihe ;-)

torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyn ja säilömisen ilo

Syksy alkaa siirtyä siihen vaiheeseen, jossa on aika vaikea enää suorittaa mitään. Se sopii minulle, joka suoritan intohimoisesti omia innostuksen kohteitani. Nyt on lupa ja hieman pakkokin tarkastella elämää toiselta kantilta. (Vaikkei tämä syksyn pysähdys ole aikaisemminkaan pysäyttänyt suorittamiskierrettäni mihinkään...)

Töihin asti sadan kilometrin päähän olen jo kärrännyt suppilovahveroitani, kun niitä on tullut kerättyä innolla ja ahneudella hieman yli oman käsittelykyvyn. Onneksi töistä on löytynyt vastaanottajia kallisarvoisille sienilleni :-)


Ostin kuivatuille sienille kolmen desin säilytyspurkkeja - lähinnä tuota lahjontaa ajatellen. Omat suppikset olen säilönyt pusseihin, jota olen sijoittanut purkkeihin kaappiin.


Kuivatessa suppikset kuihtuvät lähes näkymättömiin. Mitä isommiksi paloiksi sienet jättää, sitä enemmän tarvitaan lämpöä ja puhallusta niiden kuivattamiseen. Tässäkin on useampi uunipellillinen suppilovahveroita kuivuneessa olotilassaan.


Näillä kuivatuilla sienillä on käyttöä silloinkin, kun sähköä ei ole käytettävissä. Oikeaa selviytyjän ruokaa :-)


Viis purkkia tuli täyteen ja vielä jäi vähän yli. Seuraavat pääsevät arkisempiin pakastusrasioihin, vaikkeivät pakkaseen menekään.

Tällä tavalla syksystä irtoaa yllättävän paljon iloa :-) Puikoillakin on menossa jo kolmas sukkapari. Ehkä se syksyn ydin onkin tässä :-)

Ihanaa loppuviikkoa!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kuivaamista ja säilömistä

Suppilovahverot ja sammaleiset kuusimetsät ovat vieneet huomioni täysin tänä syksynä. Olen rentoutunut ja uudistunut metsissä. Ja kerännyt ennätyssadon sieniä :-)

Tänään työpäivän jälkeen kuvasin kuivattamiani suppiksia, mutta tähän nyt vain yksi kuva. Päivä on ollut täyteläinen ja aika on loppunut aivan kesken, kuten aina ;-)

Ostin lasisia säilytyspurkkeja, joihin voin kerätä kuivattuja suppiksia ja antaa lahjoiksi niitä arvostaville ihmisille. Meidän perheemme kuivattujen suppiksien varasto taitaa olla jo täynnä.


Ihanaa lokakuun jatkoa!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Syksyinen poutapäivä

Tänään vietin vuosilomaa seesteisen poutaisessa syyssäässä. Ja menin tietenkin metsään :-) Metsässä oleilu tekee minulle selvästikin hyvää, joten siellä kannattaa käydä jatkossakin säännöllisesti.

Useiden tuntien metsäharhailun tuloksena kannoin autolle suppilovahveroita henkeä salpaavan verran. Soitin ystävälleni kysyäkseni, kelpaisiko heille osa sienistä, sillä suppiksia oli AIVAN liian paljon. En vain malttanut jättää niitä metsäänkään :-) Ystävä suostui ihan suostuttelematta ottamaan osan suppilovahveroistani - näin me molemmat voitimme jotain :-)

Hirvikärpäsiä löysin itsestäni muutaman. Kotiin saavuttuani en ole löytänyt itsestäni yhtään salamatkustajaa. Jospa ensi yön matala lämpötila karsisi nuo ötökät metsissä minimiin. Toivoa sopii aina :-)

Vuosilomapäivien säästäminen syksylle on ollut yksi parhaista ideoistani ikinä. Ilman lomapäiviä syksyn kaikki kauneus hurahtaisi ohitseni tuossa tuokiossa, kuten on käynyt aikaisempina syksyinä. Tosin kymmenisen vuotta sitten en olisi voinut arvostaa syyspäiviä pätkääkään. Onneksi olen vihdoin löytänyt syksynkin ilot :-)


Lomapäivät antavat myös mahdollisuuden univelkojen peittoamiseen. Uneni on kulkenut ikävän epätasaista rataa syksyn ajan. Ehkä olen heittäytynyt liikaa kiireeseen. Niinkuin se toisi ihmiselle mitään hyvää :-(

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Matka suppilovahveroon

Syksyinen sienikuume riivaa minua jo kolmatta vuotta peräkkäin. Sienien, lähinnä suppilovahveroiden, etsiminen ja löytäminen koukuttavat niin, ettei kamera ehdi mukaan. Kyse on paljon siitä löytämisen ilosta: Kun löytää yhden suppiksen, löytää niitä monta. Joskus aivan mahdottoman monta :-)

Mutta kyse on paljon myös vihreän metsän rauhoittavasta vaikutuksesta, sammalmättäiden paksusta jatkumosta ja parhaimmillaan vain luonnon omista äänistä. Löydän ehkä joskus tulevaisuudessa samanlaisen rauhan jostain muustakin luontoympäristöstä, mutta juuri tällä hetkellä juuri tämä on yksi parhaista hyvän olon resepteistäni.

Eräs työkaverini ihmetteli sitä, miten olen voinut muuttua niin paljon aikuisiällä: metsää kaihtavasta ja kauniita luontonäkymiä arvostamattomasta yksilöstä luontokeskeiseksi, jopa luontoa ylistäväksi luonnon vaalijaksi. Mutta kyse ei ole niinkään paljon muutoksesta kuin uuden löytämisestä. Jos et tiedä jonkin olemassaolosta, todennäköisesti et osaa kaivata sitä. Ja silloin vain priorisoit elämäsi sen mukaan.

Mutta kun löydät jotain kiinnostavaa, ehkä jopa mukaansa tempaavaa, tilanne ja mittasuhteet muuttuvat. Valinnan voi aina tehdä vain tiedossa olevien vaihtoehtojen kesken.

En ole ollut myöskään visuaalinen henkilö. Lapsena saatu perusteellinen palaute kasvatti minut käsitykseen, ettei mikään visuaalinen ole minun alaani. Päinvastoin: minun pitäisi pitää sormeni poissa tuolta alueelta. Asia oli ymmärretty kovin nopeasti. Mitäs lapsi siinä kyselisi - aikuisethan tietävät.

Olen rikkonut rajojani ja löytänyt elämään uusia kauniita sävyjä. En tiedä, missä järjestyksessä, mutta olen kuitenkin ylittänyt esteitäni, järisyttänyt ennakkoluulojani (ennen kaikkea itsestäni) ja tehnyt kokeiluja, yhä isompia ja rohkeampia (omassa mittakaavassani tietenkin).

Juuri nyt olen sekoitus vanhaa ja uutta. Ajattelen enimmäkseen uudella tavalla. Kriisitilanteet laukaisevat vanhat toimintamallit, eivätkä ne ole kovin hyviä. Kannattanee siis vältellä kriisejä ;-) Käyttäydyn ulkoisesti vanhalla tutulla tavalla - ihan harkitsematta ja miettimättä. Sieltä se tulee selkärangasta. Herätän selvästikin ristiriitaisia tunteita, mistä en yhtään, ollenkaan pidä.

Sen syvempiin syövereihin menemättä jaan kanssasi muutaman kuvan - suppilovahveroista tietenkin :-) Suppilovahvero edustaa minun silmissäni luonnon upeinta muotokieltä. Jokainen yksilö on silminnähden erilainen. Ja edustavat silti samaa lajia. Niinkuin me ihmisetkin.





lauantai 7. lokakuuta 2017

Voihan hirvikärpänen!

Jos ennen olin absoluuttisen (ehdottoman) kriittinen hirvikärpästen suhteen, nykyään olen avarakatseisempi. Siedän rajallisen määrän hirvikärpäsiä, jos maisemat ovat sen arvoiset.

Hirvikärpäset poksahtelevat ilman varoitusta iholle kesken metsälenkin. Muutaman jaksaa ihan sienisaaliin toivossa. Isoja määriä hirvikärpäsiä ei kroppa ja mieli kestä mitenkään.Vähän on vähän. Ja enemmän on sitten enemmän.

Kun hirvikärpänen poksahtelee iholle ja vaatteille, elämys voi olla positiivinen, mikäli tunnistus osuus oikeaan heti alusta.

Jos motivaatio on suurempi kuin kammotus, motivaatio voittaa. Kannattaa kokeilla :-)

- Ai niin, ne kuvat... -




tiistai 3. lokakuuta 2017

Ihana syksy metsässä!

Harva on käynyt Keijunmetsässä. Minä kävin :-) Se metsä oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Googletin netistä vanhoja metsiä ja tämä tuli yhtenä tuloksena vastaan tästä lähiseudulta.

Vanhoissa metsissä (etenkin kuusimetsissä) on tunnelmaa, joka virittää minut rentoutuneeseen ja hyvään fiilikseen. Sellaisella on aina käyttöä :-)


Metsässä on monenlaisia polkuja. Kapeat polut ovat usein eläinten tekemiä omia polkuja. Tämä oli selvästikin muurahaisten polku ;-)



Sammalmättäät ovat minun mielestäni NIIIIIN rauhoittavia. Näitä mättäitä voisi katsella kauan. Paitsi että suppilovahverokuume herää tällaisessa ympäristössä ja jalka alkaa vipattamaan eteenpäin ;-)


Kosteus ja hämähäkin seitit luovat upeita näkymiä. Niin ylhäältä päin...



Kuin alhaaltakin päin.

Ihanaa syksyn jatkoa!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Hyypiökalliolla

Kävinpä ihan kuvausressullakin. Tammelassa, Liesjärven kansallispuistossa. Kuvat ovat Hyypiökalliolta. Ja paljon oli erilaisia hyypiöitä paikalla ;-)

Maisemakuvauksessa maisema muuttuu hyvin vähän lyhyen ajan sisällä, on aikaa etsiä uusia kuvakulmia ja erilaisia asetuksia. Kuvaaminen on parhaillaan varsinaista kokeilukulttuuria ;-) Kotona näytöltä sitten näkee, mikä toimii loppujen lopuksi parhaiten.

Oikeaa kuvakulmaa etsiessä ei tule mietittyä maailman murheita. Ei edes omiaan. Keskittyminen johonkin jotakuinkin täydellisesti vapauttaa kiireestä, kurjuudesta ja velvoitteista. Ainakin siksi aikaa. Vapautuminen muusta tekee tilaa ja avaruutta omaan mieleen. Sen jälkeen on helpompaa ja hauskempaa hypätä taas johonkin aivan uuteen.

Tulihan minun suppiksia kerättyä tuoltakin reissulta, kun silmille hyppivät. Onneksi näin nuoren sienestäjämiehen, jolle keräämäni suppikset kelpasivat. Toivottavasti ilo oli molemminpuolinen.






torstai 21. syyskuuta 2017

Metsä mielen rauhoittajana

Olen heittäytynyt mukaan kiireeseen taas aivan liian isosti. Kiirehän ei lopu koskaan itsestään. Pahimmillaan se ahdistaa, parhaimmillaan viekoittelee imullaan ja onnistumisen mahdollisuuksillaan.

Onnistumisen fiilikseen tottuu kurjan helposti. Nautinnon raja karkaa niin kuin missä tahansa addiktiossa. Hyvään oloon tarvitaan aina isompi ja isompi annos. Edessä on ennemmin tai myöhemmin vääjäämätön pettymys.

Olen suorittaja. Olen ollut sitä kauan. Suoritan muunmuassa onnistumisia ja hyvää oloa. Se (suorittaminen) toimii vain harvoin. Mutta se ei ole minullekaan mitään uutta.

Jos menen metsään sienet mielessäni, matka päätyy suorittamiseksi. Jos saan venytettyä matkani tarkoituksen nautinnolliseen kiireettömyyteen, olen jo paljon paremmissa asemissa.

Siis metsään, jossa on kaunista, paljon sammalta. Ja niitä suppilovaveroita :-)






tiistai 19. syyskuuta 2017

Elämä osaa myös palkita

Töissä on kiirettä - osin itse aiheuttamaa. Jos tyytyisi vähempään, olisi meno helpompaa. Mutta nyt ei malta tyytyä puolitiehen...

Koen aikamoisia säpinöitä ja täpinöitä työni kanssa juuri nyt. Kun siihen yhdistää muut elämän kiireet, täytyy todella keskittyä ja ryhdistäytyä. Yöunet eivät suju kauhealla kiireellä.

Kesän rantasipikuviin palasin. Kesän kuvissa riittää läpikäyntiä ja käsittelemistä. Onneksi niin :-)

Olen tänään palauttanut mieleeni ihmisten erilaisuutta ja palannut temperamenttien pariin. Liisa Keltikangas-Järvinen on paitsi loistava suomalainen temperamenttitutkija, myös entinen mentorini. Tuosta ajasta olen isosti kiitollinen.

Käyn läpi itseäni, lapsuuttani ja nuoruuttani erilaisista näkökohdista. Temperamentti tuo tarkasteluun aivan uusia ulottuvuuksia.

Niitä mietiskellessä kesän rantasipin kuvia. Elämä osaa myös palkita :-)




sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syksy saa...

Tänään oli kaunista. Aamulla oli sumua ja lähdin aamupäivästä kuvaamaan sumumaisemia. Sumu hälveni kuitenkin pian omalta asuinalueelta poistuessa. Ei toivoakaan sumuisista maisemista :-(

Vaihdoin maisemaputken pitempään ja varauduin lintuihin.Joitakin lintuja näinkin. Kurkia oli vielä pellolla aterioimassa. Töyhtöhyypän äänet ilmaisivat niiden läheisyyden. Lisäksi kottaraisia ja naakkoja parveilemassa.

Kuvauspaikoilla oli ruuhkaa. Harvinaiseksi osoittautunut kauniin sään päivä oli innoittanut ison joukon lintuharrastajia liikkeelle. En viitsinyt tunkea itseäni jonkun toisen kuvaus-/tarkkailupaikalle, joten ajoin ohi - lopulta kotiin asti.

Perjantain ison kurkimuuton jälkeen olin kovasti tyytyväinen löydettyäni vielä kurkia. Syksy näytti muutenkin parhaita puoliaan. Vaikka saaliiksi jäi lopulta vain muutama räpsy parveilevista töyhtöhyypistä, reissu oli voimaannuttava :-)




tiistai 12. syyskuuta 2017

Tavaramäärän karsimista

Tavaran karsimisvimma on ottanut minusta otteen hämärien ja sateisten päivien myötä. Kamera on saanut kiltisti odottaa, kun olen käynyt tyhjentämään varastoa tarpeettomasta. Ja sitä tarpeetonta sitten riittääkin...

Olemme asuneet tässä vanhassa rintamamiestalossa jo 23 vuotta. Rahaa ei ole ollut koskaan liikaa, mutta pitkään piti todella miettiä jokaisen pennin, sittemmin sentin, käyttö. Tavaraa ei ollut varaa haaskata. Jos jotain ei käytetty loppuun asti, niin se useimmiten laitettiin talteen - varmuuden vuoksi.

Olen myös kerännyt lasten lapsuuden aikaisia muistoja talteen senkin edestä, mitä itse jäin kaipaamaan. Vähän siinä on tainnut mopo karata käsistä vuosien aikana ;-) Lasten vanhoja piirustuksia olen nyt laittanut aika isolla kädellä pois. Kuten koulukirjat ja vihotkin ;-) Kiireessä olen varmaankin säilönyt vain kaiken ihan varmuuden vuoksi...

Ja kyllä sitä kaikkea on kertynytkin. Vuosi sitten tein ensimmäisen karsimiskierroksen. Nyt löytyi silti rutkasti lisää. Luopuminen on nyt helpompaa kuin vuosi sitten. Vuoden kuluttua palaan tähän hommaan todennäköisesti taas uudestaan.

Tavarasta luopuminen keventää oloani henkisesti. Etenkin, kun kyseessä on tavara, jota kukaan perheestämme ei kaipaa.

Välillä rynnistelen sienimetsään rauhoittumaan. Mutta illat kuluvat kepeästi tavaroita lajitellessa kierrätysasteen mukaan. En osaa vieläkään heittää käyttökelpoista pois roskien joukkoon. Kaikki kierrätyskelpoinen pitää saada matkaamaan edelleen.

Muutaman viikon aikana olen ottanut epämääräisten metsäkuvien lisäksi oikealla kameralla kuvia vain koirasta. Tässä koirulin terveiset teille kaikille :-)




Upeaa syksyn jatkoa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Juoksuhämähäkkejä

Syystauti on selätetty, mutta siitä kasaantui paljon tekemättömiä asioita jonottamaan työlistalle... Tekemistä siis riittää. Onneksi olen kuitenkin terveiden kirjoissa ja kaikki sujuu oikein mukavasti :-)

Tavaran karsiminen jatkuu viime syksyn ja syystalven jälkeen. Kaikki kelvollinen kierrätetään ja kelvoton joutuu muiden kierrätettäväksi. Nurkkiin on kertynyt 23 tässä talossa asutun vuoden aikana paljon sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse enää säästää. Jotain on säilötty kiireessä varmuuden vuoksi, osa ihan isommalla harkinnalla. Nyt on kuitenkin luopumisen aika.

On vaikea hahmottaa objektiivisesti, mille tavaralle on oikeasti kierrättämisen tarvetta ja mille ei. Kirpputori on hyvä keino kokeilla, mille kaikelle löytyy vielä käyttäjiä. Mutta kirpputoripöydän ylläpitäminen työllistää aina, jos homman aikoo hoitaa kunnolla. Nyt kuitenkin tuntui olevan hyvä hetki karsia ja kierrättää.

Kierrätän myös puutarhassa. Teemme pienen piharempan ja uusi hiekkapihan jatkumo kulkee perennapenkin läpi. Kaivan sieltä talteen mahdollisimman paljon taimia, jotteivät mene hukkaan. Osa on löytänyt paikan muualla pihassa, osa on luvattu ottaa uuteen kotiin työpaikan uuden puutarhakeskustelupalstan kautta. Kaikki hyötyvät tuosta jälkimmäisestä. Työnantaja siten, että ihmiset tutustuvat keskenään, jolloin työn tekeminen yhdessä on entistä helpompaa. Myös ympäristöystävälliset teot kuuluvat myös työnantajan agendaan :-)

Tähän aikaan vuodesta olen kovasti koukuttunut sienestämiseen. Viime syksynä olin jo ihan koukussa, eikä tämä syksy ole ainakaan yhtään helpompi. Sienten löytämisen tuottamaa euforiaa on vaikeaa kuvailla - se pitää tuntea :-)

Kuljen metsässä toisinaan kameran kanssa ja toisinaan ilman. Välillä kameran paino kannustaa lähtemään matkaan ihan ilman kameraa. Kuten eilen. Ja tietenkin silloin eteen pompahti yhtä sun toista kuvaamisen arvoista. Siksi tämä kuva on heikkolaatuinen kännykkäräpsy. Haluan kuitenkin ehdottomasti jakaa sen :-)

JOS et kestä hämähäkkejä, lopeta ihmeessä lukeminen tähän - et varmasti pidä myöskään kuvasta. Toisaalta varoittelin hämähäkkivaarasta jo otsikossa, joten jos olet ehtinyt tänne asti, tämä ei varmasti tule yllätyksenä.

Näin oudon, aika ison hämähäkin. Kännykällä siis dokumentoimaan. Netistä tarkistamalla kohde osoittautui olevan juoksuhämähäkki (niitäkin on lajeja vaikka kuinka... :-( ). Juoksuhämähäkki ei tee verkkoja eikä siis saalista niiden avulla. Se käytännössä juoksee saaliinsa kiinni...

Tässä kuvassa ei olekaan vain yhtä hämähäkkiä, vaan monta! Emohämähäkin selkä on täynnä poikashämähäkkejä. Kuva ei ole tarkka, mutta antaa ensimakua tilanteeseen. Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus :-)


tiistai 29. elokuuta 2017

Niin se syksy saapuu...

Syyslenssu on kesyttänyt minua parin päivän verran. Nyt kulkee kuitenkin jo ajatus - ajatusten kulun laadusta en anna mitään takeita ;-)

Minä sairastan nukkumalla ja lepäämällä. Unen tarpeeni on käsittämätön, kun olen pienessäkin kuumeessa. Eivätkä yöunet kärsi pätkääkään kipeänä nukkumisen määrästä.

Koira on ollut kärsivällinen sairastamiseni kanssa. On antanut nukkua nukkumisen päälle eikä ole vaatinut leikkimistä. Näissä asioissa se on kovasti älykäs koira <3 p="">
Meillä on täällä lähellä punajalkahaukka ja lintuharrastajat päivystävät sitä kameroiden ja kiikarien kanssa melkein yötä päivää. Minä tyydyn katselemaan muiden ottamia kuvia, sillä isossa joukossa kimppakuvaaminen ei vain ole juuri tällä hetkellä se minun juttuni... :-(

Petäjäveden vanhan kirkon luona oli lampaita ihan kameran hellällä ulottuvuudella :-) Tässä mallia hyvälle rentoutumiselle.

Ihanaa viikon jatkoa!


perjantai 25. elokuuta 2017

Sisiliskoja jo toisen kerran tänä kesänä :-)

Toinen loman jälkeinen työviikko takana ja kaikki on annettu :-) Ihan tyhjiin puristettu olo, mutta itsepä olen puristanut ;-)

Ennen lomalta paluuta kävin kuvaamassa sisiliskoja pariinkin otteeseen. Toisella kerralla näin häntänsä menettäneen sisiliskon - ensimmäistä kertaa elämässäni! Näin myös sisiliskon saalistavan (ihan salamannopeasti) kivellä keikutelleen neidonkorennon. Olin aivan mahdottoman tohkeissani...

Tässä pari kuvaa, sillä enempää en ole ehtinyt/jaksanut noita käpistellä. Työpäivien jälkeinen viretila on ollut matala ;-)




torstai 17. elokuuta 2017

Kuin olisin palannut töihin toisesta maailmasta...

Vuokramökki oli tänäkin vuonna järven rannalla. Kauniita auringonlaskuja ei näkynyt useasti, mutta yhtenä iltana päivystin katsomassa värien iloittelua pilvissä ja veden pinnalla. Täytyy myöntää, ettei noista upeista väreistä saa koskaan tarpeekseen :-)




Suurin osa reissun kuvista on edelleen aivan koskemattomina. Työviikko on ollut reipas ja vaativa. Iltaisin olen ollut täydellisen väsynyt.

Viikko on ollut myös täynnä unohduksia. Enimmäkseen olen unohtanut, mitä olen tehnyt tai minne olen laittanut jotain ennen lomaani. En arvannut, että kahden viikon loma voisi rentouttaa ja saada unohtamaan työasiat näin täydellisesti...

Tänään tapahtui kuitenkin viikon noloin ja suurin unohdus. Raskas päivä vaati taas veronsa. Nyt ei enää harmita niin vietävästi kuin tunti sitten. Mutta harmittaa kyllä. Huomenna perjantaina olen taas lomapäivällä ja pääsen korjailemaan mokiani vasta maanantaina. Parempi siis unohtaa nuo murheet kokonaan, jos aion nauttia viikonlopusta...