lauantai 22. huhtikuuta 2017

Rae-räntä-ukkospäivä

Tänään satoi rakeita, räntää ja vettä. Lisäksi ukkonen jyristi komeasti. Toki aurinkokin paistoi komeasti sadekuurojen välissä, mutta märkyys on ollut päivän teemana ;-)

Tämän päivän kuvaamiset jäivät lyhyen kännykkävideon kuvaamiseen ystävän tanssiesityksestä. Sekin tosin on vielä lataamatta koneelle.

Laulujoutsenkuvat ovat Hattelmalanjärveltä ja muistaakseni viime viikonlopulta. Tämä tuli ruokailemaan ja patsastelemaan ihan lähelle. Vielä ei haudota, mutta pesää lämmitellään jo :-)







tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ilahduttavat pitkänokkakuovit :-)

Tiiran antamien havaintovihjeiden perusteella lähdin katsomaan, josko näkisin kuoveja. Ja löytyihän niitä sitten vihdoin - useampikin :-)

Tuossa kuovin ulkoasussa on jotain upean siroa ja juhlallista. Ei ole minun lintulistallani se kaikkein kuvatuin lintu. Äänen kuulee usein ensin ja sitten se jo vilahtaa ohi. Nyt malttoivat aterioida jopa kuvausetäisyydellä. Auto toimi taas mainiona piilokojuna.

Nokkasi savessa on sinun matosi etsimän...






sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ruskosuohaukka

Kävin eilen kameraa ulkoiluttamassa kahteenkin kertaan. Ensin aamusella ja sitten jäin kotiin odottamaan säätiedotuksen mukaista pilvistä keliä. Sitä ei tullut, vaan puolipilvinen valoisuus jatkui ja jatkui. Lähdin sitten iltapäivällä vielä lyhyesti uudestaan kokemaan kaiken kauniista auringonpaisteesta tuhtiin lumisateeseen - ja vieläpä useaan kertaan. Niinkuin aamullakin.

Iltapäivän ainoa kuvattava oli ruskosuohaukka, jota kuvailin ensin toivottoman kaukaa ikäänkuin todistusaineistoksi sen kohtaamisesta ja sitten lähempää, kun se lensi lähemmäs. Ja sitten se lensikin jo niin lähelle, ettei kuvausasento enää joustanut ja viimeisistä kuvista tuli hieman suttuisia.

Nopeasti se kääntyi takaisin sinne, mistä lähtikin ja kierteli sitten järven reunaa vastapuolelle järveä pelottaen kaikki naurulokit liikkeelle.

Kevään ensimmäinen ruskosuohaukkakohtamiseni :-) On tämä kevät ihanaa aikaa :-)




lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kevät etenee, sääkset kohentavat pesäänsä

Kevät etenee kohisten, vaikka tämän aamun aikana jouduinkin moneen otteeseen tuhdin lumipyryn keskelle. Lämpötila taitaa olla vieläkin pakkasen puolella, mutta se ei estä kevään vipinöitä.

Eilisellä retkelläni näin ainakin seuraavat linnut: töyhtöhyyppä, kalalokki, peippo, punarinta, mustarastas, sinitiainen, talitiainen, pyrstötiainen, käpytikka, harmaapäätikka, tavi, kurki, laulujoutsen, naurulokki, telkkä ja sinisorsa. Erityisesti en yrittänyt havainnoida eri lajeja, etsin kevään merkkejä ja tietenkin ennen kaikkea kuvattavaa.

Tänään aamulla tyydyin lyhyempään retkeen, tosin saattaa tietenkin olla, että lähden vielä matkaan toisenkin kerran :-) Yllätyksenä pääni yli lensi sääksi pesänkohennusrisun kanssa. Istuin autossa katsomassa avoimesta ikkunasta toista lentelevää sääkseä, kun tämä suhahti yli ihan puskista. Nopeasti yritin kurottua sitä kuvaamaan. Ihanat kevättouhut niilläkin meneillään :-)




maanantai 10. huhtikuuta 2017

Paluu arkeen ja luontoon: laulujoutsenet

No niin. Vaalit ovat ohi ja paluu arkeen voi alkaa. Vietin sen kunniaksi palkattoman vapaapäivän ja kiertelin katsomassa sekä kuvaamassa luontoa ja kevään edistymistä. Laulujoutsenpari kävi parittelemassa ihan kohtuullisella etäisyydellä ja pääsin kuvaamaan autokojustani herkän hetken.







sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Metso rauhallisempana

Kaikkia metsokuvia en ole ehtinyt vielä käymään läpi, niin täysillä panostan nyt tuohon vaalityöhön. Mutta muutama hieman leppoisampi kuva metsosta tähän. Näissä kuvissa olimme vielä väleissä säädyllisen matkan päässä toisistamme.




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hieman luontoilua vaalityön väliin...

Pariin otteeseen olen ehtinyt jo luontoonkin kuvaamaan - tosin vielä rajallisen ajan kerrallaan ja kuvien käsitteleminen/läpikäyminenkin on vielä alkuvaiheessa.

Hyvää se luontoilu taas vain teki. Vaalien jälkeen lähden luontoon kerta toisensa jälkeen ilman kellon katsomista...

Viime viikonlopun metso (hieman hullu sellainen) ja tämän päivän laulujoutsen. Se on kevättä. :-)

Tänä viikonloppuna siirrytään sitten myös kesäaikaan - yritetään jaksella!



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevät oravan suussa :-)

Kevät on ovella, näin tänään tämän vuoden ensimmäiset ei-tiellä-makoilevat laulujoutsenet ;-) Oravallakin oli pesän sisustaminen käynnissä. Aurinkokin paistoi tänään koko taivaan täydeltä...

Elämä hymyilee :-)

Viralliset vaalikuvat otettu, silti kuvaamista riittää vaalien parissa ihan loppuun asti. Mielenkiintoinen projekti elää siis vielä noin kuukauden :-)


torstai 16. helmikuuta 2017

Vaalikuvausten uumenissa...

Pahoittelen unohtumistani 'toiseen' maailmaan. Olen ottanut melkein kaiken vapaa-aikani vaalikuvia kunnallisvaaliehdokkaista ja tietenkin sitten käsitellyt noita kuvia. Melkein kaikki muu onkin sitten jäänyt.

Paitsi että otatin kuvia myös itsestäni. Virallisia (tylsiä) vaalikuvia ja epävirallisia, itseni näköisiä kuvia itsestäni. Kerrankin :-) Teki muuten hyvää saada itsestään mieluisia kuvia! Kuvaajana oli henkilökuvauskurssin opettajani Paula Virta.

Nyt olen harjoitellut salaman käyttöä, kuvattavien keskustelutusta (rentoutusta) ja ohjeistamista. Olen ison kokemuskimpun rikkaampi, vaikka vapaa-aikaa ei paljon muuhun ole riittänytkään.

Ihanaa helmikuun jatkoa kaikille teille! Kelit ovat olleet vallan keväiset :-) Mikäs tässä...


perjantai 27. tammikuuta 2017

Koiran kanssa ulkoilemassa

Päätin sitten lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin. En ole aikaisemminkaan ollut mikään äänimagneetti, mutta nyt tuli sellainen tunne, että kokeillaan vielä kerta - meidän yhteisen, todella hyvän porukan mukana ja osana. Mutta se siitä aiheesta.

Vietin tänään lomapäivän. Olin suunnitellut tätä jo kauan, joten kaunis keli keli tuili ihan itsestään, pisteenä i:n päälle ja todella kannustavana lisänä :-)

Lähdimme puolen päivän aikaan koiran kanssa yhdessä ulkoilemaan. Ensin ajoimme puoli tuntia Vanajaveden rannalle. Koira autoilee harvoin ja jännittää matkaa aina kovasti, etenkin menomatkalla. Sitten lähdimme: minä, koira ja kamera järven jäälle. Keli oli aurinkoinen ja upean 'höyryinen'. Lumi taisi höyrystyä suoraan (=sublimoitua). Siltä se ainakin vaikutti.

Täällä koira ei ollut käynyt aikaisemmin, minä käyn silloin tällöin kuvausretkillä. Muutamia pilkkijöitä oli järvellä siellä täällä, mutta perjantain kunniaksi järvellä oli todella rauhallista. Maisemat olivat kauniita ja koira iloitsi jokaisesta metristä ;-)

Koira epäilee aina kykyäni löytää takaisin autolle (ei aina ihan suotta) ja kun olimme puolessa välissä kiertämässä niemen nenää, koiraa sai huudella mukaan jo tämän tästä. Sen mielestä mentiin kovasti väärään suuntaan... No, käännyttiin sitten takaisin ja koira painalsi kovaa ja iloisesti takaisin autoa kohti :-)

Illan koiruliini onkin ollut aivan mahdottoman väsynyt. Nukuttiin kotiin tultua molemmat pienet iltapäiväunet. Automatkat, uusi paikka, emännän ohjaaminen oikeaan suuntaan ja puolentoista tunnin ulkoilu purkivat kaikki ylimääräiset energialataukset tuosta pipenestä karvaisesta. Pienen ruokailuhetken jälkeen uni on taas maittanut :-)






keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kännyräpsy haavoittuneesta joutsenesta

Olin palaamassa Kangasalasta kokouksesta kotiin, kun valtatiellä 12 huomasin ensin autojen hieman jarruttelevan ja sitten laulujoutsenen makaavan keskellä tietä autovirtojen välissä. Siinä en voinut tehdä muuta kuin jarruttaa ja pysäyttää auto pientareelle.

Nopeasti autosta ulos ja kohti joutsenta. Heiluttelin käsiäni isosti autoilijoille, jotta ajaisivat varovaisemmin ja hiljempaa. Samalla kävelin kohti joutsenta. Sain joutsenen liikkeelle, mutta se pysytteli jääräpäisesti keskellä tietä. Heilutteli siipiään ja huuteli. Jäi paikoilleen jälleen keskelle vilkkaasti liikennöityä tietä parhaaseen töiden loppumisruuhkaan. Onneksi sain liikennettä pysäytettyä joksikin aikaa.

Ilokseni toinenkin autoilija pysähtyi avukseni. Sovimme, että hän soittaa hätäkeskukseen ja minä 'hoidan' joutsenen. Kiersin ja kaarsin niin, että sain sen siirtymään pientareelle. Onneksi autoilijat malttoivat odottaa. Pientareelle siirryttyään joutsen seisoskeli jonkin aikaa ja kävi sitten makaamaan. kaikki ei todellakaan ollut hyvin tämän tyypin kanssa.

Odotimme poliisia kauan - mielestämme. Odottavan aika on aina pitkä. Laulujoutsen jaksoi olla paikallaan. Lentämään se ei selvästikään kyennyt. Pysyttelimme toisen paikalle pysähtyneen rouvan kanssa joutsenen ja tien välissä, jottei se siirtyisi jälleen ajotielle.

Poliisi saapui, mutta kohtuullisen neuvottomana. Todennäköisesti aika vauhdista olivat saaneet hälyytyksen matkaan, sillä heillä ei ollut mukanaan mitään, millä joutsenen olisi voinut ottaa turvaan ja matkaan mukaan. Epäilivät, josko mikään taho edes ottaisi joutsenta hoitaakseen. Ryhtyivät onneksi kuitenkin selvittämään asiaa ja me saimme luvan siirtyä autoihimme lämmittelemään ja ajelemaan eteenpäin.

Kamera ei tietenkään ollut mukana. Nopea kännykkäräpsy siinä vahtimisen ohessa. Ikinä en ole ollut niin lähellä joutsenta. Matkaa oli vain 2-3 metriä. Se oli todella vaikuttavaa...

Muita autoja ei pysähtynyt. Kun päivystimme tien laidassa joutsenen luona, olimme tietoisesti siinä tien vieressä aika leveästi, sillä automme olivat pienen matkan päässä vielä osittain ajokaistan puolella, piennar oli niin kapea. Lähinnä rekat ajoivat siitä ihan läheltä, melkein ihotuntumalla. Eivät väistäneet senttiäkään, onneksi huomasivat sitten automme, eivätkä törmänneet niihin.

Olen aika varma, että ainakin yksi pysäyttävä kolari vältettiin. Toivon, että joutsenenkin stressi pieneni edes vähän. Harvoin on tällaisia päiviä...



lauantai 21. tammikuuta 2017

Aurinkoisen päivän iso lintu

Keli ei olisi voinut olla enää yhtään kauniimpi! Onneksi tauti oli jo parantunut ja ulkoilu oli ihan realistinen vaihtoehto.

Vanajavedellä oli nähty merikotka - nyt on selvinnyt, että niitä on siellä useampiakin. Sillä verukkeella valitsin ulkoilu- ja kuvauskohteen. Nopeasti merikotkat olivat unohtua aivan tykkänään, sillä ulkona oli niin täydellisen kaunista eikä pakkanenkaan kivunnut muutamaa astetta kipeämpiin lukemiin.

Siirryin nopeasti tieltä järven jäälle. Varovaisena pysyttelin melko lähellä rantaa, vaikka jäällä oli pilkkiseurueita autojenkin kanssa. Ja näinhän minä merikotkan. Kaukana, mutta näin. Pienen matkan päässä oli muitakin kuvaajia, joten en yrittänytkään mennä kovin lähelle. Minä en halua olla se, joka pelästyttää kaikkien edestä kuvauskohteen muualle...

Moottorikelkka ajoi sitten lopulta sen verran läheltä, että merikotka siirtyi kauemmaksi.

Kotona huomasin, että varmuuden vuoksi kuvaamieni lentävien lintujen joukossa oli myös merikotka. Kaukana se liihotti, mutta jotain näistä kuvista erottaa. Kannatti räiskiä ;-)





sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pimeän talven ytimessä - matkalla kevääseen

Viime tiistaiaamu katkesi heti meikkien maalaamisen jälkeen. Ison laukkuni kanssa olin jo matkalla töihin, kun oli pakko antaa taudin kanssa periksi ja kääntyä kotiin. Siinä se sitten loppuviikko sujuikin. Jokainen päivä toi uusia (ei niin iloisia) yllätyksiä. Perjantaina matkustin sata kilometriä töihin todetakseni, että työterveyteen sitä oli vielä suunnattava. Kuusi tuntia heräämisen jälkeen olin vihdoin taas takaisin kotona.

Onneksi tauti oli (toivoakseni) tässä. Ei kipsejä tai lastoja liikkumista rajoittamassa seuraavien viikkojen aikana. Enkä töidenkään osalta joutunut pulaan, sillä kevään rauhalliset päivät kuluivat tässä itseään parannellessa. Ja kyllä minä nukuinkin ihan voimattomana tunteja tuntien jälkeen... Jospa se kevään sairastelusaldo olisi sitten tässä ;-)

Minun tautini ei ollut todellakaan mitään kansallisromanttista nuuskuttelua, jonka ohessa olisin voinut kuitenkin tavalla tai toisella 'nauttia' elämästä. Kun minä olen kipeä, minä nukun. En katso televisiota tai touhua netissä. En siivoa enkä tekstaile. En suunnittele edes kuvausreissuja. Minä vain nukun ja nukun. Kunnes voin sitten paremmin. Kukin sairastaa siis tavallaan.

Ja kun uusia kuvausreissuja ei ole edes suunnitteilla, tyydyn viime kevään tummasävyiseen editoimattomaan videoklippiin (kameran tarkennusäänet kuuluvat paikoin häiritsevästi). Kurki on siinä pesulla. Sen myötä voi virittäytyä jo tulevaan kevääseen. Päivä pitenee jo. Helmikuussa taivaan pilvipeitekin rakoilee jo suuremmalla todennäköisyydellä... Innostavaa kevään odotusta!




maanantai 9. tammikuuta 2017

Laukun koko ratkaisee ;-)

Olen selvästikin pääkaupungissamme oikea maalaistollo kaupunkilaisten keskellä. Enpä muuta yritä ollakaan, mutta toisinaan huomaan olevani ihan harvinaisen pihalla. Kukaan ei huomauttanut siitä mitään, kun tulin pahimmilla pakkasilla töihin ulkoiluhousut farkkujen päällä. Eivät varmaan huomanneet ne, joiden mielestä asiaan olisi pitänyt puuttua ;-)

Mutta laukustani sain palautetta. Tiedoksi vain kaikille muillekin pääkaupungissa joskus liikkuville: lounaalle ei sovi lähteä ison laukun kanssa. Pitää olla pieni laukku sitä varten ;-)

Ja minulla kun ei ollut muita kunnollisia ehjiä työlaukkuja kuin tuo yksi. Eikä se edes niin mahdottoman iso ole. Pienempi kuin edeltäjänsä ;-) Pitkällä työmatkalla on oltava mukana niin monenlaista varustusta, etteivät ne pieneen laukkuun mahdu! Pieni laukku on siis oltava mukana siellä isommassa laukussa.

No nyt minä sitten eilen tilasin nettikaupasta itselleni pienen laukun, joka mahtuu tuohon isompaan (toivottavasti). Kun sen saan ihan käyttöön asti, ei minua tarvitse enää laukun vuoksi hävetä - toivottavasti ;-) Muita syitä löytyy varmasti senkin jälkeen ihan riittävästi ;-)

Että silleen... Minun arvomaailmani ei selvästikään kohtaa joidenkin muiden arvojen kanssa yhtään pätkää.

Vaan töyhtötiaisella ja minulla synkkaa jo paljon paremmin ;-) Tämäkin töyhtiksen kuva on viime keväältä. Ruokaa hamstrataan ja sehän vie vähiten tilaa muusina. Poikaset tai vaimo saa tästä oikean vihersmoothien ;-) (Kyllä meillä maallakin osataan ;-))





tiistai 3. tammikuuta 2017

Kevät lähestyy. Ja töyhtötiainen.

Luonto ja jopa luontokuvien katseleminen tekee hyvää, kertovat tutkimukset. Siksi tänne kuva viime huhtikuun lopulta. Töyhtötiainen tässä ilman saaliita nokassaan. Kaikissa muissa kuvissa taisi olla nokassa melkoiset saaliit (ja oi, niin survottuina...) ;-)



Vaikkei kuva ole tuore, toivon sen herättävän luonnonläheisen hengähdyksen sinussa. Rentoutta, lempeyttä ja rauhaa. Kevät lähestyy, ruokkikaamme pikkulinnut siihen asti pihoilla ja turuilla. Kestetään pakkasia ja puetaan kerroksia. Kevääseen on enää päivä päivältä vähemmän öitä jäljellä :-)

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen koskikara :-)

Tämän vuoden ensimmäinen koskikara tavattu ja kuvattu! Päivästä ei tullut ollenkaan niin valoisaa kuin sääennusteiden valossa toivoin, kuvien laatu kärsi, mutta nautinto ei.

Tytär palasi pohjoiseen, paluu arkeen alkaa jotakuinkin nyt. Mutta ei arjessa sinänsä ole mitään vikaa. Ilman arkea juhla ei tuntuisi juhlalta eivätkä iloiset tapahtumat niin hyviltä.

Se kai kuuluu asiaan, ettei tässä iässä tule enää uusia vuosia ilman haasteita. Yritän siis varautua uusiin (ja yllättäviinkin) haasteisiin tämänkin vuoden aikana. Päätän selviytyä niistä. Ja jopa ottaa niistä ilon irti - ainakin joiltakin osin :-)

Yritän olla välittämättä ikääni, ulkonäköäni tai huumorintajuani koskevista painavista kommenteista. Niillä saroilla kun tulee kaikkein useimmin takkiin. Esimerkiksi huumorintaju tuntuu oikeuttavan jotkut ihmiset vaikka minkälaiseen syrjintään. Ei silloin ole kysymys kuitenkaan minun huumorintajustani, vaan heistä ja heidän asenteistaan.

Huonoon huumorintajuun vetoamista käytetään muuten todella paljon joko toisen ihmisen vähättelemiseen, huonon käytöksen oikeuttamiseen sekä melkoiseen diskriminoimiseen asti. Ei toista saa kohdella kaltoin edes hänen 'heikon' huumorintajunsa vuoksi!

Mutta siis positiiviseen päin omana itsenä. Koko alkanut vuosi! :-)