maanantai 30. kesäkuuta 2014

Uusi sivu luontokohteille

Luontokohteita olen kuvaillut ennen kaikkea toisessa blogissani ja halusin tuoda niitä näkyviin myös tänne. Teinpä siis blogiini uuden sivun nimeltä Luontokohteita. Pääset sinne heti otsikkokuvan alta olevasta valikosta. Projekti on nyt aloitettu ja sieltä löytyy kymmenisen erilaista luontokohdetta postauslinkkeineen. Jospa sieltä löytyisi vinkkejä ja aarteita omillekin luontoretkille :-) Uusia linkkejä ja luontokohteita lisäilen sinne epätasaisen tasaista tahtia...


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kalatiiran rankka arki

Kalatiiran elämä ei ole helppoa. Elätettävänä on oma pesue ja ilkeät isot lokit vaanivat jokaisen kalastuskeikan jälkeen. Tuosta kaikesta on loma kaukana...

Oma kalatiiramme on opetellut jo harhauttamaan isoja lokkeja, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä heti jos ja kun havaitsevat tiiran saaneen saalista. Paljon isompina lintuina niiden on helppo painostaa. Ne lentävät ja syöksyvät armottomasti ja kalatiira saa olla saaliinsa kanssa todella tarkkana...


Kala suussa ei passaa näyttäytyä. Siitä seuraa vain ikävyyksiä. Siksi ensin saalistetaan ihan rauhassa...





Ja SITTEN kun säkä vihdoin käy kohdalle, tiira on oppinut, silloin ei hötkyillä. Ei lähdetä riemuissaan kohti kotipesää, vaan hämätään. Jäädään kiertelemään saalis suussa veden ylle kuin kalastus olisi muka vielä kesken. Lokit ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät huomaa moista fuskua ollenkaan. Tiira kaartelee ja lekuttelee ihan saaliittoman oloisena ja lentelee myöhemmin vihdoin turhautuneen näköisenä pois. Kala suussaan. Ja välttyy isojen lokkien ahdistelulta.


Kalatiira palaa lammelle, mutta myöhäisherännäiset lokit purkavat kiukkunsa nyt tiiraparkaan. Ne syöksyvät ja ryöpsäyttävät jätöksensä tiiraparan päälle. Tiira päätyy lampeen - nyt peseytymään moneen kertaan, uudelleen ja uudelleen.


Peseydyttyään se tarvitsee tauon. Se hengähtää katuvalon kuvun päällä ja kuivattelee itseään. Ei ole helppoa elämä silläkään...

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Silkkiuikkuja ON onnistanut

Ensimmäinen silkkiuikkupari on nyt liikkeellä poikastensa kanssa. Huh, miten helpottunut olen... Muutkin vielä muniaan hautovat uikut vaikuttavat vähemmän säälittäviltä nyt, kun ilma on lämmennyt edes muutaman asteen. Ero hyytävän kylmän ja viileän välillä on huikea! Ja välillä sentään aurinkokin paistelee ja lämmittää kummasti hautojien selkiä.

Hyönteiset ovat selvästi lisääntyneet ja hyönteissyöjälinnutkin saavat vihdoin helpommin ravintoa. Sääli olisi, jos koko kesän tekisivät perhettä ja jäljelle jäisi vain hyinen vilu ilman minkäänlaista perheenlisäystä.

Tässä muutama kuva tuoreesta silkkiuikkuperheestä. Silkkiuikut ja härkälinnut näyttävät monessa suhteessa paljon toisiltaan. Samantapaisia viirupäitä ovat niiden poikasetkin. Ehdottoman hellyyttäviä, kuten kaikki pienet luonnon luomat :-)





Hirrrrrveällä innolla lomapäivään :-)

Tänä aamuna ei tarvinnut miettiä kellonaikaa - mietin vain vapautta :-) Nyt ei ole tarkkaa viikonlopun To do -listaa, vaan monen monta asiaa voi tehdä aivan hyvin ensi viikollakin. Tai jopa myöhemminkin. Se maistuu vapaudelle :-)

Olen yhtä innossani lomasta ja kesästä kuin tämä pörriäinen oli auringosta ja lämmöstä. Kävi piehtaroimassa keltakurjenmiekassa aivan täysillä. Tässä samassa hengessä loma jatkukoon - vaikka poika jonottaakin tuolla alakerrassa, kun kuulemma on jo aamupäivä ;-) Lupasin lähteä hänen kanssaan ostoksille aamupäivän aikana. Se kuuluu tämän päivän To do -listalle. Ihan kivaa sekin :-)




perjantai 27. kesäkuuta 2014

Lomalle sujuvasti kuin telkkä pönttöönsä ;-)

Aloitin päivän etuajassa, joten nyt voin siirtyä levollisin mielin lomalle =D. Tuon isompaa hymyä ei tällä näppäimistöllä irtoa...

Telkkä sujahtaa pönttöönsä melkein yhtä sujuvasti kuin minä lomalle ;-) Tässä todisteita - sujuvasti menee, vaikka on vahti katolla ;-) Ihanaa viikonloppua ja upeaa lomaa niille, joilla lomaa on juuri nyt :-)






torstai 26. kesäkuuta 2014

Laulujoutsenen lähilento

Melkein loma... Viimeiset päivät töissä ennen lomaa ovat täyttyneet ihmeen kiireisistä asioista. Huomenna etäpäivällä pääsee keskittymään omasta mielestä olennaiseen ja paketoimaan työt lomavaiheeseen. Etätyöpäivä tuo rakennetta ja suunnitelmallisuutta työhön - lisäksi kroppa saa levätä, kun matkustusaikaa (3-4 tuntia päivässä) pääsee käyttämään lepäämiseen (aamulla) ja vaikkapa lehtien lukemiseen (illalla).

Kroppa haki jo lomafiilistä työpäivän jälkeen. Olo oli väsynyt, enkä lähtenyt edes lintutornille. Nukuin päiväunet, kävin koiran kanssa kävelemässä, kävin hieman läpi eilisiä valokuvia ja katsoin jotain hömppä-pömppää televisiosta mieheni kanssa. Leppoisa ilta siis.

Eilen illalla joutsen lensi läheltä pitkästä aikaa. teki kai partioreissun järven toisesta päästä toiseen. Lenteli, kierteli ja laskeutui. Puuhasi jotain ja purjehti sitten takaisin järven toiseen päähän. Todella elvyttävä kokemus :-) Riittävän läheltä kuvattuna joutsenen valkoisuuskaan ei palanut puhki. Kauempaa kuvatut ovat hieman liian valkoisia. Onneksi on tämä kuva. Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! Tehdään kesää :-)


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tasa-arvoa vaatimassa :-)

Härkälintuisä tajusi vihdoin, että poikaset tarvitsevat kunnon ruokaa. Kalaa siis kannettiin niille oikein olan takaa. Toiselle ja toiselle. (Klikkaa kuvat hieman isommiksi...)




Toinen poikasista pääsi olemaan emon kyydissä, mutta toinen ei enää mahtunut kyytiin. Se otti itse uimaan joutunutta selvästi pattiin. Se yritti monesti päästä emon kyytiin siinä kuitenkaan onnistumatta.


Yhtäkkiä se ryhtyi uimaan tuplavauhti - kohti rantaa. Emo ja kyydissä oleva poikanen lähtivät perään. Ensimmäisessä kuvassa karkulaisen nokka on auki, kuin se huutaisi ja kiukuttelisi...



Sitten tapahtui jotain mielenkiintoista: emonsa kyydissä ollut poikanen kiipesi veteen ja lähti sisaruksensa perään. Vähän aikaa perässä uituaan se sai kuin saikin toisen hiljentämään vauhtiaan ja jopa kääntymään.



Sitten oltiinkin tässä asetelmassa. Se näytti ihan neuvottelulta. Poikaset toisella puolella ja emo toisella. Aikansa tätä kesti ja sitten emo näytti antavan periksi...


Pyhä punkeminen emon kyytiin alkoi ja molemmat yrittivät päästä siipien alle yhtä aikaa. Mitään pieniähän nuo poikaset eivät enää ole, mutta emo antoi niiden yrittää.


Pitkällisen punkemisprosessin jälkeen päädyttiin rauhalliseen tilaan, jonka nimi oli kompromissi. Eiväthän ne poikaset sinne kunnolla mahtuneet, mutta nyt oli rauha maassa (tai siis vedessä) ja poikaset vaikuttivat jotakuinkin tyytyväisiltä, vaikka toisen kroppa olikin puoliksi vedessä. Kaikkea kun ei voi saada :-)


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vilskettä, vilinää ja toinen kurkien poikasista vielä hengissä

Vaikkeivät kelit anna juhlimisen aihetta, luonto jaksaa ihmeen hyvin pyristellä eteenpäin. Silkkiuikkujen pitkästä haudonta-ajasta olen huolissani. Tuntuu, ettei mitään tulosta ole syntymässäkään. Pariin päivään en ole kuitenkaan käynyt katsastamassa tilannetta. Toivottavasti vanhempien ruumiinlämpö riittää haudonnan edistämiseen.

Lintutornilla on nähty varsinaista suhinaa järven pinnalla. Hyönteisten vilinä ei näy tornille asti, mutta niitä saalistavien pääskysten vilinä näkyy hyvinkin. Jo ainakin muutaman päivän ajan järven pinta on ollut vilkkaasti liikennöity saalistusalue.


Härkälintuisä on ymmärtänyt tarjota perhelleen kaloja. Se on ratkaissut monen monta ongelmaa, vaan ei kaikkia. Aiheesta lisää myöhemmin.



Kurkiperhe on menettänyt toisen poikasensa. Oksasen Pertin valokuvasta tornilla huomasin sen jo aikaisemmin, mutta se on vääjäämättä selvinnyt myös omasta seurannasta.

Noin viikko sitten jäljelle jääneen poikasen silti näki vielä kuvissa. Nyt se osaa jo häipyä kulisseihin. Viikko sitten se väsyi helpommin kuin nyt ja emo maastoutui välillä sen kanssa ruovikkoon. Ylemmässä kuvassa näkyy poikanenkin. Toisessa kuvassa emo ja poikanen maastoutuvat ja isäntä pitää vahtia. Näethän emon?



Viimeisimmissä kuvissa poikanen näkyy vain hieman ja vain satunnaisesti. Sen kaula on jo pitkä, samoin askel. Pysyy helposti vanhempiensa vauhdissa.


Klikkaa kuva isommaksi, niin saatat nähdä poikasen.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Melkein perheretki

Lähimpänä lintutornia pesäilevä härkälintuperhe oli lähdössä perheretkelle. Kaikki hyvin.


Sitten isä polskii vedessä ja tuloksena on hassu yllätys.



Korento! Jostain syystä muu perhe ei innostu, vaan pitää hätäkokouksen. Isän harkintakyky kyseenalaistetaan eikä syyttä - eihän noin isoille poikasille riitä ravinnoksi enää mikään yksittäinen korento!


Emo ja poikaset kääntyvät takaisin.


Äiti rakastaa, äiti hellii. Pusi, pusi <3


Yksissä tuumin päätetään palata takaisin pesälle. Ensi kerralla sitten...

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Haarapääskyn kova kohtalo (ei ruokaa)

Eilen aamulla tapahtui onneksi muutakin kuin tuo lokkispektaakkeli. Pääskyset lentelivät järven pinnan tuntumassa hurjaa vauhtia ja niitä riitti. Yritin kuvata niiden lentoa, jotta saisin harjoitusta liikkuvaa kuvausta varten. Sitten huomasin yhden haarapääskyn ihan lähipuussa - toimettoman oloisena. Juuri kun pääsin kuvailemaan sitä, paikalle pyrähti toinenkin. Ensin luulin, että emo tuli syöttämään poikastaan, mutta kuvasta selvisi, että se olikin poikanen, joka tuli vaatimaan ruokaa. Poikasella on lukemani mukaan keltainen kita (Wikipedia).



Hieman kummissaan katsoi oksalla päivystänyt pääsky nokan aukojaa. Joko kohde oli väärä tai sitten viesti oli, että ei tipu... ruokaa siis. Kohtaloonsa oli tyytyminen nälkäisen poikasen ja viereiseen oksan nokkaan kävi sitten hengähtämään tuokin. Lystikästä porukkaa :-)



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Saalistusta - tunnistusapua tarvitaan!!! (ei herkkähermoisille)

Kuvasin aamulla paksun pilvipeiton hämärässä  sekavan lokkimyllerryksen, jossa siepattiin, jahdattiin, pudotettiin ja siepattiin. Kuka jahtasi ketä ja mikä oikein siepattiin - niissä tarvitsen tunnistusapua, vaikka olen yrittänyt itsekin kirjojen ja netin avulla tilannetta selvitellä. Tunnistamisen tueksi laitan tähän myös heikkolaatuiset kuvat - niiden avulla voi kuitenkin määritellä muunmuassa mittasuhteita.

Tähän havahduin: lokki nappasi mytyn suuhunsa (naurulokilta?)


Veikkaan, että lokki on kalalokki (siivet ja nokka). En ole varma, ottiko se mytyn tuolta naurulokilta, mutta ainakin naurulokista saa mittakaavaa. Mytyn vatsa on valkoinen, veikkaisin jonkin vesilinnun poikasta.



Näyttäisi siltä, että mytyn selkä on tumma - mieleen tuli härkälintu, mutta lokkiin nähden se näyttää pieneltä - härkälinnun poikaseksi sen pään väritys näyttää taas tummalta...

Kalalokki (?) kuitenkin pudottaa saaliinsa ja joutuu kiertämään tovin, ennen kuin pääsee takaisin. Silloin on jo toinen lokki napannut saaliin vedestä. Kokoerosta, siivistä ja nokasta päättelisin, että kyseessä voisi olla harmaalokki. Vaan en edes yritä vannoa... Harmaalokki (?) siis mytyn kanssa yllä ja kalalokki (?) alla.




Yllä oleva kuva on muuten jo aivan tuhru, mutta siitä näkee mittasuhteita: lokki versus toinen lokki ja mytty versus telkkä. Tämän perusteella veikkaisin myttyä poikaseksi...

Jottei homma pysyisi mitenkään hanskassa, jostain ilmestyy vieläkin isompi lokki. Värityksensä puolesta nuori lokki? Kuvat kannattaa klikata hieman isommiksi, muuten näistä ei kyllä selviä yhtään mitään. Alla ensi kolme lokkia peräkkäin (ja telkkärassukka vedessä...)



Harmaalokki (?) luovuttaa isommalleen ja pudottaa saaliin. Telkkärouva lokkien alla näyttää vallan ahdistuneelta...


Ja isoin lokkihan tässä mittelyssä voitti. Mytty on jo riutunut puoleen entisestään. Telkkä yrittää olla kovasti, kovasti näkymätön...

Kaikki tunnistusapu on tervetullutta niin lokkien kuin saaliinkin suhteen...