keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kiitos, rusakot!

Rusakkoja oli ensin neljä, sitten määrä väheni kolmeen. Veikkaisinpa, että yksi naaras ja kolme urosta. Naaras näytti olevan kantavassa kunnossa...

Ihanaa, että luonto tulee lähelle silloin, kun ei itse pääse kauemmas :-)

Tätä haaleasilmäistä veikkaan urokseksi...


Ja tätä ruskeasilmäistä naaraaksi - joissakin kuvissa massun pulleus näkyy vielä paremminkin.


Uros hääti muita uroksia välillä kauemmas. Yksi luovutti aika helposti. Toinen jäi kärkkymään lähelle toistuvasta hätistelystä huolimatta. Yksi uros ja tuo naaras pysyivät kuitenkin hätistelylenkkejä lukuunottamatta lähekkäin.


Tämä ruskeasilmä on toinen kilpakosijoista.



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Selvittely jatkuu...

Olen selvittänyt lasi ja posliiniesineiden alkuperiä sekä niiden kaupallisia arvoja. Se on ollut vieläkin haastavampaa kuin luulin...

Kiinanlaikkukäynnös elää jo keskikesää. Kaikille vaihtelua ja varmuutta haluaville suosittelen tätä ehdottomasti!


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Suunta on eteenpäin

Hyvinhän tämä juhannus on näinkin sujunut ;-) Ikävää on ollut erityisesti nuorten jopa kuolemaan johtaneet onnettomuudet. Tämä on rankkaa aikaa heidän läheisilleen. Me olemme käyneet anopin tavaroita läpi jotakuinkin yksi kerrallaan. Siinä on samalla muisteltu ja tehty surutyötä.

Hoivakodin asunnossa oli kaikki varmaankin juuri niin, mihin ne olivat tiistaina sairauskohtauksen jäljiltä jääneet. Sänky oli puoliksi pedattuna ja yöpöydällä vesimukissa oli vanhaa vettä. WC:stä löytyivät anopin lääkkeet tai ainakin osa niistä.

Kotona ruokailuhuone muistuttaa varastoa, sillä sinne saapuu käsittelemätön omaisuus. Hoivakodista toimme lähes kaiken kotiin, karsimme paikan päällä hyvin vähän. Tässä vaiheessa alkaa tulla jo pienoista taisteluväsymystä ;-)

Meille ei siis kutsuta vieraita lähiaikoina ;-) Sisälle ei juuri mahdu... tai no mahtuu, mutta tuon ruokailuhuoneen varastoleima ei nyt oikein kutsu...

Keskiviikkona ortopedi katsoo jalan ja kertoo, kuinka kauan ja miten sen kanssa tulee himmailla. Sitten tiedän enemmän.

Suloista juhannuksen jälkeistä aikaa! Nautitaan Suomen suvesta ja sen sään moninaisista vaihteluista :-)


Kuva lentokoneesta vähemmän puhtaan ikkunan läpi matkalla Helsingistä Rovaniemelle toukokuussa.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Parempaa juhannusta!

Asioilla on taipumus kasaantua. Niinpä minäkin löysin itseni tapaturmasta ja jalka on nyt paketissa. Ei murtumia. Turvotusta ja mustelmia on sen sijaan paljon. Loput selviää keskiviikkona ortopedillä.


Tämän viikon murheisiin suhteutettuna tämä on pieni juttu, pelkkä kuorrutus koko kakun päällä. Kaikki on niin suhteellista.

Keli on säällinen, tänään oli taas koko perhe koossa, ei mitään isoa valittamista, päinvastoin. Kamera on saanut olla harvinaisen rauhassa, mutta kyllähän tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu :-)

Tämä sorsanpoikanen on kuvattu viime viikonloppuna ihan tässä lähellä. Ihanaa juhannusta!


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vanhoja muistoja ja astioita

Anopin tavaroita käytiin tänään läpi vain hieman ja samalla uuvuttavan paljon. Hän oli karsinut säilytettävän tavaran määrän aika minimiin, mutta sitä riitti silti yli käsittelykyvyn.

Anoppi oli sota-ajan lapsia ja siksikin lapsuuteen liittyi paljon haasteita. Näitä 'parempia' kahviastioita säästeltiin, vaikka muusta luovuttiin. Appi kuoli 12 vuotta sitten, joten säilytetyillä astioilla on ollut aivan erityinen merkitys anopin elämässä (tavaran karsiminen alkoi silloin) ...

Rakkaita astioita oli paljon. Tässä ensimmäiset kuvat...




Näistä emme koskaan juoneet kahvia, ainakaan minun muistini mukaan. Näistä puhuttiin ja näitä säilytettiin. Näihin täytyi liittyä paljon hyviä muistoja...

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Niin se elämä etenee...

Sorsalla on seitsemän poikasta. Niistä neljä kuuliaista ja tottelevaista ja kolme huliviliä, jotka viis veisaavat säännöistä ja yhteispelistä. Ne haluavat pitää hauskaa ;-)

Ne uivat melkein aina aivan eri paikassa kuin emonsa ja alkavat piipittämään sitten, kun tuleekin hätä. Emo niitä vaakkuu sitten luokseen.

Uimisen jälkeen pitää leyhytellä siipiä. Pienenkin ;-)


Kieltämättä tämä näyttää IHAN erilaiselta sitten, kun siivet ovat täydessä mitassaan.

Sitten emo ja ne neljä kuuliaista poikasta siirtyivät kauemmaksi nurmikolla. Siitähän syntyi pian hätä, kun ensimmäinen kolmasta villikosta huomasi tilanteen. Piipitys oli kova...


Tänään aamupäivällä rakas anoppini kirjaimellisesti nukkui pois. Vaikka tätä osasi odottaa, tyhjyys ja suru jaksavat silti yllättää.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Urbaani työpaikkaparveke

Kesä on täällä - sateineen ja vaihtuvine lämpötiloineen. Suomen suvi on vaan niin omanlaisensa...

Tautini paranee hiljalleen ja toivon sen häipyvän pian ihan kokonaan. Valokuvaaminen on jäänyt aivan paitsioon tässä olotilassa.

Tänään otin kameran mukaan töihin. Meillä on töissä upea parveke, jossa koristekasvien tilalle istutettiin reilu vuosi sitten hyötykasveja: yrttejä, marjapensaita, ahomansikoita ja joitakin pölyttäjien houkuttamiskukkia. Yrttejä saa käyttää vapaasti kohtuuden nimissä ja moni hakeekin sieltä mausteita ruokansa sekaan. Ahomansikat pullistelevat juuri nyt kypsinä, vaikkakin hieman kuivina. Mikäs on tuolla lounastaukoa viettäessä :-)


Ei heti tulisi mieleen, että tässä ollaan aika lailla Pasilan ytimessä, vai?

torstai 16. kesäkuuta 2016

Sadepäivän tonkimista

Jos viime kesäkuun sain kulumaan murtuneen ranteeni kanssa, tämä kesäkuu näyttää sujuvan yhtä mutkattomasti pitkäjänteisen kesäflunssan kera. Tuonne kosteaan (siis märkään) ulos en lähde itseäni tarjoilemaan pöpöjen istutusalustaksi, joten tongin vanhoja valokuviani.

Korentoja on tullut jossain vaiheessa viime kesää kuvattua oikein urakalla ;-) Nyt on aikaa käydä hiljalleen niitäkin kuvia tarkemmin läpi :-) Melkein samanlaisen kuvan olen varmasti viime kesänä laittanut tänne blogiin, mutta tässä korennot ovat aivan varmasti ihan pikkaisen edes toisessa asennossa ;-) Kuva siis elokuun puolivälistä.

Juhannukseksi luvatiin ensin helteitä ja nyt heti perään kylmää ja sadetta. Kumpaa veikkaat? ;-)


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Konnantatar - aina yhtä ihana

Olen päättänyt ottaa rauhallisesti siihen asti, että olen oikein kunnolla parantunut. Siksi tänä iltana tyydytin kuvauskaipuutani omassa pihassa ihan lyhyen hetken ajan. Se oli ehdottoman hyvä vaihtoehto täydelliselle kuvaamattomuudelle.

Aurinko ei paistanut enää jokaiseen soppeen, ihan varjoisia kohteita ei kannattanut nyt kuvata. Toisaalta valo tuli jo matalalta ja oli huomattavasti päiväistä pehmeämpi...

Konnantatar on edelleen yksi lempikasveistani puutarhassa. Jämäkkä maanpeitekasvi hohtaa romanttisen värisillä, silti vaatimattomilla kukillaan parin viikon ajan. Kukat ovat korkeissa kukkavarsissa ja kohoavat selvästi lehtien yläpuolelle.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Käpytikan poikaset HUUTAVAT! ;-)

Käpytikoilla on poikasia. Sen kuulee kauas ;-) Aina yhtä ihmeellistä huomata, miten poikasen pää näyttää niin paljon emon päätä isommalta ;-)


Tänään käytiin työyhteisön kanssa Nuuksion Haltiassa kehittämässä yksikkömme toimintaa. Luontoon asti emme ehtineet, mutta kauniilta näytti. Haltian näyttelyyn perehdyimme pikaisesti - oli ehdottomasti käynnin arvoinen. Tuonne täytyy palata ajan kanssa. Ehkä vähemmän seksikkäällä säällä, jotta liikkeellä ei olisi samaan aikaan koko pääkaupunkiseutu ;-)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Luonnon luomia grillikisaihmisiä :-)

Grillimaisterikisa pysähtyi Hämeenlinnassa. En olisi uskonut, kuinka mielenkiintoinen tapahtuma se oli, jos en olisi innostunut lähtemään sinne kameraa ulkoiluttamaan. Ainoa huono puoli tapahtumassa oli se, että kun katseli herkullisten ruoka-annosten syntymistä, alkoi nälkä kurnia suolistossa ;-)

Kun kuvauskunto (eikä muukaan kunto sen puoleen) ole vielä kovin hääppöinen taudin jäljiltä, lähelle tehty helppo kuvausretki oli optimaalinen valinta kovaan kuvauskuumeeseen.

Kuvissa juontajia, kilpailijoita, yleisöä, artisti ja kilpailuhenkilökuntaa. Kuvat ovat suurinpiirtein toisen alkukilpailun ajalta.

Ne, jotka eivät olleet menneet junnujen lentiksen Power Cuppiin, olivat varmaan sitten täällä.


Muutama torikauppiaskin oli innostunut mukaan, sopi hyvin teemaan.


Muunmuassa näitä aineksia sai käyttää grillaukseen ns. pakollisten, kaikille yhteisten ruoka-aineiden lisäksi...


Ennen toisen alkuerän alkamista bändi (Elias Kaskinen & Päivän Sankarit) viihdytti paikalla olijoita. Kilpailuhenkilökunta ehti mukaan tunnelmaan :-)




Meitä katsojia riitti, onneksi sää suosi.






Kilpailijoita...



Ja lisää yleisöä...


Jokainen valmisti oman näköistä annostaan, ei ollut kahta samanlaista.




 

Kaikki päättyi tuomariston makuarviointiin.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Pieni takapakki, mutta kyllä se tästä

Poskionteloiden tulehdus ja antibioottikuuri. Keskiviikkona lämpö nousi taas ja poskiontelot olivat jo selvästi kipeitä. Ei ole ollut mikään helppo rasti tämä flunssa.

Toisaalta olen potenut tautiani kipeästi vasta reilut kaksi viikkoa ja pinnani on kärynnyt jo vaikka kuinka useasti. Kuinka pientä onkaan vaivani, jos vertaa jonkun pitkäaikaissairaan elämään. Hävetää kärsimättömyyteni, mutta huomaan suorittavani aktiivisesti ja määrätietoisesti parantumista. Se, etten onnistukaan siinä, herättää äkäisen karhun sisälläni.

Minä tiedän, että joitain asioita ei voi ohjailla eikä hallita. Itse asiassa aika harvoja asioita voi ohjailla. Silloin kun ei voi ohjata omaa elämäänsä, on ihan mielestäni ihan ok mennä ajopuuna jonkin aikaa. Joskus se säästää voimia. Etenkin silloin, kun lopputulos on kaikesta yrittämisestä huolimatta sama.

Tänään olen kuitenkin jaksanut jo pläräillä vanhoja valokuviakin. Toki päikkärit on nukuttu, mutta silti ihan hyvä saavutus. Minä kun tuppaan vajoamaan koomaa muistuttavaan olotilaan aina sairastuessani.

Iloitaan siitä terveydestä, mitä meillä on :-)



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Alkukesän peltotöitä

Kyllä työn tekeminen tuntuu hyvältä, kun olosuhteet ovat reilut ja suotuisat. Ensimmäinen työpäivä pitkähköksi venähtäneen kevätflunssan jälkeen oli yllättävän mukava ja lempeä. Henkinen voimaantuminen käynnistyi heti upean työyhteisön myötä :-)

Lammella on elämää, telkän poikaset kirmaavat siellä. Toivottavasti pärjäävät, tavallisesti lampi on ollut telkkäperheille huonoenteinen paikka.

Tytär aloitti tänään oman alan kesätöissä Helsingissä. Pojan kanssa keskusteltiin arkisemmista asioista. Vuosi vuodelta arvostan perhettäni vielä vain enemmän. Päänsärkyä ja nuhaa lukuunottamatta elämä maistuu nyt hyvältä :-)

Peltotöitä eiliseltä. Klassinen näkymä, jota olen yrittänyt parina vuonna vangita aivan tuloksetta. Nyt osuin paikalle etsiessäni jotain muuta, mitä en kuitenkaan löytänyt. Hyvä näin :-)



sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tornin kurjenpoikasista vain toinen jäljellä :-(

Lintutornin kurjenpoikasista vain toinen on jäljellä. Kävin tornilla vain lyhyesti, mutta tämän ehdin havaitsemaan. Tornilla oli tavallista kovaäänisempää keskustelua (uusia ihmisiä, mukana pieniä lapsia) ja kurkiperhe päättikin varmuuden vuoksi uida kauemmas. Siinä se varmistus ruovikkonäkymän arvailuun tuli: vain yksi poikanen. Nyt peukalot pystyyn tuon poikasen puolesta... :-)


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kehitystä ja härkälintuja :-)

Tämän päivän ulkoilupyrähdykset sujuivat hyvin. Olo on väsynyt, mutta elpynyt. Olipa ihanaa päästä ulos luontoon :-) Pitkittynyt kevätflunssa on rapauttanut kunnon pohjalukemiin, joten aloitin liikkumisen tänään hyvin varovaisesti.

Lintutornilla näin härkälintuparin poikasineen. Emo kanniskeli poikasia selässä siipien suojassa ja iskähärkälintu uurasti sukeltelemalla poikasille ruokaa. Ihana näky :-)

Kun lintutorni on korkeintaan viiden kilometrin päässä keskustasta, täytyy ylistää kotikaupunkiani palveluiden ja luonnon yhdistäjänä. Tornilla näkee härkälintujen lisäksi vuosittain myös kurkien ja laulujoutsenten perhe-elämän. Sinne pääsee ihan fillarillakin, matka on ihan poljettava. Tästä olen ylpeä Hämeenlinnassa :-)






perjantai 3. kesäkuuta 2016

Uusi yritys ;-)

Eihän se tauti niin nopeasti ravistunutkaan iholta kuin luulin ja ennustelin. Sitkeästi on roikkunut messissä ja maksanut potut pottuina kaikista pyrkimyksistäni tehdä jotain muutakin kuin nukkua...

Tänään on paras päivä tähän asti. Ei hyvä, mutta paras. Toivon, että paraneva suunta jatkuisi huomenna ja pääsisin vihdoin yli viikon tauon jälkeen kokeilemaan ulkoilmasta nautiskelua. Ja ihan pikkaisen sellaista normaalia elämää... Olenhan minä ulkonakin ollut, mutta varsinaisesti nautiskelun puolelle ei ole päästy vielä ;-)

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan siitä kaikesta terveydestä, mitä meillä on! Minäkin lupaan siirtyä valittajaosastolta kiitollisten puolelle :-)