torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäaamua ja väärinkäsitys ;-)

Edellisen postauksen viimeisestä kuvasta päästään tuon samaisen aamun tunnelmiin. On usvaa, mutta aurinko on jo noussut niin korkealle, ettei punasta näy häivääkään. Silti silmää hiveli - tai siis oikeastaan molempia ;-)





Kosteus oli tiivistynyt rannan korsiin...




Koira oli sinäkin aamuna kanssani rannalla ja antoi minun kuvata ihan rauhassa. Pureskeli ruohoa, kahlaili vedessä ja kieriskeli jonkin todennäköisesti todella ällöttävän hajuisen jutun päällä - tullakseen sen jälkeen sänkyyn istumaan melkein naamani päälle ;-) Mentiin nimittäin vielä uudelleen nukkumaan. Koirakin siirtyi vihdoin pois kasvoiltani ja nukuimme vielä pitkän tovin.

***

Sitten vielä tähän päivään. Kerroin töissä ihanalle, rakkaalle työkaverille lomastani ja siitä, että olin ollut kuvaamassa kokonaisen päivän sääksiä 30-asteisessa piilokojussa. Hän katsoi minua sillä tavalla huterasti, kuin kummallista ihmistä katsotaan, mutta normalisoitui pian - hänhän tietää valokuvaushulluuteni. Iltapäiväkahveilla hän mainitsi jollekin, että hassuhan se (minä) on, kun kuvaa hyttysiä koko päivän. Hän oli kuvitellut minun kuvaavan sääskiä kuumasta piilokojusta - ei ihme, että hämmästytti ;-) Eikä se kalasääksi ole todellakaan mikään jokahemmon tipu, joka tunnettaisiin paremmin kuin varpunen. Ei ihme, että siinä saattoi erehtyä. Päivän hauskin hetki - ehdottomasti :-)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Sää vaihteli - samoin maisema

Palaan vielä Vaskiveden mökkilomaan. Ikkunasta ja kuistilta oli näkymä suoraan järvelle. Se on yksi niistä kriteereistä, millä noita vuokramökkejä olen valinnut. Olen järvi-ihminen, kuten olen joskus aikaisemminkin todennut. Etenkin muutaman ensimmäisen mökkipäivän aikana kelit vaihtelivat paljon lämpimästä auringosta kunnon sateeseen. Kuistilta auennut maisema muuttui jokaisen säämuutoksen myötä erilaiseksi. Huomasin jossain vaiheessa, että otan paljon kuvia tuosta samasta näkymästä.

Nyt siis periaatteessa yksi maisema ja monta kuvaa. Kuvakulma vaihtelee jonkin verran, sillä en suunnitellut tätä alunperin. Silti katsaus suomalaiseen kesämaisemaan.

Ensin kokonaisuus ja sitten sitä kuistimaisemaa.

17.7.2014 klo 20:28

14.7.2014 klo 15:34

14.7.2014 klo 15:41

14.7.2014 klo 16:11

14.7.2014 klo 22:49

15.7.2014 klo 19:58

17.7.2014 klo 05:23

Ei ainakaan yksitoikkoista ;-)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kuuman päivän kuvauksia

Kuumat päivät eivät ole minun juttuni - valkoinen hattukaan ei riitä pitämään auringon kuumaa paahdetta pois päästäni. Ja kun pää voi huonosti, ei muullakaan kropalla ole paljon käyttöä.

Onneksi kuumassa paahteessa ei ole niin paljon kuvattavaakaan ;-) Saa ihan luvalla olla sisällä tuulettimen läheisyydessä ja käydä läpi käsittelemättömiä kuvia. Mutta jotain sitä tulee kuumallakin kuvattua...

Kuten korentoja... Toinen näistä ehkä elokorento?




Tämän korennon munimisella oli muitakin seuraajia kuin minä. Katso ensimmäisessä kuvassa (korennon) vartalon taakse. Ja toisessa lehden päälle. Ruskoukonkorento?



Välillä kohdalle osuu harvinaisen herkän näköinen kukka.


Miten niin me Hämeessä olemme hitaita? Tämäkin kyltti on jo valmiina ensi talvea varten ;-)


Vain muutama leppis, vaikka niitä on liikkeellä kuulemma paljon.


Ja tietenkin lisää korentoja... ;-) Tummasyyskorento?



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Harmaahaikaroita

Harmaahaikara näyttää yleistyneen Suomessa, ainakin mitä on luottaminen luonnon seuraajien kommentointiin. Minäkin olen nähnyt harmaahaikaroita Suomessa tänä kesänä jo kahdesti. Aikaisemmin olen treffaillut harmaahaikaraa keväisin Lontoossa Hyde Parkissa.

Ensimmäinen tämän kesän kotimaan havaintoni harmaahaikarasta tapahtui Pohtiolammilla. Siellä kerrottiinkin jo etukäteen, että harmaahaikaroita on toisinaan siellä aamusella jopa kaksinkin kappalein. Minä näin yhden nuoren haikaran. Se oli arka, mutta hyvä niin :-)





Toisen - tai toisen ja kolmannen - haikaran näin Hattelmalanjärvellä eilen illalla. Lensivät vastarannalta suoraan kohti vuorotellen, enkä olisi huomannut niitä, jolleivät vieressä olleet kiikaritarkkailijat olisi niistä kertoneet. Suoraan kohti lentävä lintu - melkein vastavaloon illalla auringon paistaessa matalalta - ei ole helppo havaittava eikä kuvattava. Onneksi toinen suostui lentämään hieman myös sivuviistoon :-)

Tämä alakuvissa näkyvä yksilö on aikuinen. Sen huomaa etenkin noista kahdesta ensimmäisestä lentokuvasta, jossa näkyy sen päätä. Pään kuviointi on selkeä ja jopa niskatöyhtöä on hieman näkyvissä.





Tässä vielä vertailun vuoksi Lontoosta napattu harmaahaikaran kuva. Se on aikuinen (pään kuviointi ja niskatöyhtö) ja selvästi tottuneempi ihmisiin, siksi sitä pääsi kuvaamaan paljon lähempää.


Lisää haikarakuvia vanhassa blogissani Maailmaa linssin läpi - vaikkapa tästä.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Silkkiuikkuja ja lähiluonnon sotkijoita

Silkkiuikkujen pesintä ei ole sujunut ollenkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vanajaveden rannalla golfkentän vieressä oli alkukesästä (ainakin) neljä pesivää pariskuntaa. Nyt paikalta löytyi kaksi paria. Toinen hautoi vieläkin ainokaista munaansa - ensimmäinen pesintä on varmastikin epäonnistunut. Toisella parilla oli yksi ihan huomattavan isokin poikanen. Muut parit olivat vaihtaneet maisemia.

Tässä sitä yhden munan haudontaa. Lämpimällä kelillä emo malttoi käydä välillä pesän vieressä pulikoimassa ja palasi sitten pesäänsä.






Toisen parin poikanen oli jo niin iso, että se sai vaellella vanhempiensa lähellä ihan itsekseenkin. Välillä vanhemmat huutelivat perään, mutta muuten olivat kovin rentoutuneen oloisia. Poikanen osasi jo sukeltaa, mutta saalis ei ollut vielä kovin kalaisaa. Vanhemmat näyttivät vielä ruokkivan sitä näiden omien yritysten välissä. Hyvä niin :-)






Lämpimät kelit ovat tuoneet lähiluontoon niitäkin vierailijoita, jotka eivät muuten luonnon helmassa juurikaan oleile. Viereisen puistikon reunasta puun alta löytyi 'unohtuneita' tavaroita tyhjistä oluttölkeistä mukeihin, sukkiin ja ryttyisiin alushousuihin asti. Ketäköhän ne siellä oikein odottavat?

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Siivekkäitä - niitä näitä :-)

Mökkireissun aikana pyrimme päivittäin liikkumaan lähiseutuun tutustumassa. Vuosi sitten olimme mökkeilemässä Kuhmossa ja tänä vuonna Vaskivedellä Virroilla. Ihan erilaiset maisemat siis :-)

Pidän vedestä ja erityisesti virtaavasta vedestä, siksi paikalliset kosket tulee aina mielellään katsastettua. Virroilta löytyivät Herraskoski ja Kotalan kosket. Kotalan koskista kävimme katsastamassa Kituskosken. Vaikka koski on noista Kotalan koskista kaikkein jyrkin, sillan luona meno oli vielä melko rauhallista. Pienen koiran kanssa emme lähteneet marssimaan myöskään pitemmälle.

Vaikkei maisemassa sinänsä ollut mitään erityistä kuvattavaa, päädyin rämpimään kosken rannalle puskiin kameran kanssa, sillä paikalla pörräsi immenkorentoja, jotka eivät ole minun kokemusmaailmassani mitään jokapäiväisiä tuttuja. Ne eivät olleet sopuisia poseeraajia, vaan lennähtelivät oksalta toiselle herkästi ja nopeasti. Ja minä perässä - tosin tukevasti maan kamaralla telezoomin kanssa.




Koskia etsiessäni ja erityisesti ajo-ohjeita ja koordinaatteja niille etsiessäni olen oppinut, että kalastajien jäljiltä löytyvät melkein aina kaikki parhaat tiedot :-)

Mökin lähellä pikkulinnut olivat ruokintatouhuissaan, kuten västäräkki ja keltasirkku kuvissa.





perjantai 25. heinäkuuta 2014

Selkälokki ruokinta-altaassa

Sääksien ruokinta-altaalla vieraili myös toinen nälkäinen lintu: selkälokki. Mikään pieni lintu sekään ei ole. Kun sääksen pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 52-60 cm, selkälokin vastaava pituus on 48-56 cm. Samaan hengenvetoon täytyy tosin muistaa mainita, että sääksen siipien kärkiväli on 152-167 cm, kun selkälokin siipien kärkiväli on 'vain' 117-134 cm. (Numerotiedot: Luontoportti)

Selkälokin taktiikka oli laskeutua matalaan ruokinta-altaaseen, tarkkailla tilannetta uiden ja sitten nousta lentoon ja syöksyä altaaseen matalalta. Montaa syöksyä ei tarvita. Sen saaliin käsittelytapa on aivan erilainen kuin sääksellä - yhteistä on vain ravintola ja sen menu ;-)