maanantai 31. lokakuuta 2016

Lomaa, Rovaniemeä ja Ounasvaaraa

Rovaniemen reissu teki hyvää. Ei työajatuksia. Paljon äiti-tytär-aikaa. Konkretiaa ja maailman parannusta. Paikattiin pitkän välimatkan ja heikkojen viestintäyhteyksien syvää uomaa.

Käytiin Ounasvaaralla. Piti tuleman räntää (paljon!), mutta todellisuus jäi sumuiseen säähän. Ihana iloinen yllätys :-)

Matkalla tuli keskusteltua paitsi tyttären, myös itsensä kanssa. Arvokkaita keskusteluita kummatkin.

Yksi syntyneistä ajatuksista on se, että 50-vuotissyntymäpäivien muistaminen erityisesti työpaikoilla on ahterista. Silloin syntyy ajatus siitä, että alamäki on aloitettu ja kovaa. Ainakin minulle. Ylipäätänsä viisikymppiset eivät ole mielestäni sen suurempi juttu kuin nelikymppisetkään. Miksi niistä pitää nostattaa hahtuvia, hattaroita ja hulabaloota?

Ehjän lapsuuden eläneillä ei välttämättä ole samanlaisia haasteita, mutta luulen, etten ole aivan ainoa. Ja jos olenkin, on se vain positiivinen asia :-)

Kuvia Ounasvaaralta :-)






keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tilhien jäljillä

Aamulla tilhiparvi meuhkasi naapuripihan korkeissa koivuissa ihan kunnon tovin. Työaikana ja ihan liian korkealla, joten kamera sai levätä rauhassa.

Työpäivän päätteeksi kävin vähän kiertelemässä, josko löytäisin jonkin tilhiparven jostain ja löytyihän sellainen. Suurin osa kuvista tuli otettua alhaalta korkealle ylös koivun latvaan harmaata taivasta vasten. Hieman kuvia sai hämärästä paikasta pihlajan kimpusta. Ei suurta taidetta, mutta onpahan tämäkin dokumentoitu :-)

Huomenna lennähdän Rovaniemelle tyttären luoksen pidennetyksi viikonlopuksi. Vietetään syyslomaa kumpainenkin :-) Täytyy pakata mukaan lämmintä vaatetta...


Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lamminraitilla

Eilen ei aurinko näyttäytynyt, mutta värikkäitä lehtiä oli jäljellä puissa vielä jonkin verran. Menneen viikon pakkasyö ja sen jälkeinen tuulinen päivä karsi lehtiä urakalla...

Mietin, pitäisikö lintujen ruokinta jo aloittaa. Lintuja pörrää pihassa juomattavasti alkusyksyä enemmän - ovatkohan nälkäisiä? Oletteko te muut jo aloittaneet ruokinnan?

Lammilla kävin ihan rauhassa katsastamassa paikallista keskustaa ja sen lähiympäristöä. Tavallisesti Lammilla tulee käytyä lähinnä Pellavamarkkinoilla ja silloin kaikkialla tuntuu olevan kovasti ruuhkaa. Paikkojen katselu jää niissä touhuissa vähälle.

Kaunis paikka oli näin harmaalla syyssäälläkin. Keskustan komein paikka on mielestäni  Lammin kirkko (klik) ja sen vieressä kulkeva Lamminraitti. Toki keskustassa oli kauppojakin - yllättävän paljon ja monipuolisia, itse asiassa. Toki Lammilla asui ennen vuoden 2009 kuntaliitosta yli 5 500 asukasta, joten palveluitahan on pitänyt toki olla sen mukaisesti. Niitä (kauppoja)en kuitenkaan kuvannut.

Olen luvannut perehtyä vähitellen kuntaliitoksen jälkeisen Hämeenlinnan liitososiin paremmin. Tämä retki oli pään avaus sille.

 



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sisäistä kamppailua ja Hämeen linnaa

Aurinko paistoi ja minä olin etäpäivällä. Kameraa oli ihan pakko päästä ulkoiluttamaan. Pää pörräsi muutenkin kovasti työasioista ja urahaaveista, jote ulos pääseminen teki todella hyvää :-)

Päätin lähteä kuvaamaan Hämeen linnaa. Syysloma takasi sen, että hyviä kuvakulmia ilman 'häiritseviä' ihmisiä oli aika vaikea saada. Yhtä kuvaa väijyin parikymmentä minuuttia. Ensin sillalla oleskeli äiti lapsineen (niin luulen) Pokemon-jahdissa. Heidän jälkeensä tilalle tulivat uudet sillalla oleskelijat. Aurinko laskeutui alemmas ja vihdoin 20 minuutin jälkeen päätin luopua haaveilemastani hyvästä kuvakulmasta.

Urahaaveistani en suostu luopumaan, vaikka tilastojen valossa olen menetettyä kauraa (tai jotain muuta sellaista...). Jossain on käyttöä osaamiselleni, sen olen päättänyt. Ehkä sellainen paikka pitää luoda itse, mutta paikoilleni en voi asettua koko lopun työurani ajaksi. Kaipaan kehittymistä, uuden oppimista, vaikeita haasteita ja itsensä ylittämisen mahdollisuuksia. Pätemistä se kai on kiteytettynä.

Jos tänään menetin voimani tulevaisuutta ajatellessani, sain tilalle paljon enemmän voimia päätyessäni periksiantamattomuuteen. Hyvä vai paha - se jää nähtäväksi ;-)




lauantai 15. lokakuuta 2016

Rastaalla oli marja suussa

Aurinko ei kumotellut eikä häikinyt. Ihan pilvessä mentiin koko päivä. Metsässä pilviä ei huomannut, paitsi jos yritti ottaa valokuvia. Valon puute muutti kuvasuunnitelmia hetkessä.

Metsän reunalla rivitalon pihassa oli useampikin pihlaja, jotka kiinnostivat lintuja. Tilhiä ei näkynyt tällä kertaa, mutta rastaat kävivät minulle vallan mainiosti. Mikäs olisikaan sen kauniimmin syksyistä kuin pihlajanmarjoja popsiva lintu :-)

Toki niitä suppilovahveroitakin tuli metsästä keräiltyä. Vaikenee koko ajan niiden löytäminen. Sammaleet ovat peittyneet suurelta osin lehtipuiden lehdistä ja vaikeuttavat suppisten havainnointia. Liikuntaa lähes viiden tunnin edestä tänään, kertoo Sports tracker. Nyt täytyy vain muistaa venytellä paikat yötä varten :-)





maanantai 10. lokakuuta 2016

Suppilovahverokuumeessa :-)

Suppilovahverot koukuttavat... Olen viikonloppuisin käynyt keräämässä niitä ja siinä unohtuu valokuvaaminen. Kamera on toisinaan mukanakin, mutta kun sienisilmä käy kuumana, jää kamera kakkoseksi. Niin komeaa suppisesiintymää en ole löytänyt, että se olisi pitänyt kuvata. Mutta ne 'vähäiset' suppikset on pitänyt etsiä tarkasti ja taiten asetella muiden kerättyjen päälle.


Pääsääntöisesti kuivaan nuo suppilovahverot. Pilkon pieniksi paloiksi talouspaperin päälle, vuorokaudessa niistä tulee melkein valmiita. Viimeistely uunissa, lämpöä n. 40 astetta, uunin luukku rakosilleen ja melkein kuivaneita suppiksia mahtuu kiertoilmauuniin kahdelle tasolle kaksi kertaa tuoreiden suppisten määrä. Kuivausaikakin lyhenee kahdesta tunnista puoleen tuntiin.

Kuivatut suppikset säilyvät pitempään ja parempina. Ja ne voi lähettää postitse tyttärelle maan toiselle laidalle ;-)

Suppilovahveroiden muoto on vaihteleva (niinkuin värikin). Iso sieni voi olla käytännössä moniruusukkeinen (kuva otettu kännykällä, laatu sen mukaista).


Luonto luo kauniimpaa taidetta kuin uskoisimmekaan. Aina yllättyy :-)

tiistai 4. lokakuuta 2016

Hippiäiseni mun...

Hattelmalanharjulla kävellessäni huomasin tämän nopeasti kuusen oksalta toiselle pyrähtävän hippiäisen. Vastavaloon jouduin kuvaamaan eikä valoa ollut muutenkaan riittävästi. Mutta ihana tapaaminen tämän sirkeän otuksen kanssa :-)

Yllätyksellistä syksyä Sinulle!


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rauniokirkko

Sienivillityksen välissä tahtoo myös kuvaamaan. Pälkäneen kohdalla ajan usein katottoman pyhän Mikaelin kirkon ohi. Rakennukset eivät sytytä minua kuvaamaan, mutta työkaveri Tuula sai minut ajattelemaan ja katsomaan rauniokirkkoa toisin silmin. Kävin siellä siksi ihan vartavasten kuvaamassa.

Aurinko paistoi matalalta ja antoi 'luvan' tarkastella kirkon 'tekstuuria', pinnan rakennetta. Tässä oli luonnetta muutenkin kuin puuttuvan katon osuus. Lainasin viereistä peltoa päästäkseni kuvaamaan hyvältä etäisyydeltä.




Aurinko laski metsän taakse, joten tässä oli ehkäpä paras auringon tirkistys ikkunaholvin läpi.


Sateettomalla kelillä paikka olisi täydellinen esimerkiksi vihkimiseen...




Tunnelma oli upea myös kirkon sisällä. Epäsymmetrisyys sopi kovasti minun makuuni.