Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)

Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.

Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.

Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.

Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)

Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.

Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!

Vallan kummalliset kesäkelit...

Kyllä on ollut niin väärän vänkyrä kevät ja kesän alku, että naurattaisi, jos ei palelisi. Uusi kesämekko odottaa kaapissa sopivia kelejä. Olen poikkeuksellisesti töissä sekä kesä- että heinäkuun. Kun siistien työmekkojen määrä oli pieni (yksi), ostin innoissani toisenkin, kun kerran löysin. Mutta eipä ole vielä ollut sopivaa tilaisuutta. Lämpimät päivät ovat osuneet joko etäpäiviin tai muuten erikoisiin olosuhteisiin.

Viime maanantai oli yksi näistä lämpimistä päivistä. Olimme kuitenkin kehittämispäivällä Suomenlinnassa. Luvassa oli paljon jaloittelua ja mahdollisesti viileää merituulta. Viileää ei ollut kuin ihan aamulla kotoa lähteissä ja tietenkin junassa! Junassa on paikka paikoin mahdottoman kylmiä ja hyytävän vetoisia paikkoja enkä uskalla lähteä matkaan ilman takkia ja junahuivia. Junahuivi on siis erillinen lämmike vain junamatkaa varten, muuten se kulkee laukussa.

Lintuja lenteli sinisellä taivaalla paljon. Tämän isokoskelon tunnistin vasta kuvasta. Kauempaa katsottuna se oli vain kummallisesti räpistelevä lintu ;-)

Kesälomapäivä silkkiuikkujen kanssa

Silkkiuikuilla oli viisi pesää. Neljässä haudottiin yhä ja viidennestä poikaset olivat jo murtaneet tiensä maailmaan.

Silkkiuikut kuljettavat poikasia alussa siipien suojassa selässä. Se on jotenkin mieltä liikuttava näky. Poikaset ovat seepranraitapäisiä punaisilla laikuilla varustettuja ihanuuksia. Emon selkä kutsuisi, mutta koon kasvaessa selkään ei mahdu enää koko katras.

Poikasia ruokittiin korennoilla.

Ja tänään nautiskelin siis kesälomapäivästä :-)

Pajulintu ja elämän iso kuva

Pajulintu on kuulemma tämä reipas laulaja. Lintutornilta sitä pääsi kuvaamaan niin ylä- kuin alapuoleltakin. Lintuoppaassa pajulintu on vihertävän ruskea ja sillä on kellertävä rinta. Tämä oli rusehtavampi ja valkovatsaisempi. Siksi epäröin lajimäärityksen kanssa.

Tänään piti sataa, mutta täällä meillä ei ole näkynyt pisaran häivääkään. Hyvä niin. Pitkän yöunen jälkeen ehdin lintutornille hengittämään ja katsomaan luontoa. se tuli niin kovasti tarpeeseen. Palauttaa mieleen elämän ison kuvan. Ihminen ei ole kaiken keskipiste :-)

Puutarhakurkistelua alppikärhöihin

Ensin olivat huonekasvit, joita kasvatin ja lisäsin pistokkaista ja siemenistä. Vuosia toimin pienenä taimitarhana :-)

Sitten sydämeni retkahti puutarhaan, kun sellaisen onnistui pieneen rivitalopihaan ja myöhemmin isompaan omakotitalopihaan järjestämään. Pienellä budjetilla - tarjouksista, ystäviltä jakotaimia ja omia kasveja jakamalla pääsi luomaan vihreää ympäristöä pihalleen.

Valokuvausharrastus alkoikin puutarhasta, mutta sitten karkasi ihan omille teilleen. Puutarha on kuitenkin niin täyteen istutettu, että pienellä ylläpidolla pärjää. Isommalla ylläpidolla näyttäisi toki upeammalta ;-)

Alppikärhöt palkitsevat isosti tähän aikaan vuodesta. Työpäivän jälkeen oli ilo olla ulkona ihan kesäisessä kelissä. Ja kuvata pihan parhaita yksityiskohtia :-) Kuten alppikärhöä.

Kuvien alppikärhöt kasvavat köynnösseinänä pergolan ja hiekkatien välissä. Siihen väliin mahtuu vielä pensasaitakin, mutta se ei yllä vielä korkeuksiin.

Köynnösseinässä kasvaa alppikärhöjen lisäksi villiviinejä ja kiinanlaikkuköynnöksiä. Seinä elää pitkin kesää elämäänsä muuttaen muotoaan ja värejään. Siksi ylimmässä kuvassa näkyy myös villiviiniä. Ovat suloisesti sekoittuneet toistensa lomaan vuosien saatossa.