Äitienpäivän ulkoilut ja vesimyyrät

Ihanaa äitienpäivää kaikille meille 💖. Jos et ole äiti, niin sinulla on tai on ollut äiti. Kaikki meistä ymmärtävät, miten merkittävä rooli äidillä parhaimmillaan voi olla ihmisen elämässä. Minä olen kahden aikuisen lapsen äiti ja oma äitini on menehtynyt pari vuotta sitten.

Tänään sää oli herkullisen keväinen, vaikka paikallaan oleminen tuntuikin välillä viluiselta. Siirtyminen pihatuolilta puutarhatöihin sai kropan lämmön kohoamaan ja vilun katoamaan.

Ulkoilin melkein koko päivän. Luin kirjaa, tein puutarhatöitä, luin taas kirjaa ja lähdin lammelle katsomaan vesielämää. Tein lisää puutarhatöitä ja luin vielä kirjaa. Söimme välissä ja vielä lähdin lammelle tiirailemaan lammen eläimiä. Siitä onkin kulunut aikaa, kun viimeksi olen viettänyt näin paljon aikaa ulkoilmassa.

Lammella asuvat tällä hetkellä laulujoutsenpari ja telkkäpari. Niiden lisäksi lammella asustaa vesimyyriä. Niitä on hieman vaikeampi saada kuvaan, ne eivät näytä viihtyvän julkisuudessa.

Tässä muutamia tämän viikonlopun kohtaamisia vesimyyrän kanssa.

Miten sinun viikonloppusi kului?

Miltä toukokuu maistuu?

25 vesiputousta opastetulla vaellusretkellä (Madeira)

Nyt kun kevät etenee taas toistaiseksi melkoisen matelevaa vauhtia, on hyvää aikaa rypeä menneisyydessä ja palata vielä Madeiran matkan tunnelmiin. Vielä on kuvia jäljellä.

Liitän tähän sekä kännykällä että kameralla otettuja kuvia. Vaihtelevat valaistusolosuhteet suosivat välillä enemmän kännykkäkuvia.

Osallistuimme opastetulle vaellusreissulle, joka tunnetaan nimellä 25 vesiputousta (Levada das 25 fontes). Tässä linkki retken selosteeseen matkanjärjestäjän sivuilla.

Retki aloitettiin korkealta, yli 1200 metrin korkeudelta. Lähdimme hotellilta bussilla ja kävimme noukkimassa lisää osallistujia muilta hotelleilta. Olimme porukan ainoat suomalaiset, mutta opas hallitsi pari suomenkielistä fraasia. Opastus oli siis englanninkielinen.

Tyttären edellä hölkkäävä porukka ei kuulunut meidän retkemme osallistujiin. Me emme hölkänneet. Pysähdyimme moni muutamaan kertaan puhaltamaan tiukempien portaiden varrelle.

Vesiputoukset olivat alussa pieniä. Onneksi isompaakin oli luvassa.

Tässä ollaan päästy jo hieman isomman putouksen äärelle. Korkealta vuorelta vesi valuu välillä melkein pystysuoraan alas ja välillä hieman loivemmin maan muotojen mukaan.

Tässä matkalle osui yksi suihkumainen putous, joka kasteli kaiken ohikulkevan.

Ja nyt ollaan retken ytimessä, täällä pidettiin pieni evästaukokin.

Jossain ensimmäisten pienten putousten jälkeen kävelin hieman huolimattomasti ja kompastuin epätasaiseen maastoon. Lennähdin sinne polun viereen ja kun edessä oli vain alamäkeä, en saanut vauhtiakaan pysäytettyä. Sinne jäin sitten mäkeen makaamaan pää alaspäin ja takapuoli johonkin ohdakkeiseen puskaan kiinnittyneenä. Kesti hetken, ennen kuin jokseenkin järkyttyneet kanssakulkijani tokenivat auttamaan minua tilanteesta pois.

Pintahaavoja ja ruhjeita tuli käteen ja jalkaan. Rintakehään osui jokin sen verran kipeästi, että muutaman päivän se muistutteli minua itsestään. Käsi parani pian, mutta jalan mustelmat äityivät laajenemaan ja valumaan reidestä ja säärestä alaspäin. Jalka on vieläkin parin kuukauden jälkeen hieman kosketusarka. 

Oman ensiapupakkaukseni desinfioivat liinat olivat kuivuneet vanhuuttaan. Onneksi oppaalla oli ajantasainen puhdistussetti mukana. Tämä episodi jäi ehkä itselleni mieleen yhtenä matkan huipputapahtumista. Vielä tapahtumapäivänä ketään muuta kuin minua ei tapahtunut jaksanut naurattaa. Ja minuakin vain vähän, sillä olo oli kuitenkin kohtuullisen kivulias.

Korkeuserot jäivät tältäkin retkeltä mieleen todella vahvoina. Toki takana oli jo monta vaellus- ja kiipeilypäivää, joten voimatkaan eivät olleet enää tuoreimmillaan. Tyttären mielestä reitti oli helppo ja hauska 🌼

Aina ei saa, mitä tilaa - mutta vesimyyrä kävi silti näyttäytymässä 💖

Elämä vastaa joskus huutoosi ihan niin kuin haluaa. Kun haluat seikkailua ja toimintaa, tarjolla on pelkkää hiljaisuutta ja makoilua. Kun kaipaat rauhaa ja hiljaisuutta, saat vieraita, tulet kutsutuksi juhliin ja päädyt shoppailemaan hyvän ystäväsi kanssa. Elämän näkökulmasta katsoen tilaajat eivät ymmärrä tarpeitaan, joten siksi et saa, mitä tilaat, vaan jotain ihan muuta.

Läheisten kanssa sosiaalisesti ajan viettäminen on loppujen lopuksi äärettömän hurmaavaa, vaikka suunnitteilla olikin alun perin ihan megarauhallinen mitään tekemätön löllöilyviikonloppu. Suunnitelman muutoksen voi ottaa vastaan monin tavoin. Innostus peittoaa kevyesti ahdistuksen. Kiitollisuus ajaa puolestaan moneen kertaan harmituksen yli. Tunteet voivat olla vaikeita, mutta myös ilahduttavia ja positiivisesti yllättäviä.

Meidän kahden sukupolvemme hernekeittokattilassa törmäämme usein erilaisiin näkemyksiin, reaktioihin ja johtopäätöksiin. On hirmuisen opettavaista päätyä katselemaan ja ajattelemaan asioita ihan uudesta näkövinkkelistä. Ihan kuin kotitalosta löytyisikin yllättäen yksi ylimääräinen huone tai kerros. Jotain, minkä ei pitänyt olla siellä, mutta joka lopulta selittää ihan kaiken. Tai ainakin melkein.

Eri ikäluokkien näkemysten, osaamisten ja haaveiden sekoittamista, solmimista ja uusien reseptien kehittämistä toivoisin lisää myös työelämään. Ja harrastuksiin, kaikkialle. Vastakkainasettelun sijaan voisi löytyä uusi supervaihde eri näkökulmien yhdistelystä.

Minä ja vesimyyrä kohtaamme hetkittäin. Olen aina innoissani, mutta vesimyyrä ei välttämättä ole aina sama yksilö. Silti kohtaaminen on aina jotain hienoa. Erilaisuuden kohtaaminen arvostavasti antaa enemmän kuin ottaa. Varmasti myös vesimyyrälle 💖

Arvostamista, avaraa katsetta ja luottamusta alkaneeseen viikkoon 💖🥰

Puukiipijöitä luontorikkaan päivän päätteeksi

Päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena. Hieman kylmänä ja lopulta aivan hillittömän tuulisena. Jaksoin patistaa itseni liikkeelle seuraamaan kevään edistymistä ja se todellakin kannatti!

Tavoitteena oli lähteä tarkistamaan silkkiuikkujen pesimätilannetta muutaman tutun mutkan kautta. Ihanan auringon valon lisäksi näin mahtavasti muutakin silmiä ja mieltä ilahduttavaa. Meri- ja tundrahanhia. Laulujoutsenia parinkymmenen yksilön joukko pellolla lepäilemässä. Lokkeja niin touhuamassa kuin lepäämässäkin. Kolme kuovia (aika kaukana, mutta kuitenkin), yksinäinen kurki ja töyhtöhyyppiä. Muutama meriharakka, silkkiuikkuja, kanadanhanhi ja telkkärouva. 

Takaisin ajellessa näkyi lisäksi vielä sinisuohaukka (tai jokin muu suohaukka, matalalla lenteli) ja kettu (juoksi tien yli).

Kotona lähdin kameran kanssa vielä lyhyelle lähilenkille. Telkkäpariskunta ja pari lokkia nautiskelivat lampikylvyistä. Västäräkki urheili rantamaastossa, peippo huuteli oksalta, kuten myös sepelkyyhky.

Räkättirastaat ovat palanneet isoin joukoin keskuuteemme, fasaani huuteli, ei tällä kertaa näkynyt. Pikkuvarpunen uhitteli pensasaidassa. Pellon reunasta löytyi peräti viisi rusakkoa ja kaksi puukiipijää. Pihassa hyppeli vielä orava. Siinäpä ne suunnilleen tämän päivän ulkoilut 🥰

Näissä luonnon tarkkailutouhuissa unohtuu nopeasti kaikki maallinen ja arkinen. Jokainen kohtaaminen koskettaa minua kovasti. Koen iloa, jota en osaa kuvata. Joku osaa ehkä samastua.

Se, että lähden liikkeelle luontoa tarkkailemaan, on aina päätös. vaihtoehtoja olisi muitakin. Luonnon eläinten havainnointi on vuosien harjoittelun tulosta. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että erotan linnun laulusta sen laulajan. On se vaan hienoa, kun oppii uutta 💖

Vastaavia upeita oppimismatkoja voi tehdä monen muunkin asian kuin luonnon kanssa. Aiheeseen perehtyminen tuo peliin syttymisherkkyyttä. Ja syttyminen on upeaa, oli kyse sitten mistä tahansa osaamisen tai elämisen osa-alueesta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää ja opetella uusia syttymisen aiheita. Suosittelen kokeilemaan uusia juttuja.

Tässä puukiipijä näkyvillä. tavallisesti se on piilossa jossain. Puun latvassa tai rungon toisella puolella.

Puukiipijä aloittaa puuretkensä puun juurelta ja kiipeää sitä pitkin ylös. Kaikki puun suomut ja raot tutkitaan mahdollisten saaliiden toivossa. Kun puussa on päästy riittävän korkealle, pudottaudutaan suoraan alas ja jatketaan saman puun parissa vielä lisää, tai lennetään naapuripuun juurelle ja kiiveskellään siinä ylöspäin tai lennetään ihan muualle kauemmas jonkin toisen puun runkoon. Tässä matka on ylöspäin.

Tähän jäi tämän päivän puukiipijä odottelemaan, kunnes lensi sitten parinsa luo läheiseen puuhun.

Huomiseksi on luvattu hieman miedompaa tuulta. Riemulla odotan sitä.

Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Multitaskausta ja räkättirastaita

Kahden pienen lapsen äitinä minusta kehittyi aikoinaan melkoisen hyvä multitaskaaja, vaikkei tuo termi ollutkaan silloin kai vielä käytössä. Kahden pienen lapsen kanssa voit saada käytännössä jotain aikaan vain, jos teit sen kaiken muun ohessa samaan aikaan. Lapsia ei voinut unohtaa hetkeksikään, joten vaihtoehdot olivat joko-tai.

Kun multitaskaamisesta kasvoi oma vahvuusalueeni, oli helppo kuvitella, että sitä taitoa pitäisi viljellä jatkossakin. Ja paljon. Ikävä kyllä työelämä painostaa myös multitaskaamiseen, oli sinulla lapsia tai ei ja halusit sitä tai et.

Kun tekee kaikkea samaan aikaan, ei voi tehdä mitään erityisen hyvin. Ei voi keskittyä mihinkään oikein kunnolla eikä voi parantaa suoritustaan millään osa-alueella mitenkään merkittävästi.

Tiedäthän sen tyypin, joka naputtelee kännykällään tai tietokoneellaan aina jotain ihan muuta. Hän ei ole läsnä. Ja kun hän on olevinaan läsnä, hän on ihan pihalla. Hän todennäköisesti uskottelee itselleen, että ihan hyvinhän tämä meni. Mutta ei mennyt hyvin kenenkään muun mielestä. Et varmaankaan halua olla tuo tyyppi?

Hän sählää ja säätää. Häntä pitää varmistella, tukea ja oikaista. Hän unohtaa omat tehtävänsä ja säveltää uutta muiden valmisteluista välittämättä. 

Tässä haluan ylistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka yrittävät olla läsnä sekä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja kunnolla. Ylistän sinua, joka maltat kuunnella ennen kuin säädät jo eteenpäin. Ja sinua, joka jaksat kuunnella siihen asti, että muistat keskustelun tärkeimmän pointin vielä keskustelun jälkeenkin.

Kumarran nöyrästi sinua, joka maltat sulkea muut houkutukset pois ja ottaa ohjelmaasi yhden asian kerrallaan. Ja nöyrimmät ihailuni sinulle, joka jaksat hetken summata asioita yhteen ja vetää johtopäätöksiä ennen tuleen säntäämistä.

Ymmärrän sen, että on tilanteita ja ammatteja, joissa on painettava monella raiteella yhtä aikaa ja kovaa. Mutta jos et ole hengen, terveyden tai turvallisuuden pelastaja, mieti vielä uudestaan, miten haluaisit käyttää oman aikasi.

Minä käytin pääsiäisenä röyhkeästi aikaa räkättirastaiden tarkkailuun. Aivan 'hyödytöntä' puuhaa, mutta muun muassa hyvää keskittymisharjoittelua. Näin räkättirastaiden 'soidinmenoja' ensimmäistä kertaa koskaan. Koiras tekeytyy omaa kokoaan isommaksi levittelemällä siipiään ja pyrstösulkiaan. Ja voi sitä tanssahtelua 🥰. Kaikkea sitä huomaakaan, kun välillä malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan 💖

Multitaskaatko sinä?

Miten varmistat keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan?

Köysirata Monteen (Madeira)

Madeiran Funchalista kulkee köysihissi ylös Monten kylään. Lähtöpiste on sataman tuntumassa, joten sinne ei tarvitse osata kovasti suunnistaa. 

Montesta pääsee jatkamaan hissillä kasvititeelliseen puutarhaan tai voi käydä trooppisessa puutarhassa ja näköalakahvilassa. Matka Monteen kesti 15 minuuttia.

Etenkin järjestelmäkamera nappasi ahnaasti talteen kaikki heijastumat, joten sitä ei passannut käyttää näissä olosuhteissa. Eläköön kännykkä 👍

 

Rinnettä riitti. Harvoin pääsi taivaltamaan vain tasaisella. Kiva saada välillä mekaanista kyytiä ylös 💖

Perillä, matka sujui nopeasti. Kyydissä kaikki mahtuivat istumaan ja tunnelma oli ihan rento.

Montesta lähti pajukorikyytejä rinnettä alas. Kullakin pajukorilla oli kaksi ohjastajaa, joten homma oli varmasti ihan turvallista. Silti ei ihan kutsunut.

Matka alas sujui tietenkin 'nopeammin' kuin matka ylös. Menomatka on aina ja kaikkialla aina se mentaalisesti hitaampi pätkä.

Ihanaa pääsiäisen aikaa! Lepoa, riemua, rentoutusta, virikkeitä ja mitä muuta mahdatkaan haluta pitkältä viikonlopulta 💖.

Madeiran levadoilla

Levadat ovat Madeiralla vesien huoltokanavia. Niissä vesi kulkee sateisen ja kostean ilmanalan vuoristosta parhaille viljelypaikoille rannikolle kuivempiin oloihin. Niitä on tehty jo 1400-luvulla puisina, myöhemmin kallioon hakkaamalla ja sittemmin betonista. Levadojen vieressä on huoltopolkuja, joita käytetään nykyisin kävely- ja vaellusreitteinä. Levadat kulkevat paikoin myös tunneleissa.

Ensimmäinen kokonainen perilläolopäivä käytettiin omaehtoiseen levada-vaelteluun. Etsimme lähiseudulta sopivan kohteen ja tilasimme kyydin sinne. Seikkailu sai alkaa.

Levada-polku lähti tien varresta. Onneksi se oli merkitty.

Polku lähti tästä, toiseen suuntaan reitti on suljettu kävelijöiltä.

En tiedä, mitä odotin, mutta tämä yllätti. Yksinkertaisuudellaan, helppoudellaan ja pienuudellaan. Toistaiseksi.

Matkalla oli väliputouksia. Rinteellä tuli vastaan risteys ja siinä syntyi toisinaan putous.

Keli helli meitä. Ylhäällä vuoristossa sade oli herkkänä, mutta lähempänä rannikkoa aurinko hymyili ja lämmitti 💖

Sitten tuli tunneli. Matala, kapea ja pimeä tunneli. Tämän tarpomisessa kului ehkä lähemmäs kymmenen minuuttia. Tytär käytti kännykän taskulamppua valonaan ja minä hiivin hyvin lähellä perässä.

Onneksi tunneli päättyi pitkältä tuntuneen taivalluksen jälkeen.

Tässä harpoimme vesivirran yli. Toinen vaihtoehto näytti epäilyttävän huteralta.

Pitkä taivalluksen jälkeen meno oli pelkkää alamäkeä kohti rannikkoa.

Askeleita tuli yli 18 000. Mikään niistä ei ollut helppo tai leppoisa. Mäkiä ei ollut juurikaan verrattuna muihin päiviin. Tässä alussa sitä ei osannut vielä arvostaa 🤭

Loma ei ole vain silloin, kun se on kalenterissa. Se on silloin, kun sitä suunnitellaan, kun siihen valmistaudutaan, kun siitä kerrotaan läheisille ja kun valokuvat puretaan ajan ja tunteiden kanssa talteen. Minä olen vieläkin osittain Madeiralla. Matka jatkuu vielä, kunnes seuraava alkaa. Toukokuun puoleen väliin mennessä pitää tehdä rauha tämän matkan kanssa, jotta pääsee seuraavaan 💖.

Sillä välin ihanaa kevättä 💖