lauantai 24. helmikuuta 2024

Muisteloita ja tinttej√§ ūü•į

Hei Sinä! Miten jakselet ja mitä sinulle kuuluu?

Min√§ olen ollut v√§synyt ja ruuhkainen, mutta se on mielest√§ni ihan ok. Aika aikaansa kutakin ūüĎć.

Etenkin ikävillä asioilla on taipumusta kasaantua. Noihin tilanteisiin ei oikein voi itse vaikuttaa mitenkään. Ainoa, mihin voi vaikuttaa, on oma asenne noissa ***-tilanteissa.

Juuri nyt minulla n√§kyy valoa tunnelin p√§√§ss√§. Olen toiveikas. Sis√§inen pessimistini on jo kartoittanut vaaran paikat ja toistaiseksi ei taida olla mit√§√§n hirvitt√§v√§√§ odottamassa ūüßź.


Vanhempien asuntoa tyhjent√§ess√§ on mieli kelannut moneen kertaan muistoja ja traumoja. Traumatkin alkavat sulaa pehme√§ksi, kun ei ole en√§√§ odotettavissa mit√§√§n uutta. Alan hieman ymm√§rt√§√§ √§iti√§, vaikka siit√§ ei p√§√§sek√§√§n mihink√§√§n, ett√§ suhteemme oli rikkin√§inen. √Ąiti todenn√§k√∂isesti teki parhaansa aina kun jaksoi ja malttoi. 

Minun n√§k√∂kulmastani pikkuveli p√§√§si paljon helpommalla. H√§nt√§ aina kehuttiin samalla kun minua moitittiin ja h√§vettiin. Todenn√§k√∂isesti muistoni eiv√§t ole koko totuus. √Ąidill√§ oli fantastinen taito saada ihmiset uskomaan omiin tarinoihinsa, mit√§ ne milloinkin olivatkaan.

Min√§ en h√§nen tarinoitansa ja v√§itteit√§ns√§ aina uskonut, mutta sill√§ ei ollut k√§yt√§nn√∂ss√§ mit√§√§n merkityst√§. Kukaan ei uskonut minua. Samaan aikaan el√§m√§n (√§idin) ep√§reiluus rokotti minua ankarasti. √Ąiti sanoi muun muassa, ett√§ kaikki pikkuveljeni on oppinut kaikki huonot asiat minulta. T√§m√§ ei mennyt minun oikeustajuni l√§pi v√§h√§n yli 10-vuotiaana. Heitin √§idille takaisin haastavan kysymyksen: Mist√§ min√§ olen sitten ne kaikki huonot asiat oppinut? √Ąidin mielest√§ min√§ olin paha jo syntyess√§ni. Tuotakaan en ostanut, mutta tietenkin pahoitin siit√§ mieleni ihan mahdottomasti.

Näitä samoja asioita olen kelannut vuosikymmeniä. Aina jotenkin päädyn niihin takaisin. Jospa nyt pääsisin vähitellen näissäkin ajatuksissa eteenpäin.


Pihalintuja olemme seuranneet taukohetkinä Pixien kanssa.
Talitiainen vanhan omenapuun oksalla.



Pikkuvarpunen odottelee terijoensalavan oksalla.


Talitiainen syöksyy oravakepin nokasta lintulaudalle.



Kyll√§ el√§m√§ noiden lintujen kanssa on vain ihanaa ūü•į


Ihanaa kev√§√§n odotusta! ūü•įūüßźūüíĖūü§ł‍♀️ūüėćūü•≥ūüĆľūüĆŅ


maanantai 19. helmikuuta 2024

Kummallisia talvikelejä ja pihan urpiaisia

Lauantain keli oli vetinen, melkein tulviva

Lauantaina käytiin huikean kummallisessa säässä Lahdessa vanhempieni asuntoa tyhjentämässä. Ei tullut tyhjäksi vieläkään, mutta nyt näyttää jo ihan toiveikkaalta.

En tiedä, olenko koskaan nähnyt teillä lauantain kaltaisia vesimassoja! Harmi, etten hoksannut ottaa kännykällä kuvia tai videoita. Keskityin vain kauhistelemaan ja ihmettelemään ihan täysillä. Välillä vettä oli isona lampena koko tien leveydeltä, toisinaan tien keskellä meni kapeampi luiru, jossa pääsi melkein kuivana läpi. Aluksi ajattelin, että kyse on vain kaupunkialueen haasteista, mutta kyllähän samanlainen meno jatkui maantielläkin. Edellisen yön ja saman aamun valtaisat vesisateet valuivat valtoimenaan aurausvallien välisessä kourussa eli tiellä. Samalla vesi sulatti lisää lunta ja jäätä. Notkelmapaikoissa oli sitten lampia, jopa vähän pelottavan syviä lampia ylitettäväksi.

Vaikka ajoimme mukana olevan peräkärryn vuoksi rauhallisesti, veden lentäminen oli aivan infernaalista. Mutta minnekäs se vesi olisi sieltä aurausvallien välistä päässyt. Keväällä sulamisvedet roiskuvat ja valuvatkin osin tien ulkopuolelle, mutta aurausvallin korkeus vaihteli puolesta metristä metriin. Joten kaikki vesi valui alaspäin - jos oli, minne mennä. Ja taivaalta satoi lisää. Olipas se menoreissu! Takaisin tullessa sade oli loppunut ja lämpötila valunut plussan puolelta pienelle pakkaselle. Muutamia pieniä vesipasseja oli enää matkalla.


Sunnuntaina olikin sitten jäistä

Sunnuntaina aurinko hymyili ja lähdinkin kameran kanssa maisemia tutkailemaan. Enpä ajatellut kovin pitkälle. Eilisen vedet olivat kaikki jäätyneet tukevasti ja ennen sitä huuhtoneet mahdollisen hiekoituksen mennessään. Olisi pitänyt laittaa nastakengät jalkaan.

Kävin liukastelemassa Hämeen linnan luona, mutta päätin sitten käydä Hauholla. Siellä jäisyys oikein korostui, sillä osaa teistä on aurattu harvoin ja niukasti. Jäätä, polanteita ja uria riitti. Vastaantulijoiden kohdalla piti keskittyä ihan kunnolla, että löytyy pitävä ajoreitti kummallisten urien välistä.

Välillä tien pinta oli pelkkää epätasaista jäätä.


Tasaisella peltoaukealla saattoi olla hieman sulaakin.


Hautausmaalla ei ollut kävelykelpoista. Kuvissa ei ole yhtään vettä. Kaikki kiiltävä on paksua jäätä. Hauskan epätasaisesti se oli jäätynyt hiljalleen kesken valumisen. Nastakenkiä olisi taas tarvittu.



Tosin ei tuolla hautausmaalla liikkuminen ole vähemmän jäisinäkään päivinä helppoa. Joku oli tarponut lumihangessa viedäkseen kukat haudalle. Muuten hanki oli lähes koskematonta.



Urpiaiset jatkavat vierainamme

Urpiaisparvet jaksavat ilahduttaa. Ne lehahtavat paikalle kymmen-, melkein satapäisinä parvina. Sirkuttelevat vilkkaasti. Yhtään urpiaistappelua en ole tänäkään vuonna nähnyt. Lehahtavat sitten aina ihan yhtä nopeasti pois kuin saapuivatkin.

Selvästi tiaista pienempi urpiainen on alemmissa kuvissa koiras. Sillä on hiven punaista rinnassakin.




Käyn lukemassa ja kommentoimassa blogejanne taas pian. Takana on pari melkoisen työlästä ja haasteellistakin viikkoa. Illat ovat kuluneet ihan vain hengitellessä, käsityötkin ovat tuntuneet liian rasittavilta. Nyt näyttää ainakin siltä, että jatkossa olisi hieman tasaisempaa. Tänään ainakin jaksoin jo työpäivän jälkeen touhuta melkein vanhaan malliin.


Ihanaa valoisaa helmikuuta! Jos aurinko ei aina n√§ytt√§ydyk√§√§n, niin p√§iv√§t ovat kuitenkin pidentyneet jo aivan mahtavasti. Nautitaan ūü•į

torstai 8. helmikuuta 2024

K√§sity√∂t ja Pixie ovat rentoutumisreseptini ūüíĖ

Viime yönä näin unta käärmeistä. En koe mitään isoa käärmekammoa, mutta uniini toisinaan tunkeutuvat käärmeet ovat ikäviä ja lisääntyvät voimakkaasti. Tavallisesti tällaisia unia edeltää vilkas ja tapahtumarikas päivä. Minulle siihen riittää kellotettu aikainen aamuherätys, päivä toimistolla ja tiivis päiväohjelma. Nukun itse asiassa matkapäivää (lähipäivää) edeltävän yönkin levottomasti. Kolmen lähipäivän setti peräkkäin teettää siis neljä mahdottoman heikosti nukuttua yötä perätysten. Minkäs teet.

Kohtuullisen usein jaksan nautiskella iltaisin käsitöiden tekemisestä. Lopen uupuneena käsityöt eivät enää kiinnosta, mutta tavallisen oloisena iltana käsityöt tuovat rentoutusta iltaani. Hyvä ruokkii hyvää.

Jotain aina välillä valmistuukin.

Poika pyysi pipoa. Väri on keskiharmaa, vaikka kuva näyttää ruskeankin sävyjä tuonne. En ryhtynyt säätämään kännykkäkuvaa. Pipo on merinovillaa ja pitäisi olla melkoisen kutittamaton. Tämän voi kuitenkin pestä vielä hellästi pesukoneessakin.


Sukkarintamalla olen naisten valepalmikkosukkien lisäksi tehnyt miehelle sukat hänen valitsemastaan reippaan vihreästä langasta. Ihan kaupassa siis lanka valittiin, ei kotoa omista varastoista. Varren pituus on myöskin miehen toiveiden mukainen. Sukkia ei tarvita ihan vielä, mutta ovat odottamassa, kun tilanne tulee, että jotkin vanhat kuluvat rikki.

Ruskeat p√∂tkyl√§t ovat s√§√§rystimet itselleni. Ostin Novitan Mustaa lammasta tutkimatta langan paksuutta. Se olikin sitten Isoveikan paksuista. Kun en halunnut niin paksusta langasta tehd√§ sukkia, tein k√§√§reen ohjeiden mukaan langasta s√§√§rystimet itselleni. Innostuin kovilla pakkasilla l√§mp√∂√§ varaavista s√§√§rystimist√§ niin paljon, ett√§ ostin Isoveli-lankaa ja tein siit√§ pitk√§t s√§√§rystimet tytt√§relle, joka k√§velee melkein nelj√§n kilometrin ty√∂matkan kumpaankin suuntaan. Pakkasilla merituulen armoilla niill√§ matkoilla tarvitaan kaikki mahdollinen l√§mmitys ūüíĖ.




Pixie-koiran kanssa otettiin yhteiskuva yhtenä iltana, kun Pixielle tuli pitkä yskä. Olin tietenkin huolissani ja kun yskä ei näyttänyt hellittämisen merkkejä, nappasin koiran syliini ja kiersimme rintamamiestalon alakertaa ympyrää kuin pienten kipeiden lasten kanssa aikoinaan. Pidin koiraa sylissä, kävelin ja hieman hytkyttelin (niin kuin ainakin aikoinaan tehtiin vauvojen ilmavaivojen kanssa). Taputtelin Pixietä myös selkään. Toisen kierroksen aikana köhä hellitti ja hieman sen jälkeen laskin koiran lattialle. Jäi siihen paikoilleen kuin patsas ja tuijotteli minua kiinteästi. Oletin, ettei olo ollut vielä hyvä.

Oltiin sitten sylikk√§in, vaikka olisi ollut jo minunkin nukkumaanmenoaikani. Mutta kaveria ei j√§tet√§ ūüíĖ. V√§hitellen Pixie rentoutui ja otimme sitten muutaman valokuvankin ennen iltapehkuille siirtymist√§. 



Kaikki on nyt siis Pixien kanssa hyvin. Odotellaan maaliskuussa vietett√§v√§√§ 14-vuotissyntym√§p√§iv√§√§. Tai ainakin me muut odotamme. Pixie taitaa nauttia el√§m√§st√§ ihan p√§iv√§ kerrallaan. Tekisi hyv√§√§ meille muillekin ūüíĖ.

perjantai 2. helmikuuta 2024

Elämä kulkee, mutta luonto pysyy

Uuteen työhön hyppääminen on ollut upeaa, virkistävää - ja vaativaa. Saan helposti kulutettua kaiken energiani työajalla, viikonloppuisin yritän löytää vireen kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Joskus jopa omiin harrastuksiini.

Jotenkin joskus aikoinaan kuvittelin elämän olevan tässä vaiheessa vähän kuin pehmeillä patjoilla kellumista. Ammattiosaaminen on vuosikymmenten myötä hanskassa ja lapset ovat jo kypsiä aikuisia. Omat vanhempani eivät olleet pitkään aikaan mitenkään aktiivivierailijoita elämässäni, joten odotin saman tietenkin jatkuvan. Nyt olisi aikaa harrastaa ja miettiä jotain omiin intohimoihin (valokuvaamiseen ja luontoon) liittyviä aiheita. Mutta niin se ei mennyt.

En ole katkera. Monesti sitä ei itse tiedä, mitä tarvitsee, vaan haluaa vähän kuin 'vääriä' asioita. Sitä aina kuvittelee olevansa fiksumpi kuin onkaan.

Elämäni on nyt aivan mahtavan upeaa. Toki melkoisen vauhdikasta ja se on nyt aivan hyvä juttu. En vain vielä osaa ennustaa, kuinka kauan näin vauhdikas elämä tuntuu hyvältä. Se jää seurantaan.


Henkilöstökyselyn jälkeisen työpajan ja johdon dialogin vetämisen (yhdessä kollegojen kanssa) jälkeen olen kerännyt ja listannut henkilöstödataa ihan urakalla. Tällä viikolla olen venyttänyt itseäni rajoille, toivottavasti joku on viihtynyt matkassa.


Tänään Excelien valmistumisen jälkeen oli pakko pitää tauko. Odottelin mahdollisia muutostarpeita, mutta nähtävästi muutkin olivat viikonlopun levon tarpeessa ja muutospyyntöjä ei tullut.


T√∂iden j√§lkeen jaksan harvoin tehd√§ edes k√§sit√∂it√§. Ne odottavat viikonlopun lev√§nneempi√§ hetki√§. Valokuvaaminenkin her√§ilee valon lis√§√§ntymisen my√∂t√§. T√§m√§ on lupaavaa ja houkuttelevaa aikaa ūü•į.


Kuusitiaiset käyvät meillä ruokinnalla. Ahveniston harju on aivan vieressä, joten ihania vieraita riittää.


Talitiaiset ovat vakiovieraita. Niistä on helppo saada kuvia.


Sinitiaiset ovat yht√§ varmoja vakioseuralaisia ūüíĖ.



Tänä viikonloppuna ollaan kotona eikä mennä tyhjentämään kuolinpesän asuntoa. Sekin odottaa tehtävälistalla puolikiireellisenä.


Ihanaa viikonloppua sinulle! Lupaathan lev√§t√§ ja nautiskella. Kukaan ei tee niit√§ puolestasi ūüíĖ.

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Tyhjennettiin asuntoa

Tänä viikonloppuna tyhjensimme vanhempieni asuntoa. Perjantaina tyhjensin asuntoa yksinäni. Lauantaina tyhjennyspartiossa olivat mukana mieheni ja poikani. Siirsimme muuhun kierrätykseen kelpaamattomat isot huonekalut isoon vuokra-autoon. Miehet veivät isot huonekalut, minä jeesasin pienempien tavaroiden kanssa.

Autoon olisi mahtunut enemmän kuin jaksoimme kohtuudella sinne kantaa. Osa huonekaluista piti purkaa osiin ennen kantamista. Kantomatka kulki hissittömän kerrostalon kolmannesta kerroksesta kapeaa ja jyrkkää portaikkoa pitkin pihalle. Priorisoimme tehtäväämme niin, että nyt vietiin ainakin kaikki se, mikä vaati kuljetukseen isompaa autoa. Peräkärryyn mahtuvaa tavaraa pystyy kuljettamaan myöhemminkin.

Poika oli kova ja tehokas tiimin jäsen. Ei oltaisi ilman häntä pärjätty mitenkään.


Tässä taitaa olla menossa keittiön pöydän ositus kannettaviin osiin.


Kaikkien kierrätyspyrkimystenkin jälkeen jätelajitteluasemalle päätyi minun arvioni mukaan oikein käyttökelpoistakin tavaraa. Hyväntekeväisyyskirpputori ei ottanut vastaan hyväkuntoisia vanhempia sohvia. Kovasti oltiin siellä nihkeitä muitakin vanhempia huonekaluja kohtaan. Ymmärrän toki, jos kukaan ei sellaisia halua ostaa.

Kävin läpi facebookin kierrätys- ja luovutusryhmiä. Sielläkään kukaan ei kaivannut sen kaltaisia huonekaluja, mitä meiltä oli vapautumassa. Energia on rajallista ainakin omassa elämässäni enkä enää jaksanut lähteä etsimään tavaroille mahdollista uutta kotia.

Ehkei hyv√§kuntoisilla, mutta vanhemmilla huonekaluilla sitten olekaan k√§ytt√∂√§ kenell√§k√§√§n? Ajat ovat niin muuttuneet sitten oman nuoruuden. Silloin omassa nuoruudessa pienill√§ rahoilla el√§ess√§ oli oltava kiitollinen siit√§, kun sai joltain jotain k√§ytt√∂kelpoista k√§ytt√∂tavaraa ihan ilmaiseksi. Tyylist√§ ei ollut varaa silloin kipuilla ūü§≠.


En ole ollut koskaan kouluik√§isen√§ yhdenk√§√§n historian opettajan ihanneoppilas. En l√∂yt√§nyt koskaan historian opintojen vuosilukujen, sotien ja muuttuvien valtiorajojen takaa mit√§√§n helppoa ja l√§hestytt√§v√§√§ kosketuspintaa. 

Sittemmin olen oppinut ymmärtämään historiaa tarinoina ihmiskunnan kehittymisestä ja kansakuntien matkoista. Miksei kukaan koulussa kertonut, miksi (ja miten) näistä asioista on hyvä kiinnostua?


Olen töissä huomannut sen, miten paljon työyhteisöjen ja työpaikkojen historian tuntemisesta voi olla hyötyä. On ällistyttävän hyödyllistä ja käytännöllistä ymmärtää sitä, miten ja miksi tähän tilanteeseen on päädytty. Se auttaa löytämään tapoja ja keinoja tulla toimeen niiden ihmisten kanssa, joiden toiminta muuten tuntuisi jotenkin oudolta. Se auttaa perustelemaan asiat paremmin ja tehokkaammin ja ymmärtämään ihmisten kipupisteitä huomattavan paljon paremmin.

Sama pätee melkein kaikessa muussakin elämässä. Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikeaa ja oman toiminnan sopeuttaminen siihen vieläkin vaikeampaa. Menneen ymmärtäminen auttaa pääsemään sille polulle, jota moni on kulkenut ja jokunen jäljestä seurannut. Aikaisemmin tapahtuneisiin asioihin perehtyminen on viisauden juuri. Jotta voi ymmärtää, mikä voi toimia nyt, pitää olla käsitys siitä, mitä on aikaisemmin tapahtunut.


Talvi jatkuu, onneksi pakkasasteet ovat ainakin meillä pudonneet siedettäviin lukuihin. Tänään taisi olla peräti lauhaa, plussan puolella kävi lämpömittari.

T√§ss√§ talvikuvassa tytt√§rell√§ on p√§√§ss√§ minun tekem√§ni pipo - toinen niist√§. (Tavallaan tyhm√§ huomautus - kaikki n√§kev√§t, ettei kuvassa ole kahta pipoa ūü§≠)



Yrit√§n t√∂iss√§ tasapainotella kiireen ja kaipaamani kiireett√∂myyden v√§lill√§. Pienet kiireett√∂m√§t hetket p√§iv√§n mittaan eiv√§t tuhoa tuottavuutta. P√§in vastoin ūüíĖ

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Valon pilkahduksia ja toiveikkuutta

Olen panostanut lepäämiseen ja palautumiseen, melkein kaikki muu töitä lukuun ottamatta on jäänyt jonotuslistalle. Panostaminen on ollut hyödyllistä. Olen päässyt nauttimaan keskittymisestä yhteen asiaan kerrallaan ja välillä ihan vain olemaan. Olen kuunnellut itseäni ja saanut kaivettua mieleni syövereistä loputtoman tuntuiseen to do -listaani lisää tehtäviä. Se on ollut helpottavaa. Omassa päässä jonottavat ja pyörivät asiat, joita ei saa konkretisoitua käytännön tekemiseksi, pitävät yllä ihan kohtuullista perusstressiä ja epämiellyttävää oloa. Tekemättömien asioiden listaaminen avaa ihan erilaisen mahdollisuuden muistamiseen, tekemiseen ja tekemättömyydestä vapautumiseen.

Olen saanut hahmoteltua itselleni myös isompaa kuvaa tämän vuoden työtehtävistäni. Vaikka olen vasta hahmotteluvaiheessa ja yllätyksiä tulee eteen varmasti pitkin vuotta, olen jo helpottunut. Hatarakin suunnitelma antaa paremman fiiliksen kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Jos siis haluaa suunnitella työtään ja valmistautua etukäteen siltä osin kuin se on mahdollista ja järkevää. Ja minä haluan.


Lintujen ruokintapaikalla on ollut kova kuhina. Lintuja ja oravia riittää iloksi pitkin päivää. Meditoinnin sijaan voi katkaista päivän tekemisiä tuijottelemalla ruokintapaikan kuhinaa ja ruuhkaa.

Tässä mustarastaskoiras lumisen tuijan oksilla.




Talvi on tarjoillut my√∂s teknisi√§ askareita. Ilmal√§mp√∂pumppu k√§r√§ytteli sulaketta kovien pakkasten aikaan oikein iloisella tahdilla. Nyt s√§hk√∂ammattilaiset k√§viv√§t siirt√§m√§ss√§ sen ihan oman sulakkeensa taakse. Ei en√§√§ ongelmia ūüĎć.

Nettiyhteydet ovat olleet myös pitkän aikaa hieman epävarmoja, eikä sellainen toimi kahden etätyöläisen huushollissa. Uuden netin myötä netti on nyt nopea ja varma. Siitä ei ole haittaa vapaa-ajallakaan.

Nuo 'remontit' tehtiin peräkkäisinä päivinä ja Pixie-koiralla oli hieman vaikeuksia suhtautua muukalaisiin omalla reviirillä. Isolla syliotteella Pixie pysyi rauhallisena. Lattialle päästessään se jonotti työhuoneen ovella ja haukkui vierailijoita oven läpi. Ne olivat tiukkoja rupeamia meille molemmille.

Sähköammattilaiset olivat meillä jo toista kertaa. On ihan mahdottoman upeaa, kun palvelu ja aikataulut pelaavat samoilla säännöillä kuin omassakin työelämässä! Liian usein on aikaisemmin käynyt niin, ettei sähkömies tule paikalle, vaikka kuinka on asiasta sovittu.


P√§iv√§ on pidentynyt ja valo lis√§√§ntynyt. Minulla ovat my√∂s omat voimavarani lis√§√§ntyneet ja tuntuu, ett√§ sekavan ja raskaan vuoden j√§lkeen n√§kyviss√§ olisi hiven j√§rjestyst√§ ja ennustettavuutta ūüíĖ. Jaksamista meille kaikille!

perjantai 12. tammikuuta 2024

Olipas pelottavan huono keli ūüė≥

Tänään oli työkalenterissa lähipäivä ja säätiedotuksessa huono keli. Olen ajanut ihan kohtuullisen paljon erilaisissa olosuhteissa elämäni aikana ja arvelin työmatkan sujuvan kaikesta huolimatta ihan hyvin. Arvelin väärin.

Heräsin aamulla kuudelta (mikä on minulle TODELLA aikaista) laittautuakseni kohtaamiskuntoon ja lähteäkseni ajoissa töihin. Aamu sujui mainiosti ja kymmenen minuuttia etuajassa pääsin lähtemään matkaan. Keli ei ilahduttanut, mutta 'velvollisuudet' kutsuivat.

Keli oli kamala ja paheni vain matkan hitaasti edetessä. Oli pimeää eikä moottoritiellä tietenkään ole valaistusta. Aura ei ollut käynyt, vaikka moottoritien hyvään ajokuntoon on tavallisesti voinut hienosti luottaa. Oma kaista näkyi vain paikoin, sillä liikennettä oli vähän. Ohituskaista oli lumen peittämä ja jokainen ohittava auto aiheutti täyden lumisokeuden joksikin aikaa.

Hyvät välimatkat, kohtuullinen nopeus ja jatkuva valppaus toimivat tavallisesti ihan hyvin huonoissakin keliolosuhteissa. Nyt omaa kaistaa oli välillä vaikea nähdä tuiskuavan ja pöllyävän lumen keskeltä. Lisäksi ohi paahtavat autot sekoittivat tilanteet aivan täysin.

Muutaman ohittavan auton lumipöllyt onnistuin selvittämään ihan keskittymällä, näkymä eteen päin aukeni melko pian. Sitten tuli ensimmäinen auto, joka pöllytti lunta näköesteeksi ihan urakalla. Näkyvyys ei selvinnyt pian eikä edes kohta. Löysin itseni kuitenkin onneksi vielä omalta kaistaltani, kun näkyvyys selkeni. Mutta kyllä jaksoi ahdistaa.

Seuraavaksi ohi kevyen lumen paksulti peittämää kaistaa pitkin huristikin rekka. Olisi pitänyt jarruttaa heti (näin jälkiviisaasti). Lumipölly olisi kadonnut näkyvyyttä peittämästä nopeammin. Nyt vain hiljensin vauhtia. Ja lumipölly esti näkyvyyden ihan ikuisuuden ajan. Oli lopulta pakko jarruttaa, kun en yhtään tiennyt, missä olin menossa.

Olin kaistalla, mutta vasemmalla puolellani oli kaide. Suuntavaistoni oli (niin kuin aina) ihan täydellisen sekaisin, enkä hahmottanut paikkaani. Sitten tajusin ajavani ohituskaistalla. Takanani ajava auto yritti ohittaa minua oikealta. Laitoin vilkun oikealle ja takana ajava auto päästi minut takaisin oikealle kaistalle. Pelotti, olin ihan hukassa, pienessä paniikissa.

Siirryin seuraavan huoltoaseman pysäköintialueelle vetämään henkeä ja rauhoittumaan. Päätin jatkaa matkaa vasta, kun keli helpottaisi: joko sade vähenisi tai valo lisääntyisi. Siinä odotellessa tuli moneen otteeseen kylmä (ulkona oli kymmenen pakkasastetta). Käynnistin välillä auton ja lämmittelin ja sammutin sen jälleen. Muutaman kerran jälkeen auton sisällä näytti tältä.


Lumi peitti nopeasti auton ikkunat ja reilun puolen tunnin odottamisen jälkeen auton katolta pääsi puhdistamaan melkein kymmenen sentin lumikerroksen. Pienen hämärän saavuttua päätin vihdoin lähteä urheasti uudelleen matkaan.


Ajaminen oli hämärässä huomattavasti helpompaa kuin pimeässä. Ohittavat autot aiheuttivat edelleenkin samanlaisen suuntasekaannuksen kuin aikaisemminkin. Nyt ajauduin oikean puolen pientareelle. Vieläkin pysyin tien puolella. Silti olo oli melkoisen ahdistunut.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että käännyn heti seuraavasta liittymästä takaisin kohti kotia, sillä en jaksanut mitenkään uskoa selviäväni turvallisesti toimistolle Helsinkiin. Matkasta tuli silti pitkä. Matkasin kaikkiaan melkein 2,5 tuntia. Pysähdyin useasti ja koin ihan liian monta läheltä piti -tilannetta.


Heräsin siis aikaisin pukeutuakseni, meikatakseni ja heiluttaakseni hiuksiani. Matkustin 2,5 tuntia ja pääsin aloittamaan työt kotitoimistolla lopulta ihan turhan myöhään. Olin väsynyt, stressaantunut ja puhki. Tästä reissusta pitää ehdottomasti oppia parhaat opit talteen. Tätä ei saa tapahtua uudestaan!

Omat läheltä piti -tilanteeni olivat semivaarattomia. Olisin päätynyt syvään hankeen pimeässä ymmärtämättä yhtään missä, mutta vahingot olisivat jääneet pieniksi. Jos olisin kaikesta huolimatta päätynyt urheilemaan Helsinkiin asti, tuloksena olisi voinut olla jotain paljon pahempaakin. Jo kaikki kokemani stressi vähensi huomattavasti terävyyttäni ja tarkkuuttani ajajana.


Näillä kelivaroituksilla ei mitenkään pitäisi lähteä ajamaan töihin eikä muuallekaan. Junalla en usko menestyneeni yhtään paremmin, ehkä päinvastoin. Junat pettävät aina, kun keli vaihtuu johonkin suuntaan (myönnän, että tämä on oma subjektiivinen ja pessimistinen mielipiteeni).


Arvostetaan itse√§mme ja pidet√§√§n itsemme turvassa huonoilla keleill√§ tai muuten huonoissa olosuhteissa ūüíĖūü•įūüíĖ.