Metsä mielen rauhoittajana

Olen heittäytynyt mukaan kiireeseen taas aivan liian isosti. Kiirehän ei lopu koskaan itsestään. Pahimmillaan se ahdistaa, parhaimmillaan viekoittelee imullaan ja onnistumisen mahdollisuuksillaan.

Onnistumisen fiilikseen tottuu kurjan helposti. Nautinnon raja karkaa niin kuin missä tahansa addiktiossa. Hyvään oloon tarvitaan aina isompi ja isompi annos. Edessä on ennemmin tai myöhemmin vääjäämätön pettymys.

Olen suorittaja. Olen ollut sitä kauan. Suoritan muunmuassa onnistumisia ja hyvää oloa. Se (suorittaminen) toimii vain harvoin. Mutta se ei ole minullekaan mitään uutta.

Jos menen metsään sienet mielessäni, matka päätyy suorittamiseksi. Jos saan venytettyä matkani tarkoituksen nautinnolliseen kiireettömyyteen, olen jo paljon paremmissa asemissa.

Siis metsään, jossa on kaunista, paljon sammalta. Ja niitä suppilovaveroita :-)

Elämä osaa myös palkita

Töissä on kiirettä - osin itse aiheuttamaa. Jos tyytyisi vähempään, olisi meno helpompaa. Mutta nyt ei malta tyytyä puolitiehen...

Koen aikamoisia säpinöitä ja täpinöitä työni kanssa juuri nyt. Kun siihen yhdistää muut elämän kiireet, täytyy todella keskittyä ja ryhdistäytyä. Yöunet eivät suju kauhealla kiireellä.

Kesän rantasipikuviin palasin. Kesän kuvissa riittää läpikäyntiä ja käsittelemistä. Onneksi niin :-)

Olen tänään palauttanut mieleeni ihmisten erilaisuutta ja palannut temperamenttien pariin. Liisa Keltikangas-Järvinen on paitsi loistava suomalainen temperamenttitutkija, myös entinen mentorini. Tuosta ajasta olen isosti kiitollinen.

Käyn läpi itseäni, lapsuuttani ja nuoruuttani erilaisista näkökohdista. Temperamentti tuo tarkasteluun aivan uusia ulottuvuuksia.

Niitä mietiskellessä kesän rantasipin kuvia. Elämä osaa myös palkita :-)

Syksy saa...

Tänään oli kaunista. Aamulla oli sumua ja lähdin aamupäivästä kuvaamaan sumumaisemia. Sumu hälveni kuitenkin pian omalta asuinalueelta poistuessa. Ei toivoakaan sumuisista maisemista :-(

Vaihdoin maisemaputken pitempään ja varauduin lintuihin.Joitakin lintuja näinkin. Kurkia oli vielä pellolla aterioimassa. Töyhtöhyypän äänet ilmaisivat niiden läheisyyden. Lisäksi kottaraisia ja naakkoja parveilemassa.

Kuvauspaikoilla oli ruuhkaa. Harvinaiseksi osoittautunut kauniin sään päivä oli innoittanut ison joukon lintuharrastajia liikkeelle. En viitsinyt tunkea itseäni jonkun toisen kuvaus-/tarkkailupaikalle, joten ajoin ohi - lopulta kotiin asti.

Perjantain ison kurkimuuton jälkeen olin kovasti tyytyväinen löydettyäni vielä kurkia. Syksy näytti muutenkin parhaita puoliaan. Vaikka saaliiksi jäi lopulta vain muutama räpsy parveilevista töyhtöhyypistä, reissu oli voimaannuttava :-)

Tavaramäärän karsimista

Tavaran karsimisvimma on ottanut minusta otteen hämärien ja sateisten päivien myötä. Kamera on saanut kiltisti odottaa, kun olen käynyt tyhjentämään varastoa tarpeettomasta. Ja sitä tarpeetonta sitten riittääkin...

Olemme asuneet tässä vanhassa rintamamiestalossa jo 23 vuotta. Rahaa ei ole ollut koskaan liikaa, mutta pitkään piti todella miettiä jokaisen pennin, sittemmin sentin, käyttö. Tavaraa ei ollut varaa haaskata. Jos jotain ei käytetty loppuun asti, niin se useimmiten laitettiin talteen - varmuuden vuoksi.

Olen myös kerännyt lasten lapsuuden aikaisia muistoja talteen senkin edestä, mitä itse jäin kaipaamaan. Vähän siinä on tainnut mopo karata käsistä vuosien aikana ;-) Lasten vanhoja piirustuksia olen nyt laittanut aika isolla kädellä pois. Kuten koulukirjat ja vihotkin ;-) Kiireessä olen varmaankin säilönyt vain kaiken ihan varmuuden vuoksi...

Ja kyllä sitä kaikkea on kertynytkin. Vuosi sitten tein ensimmäisen karsimiskierroksen. Nyt löytyi silti rutkasti lisää. Luopuminen on nyt helpompaa kuin vuosi sitten. Vuoden kuluttua palaan tähän hommaan todennäköisesti taas uudestaan.

Tavarasta luopuminen keventää oloani henkisesti. Etenkin, kun kyseessä on tavara, jota kukaan perheestämme ei kaipaa.

Välillä rynnistelen sienimetsään rauhoittumaan. Mutta illat kuluvat kepeästi tavaroita lajitellessa kierrätysasteen mukaan. En osaa vieläkään heittää käyttökelpoista pois roskien joukkoon. Kaikki kierrätyskelpoinen pitää saada matkaamaan edelleen.

Muutaman viikon aikana olen ottanut epämääräisten metsäkuvien lisäksi oikealla kameralla kuvia vain koirasta. Tässä koirulin terveiset teille kaikille :-)

Upeaa syksyn jatkoa!

Juoksuhämähäkkejä

Syystauti on selätetty, mutta siitä kasaantui paljon tekemättömiä asioita jonottamaan työlistalle... Tekemistä siis riittää. Onneksi olen kuitenkin terveiden kirjoissa ja kaikki sujuu oikein mukavasti :-)

Tavaran karsiminen jatkuu viime syksyn ja syystalven jälkeen. Kaikki kelvollinen kierrätetään ja kelvoton joutuu muiden kierrätettäväksi. Nurkkiin on kertynyt 23 tässä talossa asutun vuoden aikana paljon sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse enää säästää. Jotain on säilötty kiireessä varmuuden vuoksi, osa ihan isommalla harkinnalla. Nyt on kuitenkin luopumisen aika.

On vaikea hahmottaa objektiivisesti, mille tavaralle on oikeasti kierrättämisen tarvetta ja mille ei. Kirpputori on hyvä keino kokeilla, mille kaikelle löytyy vielä käyttäjiä. Mutta kirpputoripöydän ylläpitäminen työllistää aina, jos homman aikoo hoitaa kunnolla. Nyt kuitenkin tuntui olevan hyvä hetki karsia ja kierrättää.

Kierrätän myös puutarhassa. Teemme pienen piharempan ja uusi hiekkapihan jatkumo kulkee perennapenkin läpi. Kaivan sieltä talteen mahdollisimman paljon taimia, jotteivät mene hukkaan. Osa on löytänyt paikan muualla pihassa, osa on luvattu ottaa uuteen kotiin työpaikan uuden puutarhakeskustelupalstan kautta. Kaikki hyötyvät tuosta jälkimmäisestä. Työnantaja siten, että ihmiset tutustuvat keskenään, jolloin työn tekeminen yhdessä on entistä helpompaa. Myös ympäristöystävälliset teot kuuluvat myös työnantajan agendaan :-)

Tähän aikaan vuodesta olen kovasti koukuttunut sienestämiseen. Viime syksynä olin jo ihan koukussa, eikä tämä syksy ole ainakaan yhtään helpompi. Sienten löytämisen tuottamaa euforiaa on vaikeaa kuvailla - se pitää tuntea :-)

Kuljen metsässä toisinaan kameran kanssa ja toisinaan ilman. Välillä kameran paino kannustaa lähtemään matkaan ihan ilman kameraa. Kuten eilen. Ja tietenkin silloin eteen pompahti yhtä sun toista kuvaamisen arvoista. Siksi tämä kuva on heikkolaatuinen kännykkäräpsy. Haluan kuitenkin ehdottomasti jakaa sen :-)

JOS et kestä hämähäkkejä, lopeta ihmeessä lukeminen tähän - et varmasti pidä myöskään kuvasta. Toisaalta varoittelin hämähäkkivaarasta jo otsikossa, joten jos olet ehtinyt tänne asti, tämä ei varmasti tule yllätyksenä.

Näin oudon, aika ison hämähäkin. Kännykällä siis dokumentoimaan. Netistä tarkistamalla kohde osoittautui olevan juoksuhämähäkki (niitäkin on lajeja vaikka kuinka... :-( ). Juoksuhämähäkki ei tee verkkoja eikä siis saalista niiden avulla. Se käytännössä juoksee saaliinsa kiinni...

Tässä kuvassa ei olekaan vain yhtä hämähäkkiä, vaan monta! Emohämähäkin selkä on täynnä poikashämähäkkejä. Kuva ei ole tarkka, mutta antaa ensimakua tilanteeseen. Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus :-)