torstai 18. tammikuuta 2018

Talvi etenee, työpaikan muutto on käsillä

Talvi kääntyy valoon päin ja se sopii minulle oikein mainiosti. Päivät pitenevät, vaikka taivas onkin enimmäkseen pilvinen ja harmaa. Valo lisääntyy kuitenkin.

Meillä on töissä maanantaina muutto uusiin toimitiloihin. Tänään kävin siellä (uusissa tiloissa) jo palaverissa ja olihan siellä modernia. Valoisaakin ja viihtyisää. Mielenkiinnolla odotan, miltä siellä näyttää ja kuulostaa, kun olemme kaikki siellä paikalla.

Tarkoitushan ei edes ole, että olisimme kaikki siellä päivästä toiseen. Juuri siksi etätyötä on kehitetty, että uudet tilat toimisivat koko porukalle.

Huonona suunnistajana eksyin heti sisäänkäyntiä etsiessäni. Löysin kuin löysinkin oven, josta pääsin sisään. Ovi taisi kuitenkin olla vain jokin varauloskäynti... Löysin lopulta perille, mutta... Ihan minua taas koko suunnistus ;-)

Illan käsittelyssä oli viikonlopun valokuvia. Järripeippo kävi muutama viikko sitten meillä urpiaisten ja vihervarpusten kanssa, mutta nyt niitä on pihassa jo useampia. Ihania vieraita kaikki :-)






tiistai 16. tammikuuta 2018

Valo lisääntyy - niinkuin toivokin

Etätyö sopii yhdelle, muttei toiselle. Minä olen tehnyt etätöitä enemmän ja sitten vähemmän 90-luvulta asti. Minun kohdallani toimiva juttu on etä- ja lähityön tasapaino. Kaipaan kontakteja, mutta myös rauhaa keskittyä suunnittelemiseen ja uuden toteuttamiseen.

Viimeisten kuukausien aikana olen päässyt työskentelemään etänä huomattavasti entistä enemmän. Jo pelkästään matkustamisesta säästynyt vähintään kolme tuntia päivässä on parantanut elämäni laatua ihmeellisen paljon. Olen levänneempi, optimistisempi, keskittyneempi ja päämäärätietoisempi.

Etenkin talviaikaan mahdollisuus pilkkoa päivä kahteen palaan, viettääkseni aikaa pihalla tai lammella, tekee ihmeitä. Ja kun lounastauon breikki joskus venyy hyvän sään vuoksi, olen monesti joko aloittanut päiväni jopa aamuseitsemältä (yöpuvussa, normaalisti istuisin torkkumassa junassa tuohon aikaan) tai venyttänyt päivää iltapäivällä tavallista myöhempään.

Minun on vaikea nähdä tässä yhtälössä muita häviäjiä kuin VR, jonka palveluksia tarvitsen entistä harvemmin. Pääsen rentoutumaan intensiivisemmin ja innostun työskentelemään tavallista jäntevämmin rytmittämällä työni oman itseni mukaiseksi.

Silti olen toistaiseksi päässyt aika harvoin luontoon kuvaamaan. Aurinko piileskelee ja päivä on keskimäärin lyhyt. Aikaa riittää onneksi ns. rästitöihin. Olen tehnyt itselleni valokuvaportfoliota ja käynyt läpi kesän ruuhkiin jääneitä kuvia.

Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että löysin valokuvaamisen nuoruusvuosien jälkeen uudelleen. Kesätyö Eirillä vuonna hauta ja jääkausi sai minut innostumaan valokuvaamisesta. Ostin silloin elämäni ensimmäisen (käytetyn) järjestelmäkameran ja opin mielestäni ottamaan ihan hienoja kuvia. Harrastus oli kuitenkin liian kallis ja vanhempieni arviot ottamistani kuvista eivät kannustaneet kuvaamisen jatkamiseen.

Yli parinkymmenen vuoden jälkeen löysin kameran uudelleen ja uskalsin heittäytyä uuden oppimisen pariin.

Jos nyt voisin sanoa jotain kannustavaa itseään epäileville ja vähätteleville nuorille (jos sellaisia vielä tähän maailman aikaan on), kehottaisin olemaan optimistinen, arvostamaan itseään kuin parasta ystävää ja uskomaan siihen, että yrittämällä, tekemällä ja määrätietoisesti uutta opiskelemalla juuri mikään ei ole mahdotonta. Missään iässä. Murretaan ennakkoluulojen muureja :-)


perjantai 12. tammikuuta 2018

Urpiaisia

Urpiaiset ovat olleet liikkeellä reippaasti enemmän kuin vuosiin. Liikkuvat vihervarpusten kanssa samoissa parvissa ja parven kuulee äänestä jo silloin, kun linnuista ei ole vielä minkäänlaista näköhavaintoa.

Tänään sain muutaman urpiaiskuvan pilvettömässä säässä, vaikkakin vielä varjoisassa. Silti valoa riitti siis ihan iloksi asti :-)

Iloitsen selvästi pidentyneistä päivistä. Valo vaikuttaa minuun voimakkaan positiivisesti. Se on kuin yksi tarpeellinen vitamiini muiden muassa. Elämänlaatuni on parantunut huimasti.

Vaikka urpiaisia oli tänään pihassa aikaisempaa vähemmän, pääsin kuvaustaukoni aikana kuvaamaan muutamaa lintua ihan iloisin tuloksin.

Oikein hyvää viikonloppua! Aurinkoa, ulkoilua, hyvää mieltä, sopivaa touhuilua, riittävästi lepoa ja rentoa otetta!




sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Valoa tunnelin päässä :-)

Eihän se joulun sairastelu tapaninpäivän jälkeen helpottanut, vaikka niin halusin kuvitella. Työpäivä osoittautui enemmän kuin raskaaksi ja tauti näytti kyntensä oikein kunnolla. Toki uudeksi vuodeksi sitten jo paranin.

Koko syksyn olen ollut täsmällisesti nippa nappa aikataulussani, vaikka monesti olen ollut unohtaa jotain olennaistakin. Etenkin suppiskauden loputtua ja jalan uhiteltua itseään paljon isommalle ja kovapintaisemmalle lecaharkolle ja päädyttyä sen seurauksena pitkään lepoon monen kivun kera, tuntui, ettei palauttavia hetkiä enää ollut tarjolla.

En muutenkaan ole sitä sorttia, joka paranee kuin viini vanhetessaan, kun syksy lyhentää päivien pituutta ja kerää harmaita pilviä taivaan täytteeksi. Voisin aivan mielihyvin paeta johonkin valoisaan ja lämpimään talvikaudeksi. Se ei ole kuitenkaan ollut varteenotettavana vaihtoehtona tämän talven aikana, joten näillä eväillä on menty, mitä on saatu.

Me asumme "montussa".  Aurinko yltää säiteitään tähän aikaan vuodesta vain pihamme korkeimpien puiden latvoihin. Oikealla sijoittumisella auringon saattaa nähdä pikaisesti sen noustessa korkeimmalle kohdalleen. Aurinkoinen päivä merkitsee meillä siis vain lisääntynyttä valon määrää varjoiseen pihaamme.

Mutta silti tämän päivän auringonpaiste piristi mieltäni aivan mahdottomasti. Pitkälle en ehtinyt, lähinnä pihaan kameran kanssa tarkkailemaan pihalintuja. Tähän mennessä tarkkailu on jäänyt ikkunatarkkailuksi. Nyt valoa riitti jo kuvaamiseen ja runneltu jalkakin kesti jo ihan iloisesti pihakävelyn. Voimat olivat palautuneet joulutaudin jäljiltä, joten pieni neljän asteen pakkanen kylmässä viimassa oli vain piristävää.

Vajaan tunnin aikana pihassa kävi vierailemassa sini- ja talitiaisia, kuusitiaisia, urpiaisia, vihervarpusia, järripeippoja, mustarastaita ja punatulkkuja. Urpiaiset ja vihervarpuset kulkevat yhteisessä parvessa. Vihervarpuset ovat sopuisampia, mutta urpiaiset osaavat nostaa mekkalan, jos joku on syömässä väärässä paikassa. Todella temperamenttisia lintuja :-)

Ilmatieteenlaitos on luvannut ainakin tänne Hämeenlinnaan todella mainiota keliä tulevalle viikolle. Hyvältä näyttää sääennuste muuallekin Suomeen ainakin viikon alkupäivinä. Ihania talvipäiviä siis kaikille :-)


tiistai 26. joulukuuta 2017

Hiljaiselosta takaisin elävien kirjoihin ;-)

Olo on vieläkin puolikuollut, mutta koska tämä päivä on sujunut jo selvästi eilistä paremmin, oletan olevani huomenna työn tekemisen terässä.


Tytär sairastui ensin ja minä siinä perässä. Ihan rehellistä suomalaista talviflunssaa vain, mutta vaikeuskerroin riitti mainiosti tekemään joulusta melkoisen heikkokuntoisen. Minä selvisin tytärtä helpommalla, mutta juhlimaan en päässyt minäkään.

Tämän Jepen kuva tarttui kameraan Rovaniemen reissulla. Rovakadulla tuo paistatteli pimeässä iloisena, vaikkakin hieman riutuneena. Itse en vielä pääse ihan vielä samaan iloisuuden asteeseen ;-) Ehkäpä muutaman toipumispäivän jälkeen :-)

Upeaa joulun jälkeistä aikaa!