Koko perhe koolla

Tämä viikonloppu oli iloa ja herkkua. Olimme koolla koko perhe juhlistamassa tyttären syntymäpäivää. Monta edellistä syntymäpäivää onkin vietetty syystä jos toisestakin etänä. Nyt päästiin juhlimaan yhdessä :-)

Tytär pääsi pari viikkoa sitten sitten pitkältä sairaalareissultaan kotiin ja elämä on siinäkin mielessä yhtä juhlaa. Paranemista ja toipumista on vielä pitkä matka edessä, mutta sairaalasta pois pääseminen on jo eräänlainen virstanpylväs.

Käytiin ottamassa muutamat synttärikuvatkin, vaikka keli oli hyinen ja kuvat piti ottaa todella nopeasti ;-)

Ihania syyspäiviä sinulle :-)

Kantarellikoira

Lyhyt ja heikossa valossa hetken päähän pistosta kännykällä kuvattu sieniretken loppuhuipennus. Kantarelleja löytyi vain yksi, joten se päätyi kantarelleista kovasti pitävälle koiralle. Malttoi hädin tuskin odottaa omaa vuoroaan ;-)

Tässä siis huikea kantarellisaalis.

Reseptinä oli: pilko pienemmäksi ja kuumenna pannulla, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.

Palat lautaselle jäähtymään.

Ja koira saa tulla syömään :-)

 

Yyterin (vähintäänkin) kahdet kasvot

Porin Yyteri on herättänyt minussa kaksijakoisia fiiliksiä. En pidä turistiruuhkista enkä yleistrendeistä. Keskellä kesää en voisi kuvitellakaan astuvani Yyterin kauniille rannoille. Syksyn hiljaisuuden myötä arvasin lähteä katsomaan kunnolla, mistä oikein on kysymys.

Ensin näkyi sitä perinteistä Yyteriä. Ihan kaunista ja ihan kivaa.

Matkalla rannalle.

Näkymä dyyneiltä.

Pilvisen aamun rantanäkymiä.

Kenkiä on nähtävästi todella helppo unohtaa Yyterin hiekoille ;-)

Iltapäivällä aurinkokin pilkisteli ja rannan tutkimiseen syttyi ihan uusi kipinä.

Tähän asti minun näkökulmastani aika tylsää ja tavallista Yyteriä. Mutta kun jaksaa kävellä ja käyttää aikaa, näkymät voivat parantua :-)

Ei tosin ihan heti...

Kun aurinkorannikon viehätys katoaa, minun innostukseni nousee. Kaikki perustavallisuudesta poikkeava on yhtä juhlaa :-)

Kun jonkun mielenkiinto luontoon päättyy, toisella se vasta alkaa. Eläköön me ja kaikki erilaisuus :-)

Pixie-koira mukana reissussa

Koira oli mukana reissussa matkailuautolla. Ensimmäinen päivä oli sille jännittävä. Auto oli sille ihan uusi eikä se malttanut juurikaan makoilla matkan aikana. Illalla olikin sitten väsynyt koira, etenkin, kun pysähdyspaikkakin oli sille ihan yhtä uusi. Mökkireissuilla on ollut vain kaksi matkapäivää ja monta perilläolopäivää. Nyt matkustettiin melkein jokaisena päivänä ja aina saavuttiin uuteen paikkaan. Mutta hyvin se alkoi alun jälkeen sujua.

Toisena matkapäivänä Pixie makaili paikallaan jo melkein koko ajomatkan ajan. Päätään se ei kuitenkaan laskenut lepoasentoon, nukkumisesta puhumattakaan. Pientä sinnittelyä koko ajan.

Kuvat ovat kännykällä napsittuja. Vasta jälkikäteen tuli ajatus, että tämähän oli ihan olennainen osa meidän matkaamme :-)

Tässä ollaan viittä vaille valmiina lähtöön.

Tässä istutaan turvavöissä lemmikkiketun kanssa.

Vielä ehtii kurkistaa ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä :-)

Matka sujui mallikkaasti ja valppaasti.

Ensimmäisellä leirintäalueella otettiin rennosti, pientä naisellista siistiytymistä ;-)

Toisen päivän aamuna suunnattiin Vaasan Raippaluodolle.

Siellä käytiin tietenkin jaloittelemassa koko porukalla.

Tässä vielä kuva viimeisen illan leirintäalueen rantakallioilta. Ollaan Pyhäjärven rannalla ja Pixie nauttii veden saalistamisesta aivan mahdottomasti :-)

Nautinnollista viikonlopun jatkoa!

Merenkurkun maailmanperintökohde ja De Geer

Svedjehamnin sataman kyljessä on Saltkaretin näkötorni, josta on näkymä suoraan Unescon maailmanperintöalueelle Merenkurkkuun. Se oli varsinainen syy, miksi ajoimme juuri tänne.

Näkötorniin oli helppo kiivetä. Sinne ei kiipeilty mitään tikapuiden tapaisia rakennelmia pitkin, vaan ihan kunnon portaita, joiden askelkorkeuskin oli oikein miellyttävä. Lukemani mukaan torni on 20 metriä korkea.

Tähän Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu Merenkurkun alueen lisäksi Ruotsin Korkea rannikko, jotka yhdessä muodostavat maailmanperintökohteen High Coast – Kvarken archipelago (Korkea rannikko – Merenkurkun saaristo). Merenkurkun alue hyväksyttiin Suomen ensimmäiseksi maailmanperintökohteeksi vuonna 2006.

Alueesta tekee erityisen sen geologiset De Geer -moreenimuodostelmat, joista tiivistelmä tällä lyhyellä videolla. Olemme tänä kesänä taklanneet näitä suomalaisia maailmanperintökohteita  huomaamattamme muutenkin (Vanha Rauma ja Sammalahdenmäen hautaröykkiöalue) ja jo aikaisemmin vierailulistalla on ollut Petäjäveden vanha kirkko. Seitsemästä suomalaisesta maailmanperintäkohteesta meillä oli nyt käsillä neljäs.

Nyt kuvia näkötornista otettuna. De Geer -moreenit näkyvät sieltä paremmin kuin satamasta käsin. Pari kuvaa mukana myös koko satama-alueesta. Maa kohoaa tällä alueella noin metrin sadassa vuodessa, joten maisema muuttuu jatkuvasti.

Nyt ei haittaa, vaikka välillä sataakin. Näissä muistoissa on vielä paljon kerrattavaa :-)

Upeaa alkavaa syysviikonloppua!