perjantai 17. elokuuta 2018

Normaalia vai epänormaalia lasten tukemista?

Meille on luvattu viikonlopuksi ihan reipasta vesisadetta. Sopii minulle, vaikkei se valokuvaamaan kutsukaan. Luonto kiittää sateista. Sitä paitsi päivän parhaan lämpötilan on ennustettu pysyvän melkein kahdessakymmenessä asteessa ainakin kymmenen päivän ennustejakson ajan. Hyvät elokuun kelit :-)


Niinkuin olen varmasti jo monesti maininnut, molemmat lapseni ovat jo ihan aikuisia. En ole koskaan ollut mikään superhuolehtija, mutta aina olen mielelläni auttanut heitä, mikäli siitä on ollut jotain hyötyä. Mutta en siis kuulu niihin, jotka ovat tehneet läksyjä lastensa kanssa ja lukeneet heidän kanssaan kokeisiin alaluokilta asti. Moni tuttavani on tehnyt aivan toisin.

Myöhemmin olen jelppinyt pyydettäessä matematiikassa, sillä sehän on ollut minun pääaineeni yliopistossa silloin edellisen vuosituhannen synkeinä aikoina ;-)

Nyt lapset ovat aikuisia ja vieläkin tilanteen mukaan autan ja tuen heitä. Kumpikin hoitaa älyttömän hyvin oman elämänsä, kyse ei ole siitä. Joskus vain on helppo auttaa tai neuvoa jossain asiassa, jonka itse osaa ihan itseään tyydyttävällä tavalla. Vastaavasti toki nuorempi sukupolvi neuvoo ja auttaakin meitä niissä asioissa, jotka ovat heillä meitä paremmin hallussa. Minusta tämä on hyvää perheyhteistyötä.

Saan kuitenkin paljon palautetta lasteni 'paapomisesta'. Osa palautteesta on minua kunnioittavaa, erittäin kohteliasta ja kannustaa minua arvostamaan panostani. Osa palautteesta on puolestaan selvästi negatiivista. Milloin jonkun mielestä minua käytetään hyväksi, milloin taas toteutan omia addiktioitani ja riippuvuuttani. Teen toiminnallani (näin palautteesta ymmärrän) pahaa lapsilleni, miehelleni ja itselleni. Ymmärrän tällaisen ajattelun, mutta en sen lausumista ääneen.

Nyt tähän täytyy heti todeta, että jos joku ystävistäni, tuttavistani tai työkavereistani lukee tätä ja tuntuu siltä, että puhun juuri hänestä, niin se ei ole niin. Ne ihanimmat myötäeläjät kokevat aina huonoa omaatuntoa, vaikka ovat juuri niitä minun oman hyvän oloni vahvistajia. Ne, jotka puolisyyttelevät ääneen toimintaani, ajattelevat niin myös arkisin. Ihan oikeasti. Joten jos luulet tulleesi väärinymmärretyksi, kyse ei missään nimessä ole sinusta!

Minulle oman perheen tukeminen on kaiken a ja o. Vaikka olen myös sitä mieltä, että minulla on oikeus omaan aikaan ja vapauteen :-) Toki koen välillä voimakkaitakin ristiriitoja oman aikani jakamisen kanssa, mutta uskon ajan tuovan ratkaisuja tullessaan :-)

Kuinka pitkälle ja missä asioissa sinun mielestäsi vanhemmat saavat tukea aikuisia lapsiaan? Mikä on normaalia ja mikä missään nimessä ei enää ole sitä? Oletko itse saanut liian vähän tai aivan liikaa vanhempiesi 'tukea'?

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kynitty koira ja syksyn suunnittelua

Koira joutui luopumaan suuresta osasta karvojaan kesäksi. Helle painoi lopulta niin paljon, että kaikkein järkevintä oli helpottaa otuksen oloa vähentämällä turkin paksuutta runsaasti.

Saksilla leikkasin enkä ole edes mitenkään erityisen kätevä käsistäni. Jälki on pitkästä tuhrustelusta huolimatta sen mukaista ;-) Mutta koira tykkäsi. Olo tuntui viilenevän aivan huomattavasti, vaikkei kaikkea karvaa poistettukaan.




Häntä on kreppikiharalla uimaretkien jäljiltä :-) Ja turkissa on muutenkin kaikenlaista roskaa, sillä uimaretken jälkeen täytyy ehdottomasti aina kieriskellä maassa selällään ja muka kuivattautua ;-)

Riittävä luontoaika auttaa jaksamaan kummasti myös 'luonnottoman' elämänvaiheen yli. Nyt en ole ehtinyt luontoilemaan, mutta olo on edelleen hyvä ja kesän valokuvien läpikäyminen pitää olon vieläkin luonnonläheisenä :-)

Minulla on aikaa lomailuun myös syksyllä ja aionkin ottaa syys-lokakuun aikana ihan omaa aikaa ja häipyä jonnekin luonnon rauhaan. Onko sinulla hyviä ehdotuksia syyslomapaikaksi?



maanantai 13. elokuuta 2018

Täyteläinen loppukesä - ja niitä mökin kuikkia :-)

Elokuu on upea kuukausi. Kesän parhaat puolet jatkuvat vielä, eikä vihreys ole katoamassa minnekään, jos ei viljan kypsymistä lasketa mukaan. Aamut ja illat ovat jo mukavan viileitä eikä yöllä tarvitse kärsiä liiasta valosta. Keväällä vastaavan valon aikaan puuttuu kaikki tämä rehevä vihreys... Toki silloinkin on ihanaa :-)

Vaikka töissä on kiirettä (taas kerran), yritän muistaa pysähtyä päivittäin, ettei kiire tartu liian syvälle. Silloin nimittäin nukun heti yöni huomattavan paljon levottomammin.

Kävin aamulla ennen aamupalaa reippaalla kävelylenkillä. Olin tänään etätöissä, joten aikaa riitti aamureippailuun oikein hyvin. Ja silti sain nukkua toimistopäiviä pitempään :-) Oli sateetonta ja mukavan viileää. Oli kiva päästä pukemaan vaihtelun vuoksi päällensä pitkähihaista vaatetta.

Mökkirannan kuikkien kuvia räpelsin tässä työpäivän jälkeen. Joissain kuvissa kuikat olivat niin lähellä, ettei tarvitse selitellä, mitä kuvissa on tapahtuvinaan ;-) Kun poika kalasteli laiturilta, kuikat tulivat yllättävän lähelle. Minä puolestani kun hiiviskelin puiden takana kameran kanssa niitä kuvaamaan, sukelsivat oitis kauemmas ;-) Minulta näyttää olevan kuikkavetovoima vähissä...

Vielä on hyvää kesää jäljellä. Sitä täyteläistä ja särmikästä. Nautitaan siitä :-)







sunnuntai 12. elokuuta 2018

Elokuun vauhtia

Meillä luonto on saanut tänään vettä. Pitkin päivää. Paikallisilla Elomessuilla päästiin päivystämään teltan katon ja seinienkin suojissa, mutta muut messukävijät joutuivat sopeutumaan sateeseen. Onneksi eilen oli sateeton messupäivä :-)

Kesän aikana istutetut uudet tuijat saavat nyt viimeistään voimaa juurilleen ja jaksavat varmasti näillä vesillä talven yli, jollei mitään erityistä yllättävää satu eteen.



Meillä oli Elomessuteltalla arpajaiset, joissa jokainen arpa voitti. Palkintojen yhteenlaskettu arvo ylitti monin verroin arvoista saadun tuoton, mutta tuloksena oli todellinen hyvän mielen arvonta. Kukaan ei lähtenyt paikalta ainakaan näkyvästi tyytymättömänä, Jokainen voittaja myös tunsi itsensä voittajaksi. Ajatus oli Lulun ja se osoittautui todella toimivaksi :-)

Tytär lähtee kuun lopulla Kanadaan neljäksi kuukaudeksi opiskeluvaihtoon. Nyt on vielä monta rautaa tulessa, kun viilataan kaikkea valmiiksi. Onneksi takana on rentouttava kesäloma ja voimavarat on tankattu perusteellisesti. Nyt jaksaa :-)

perjantai 10. elokuuta 2018

Rutajoen koski

Yritän muistaa olla talvella kiitollinen siitä, että on riittävän kylmää villapuserolle ja -sukille :-) Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että helteiden on luvattu toistaiseksi loppuvan. Ehdottoman ihanaa siirtyä normaalien säiden pariin :-)

Ampiaiset ovat vilkkaina. Myönnän kokeilleeni useampaakin ampiaisansaa. Tai siis mieheni ne on viritellyt minun käskystäni pyynnöstäni.

Odotan innolla viikonloppuja, jolloin voi lähteä ihan huoletta liikkeelle kameran kanssa - juuri silloin kun haluaa. Alkava viikonloppu kuluu paikallisilla Elomessuilla muutama tunti kumpanakin päivänä. Seuraava viikonloppu näyttää olevan ihan ilman minkäänlaisia varauksia. Nyt täytyy sitten vain odotella säätiedotuksia.

Mökkiloman aikana kävin kuvaamassa myös pienellä koskella. Ihan kosken tuntumassa oli hieman vilvoittavaa, mutta heti kauemmas siirtyessä tyyni kuumuus iski kosteasti ja vähemmän virkistävästi. Koski oli metsäisessä maastossa, joten valokin oli hieman niukassa. Mutta ainakin yksi koskireissu on siis tänäkin kesänä korkattu :-)





Vettä oli paikallisten kesäasukkaiden mukaan vain murto-osa kevään ja syksyn korkean veden ajoista. Silti näkymä ja äänimaailma oli rauhoittava. Ihmeen vähän tuolla oli ihmisiä liikkeellä, vaikka merkitty polkureitti kulki ihan vieressä.

Lomani kesti noin kolme viikkoa. Pituus tuntui oikein sopivalta. Tuntuu mukavalta, että osa lomaa odottelee vielä tämänkin jälkeen. Luontokohteissa on kesälomakauden ulkopuolella paljon rauhallisempaa ja idyllisempää. Ihanaa päästä kuvausreissuille pitkin vuotta :-)

Mahtavaa kesäloman jälkeistä aikaa kaikille! Nyt on taas hyvä tilaisuus uudistaa omaa elämäänsä uusiin, jännittäviin suuntiin.