torstai 4. kesäkuuta 2020

Ruokokerttunen soolokeikalla

Kertut ja kerttuset ovat mahtavia laulajia. Niitä ei voi olla kuulematta tähän aikaan vuodesta, jos on vähänkään kauemmin niiden lähettyvillä. Niiden näkeminen onkin sitten eri juttu. Mutta monesti se äänen kuuleminen jo riittää ilahduttamaan päivää :-)

Ruokokerttusen laulua pääset kuuntelemaan täältä ja täältä.

Tältä tuo ihana veijari näyttää:





keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Korentojen iltapäivä

Tänään olin koulutuksessa - tällä kertaa koulutettavan roolissa. Kyllä oli mukavaa olla vastaanottamassa ja kuuntelemassa sekä tietenkin osallistumassa tilanteen mukaan. Tuttua ja uutta asiaa ihanasti sekaisin, tämä ensimmäinen päivä oli selvästi orientoiva ja ryhmäyttävä tilaisuus. Seuraavalla kerralla lienee sitten jo tuhdimmin asiaa pelissä. Se sopii kyllä :-)

Autoni on tällä hetkellä vuoroin minulla ja vuoroin pojalla. Tänään sain yllättäen  aurinkoisen kelin kunniaksi auton itselleni suunnitelmista poiketen. Poika tietää, että etätöissä ollessa käyn mielelläni kuvaamassa työpäivän jälkeen ja toi yllättäen auton minulle. Mahdottoman huomaavaista! Lähdin siis kuvaamaan :-)

Mitään ihmeitä en nähnyt, mutta irtiotto kotitoimistolta teki todella hyvää. Melkein kuin eilisiltainen kävelylenkki hyvän ystävän kanssa. Sekin teki niin hyvää :-)

Korennot ovat liikkeellä ja nappasin niistä muutaman kuvan. Korentojen kohtaaminen kesän alussa säväyttää aina. Korennot ovat niin täydellisesti talvisen elämän vastakohta, että niiden kanssa voi julistella kesän läheisyyttä tai jopa alkamista :-)

Ensin ruskohukankorento, joka ei jaksa innostaa enää loppukesästä, mutta tässä vaiheessa kesää se on melkein kauneinta mitä voi nähdä.



Isolampikorento oli toinen linssin saaliiksi päätynyt korento. Korennot kaikkosivat nopeasti aina, kun liikautin kameraa vähänkin.


En usko, että isolampikorento ehti saada hämähäkin saaliikseen, sillä se (korento) lähti lentoon melkein heti tämän kuvan ottamisen jälkeen.


Mahdottomasti syitä siis kipaista luontoon päivän tai illan aikana. Silmät auki, pysähdyksiä matkaan ja tarkkailua - mitä siellä ympäristössä oikein tapahtuukaan :-)

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Huolia, valkohäntäkauris ja kirjosieppo

Tämä kevät on ollut aika viheliäinen, myönnän sen nyt. Kaikki opettelemani elämänhallinnan taidot ovat olleet arvokkaita ja ahkerassa käytössä. Minun pienen elämäni muutamat tärkeät ihmissuhteet ovat tasapainottaneet kaikessa upeudessaan tätä vaikeaa aikaa. Keskittyminen luontoon ja sen kuvaamiseen ovat olleet ihan parasta terapiaa. Ja tämän blogin kirjoittaminen on ollut tärkeä osa positiivisuuden säilyttämisessä. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet olla mukana!

Minulla on iso huoli sairastuneesta läheisestä ja välillä huoli tekee tepposet. Kuten tänään. Mutta enimmäkseen olen onnistunut löytämään elämään tasapainoa ja vahvuutta. Olen oppinut useimmiten erottamaan sen, mihin voin vaikuttaa ja sen, mikä on ulottumattomissani. Olen aika ajoin jopa hävennyt itsekseni mielenrauhaani. Minulla, jos kellä on kokemusta vaikeista paikoista ja koskaan en ole ollut näin vakaa. Yritän kertoa itselleni, ettei se merkitse välittämisen puutetta. No, tänään tuli taas epävakauden puuska todistamaan, että ei sitä välittämistä puutu.

Tiedätkö sen tunteen, kun on huolissaan jostain läheisestä, muttei ole paljonkaan, mitä voisi tehdä?

No niin. Nyt ollaan sitten taas matkalla vakauteen, vaikka välittämisen määrä onkin hirmuinen. Valkohäntäkauriita näin jollain näistä retkistäni ihan täällä lähellä. Aina yhtä ihania kohtaamisia :-)






Kirjosiepponaaraan kuvat ova jääneet esittelemättä. Tässä kuvat ahkerasta kirjosieppoemosta. Malttoi pysähtyä poseeraamaan :-)



Millaisia ajatuksia sinulla on kummallisen talven ja koronaisen kevään jälkeen?

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Vielä pari silkkiuikkukuvaa

Viheliäisen lonkkakivun vuoksi herään yhä useammin yhä aikaisemmin. Olen usein väsynyt, mutta makuuasento ei vain onnistu. Olen etsinyt tilanteesta hyötyjä työhön ja kuvaamiseen. Toki yhä useammin tarvitsen myös työpäivän jälkeen tai kuvausreissun jälkeen pienet (tai vähän isommatkin) päiväunet. Liukuva työaika helpottaa onneksi huomattavasti neuvottelutilannetta ikäväksi käyneen lonkkakivun kanssa.

Aikaisempi lähteminen kuvausreissulle avaa kieltämättä melkoisesti uusia mahdollisuuksia. On mainiota päästä kuvaamaan jo ennen kuin luonto lähtee siestalle ;-)

Luonnon touhut jaksavat kiehtoa minua vuodesta toiseen. Aina oppii uutta ja mitä enemmän tietää, sitä isommaksi innostus kasvaa. Sama lainalaisuus pätee melkein kaikkeen ;-)

Pari kuvaa vielä eilisistä silkkiuikuista ja niiden poikasista. Tämäkin vaihe menee ohi niin pian.

Tässä jollain oli kovasti asiaa ;-)


Ja isän tuomat herkut menevät kuin kuumille kiville!


Huomenna onkin kesäkuun ensimmäinen päivä. Kesä alkaa ihan virallisesti, vaikka meidän perheessämme kesä on julistettu käynnistyneeksi jo muutama päivä sitten. Siitä on se hyöty, että meidän kesämme on siten muutaman päivän pitempi kuin muilla ;-)

Upeaa alkavaa viikkoa!

lauantai 30. toukokuuta 2020

Silkkiuikuilla on jo perillisiä :-)

Muutamana viime vuotena silkkiuikkujen pesintä on ainakin täällä Kanta-Hämeessä ollut koetuksella kovien tuulten vuoksi. Pesiä on korjailtu vielä heinäkuussakin ja ennuste ei ole ollut kovin rohkaiseva.

Siksi olinkin ihan erityisen iloinen siitä, että näiden silkkiuikkujen elämä näyttää nyt oikein lupaavalta. Yhdellä parilla on jo poikaset ja monta muuta paria hautoo paraikaa. Paikka on sinänsä suojainen ruovikko, mutta koska kevät oli mitä oli, uutta kaislaa ei vielä ole kasvanut suojaksi. Siinä on omat riskinsä.

Mutta jos jättää riskien murehtimisen ja keskittyy ihan tähän hetkeen, tunnelmat ovat vallan euforiset :-)

Iskä on käynyt kalalla ja tuo saalista perheelle.


Justiinamaiselta näyttävä rouva odottaa pienokaisten kanssa paljon lempeämpänä kuin miltä kuvasta näyttää ;-)



Luulen, että iskä tarjoilee tässä höyhentä äipän selässä matkustaville poikasille. Luontoportin mukaan "Silkkiuikku syöttää poikasilleen ruuan lisäksi untuvia ja syö niitä myös aikuisena. Tämä sen vuoksi, että vatsa kestäisi paremmin kalanruotoja."


Kuvia tuli otettua tänään aivan holtittoman paljon. Pikkaisen nolottaa, mutten jaksanut yrittää hillitä itseäni ;-) Ainakin monen monta tilannetta tuli dokumentoitua.

Onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Mahtavia suorituksia tällaiset!