perjantai 13. joulukuuta 2019

Motivaatiosta, keltavästäräkki ja tiltaltti

Olen törmännyt motivaatioon monesti parin viime vuoden aikana. Isoimmat elämykset ovat olleet positiivisia.

Googlettelemalla motivaatio näyttäytyy minulle vaikeana keinona saavuttaa jotain, mitä luulen haluavani. Motivaatio pitää löytää, herättää tai synnyttää. Noista termeistä uskon eniten löytämiseen.

Yritykseni löytää motivaatio jonkun vaativan tavoitteen saavuttamiseen ei ole ollut koskaan mikään menestystarina. Kyse on loppujen lopuksi ollut aina siitä, että en ole oikeasti halunnut saavuttaa sitä, mitä olen asettanut tavoitteekseni. En ole miettinyt loppuun asti. Koko matkaa. Ja perillä olemista.

Sittemmin olen kokeillen etsinyt motivaatioitani - mihin tahansa. Kun olen löytänyt motivaation johonkin, olen katsonut ja kokeillut, mihin se kantaa. Mitään uraa uurtavaa en globaalisti ajatellen ole saavuttanut. Omasta näkökulmastani olen kuitenkin tehnyt huikeita kehitysharppauksia, jotka mahdollistavat puolestaan niin paljon kaikkea ihan uutta.

Yksi konkreettinen esimerkki on korkean paikan kammoni. En koskaan taistellut sitä vastaan, sillä se tuntui olevan murrosiästä asti osa minua. Innostus valokuvaamiseen johdatti minut sille tielle, missä huomasin korkealta otettujen kuvien erityispiirteet. Halusin niitä. En yrittänytkään siirtyä heti kammottaviin korkeuksiin, vaan päätin ottaa askelen kerrallaan yhä korkeammalle. Tulokset kannustivat eteenpäin ja yllättävän nopeasti korkean paikan kammoni oli vähentynyt itseni pakonomaisesta suojelemisesta kameran suojelemiseen :-)

Nyttemmin olen löytänyt samanlaisen motivaation työni kanssa. Olen työn imussa miettiessäni niitä mahdollisuuksia, joita voi olla olemassa niin sisäisille asiakkailleni kuin minulle itsellenikin, jos mietin jutun ihan loppuun asti. Olen poistanut (osittain) sisäisen rajoittimeni ja keskittynyt hyötyyn. Olen ollut melkoisessa työn imussa jo jonkin aikaa :-)

Motivaation löytämisen jälkeen avautuu polku tai useampi. Niiden päästä löytyy jotain uutta, johon joko haluaa sitoutua tai sitten ei. Joskus polun päässä odottaa vain välietappi matkalla kohti jotain isompaa. Aina ei tarvitse suunnitella tulevaisuuttaan tiukasti eteenpäin, sillä nuo suunnitelmat harvemmin käyvät toteen. Usein kannattaa mennä itselleen sopivaa vauhtia motivaationsa osoittamaan suuntaan ja katsoa, mitä mahdollisuuksia sillä tiellä tulee vastaan.

Ja taas asiasta kukkaruukkuun :-) Viime kevään kuvia selatessani löysin muunmuassa kuvia kahdesta linnusta. Ensimmäinen on kuulemma keltavästäräkki ja toinen tiltaltti (kuten ounaksuinkin).







Mahtavaa viikonloppua sinulle!

torstai 12. joulukuuta 2019

Valon muistelua ja lomasta haaveilua

Valokuvia elämän hyvistä hetkistä kannattaa selata ja niiden avulla herättää itsessään mukavia muistoja ja tunnelmia. Sillä keinoin saa hieman tasoitettua heikompien aikojen fiiliksiä.

Ei tässä hetkessä ole sinänsä mitään isoa vikaa, mutta työ on hektistä, keli harmaata ja päivät lyhyitä. Hyvä valaistus auttaa minua selvästi todella paljon. Matkojen ja retkien fiilistely tuo kuitenkin kaikkeen ihan uutta lisäpotkua. Matkan jälkeen valokuvatulvan purkaminen jää aina enemmän tai vähemmän vaiheeseen, jos aikoo kuvailla ja puuhailla jotain matkan jälkeenkin. Fiilistelyn lisäksi kuvamateriaalin läpikäynti edistää keskeneräistä rupeamaa :-)

Nyt heittäydyin viime helmikuun Calahondan reissun kuviin. Auringonlaskun kuvan kellotus oli aika tasan seitsemän illalla paikallista aikaa. Aamulla aurinko nousi kahdeksan aikoihin. Melkoinen määrä valoa lisää meidän määriimme etenkin kun ainakin meille osui vallan pilvettömiä kelejä. Lämpöäkin riitti 16-19 asteen välillä.




Muutamia uimareita riitti helmikuussakin, pari auringossa paistattelijaa. Sesonkikauden ulkopuolella rannoillakin oli taivaallisen rauhallista :-)

Tänäkin talvena olisi hyvä viettää yhteistä lomaa puolison kanssa. Kotimaan majoitukset ovat hinnaltaan aika suolaisia. Lisäksi valo ja pieni lämpökin houkuttaisi. Saapas nähdä, mitä kenkä keksii :-)

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Käpytikan ruokailupaikka

Käpytikka on vieraillut pihalla ahkerasti. Monesti se lymyilee terijoensalavan rungon takana ja tulee välillä nokkimaan talipötkylää tai tyhjentämään siemenautomaattia. Olohuoneen ja työhuoneen ikkunoista olen sitä seuraillut tähän asti. Viime viikonloppuna olin kameran kanssa pihalla - terijoensalavan toisella puolella, kun tikka pölähti paikalle.

Sillä taisi olla pähkinä saaliinaan ja sitä se nakutteli terijoensalavaa vasten. Tai niin siis luulin. Itse asiassa se oli käyttänyt nakutteluun samaa paikkaa jo pitkän aikaa, se selvisi näistä kuvista.

Puussa on oikein kunnon kolo! Terijoensalava on aika haurasrakenteinen puu, joten se sopii tikan mielestä varmasti oikein oivallisesti nakutteluun. Siellä se on pähkinä samalla tavalla jumissa kuin miten se kävytkin syömäpuuhunsa asettelee.



Voi olla odotettavissa, ettei tuo puu ensi kesänä kukoista enää vanhaan malliin. Onneksi noita pihapuita riittää niin paljon, että yhden kestää oikein mainiosti menettää :-)

maanantai 9. joulukuuta 2019

Valolämpötiloista ja tinttien hämäräpuuhia

Nyt kaiken sateen, harmauden ja jopa pimeyden keskellä täytyy ylistää hyvää valaistusta. Töissä on ehdottoman hyvä valaistus, mutta etätoimistossa kotonakin on aivan mahdottoman hyvä valo! Hämäräväsymys on enää murto-osa entisestään.

Potkua kotitoimiston valaistukseen ollaan haettu kahdella tavalla. Valon määrä täytyy tietenkin olla riittävä - ei silti yletön. Valon värilämpötila on ainakin omalla kohdallani vähintään yhtä tärkeä elementti.

Tavallisimmin led- tai hehkulampun värilämpötila on 2700 K (=Kelviniä). Se on oikein lämmin valo, käytännössä aika keltainen. 3000 Kelviniä on astetta kirkkaampi, silti vielä lämmin väri.

4000 K on aika neutraali valkoinen valo. Tuntuu kovin luonnolliselta valolta ja juuri tähän lämpöasteeseen minä olenkin tykästynyt. Valon määrän määrittelee valaisimen kapasiteetti ja lamppu.

Yli 6000 K on jo siniseen vivahtava, kylmä valkoinen valo, jota käytetään esimerkiksi sairaaloissa. Lue lisää täältä (klik). Blogin kuviin liittyvät selostukset menevät ihan väärinpäin, lämpimin valo näkyy luonnollisesti vasemmalla ja kylmin oikealla.

Nyt olemme muutenkin uusineet kodin valaistusta mieluisiin Kelvineihin ja samalla kestävämpiin ja vähemmän kuluttaviin led-valoihin. Toki tunnelmavalaistuksessa vieläkin lämpimällä valolla on oma paikkansa. Ja sinisävyinen valo puolestaan ei sovi iltakäyttöön, sillä se stimuloi aivoja vähentää rentoutumisen mahdollisuuksia.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun: Sunnuntain piti olla valoisa päivä, mutta meidän monttuumme nuo harvat päivänsäteet eivät tuoneet pilvipeiton ohi riittävästi valoa. Kuvasin silti. Kuvaaminen kävi treenistä ja muuten pääsin nauttimaan tiaisten seurasta sekä vihervarpusten konsertista.

Kuvista tuli harmaita tuhruja, mutta kertovat kuitenkin tunnelmasta olennaisen. Hämärän kelin pöhinää :-)







Ihanaa joulukuun jatkoa!

lauantai 7. joulukuuta 2019

Palautumista ja hömötiainen

Sisäinen suorittajani on jäänyt taas vähän päälle. Huomasin sen taas aamulla, kun heti ensimmäisenä olin miettimässä työasioita, vaikkei mitään varsinaista työstressiä olekaan. Työn imua ennemminkin. Mutta senkin keskellä pitäisi muistaa palautumisen tärkeys.

Koko päiväksi on riittänyt tekemistä - välillä rauhallisempaa ja välillä tiiviimpää. Illaksi päätin kuitenkin varata aikaa irroittautumiseen ja toivottavasti samalla hieman palautumiseen. Katselin muunmuassa löytämiäni iloisia eläinvideoita. Tässä linkki reilun viiden minuutin pituiseen iloa pursuilevaan eläinvideoon, tai paremminkin Keskisuomalaisen sivuilla olevaan videokoosteen sivulle. Vielä pitää siellä muistaa pistää video pyörimään :-)

Kaivelin vanhoja valokuviakin, sinne jää aina jotain keskeneräistä. Nyt nappasin sieltä vuoden 2018 maaliskuun kuvista talteen lumisen hömötiaisen kuvan. Hömötiaisia en ole meidän pihassamme tänä syystalvena tai talvena vielä nähnytkään.


Huomiseksi ainakin tänne meille on luvattu sateetonta ja valoisaa. Hyvää kannattaa odottaa :-)