Työpäivän jälkeen, neljän aikoihin, vein koiran pikku lenkille. Ja silloin sen havaitsin, ettei silloin ollutkaan enää pimeää! Vain kauniisti hämärää :-) Tarkistin faktat netistä ja niin se vain on, että päivän pituus on nyt ainakin täällä Hämeessa jo TUNNIN pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan! Tämä oli iso iloinen yllätys :-)
Tavallisesti teen töitä noin puoli viiteen asti ja silloin on jo pimeää. Puolesta tunnista on ollut kiinni tuo melkein valoisan näkeminen työpäivän jälkeen :-)
Olenko muuten koskaan kertonut, että meidän koiramme tykkää banaanista ihan mahdottoman paljon. Minulla on sen kanssa aamuisin yhteinen banaanihetki heti heräämisen jälkeen. Minä haen banaanin ja koira pyörii lattialla innoissaan piruettia. Se yrittää arpoa, mihin menemme banaanin syömään ja ryntäilee sohvalle, nojatuolin rahille ja takaisin :-)
Sitten asetumme jonnekin, mihin mahdumme hyvin vastakkain, koira istuu mahdollisimman lähelle minua. Minä kuorin banaanin, jolloin koira alkaa jo malttamattomasti inistä. Koira tuijottaa minua keskittyneesti, pää kurottuu eteenpäin yhä lähemmäs. Haukkaan banaanista palan ja annan puolet siitä koiralle. Ensimmäinen pala hotkaistaan hirvittävällä intensiviteetillä ja sitten koira taas tuijottaa tiiviisti vuoroin minua, vuoroin banaania. Haukkaan toisen palasen ja koira saa siitä taas osansa. Toinen hotkaisu ei ole enää ihan yhtä ahne. Tämä jatkuu herpaantumattomalla keskittymisellä banaanin loppuun asti. Kun paketoin banaanin kuoret kasaan, näytän tyhjää kättä ja sanon: "Kiitos, kiitos", koira siirtyy hieman kauemmas, naama jo hieman toiseen suuntaan ja antaa armollisesti minun rapsuttaa kylkeään ja vatsaansa, nostaa hieman etutassua rapsuttamista helpottaakseen ;-)
Millaisia ovat sinun aamurutiinisi?
Huomenna on edessä Matkamessuvisiitti. Menen vielä sunnuntainakin, että varmasti saan irti kaiken haluamani :-) Kylläpäs näitä hymiöitä nyt riittääkin. Ihanaa viikonloppua!
