maanantai 17. joulukuuta 2018

Siistimisestä lasinalusiin

Olen aika välinpitämätön epäjärjestyksen suhteen. Olen aina ollut. Vasta viime vuosina olen löytänyt siistin paikan vibroja. Värinöitä siis.

Kontrasti täydellisen kaaoksen ja siistin paikan välillä alkoi tuntua merkittävältä erityisesti siinä vaiheessa, kun erittäin siisti anoppini kuoli ja aloin käymään läpi hänen jäämistöään. Siitä on nyt kulunut kolmatta vuotta. Ensimmäinen vaihe oli karsiminen. Toinen vaihe oli tarkempi karsiminen. Ja nyt kolmannessa vaiheessa siivoilen ja luovun jo ohimennessäni. Ja ihan tyytyväisenä.

Siivoamisen ahdistavasta pakollisuudesta on tullut pientä positiivista arkipuhdetta, vaikken mikään siisteyden perikuva ole vieläkään. Arjen pienet noukinnat ja pyyhkimiset näkyvät kuitenkin jo silmissäni ja ilahdun niistä. Viisi vuotta sitten en olisi huomannut missään mitään eroa. Ihminen on siis kehittyvä otus kaiken kaikkiaan :-)


Tämä liittyy siihen, että harmittelin tee- ja kahvimukien kuten vesilasienkin jättämiä kosteita rinkuloita pöydillä. Ensin suhasin rätin kanssa. Sitten taittelin talouspaperista mukinalusia. Pian se alkoi tuntua ympäristörikokselta. Kaivoin esiin lankakokoelmaani jääneen joulunpunaisen villalangan ja virkkasin siitä eräänlaisia isoäidin neliöitä kupinalusiksi.

Neliö ei ole todellakaan täydellinen, mutta kelpaa tänne kotiin joulun piristykseksi oikein hyvin. Kokeilen seuraavaksi ympyränmuotoisia lasinalusia melkein samalla kaavalla. Värikin on siinä vaiheessa jotain muuta kuin joulunpunaista. Nämä voi pestä käsin tai koneessa, täytyypä kokeilla :-)

Ihanaa joulun odotusta!

lauantai 15. joulukuuta 2018

Hyvän tekemisellä hyvää mieltä

Tänään taas (jo toisen kerran) kierrätettiin kodin ilostuttavia sisustustarvikkeita. Kaikkea verhoista ja pöytäliinoista lakanoihin, joulukoristeisiin ja lamppuihin asti. Kierrätys on yhdistetty paikalliseen poliittiseen porinaan, mutta olin edellisen viikonlopun tapaan siirtänyt paljon kierrätettävää toimistotilamme ulkopuolelle kävelykadulle, jolloin kynnys kierrätyksen hyödyntämiseen oli matalampi.

Myönnän, että vielä aamulla taistelin itseni kanssa siitä, pitäisikö tuonne kahvi-kierrätys-tapahtumaan mennä vai voisiko sen jättää vain väliin. Kiltteys voitti ja raahasin luuni paikalle ennen puoli yhtätoista. JP (puheenjohtajamme) tuli ystävällisesti paikalle avaamaan toimiston oven ja pääsin kahvin keittoon, toimiston imurointiin, tarjoiluastioiden pesuun ja täyttämiseen sekä kierrätystavaroiden esille laittamiseen.

Hetken näytti hiljaiselta, mutta eipä aikaakaan, kun ensimmäinen vakituisista kahvivieraistamme saapui paikalle. Yksinäinen puuhaaminen loppui siihen :-)

Olin varannut mukaani käsitöitä tylsistymisen varalle, mutta enpä ehtinyt käsitöitä edes aloittaa. Paikalle saapui väkeä tuvan täydeltä ja keskustelu pulppusi vilkkaana jutustelusta poliittiseen vääntöön asti. Keskustelun välissä kävin ulko-ovella huikkaamassa ulkona tavaroiden äärelle pysähtyneille ihmisille kierrätyksen periaatteista: ottakaa mukaan, jos jokin kiinnostaa.

Kävimme kiivastakin moniäänistä keskustelua, jossa säilyi kuitenkin rauha ja toisten erilaisten mielipiteiden kunnioittaminen. Lähdimme keskustelusta toivottavasti kaikki hieman viisaampina ja rikkaampina tahoillemme. Erilaisuus vaikuttaa mielestäni kunnolla vain, jos se ensin kirpaisee.

Ilahduttavaa oli nähdä, että kierrätystempauksemmekin tuotti tulosta. Joistakin ihmisistä näki, että tavarat olivat heille oikeasti tervetulleita. Yhdelle taloudellisen tilanteen vuoksi ja toiselle pelkän vaihtelun vuoksi. Pyyteettömyys oli kuitenkin tempauksen avainteema. Ja joulumieli.

Rauhaisaa joulun odotusta juuri sinulle!



keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Matkan järjestämistä opettelemassa

Olen viime aikoina harjoitellut runsaasti matkojen järjestämistä. Kun ei tiedä juuri mitään siitä maasta, josta etsii matkakohdetta, joutuu tekemään ensin melkoisesti tausta- ja selvittelytyötä. En ole koskaan tykännyt kouluaikoina maantiedosta. Vähäisen matkusteluni olen aloittanut vasta keski-iässä. Tässä on ollut siis todella paljon uutta opittavaa :-)

Mutta niinhän se on kaikessa, että mitä enemmän johonkin aiheeseen perehtyy, sitä mielenkiintoisemmalta se alkaa tuntua. Silmäni on kehittynyt jo aika hyväksi näiden matkojen suunnittelun kanssa. Etenkin kun vertaa siihen, mistä aloitin. Esimerkiksi Venetsian matkallamme Venetsian opaskirjasta puuttui Lidon saaren kartta. Ja meidän hotellimme oli tietenkin juuri tuolla Lidon saarella. Pahaksi onneksi erikseen tulostamani saaren kartta jäi kuitenkin kotiin ja löysimme itsemme iltamyöhällä pimeältä Lidon saarelta ilman karttaa. Ulkona ei myöskään ollut yhtään ihmisiä, ei ketään, jolta olisi voinut kysyä neuvoa :-( Siinä oli hieman masentunut olo hetken aikaa.

Reissu reissulta olen oppinut matkojen suunnittelemista paremmin. Ja nyt kun olen suunnitellut matkoja tyttärellekin, olen oppinut myös dokumentoimaan suunnitelmiani entistä paremmin.

Olemme mieheni kanssa lähdössä lyhyelle talvilomalle helmikuun alussa. Paikka on jo valittu ja lentoliput ostettu. Olen kartoittanut kohteita, joissa olisi mukavaa käydä ja nyt on vuorossa hotellin / asunnon valinta. Millainen ja mistä? Vuokraamme matkan ajaksi auton, joten voimme käydä tutustumassa lomalla aika suureenkin alueeseen. Tästä on näillä näkymin tulossa paljon hauskempaa kuin arvasin toivoa :-)

Päivä lyhenee enää 10 päivän ajan. Kohta suunnataan kevääseen!


maanantai 10. joulukuuta 2018

Nalle joulumielellä :-)

Tänään oli vapaapäiväni, keli oli harmaa eikä löytynyt mitään virittävää. Vapaapäivän vaatinut kokous vei aamupäivän ja sen jälkeen  vierailin kaupoissa, mikä on kovasti poikkeavaa toimintaa arkeeni ;-)

Koko päivän ajan keli oli tolkuttoman harmaa, mitään ulkoiluun kutsuvaa ei vilahtanut sen paremmin mielessä kuin näköpiirissäkään. Tähtäin oli siis sisätiloissa :-)

Kun sisälläkin oli edelleen yhtä väsyttävää, piti valita päiväunien ja jonkin inspiroivan väliltä. Päätin yrittää inspiroitumista :-)

Halvat ovat hullun huvit ;-) Otin kaverikseni perintönallen (en muista, kenen se on alunperin ollut) ja teimme pari kuvauskokeilua. Se piristi kaikessa hassuudessaan. Hassuja kokeiluja kannattaa siis tehdä. Uuden äärelle meneminen virkistää ja uudistaa :-)

Näin nalle otti haltuunsa juuri ostamani amarylliksen. Tunteella :-)


lauantai 8. joulukuuta 2018

Valoa kohti :-)

Pihan ruokintapaikka on ollut edelleen ilahduttavan vilkkaassa käytössä. Oravat osuvat välillä omalle ruokintapaikalleen, välillä lintujen ruokintapaikalle. Närhet nauttivat niin pähkinöistä kuin talipalloistakin. Käpytikat vierailevat paikalla jotakuinkin yhtä säännöllisesti kuin fasaanitkin. Lisäksi paikalla vierailee paljon pienempiä lintuja. Niiden seuraaminen olohuoneen ikkunasta on melkoisen terapeuttista :-)

Lohduttavaa on myös se, että talvipäivän seisaus on lähellä: 22.12.2018 on vuoden pimein päivä ja sen jälkeen tie on pitkän aikaa vain parempaan. Tähän aikaan vuodesta aurinko hädin tuskin pääsee pilvettömänäkään päivänä valaisemaan pihaamme viereisen harjun ja läheisten puiden vuoksi. Liian paljon esteitä matalalla kulkevan auringon tiellä.

Tänä vuonna joulukin on todennäköisesti meillä hiljaisempi kuin aikoihin, sillä joulusta energiaa saava tytär on joulun aikaan Atlantin toisella puolella.

Meillä oli tänään jouluaiheinen kierrätystapahtuma, jossa tarjosimme muille huolella säilyttämiämme sisustus- ja jouluaiheisia tavaroita niistä kiinnostuneille. Tämä oli kunniallinen tapa luopua tavaroista, joista muuten ei olisi raaskinut luopua. Iloksemme saimme monta mukavaa vierasta jakamaan joulun ajan iloa kanssamme. Tavaraa jäi vielä, joten päätimme jatkaa samalla teemalla vielä viikon kuluttua.

Valo lisääntyy ihan kohta. Hiljakseen, mutta pimeyden lisääntyminen ainakin loppuu. Hyvillä fiiliksillä itsenäisyyspäivän valoisia tunnelmia vielä. Ihanaa viikonlopun jatkoa!