maanantai 15. lokakuuta 2018

Janakkalan Laurinmäki

Keli on ollut kaunis ja hemmotellut yltäkylläisesti. Minun syysflunssani on vielä varsin vilkkaasti kröhivässä vaiheessa, joten liikkumisen pitää olla rauhallista, jos aikoo nautiskella kulkemisesta.

Kävin toisen kerran elämässäni Janakkalassa Laurinmäellä. Edellisellä kerralla en kulkenut rengasreittiä läpi, vaan kuljeskelin ihan omia polkujani. Nyt oli helpompaa taivaltaa merkittyjä polkuja ja nähdä tuokin reitti kokonaan. Edellisellä kerralla muita liikkujia oli paikalla todella vähän, nyt sai olla tarkkana pysäköintipaikan kanssa. Ainakin pysäköintipaikoilla oli ruuhkaa.

Tällä kertaa maltoin katsastella ympärilleni torpparimuseon rakennuksiin, ennen kuin lähdin Laurinlähteelle ja luontopolulle. Luontopolku seuraa suurelta osin jouksuhaudan reunoja. Juoksuhauta on rakennutettu venäläisten toimesta. "Laurinmäen juoksuhauta rakennettiin 200 miehen voimin 1900-luvun alussa. Rakennustöihin osallistui venäläisen sotaväen ja paikallisten asukkaiden lisäksi virolaisia ja kaukasialaisia. Juoksuhauta saatiin valmiiksi 1915." Näin kerrotaan Laurinmäen nettisivuilla.

Kuvia retkeltä tulee tänne enemmän vähän myöhemmin. Nyt tarjolla on vain näköalapaikan vierestä otettu syksyinen kuva.


Luontopolun varrella oli paljon niin luontoa kuin historiaakin avaavia opastetauluja. Aika monen luokse jäin lukemaan. Luonnon ja historian kohtaaminen monin tavoin oli todella mielenkiintoista. Luonnon perässä tietenkin suuntasin tähän kohteeseen. Suomen itsenäistymisen vaiheisiin liittyvä historia jaksaa jotenkin kiinnostaa minua, vaikka kouluaikoina historia oli minulle melkoinen pakkopulla ;-)

Lisäksi nähtävillä oli todella paljon aikaisemman ajan historiaa. Sekin on ihan mielenkiintoista.

Reitti on korkeuseroiltaan kohtalainen. Monin paikoin polku kulkee kuitenkin jonkin jyrkän äärellä. Vaikka monet isot pudotukset on merkitty valkoisin nauhoin, ne eivät kuitenkaan estä onnettomuuksia, jos joku niistä huolimatta suuntaa väärään suuntaan.

Äärettömän mielenkiintoinen reitti, helposti saavutettavissa. Vaan ihan kaikkien ei kannata lähteä tätä reittiä etenkään märillä keleillä kokeilemaan.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.


Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.


Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)


Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)




Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)



Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.


Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.


Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(



Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)


Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

tiistai 9. lokakuuta 2018

Syksyn laulujoutsenia

Lauantaina kävin sienimetsissä. Suppiksia löytyi, mutta ei lähellekään sitä määrää kuin vuosi sitten. Mutta kyllä niiden sienten löytäminen jaksaa aina ilahduttaa :-) Toinen sienimetsistä näyttää jotenkin niin erilaiselta kuin vuosi sitten. Muutama iso puu on kaatunut edellisen reissun jälkeen ja minun askelmerkkini ovat heti samantien sekaisin. Jonnekin sinne kaatuneiden puiden alle on jäänyt myös hyvää suppisaluetta. Pari kertaa piti kiertää reittiä, ennenkuin ymmärsin, miksi paikat eivät löydykään sieltä, mistä pitäisi.

Ulkoilutin kameraakin. Ensi näytti siltä, että nämä tutut maisemat on koluttu läpi jo niin monta kertaa, ettei mitään uutta kuvauksellista osu silmään. Selvääkin selvempää seikkailujen jälkeistä arkiturhautumista ;-) Vaan onneksi törmäsin nopeasti tien varrella olevalla pellolla oleviin joutseniin. En siis konkreettisesti autolla, mutta näkymä tuli nopeasti, vähän puskista.

Laulujoutsenia oli 11. 8 aikuista ja yksi yhden poikasen perhe. Pellon omistaja körröötteli hiljakseen pallon laitaa pellon laidan rikkaruohoja niittämässä. Vauhti näytti olevan joutsenille ihan sopiva. Olivat hieman varuillaan, mutteivät panikoineet mihikään suuntaan.

Vaikkei joutsenten määrä ollut tuon suurempi, hetki ja kohtaaminen oli taas kerran sitäkin merkittävämpi. Pysähdyin tien laitaan autolla ja avasin pellon puoleisen ikkunan. Joutsenet eivät olleet siitä millänsäkään. Jos olisin kavunnut autosta ulos, linnut olisivat todennäköisesti lähteneet heti kauemmas.





Poika lupasi tulla talvella koiran vahdiksi, jos lähtisimme miehen kanssa jonnekin lomailemaan. Aivan mahtavaa! Aloitin jo eilen pikaisen lomakohdekartoituksen. Helmikuu on todennäköisin matka-aikamme. Lämmintä haluavalle aika on hieman haasteellinen. Kuumaa kaipaavalle kohteita sen sijaan löytyisi. Täytyy jatkaa matkojen etsimistä :-)

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lõun majakalla ja takaisin Sääreen

Säärestä Sõrven majakalta lähdettyäni jatkoin matkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Sieltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi majakka, Lõun majakka. Parasta majakoissa on se, että niiden läheltä löytyy merta - niin tälläkin kertaa :-)

Keli oli sama, mikä aikaisemminkin. Pieni pätkä satenkaarta piristi mieltä, vaikka ei tuossa kelissä varsinaisesti ollut mitään valitettavaakaan.




Tämä oli aivan suunnittelematon pysähdys, sillä halusin sateisen päivän 'kunniaksi' koluta mahdollisimman paljon uusia paikkoja seuraavaa kuvauspäivää varten.

Majakka löytyi kartalle merkitystä paikasta:



Seuraava aamu olikin sitten jo paljon kuivemman ja valoisamman oloinen :-) Lähdin Sääreen uudestaan katsomaan, millaiselta siellä näyttää paremmalla valolla. Eikä noissa valoisissakaan oloissa ollut mitään valittamista ;-)

Tuuli oli melkoinen, mutta sen kanssa pärjäsi asianmukaisella pukeutumisella.

Koska keli salli, pysähdyin ottamaan kuvia huomattavasti kauemmaksi majakasta. Kuvaan sai perspektiiviä ja merikin mahtui samaan kuvaan.


Ranta oli täynnänsä meren ikiaikoja sileäksi pyörittelemiä kiviä. Ei roson rosoa yhdessäkään.



Voisi melkein luulla, että tässä kuvassa on kovasti lämmintä, niin tuo valo jaksaa hämätä :-)


Ihanaa alkavaa viikkoa!

perjantai 5. lokakuuta 2018

Herkkä kohtaaminen :-)

Rämpiessäni metsäkaistaleen läpi seuraavalle niittylle, näin tämän upean olennon, joka näytti mielestäni aika isolle. En kuitenkaan ole saanut sen tuntomerkkejä sopimaan mihinkään muuhun kuin metsäkauriiseen, joten ei tuo sitten mikään iso ollutkaan. Sen säkäkorkeus on 65-75 cm ja paino 15-35 kg! En vieläkään ymmärrä, miten havaintoni oli niin vääristynyt :-(

Tulkitsen kuvia niin, että tämä on nuorehko yksilö (yksinkertaiset sarvet) ja se on vaihtamassa punertavan ruskeaa kesäkarvaansa harmaaksi talvikarvaksi.




Tämäkin kohtaaminen tapahtui siis Saarenmaalla, missä eläimiä näki jatkuvasti milloin missäkin :-)

Olipas ehdottomasti tuon rämpimispätkän paras hetki :-)