tiistai 6. syyskuuta 2016

Mennyttä kesää

Elämä jatkuu, mutta kesän puolilepo tuntuu nivelissä ja unissa. Väsyttää.

Anopin jäämistön käsittely on edelleen vaiheessa. Samalla olen havahtunut entistä vahvemmin liikatavaran määrään myös omassa kodissa. Jälkipolville tavaran säästäminen ei ole ollut ollenkaan kannattava juttu. He eivät halua 'romujamme'. He eivät ole nimittäneet omaisuuttamme romuiksi, termi on vain ja ainoastaan omasta päästäni.

Koska muutama muu kuitenkin kerää puuttuvaa tavaraa, yritän kierrättää tavarat mahdollisimman tehokkaasti. Mieluummin suoraan loppukäyttäjälle kuin edelleen myyjälle. Aina tavoite ei ihan onnistu.

Touhuamisen määrä on lohduttoman suuri, kun pyrkii pääsemään tarpeettomasta tavarasta eroon, Tutustuminen, arvon ja alkuperän selvittäminen, valokuvaaminen, ilmoittaminen ja siitä seuraavan keskustelun käyminen puhumattakaan ostotapahtumien sopimisesta, säätämisestä ja sovittamisesta.

Taloudellisesti tämä touhuaminen ei kannata, mutta positiivisten tunteiden määrää arvioidessa voi vain myöntää olleensa oikeilla raiteilla :-)

Muun muassa näille on etsitty kesän aikana kotia:














35 kommenttia:

  1. Se, että pitää joskus selvittää omien vanhempien jäämistöä hirvittää minua suorastaan tajuttoman paljon. Tavaroita, romuja on joka paikka täynnä... Melkein tekisi mieli tehdä iso roihu pihaan! No, tosiaan on sitä romua omissakin nurkissa. Jos mä saisin päättää, tilaisin ison vaihtolavan ja heittelisin innoissani sinne kaikenlaista. Voisi olla, että niitä tarvittaisiin jopa kaksi. Meillä kun on yksi sellainen romun kerääjä taloudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat olleet anopille rakkaita ja tärkeitä esineitä - yritän kohdella niitä sen mukaisesti. Paljosta hän on vuosien varrella jo luopunut, mutta näihin kaikkiin liittynee jokin hänelle tärkeä tarina. Etsin niille siksi siis uutta, arvostavaa kotia :-)

      Poista
  2. Moi. Kauniita esineitä. Luulisi noille ottaja löytyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen monelle olen kodin jo löytänytkin. Teen tämän jotenkin liian perusteellisesti ja hartaasti, mutta tämä on ollut hyvää surutyötä :-)

      Poista
  3. Netin kautta myyminen on kyllä kätevää puuhaa, mutta harmittavan aikaavievää 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa täytyy laittaa oikea fyysinen kirpputori pystyyn ja katsoa, mitä sieltä saa sitten eteenpäin.

      Poista
  4. Kauniita esineitä! Kyllä ne uuden kodin löytävät. Minulla on muuten samanlainen hopeinen mausteikko, sain sen nuorena lahjaksi. Ei ole ollut käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, etteivät nämäkään ole käytössä olleet. Jokin tärkeä muisto niihin liittyy, kun ovat laitettu talteen :-)

      Poista
  5. Netin kautta minäkin sain joitain tavaroita myytyä. Mutta kyllä se oli hankalaa, kaikkine lähetyksineen ja selvittelyineen. Ihmiset haluavat puoli-ilmaiseksi vanhat tavarat, ymmärrän sen, mutta tehtyyn työhän nähden en oikein jaksa enää noita nettikirppiksiä. Ehkä jonkun isomman tavaran voin laittaa myyntiin, joka pitää noutaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen laittanut noudon ehdoksi. Pari poikkeuskertaa olen lähtenyt postittelemaan.

      Poista
  6. Joko koti on löytynyt näille esineille? Näin se on: ei nuoriso huoli meidän tavaroitamme. Meillekin on kertynyt melkoinen määrä tavaraa ja osan olen pistänyt kiertoon.Ihminen tulisi lopulta aika vähällä toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon punaisen lasiastian päädyin sitten jemmaamaan itselleni. Jokin siinä vetosi minuun. Loput odottelevat sellaista ihan oikeaa kirpputoria.

      Anoppi oli sota-ajan lapsia. Säästäminen istui syvässä.

      Poista
  7. Eikös sitä sanota, että toisen romu on toisen aarre. Oletko kokeillut kirpputorimyyntiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ensin vähän keventää tätä tavaran määrää fb-kirppiksillä ja sitten tulee oikean fyysisen kirpputorin vuoro. Samalla olen päässyt rauhassa selvittelemään, mikä on sellainen sopiva hinta kullekin tavaralle.

      Poista
  8. Lindas peças.
    Um abraço e continuação de uma boa semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  9. Kauniita esineitä ovat. Minä myyn tori.fi:n kautta ja aika hyvin saan tavaroita kaupaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallisten kirrputoriryhmien hyvänä puolena on, että voi edellyttää tavaran noutamista eikä tarvitse urheilla postitusten kanssa.

      Poista
  10. Kovin tuttua puuhaa. Tavaroista eroon pääseminenn on työlästä. Pidän tarkkaa kirjaa myynneistäni. Euroja kertyy pikkuhiljaa ja kaappeihin vapautuu tilaa pikkuhiljaa. Kun tiedän, mitä olen saanut kaupaksi, jaksan uurastaa. Yksi tapa saada hommaan puhtia on satsata alkuun parhaiten kaupaksi menevien tavaroiden myyntiin. Huuto.net on siinä hyväksi avuksi. Sitten hinta himpun verran alle muiden myyjien. Vapautuvat tila korvaa hinnan alennuksen. Isot tavarat tori.fi:hin ja helposti postitettavat huuto.netiin.

    VastaaPoista
  11. Kauniita tavaroita!
    Minulla on tällä hetkellä kirpputorilla tavarat myynnissä. Jo kolmatta viikkoa!
    Kivaa, kun pääsee turhasta eroon.
    Mukavaa keskiviikkoa sinulle!😊❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun saan tätä tavarapaljoutta pienemmäksi, täytyy itsekin ryhtyä kirppistelemään. (Jäi ensin tuosta viimeisestä sanasta vahingossa r-kirjain pois ja heti sai lause ihan uuden merkityksen ;-))

      Poista
  12. Moi. Minusta vanhat lasi esineet ja esineet yleensä tosi upeita. Ihme on jos noita et eteenpäin saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!
      Kyllä ne varmaan jossain vaiheessa menevät, moni kaunis astia on löytänytkin jo uuden kodin :-)

      Poista
  13. Tota hetkeä mäkin pelkään, koska tää oma huushollin pitäis tyhjentää.
    Meidän nuoret ei meiltä paljoa ota, niillä on niin erilaiset maku kuin mulla.Kova työ sulla, jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija!

      Jossain vaiheessa heitin lapsille kiusallani, että mitä, jos en käykään mummin tavaroita läpi ja kierrätä niitä, vaan tungetaan tuonne alakerran varastoon meidän tavaroittemme jatkoksi. Saisivat lapset sitten aikanaan selvittää ihan kaiken. Ei saanut kannattusta ;-)

      Poista
  14. Samanlaisia vaaseja oli isällänikin ja nyt ne pölyttyy kaapissani.
    Kun tulee määrättyyn ikään, haluaa heittää turhat roinat pois, sillä ei ne lapset niitä halua. Ja helpottaisi se sitten aikanaan heidän työtään siivota jäämistöä.. (hui kauhea ajatus). Mutta kaikki pikkuroina (tosiroina) ja paperit ym ym… on ollut jo suunnitteilla muutaman vuoden, ja osittain olen jo heittänytkin, mutta PALJON on vielä tekemättä.
    Luulisi, että löydät noille ostajan. Toisaalta vie ne arvioitavaksi antiikkiliikkeseen, jossa on myös huutokauppa. Vein isän tavaroita sellaiseen, osan myyjä osti kappalehintaan, suuri osa meni huutokaupattavaksi, ja sain 50 %.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi on luopunut paljosta apen kuoleman jälkeen, se oli ihan yllättävää, kuinka paljosta.

      Kiitos hyvistä neuvoista! Tulevat varmasti tarpeeseen tässä matkalla :-)

      Poista
  15. Kaiken kauniinkin määrällä on rajansa :/ On varmaan vaikea vetää rajaa, mitä pitää ja mistä luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavara kerrallaan - matkan varrella tulee jatkuvasti mielenkiintoisia yllätyksiä. Kuten kehyksiin ja seinälle laitettu koirakortti. Se osoittautui pojan pienenä aikoinaan mummille lähettämäksi ystävänpäiväkortiksi. Se oli sitten todella tärkeä asia mummille :-)

      Poista
  16. Hienoja. meilläkin oli tuollaiset lintusirottimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla tietoa niiden taustasta? Minä olen ihan pimennossa näiden kanssa...

      Poista
    2. Mä en tiiä kyllä yhtään...isännän porukoitten "jäämistöä".

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)