sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Lammasyllätys

Viron liikennemerkit ovat viehättäviä kaikissa yksityiskohtaisuuksissaan. Yllä virolainen hirvivaaran merkki ja alla suomalainen sisarmerkki. Eivät ne niin kovin erilaiset ole, mutta suomalainen merkki on jotakuinkin yksinkertaistettu versio tuosta virolaisesta sukulaisestaan. Hymy tuli huulille näitä merkkejä kohdatessa :-)




Karjalle oli ihan oma merkkinsä :-)


Koskaan en törmännyt tällä enkä edelliselläkään kerralla Viron teillä kulkiessani lehmien vaeltelemiseen teillä, mutta usein siinä ihan lähellä oli karjaa laiduntamassa, niin kuin tälläkin reissulla.








Karjatilan vierestä lähtenyt luontopolku ei pitänyt sisällään auroraperhosia lukuunottamatta mitään muita ylläreitä, joten lehmät saivat aikalailla huomioni.

Toki matkalla törmäsin ranskalaispariskuntaan, joiden kanssa tuli keskusteltua jonkin verran. He olivat nähneet kuvauksestaan päätellen telkkiä ensimmäisen kerran elämässään ja kyselivät, tiedänkö linnun englanninkielisen nimen. Kuvapankkeihin kuvia myydessä kuvat täytyy aina avainsanoittaa vähintäänkin englanniksi, jolloin tavallisimmat lajinimet pureutuvat päähän hyvinkin.

Kerroin, että telkän englanninkielinen nimi on Goldeneye. He katsoivat minua kovasti epäluuloisen näköisinä, joten selitin asiaa lisää ja kaivoin luontoportin sivuilta telkkien kuvatkin. He vakuuttuivat aivan pikkaisen - kyseessä oli siis oikea lintu - mutta ilmassa oli paksusti epäluuloisuutta. Mies googletteli kännykällään goldeneyetä ja ihmetteli saavansa tuloksina vain 007:ään liittyviä linkkejä. Kun ehdotin googlaamista sanoilla goldeneye ja bird, hän vihdoin pääsi lajitunnistuksessa tyydyttävään lopputulokseen. Netin sanakirjan avulla hän sitten löysi linnulle ransakankielisen termin ja oli lopulta tyytyväinen. Ja vihdoin hän uskoi selitykseni siitä, että telkän englanninkielinen nimi on todellakin goldeneye, koska sillä on kullan väriset silmät ;-) Se oli hieman vaikeaa ;-)

Luontopolun jälkeen savuin laitumen reunalla olevalle pysäköintipaikalle autoni luokse. Huomasin samassa vastapuolella tietä maatilan portilla pihatien leveydeltä uteliaina tuijottavia lampaita. Jälkikäteen ymmärsin, että ne olivat siirtymässä parkkipaikan vieressä olevalle laitumelle, mutta minun läsnäoloni sekoitti niiden pasmat. Ne tuijottivat hetken ja lähtivät sitten hölkyttelemään hiekkatielle.






En tietenkään voinut lähteä ajamaan mihinkään tuota hiekkatietä pitkin, kun lampaat olivat siellä hortoilemassa. Seurasin tilannetta hetken ja menin sitten juttelemaan niille (kuten aina teen kaikille eläimille). Ne pysähtyivät ja kuuntelivat. En usko, että ne ymmärsivät mitään muuta, kuin että haluan kommunikoida niiden kanssa.

Ne seurasivat vähitellen minua portille, jonka läpi ne tunkivat itsensä tielle. Hieman aikaa mietittyään ne siirtyivät tien vastapuolelle parkkipaikan viereiselle niitylle ruokailemaan. Huoh! Yksi karitsa jäi tielle määkimään, mutta sekin päätyi aika pian laumansa pariin ojan toiselle puolelle niitylle.

Karjan varoitusmerkki oli siis ihan tarpeen! Vaikka lehmiä ei kulkenutkaan tuona aikana tiellä, vastaan tallusteleva lammasjoukko oli hyvä syy hidastaa vauhtia. Ihania uteliaita otuksia :-)

Ihanaa äitienpäivän illan jatkoa ja alkavaa ihan normaalia kevätviikkoa kaikille!

13 kommenttia:

  1. Lehemiä! Ja sonnikin näkyi olevan :)
    Viron hirvet on merkistä päätellen laihempia kuin suomalaiset sukulaisensa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä näkyi :-)
      Teki roolinsa kovasti selväksi myös tuossa laumassa.

      Viron hirvet ovat selvästi suomalaisia kaimojaan laihempia, vanhempia ja yksityiskohtaisempia ;-)

      Poista
  2. Viron liikennemerkit ovat ihan mahtavia! Eläinsymboleissa on liikettä ja eloisuutta.

    Näitä Viro-postauksia on kiva lukea. Ihana maa, jonne usein ikävöin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      Eläimet ovat liikennemerkeissä herkkiä ja yksityiskohtaisia.
      Ihmiset sen sijaan - no palataan siihen myöhemmin :-)

      Poista
    2. Haha, mun mielestä virolaiset ovat pääasiassa ihania! Ei tarvi turhia sosiaalisia tilanteita pelätä, siis että joutuisi juttelemaan vieraalla kielellä paljon jos ei halua, kun sikäläiseen kulttuuriin kuuluu vielä vähemmän jutteleminen kuin meillä. :D

      Poista
  3. Jotenkin ei osaa pitää noita karvaisia nauhoja lehminä, kun lapsena näki vain kaunislinjaisia ayshirelehmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ei niille mitään parempaakaan termiä löydy.
      Superlehmiä? ;-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ovathan ne :-)

      Mutta sitten kun ryhtyivät kaikki tuijottelemaan minua kiinnostuneina ja tulivat yksi kerrallaan vähän lähemmäksi, muistin nopeasti, ettenhän minä tiedä lampaista mitään enkä osaa käsitellä niitä. Silloin huomasin oikein kunnolla, kuinka paljon niitä oikein olikaan ;-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)