torstai 21. syyskuuta 2017

Metsä mielen rauhoittajana

Olen heittäytynyt mukaan kiireeseen taas aivan liian isosti. Kiirehän ei lopu koskaan itsestään. Pahimmillaan se ahdistaa, parhaimmillaan viekoittelee imullaan ja onnistumisen mahdollisuuksillaan.

Onnistumisen fiilikseen tottuu kurjan helposti. Nautinnon raja karkaa niin kuin missä tahansa addiktiossa. Hyvään oloon tarvitaan aina isompi ja isompi annos. Edessä on ennemmin tai myöhemmin vääjäämätön pettymys.

Olen suorittaja. Olen ollut sitä kauan. Suoritan muunmuassa onnistumisia ja hyvää oloa. Se (suorittaminen) toimii vain harvoin. Mutta se ei ole minullekaan mitään uutta.

Jos menen metsään sienet mielessäni, matka päätyy suorittamiseksi. Jos saan venytettyä matkani tarkoituksen nautinnolliseen kiireettömyyteen, olen jo paljon paremmissa asemissa.

Siis metsään, jossa on kaunista, paljon sammalta. Ja niitä suppilovaveroita :-)






29 kommenttia:

  1. Metsään minunkin mieleni halajaa, aina kun kiire ahistaa. Noiden sammalmättäiden seasta huomaa helposti suppikset, vaan täällä meidän metsikössä niitä ei ole, itse asiassa en ole koskaan päässyt niitä keräämään.
    Kyllä, metsä toimii mielen rauhoittajana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on hyvä paikka :-)

      Luonnossa suppikset eivät erotu ihan noin hyvin, sillä valoa on niukasti ja silmä saa olla tarkkana :-) Kuviin on vähän lisätty valoisuutta.

      Poista
  2. Metsä on rauhan tyyssija. Hmm. sienimetsään mieleni tekevi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsän lumoa voi itse kukin etsiä ja harjoitella tunnistamaan :-)

      Poista
  3. Niin levolliset metsäkuvat. Kyllä luonnosta löytyy vaikka minkälaisia sieniä. Olisi kiva tuntea enemmänkin sienilajeja, oma tuntemukseni rajoittuu niihin "tavallisiin" (rouskut, kanttarellit, tatit, mustatorvisienet, suppilovahverot). - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään mikään sienitohtori ole ;-) Muutamat perussienet riittävät mainiosti minun tarpeisiini. Muita sieniä voi sitten vain ihastella ja vaikkapa valokuvailla :-)

      Poista
  4. Metsä on ihana paikka. Ihania syyskuvia ♥

    VastaaPoista
  5. Tervehdys toiselta suorittajalta. Metsä on onneksi paikka, jossa siitä suorittamisesta voi opetella pääsemään irti. Ei se helppoa ole, mutta kaunis ja rauhoittava ympäristö auttaa. Tuollainen sammaleiden peittämä metsikkö on kuin sadusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokailinkin ensin pelkkiä sammaleita, kunnes huomasin suppikset :-)

      Eikä ollut kuin muutama hirvikärpänen häiritsemässä.

      Poista
  6. Juuri niin, suorittamisen saa katkaistua, kun keskityy vain hetkeen, ei tekemiseen.

    VastaaPoista
  7. Onpas siellä sieniä. Tunnistan itseni tuosta suorittajasta...tarviiko sitä aina suoriutua...no, ei kyllä tarvis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tarvitse, mutta kun se vain vie mennessään...

      Poista
  8. Oi ihme mikä suppispaikka. Olen vähän kateellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan neitseellinen suppismetsä, kukaan ei ollut käynyt sieltä keräämässä. Melkein sydämen pysäyttävä löytö :-)

      Poista
  9. Metsäluonto antaa kaikkea, luonnon rauhaa, sammalpolkuja kulkea ja näitä suppiksia!

    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Tämän päivän metsäreissu tarjoili myös suunnattoman määrän hirvikärpäsiä. Huono metsä, sinne en mene enää uudelleen ;-)

      Poista
  10. Ja suunnaton pitkäaikainen kiire saa ihmisen/ihmiset sairastumaan. Ei kroppa kaikkea kestä. Metsä on paras paikka rauhoittua, minusta ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä auttaa rauhoittumaan. Lisäksi siellä samoilu tekee kropalle hyvää :-)

      Poista
  11. Älä yritä suorittaa tuon metsän keräämistä tyhjäksi sienistä :D Takuulla nääntyisit. Kauniit kuvat satumaisesta metsästä. Onkohan ihanien vihreiden kumpareiden alla kantoja, kiviä vai peikkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäinen varoitus, Milja ;-) Onneksi tuo oli aika pieni metsäpläntti nimenomaan suppiksille suostuisan ympäristön suhteen.

      Ei sinne montaa sientä tainnut jäädä ;-)

      Peikkoja ei näkynyt eikä kuulunut - kiviksi noita veikkaan <3

      Poista
  12. Mun aivoissa on joku sieniesto! Jos mä opin muutaman lajin, niin seuraavana syksynä ne ovat kadonneet mun päästä! Yleensä ostan sienet siksi kaupasta tai torilta! Pysyypä porukat hengissä!! Metsä on kyllä paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään poimiskele kuin suppiksia, kantarelleja ja joitakin rouskuja. Tämä valikoima riittää hyvin minulle ja muulel perheelle :-)

      Poista
  13. Olen kanssasi samaa mieltä.. metsä rauhoittaa. Olen lapsesta asti tottunut samoilemaan metsissä (ent. partiolainen :) ) ja metsässä on kuin kotonaan. Varsinkin tuollaisten sammaleisten, kuten ihanassa kuvassasi ja myös metsälampien ja soiden äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen löytänyt metsän vasta erittäin kypsällä aikuisiällä. Ja silloinkin hitaasti, aste kerrallaan. Hyvä, etteä nautin tuosta vihdoin nyt :-)

      Poista
  14. Onpa ihana näky (sekä sammalmättäät että suppilovahverot)!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)