tiistai 12. syyskuuta 2017

Tavaramäärän karsimista

Tavaran karsimisvimma on ottanut minusta otteen hämärien ja sateisten päivien myötä. Kamera on saanut kiltisti odottaa, kun olen käynyt tyhjentämään varastoa tarpeettomasta. Ja sitä tarpeetonta sitten riittääkin...

Olemme asuneet tässä vanhassa rintamamiestalossa jo 23 vuotta. Rahaa ei ole ollut koskaan liikaa, mutta pitkään piti todella miettiä jokaisen pennin, sittemmin sentin, käyttö. Tavaraa ei ollut varaa haaskata. Jos jotain ei käytetty loppuun asti, niin se useimmiten laitettiin talteen - varmuuden vuoksi.

Olen myös kerännyt lasten lapsuuden aikaisia muistoja talteen senkin edestä, mitä itse jäin kaipaamaan. Vähän siinä on tainnut mopo karata käsistä vuosien aikana ;-) Lasten vanhoja piirustuksia olen nyt laittanut aika isolla kädellä pois. Kuten koulukirjat ja vihotkin ;-) Kiireessä olen varmaankin säilönyt vain kaiken ihan varmuuden vuoksi...

Ja kyllä sitä kaikkea on kertynytkin. Vuosi sitten tein ensimmäisen karsimiskierroksen. Nyt löytyi silti rutkasti lisää. Luopuminen on nyt helpompaa kuin vuosi sitten. Vuoden kuluttua palaan tähän hommaan todennäköisesti taas uudestaan.

Tavarasta luopuminen keventää oloani henkisesti. Etenkin, kun kyseessä on tavara, jota kukaan perheestämme ei kaipaa.

Välillä rynnistelen sienimetsään rauhoittumaan. Mutta illat kuluvat kepeästi tavaroita lajitellessa kierrätysasteen mukaan. En osaa vieläkään heittää käyttökelpoista pois roskien joukkoon. Kaikki kierrätyskelpoinen pitää saada matkaamaan edelleen.

Muutaman viikon aikana olen ottanut epämääräisten metsäkuvien lisäksi oikealla kameralla kuvia vain koirasta. Tässä koirulin terveiset teille kaikille :-)




Upeaa syksyn jatkoa!

26 kommenttia:

  1. Ihana koiruli. Ihan selvästi laittaa terveisensä meille lukijoille. Minullakin on ollut tarve päästä eroon turhista tavaroista. Mitä sinä teet niille turhille tavaroille, heitätkö pois vai yritätkö myydä? Minä olen hyödyntänyt tori.fi:ta ja aika hyvin on tavara mennyt kaupaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiruli on hälyytysherkkä ja varoittaa kaikesta mahdollisesti vaarallisesta ;-)

      Myyn sen, minkä myydä voi. En kestä ajatusta, että joku ottaa kaiken ilmaiseksi ja sitten myy eteenpäin isolla rahalla. Mieluummin edullisesti suoraan tarvitsijoille.

      Toisaalta kirpputorilla näin juuri myynnissä vuosi sitten myymäni anopin kynttilänjalat - yli tuplasti korkeammalla hinnalla...

      Ne tavarat, jotka eivät mene kaupaksi kirpputorilla, päätyvät Fidalle hyväntekeväisyyteen.

      Fb-kirppistä kokeilen joidenkin tavaroiden kohdalla, mutta sekin on aikas työlästä.

      Poista
  2. Söötti koira, sopii tullakin kuvatuksi.
    Olen harrastanut viime aikoina samanlaista tavarasta luopumista, sillä aiemmin olen ollut kova säilyttämään ja tallettamaan. Meillä on iso kellari ja muutenkin paljon säilytystilaa, joten tilanpuutteen vuoksi tavarasta ei ole tarvinnut luopua. Lapsillani on ihan erilainen suhde tavaraan, eivätkä he kaipaa vanhoja lelujaan ja piirustuksiaan muutamaa yksittäistä lukuunottamatta. Jos jostain vaatteesta tai tavarasta tuntuu vaikealta luopua, siirrän sen sivuunn ja otan esille jonkin ajan kuluttua uudelleen. Jos yhä haluan tavaran säilyttää tai välillä olen sitä kaivannut, se saa lisäaikaa. Usein käy niin, että aikansa levättyään tavara on menettänyt merkityksensä ja se saa mennä. Huomenna käyn tyhjentämässä viikon kirpparipöydän ja myymättä jääneet tavarat lahjoitan SPR:n konttitorille (tai muuten kierrätykseen tai roskiin). Olen niistä jo luopumispäätöksen tehnyt, joten turha niitä on takaisin kotiin tuoda. Nyt vain pitää olla tarkkana, etten täytä kaappeja uudella kamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja fiiliksiä :-)

      Viime vuoden kirppikseltä säästin vajaan laatikollisen tavaraa. Samoilla linjoilla mennään tänäkin vuonna. Melkein kaikki menee joko hyväntekeväisyyskirppikseen tai muuten vain pois. Hyvin vähän aion mitään enää jatkosäilyttää.

      Poista
  3. Ihanat terveiset ❤️ :) . Olen kanssasi samaa mieltä... Kierrätys on tärkeä asia ja tavaroiden karsiminen vapauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!

      Tässä vaiheessa on helppo kysyä lapsilta, haluavatko he jotain säästettävän vai ei. Tämä on hyvää luopumisen aikaa :-)

      Poista
  4. lieben Gruss auch von mir und sich von alten Sachen sich zu lösen macht einen frei...
    viel Erfolg beim Verkauf!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Elke!
      It makes me feel free, when I can let go of things I do not need.

      Poista
  5. Jopas on touhua riittänyt. Samaa pitäisi tehdä myös meillä. Että on söpö koira.

    VastaaPoista
  6. Koiruli on todella suloinen. Kiitos terveisistä.

    Meillä ei muuta tunnu olevankaan kuin roinaa. Keräsin vuosi sitten työpöydältäni ja hyllystä laatikollisen tavaraa sängyn alle. En ole kertaakaan sen jälkeen katsonut laatikkoon. Uskaltaisinkohan heittää koko laatikon avaamatta roskiin? Vai tarvitsenko heti juuri silloin sitä, mikä mukamas on siellä? Siinä vasta pulma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä kun on löytynyt paljon vastaavia lasten 'siivoamia' aineistoja. Ne on todellakin pitänyt käydä läpi tavara tavaralta...

      Poista
  7. Ymmärrän hyvin, että 23 asutun vuoden jälkeen on kertynyt tavaraa. Tyhjensin aikoinani rintamamiestalon 20 asumisvuoden jälkeen. Onneksi ei tarvinnut tehdä kiireellä, mutta siitä huolimatta urakka uuvutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kun ei ole kiire, niin tehdään vuosisykli kerrallaan. Silti tuppaa uuvuttamaan ;-)

      Poista
  8. Kaunis koira, mikä hänen nimensä on ja onko sekarotuinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pike!

      Koiran nimi on Pixie ja rotu on kleinspitz - saksanpystykorvia. Tyttären omistama ja hankkima koira <3

      Poista
  9. Kuvauksellinen hauva. Siitä on mukava ottaa muistoksi kuvia. Tavarasta eroon on ikuisuusprojekti. Viime viikolla meni kaksi isoa kassillista kierrätyskeskukseen. Helpotti oloa. Nyt pitäisi koota taas kassillinen. 30 vuotta samassa asunnossa ja vinttikomero on lähempänä kuin talon jätekatos, joten sinne on kertynyt aika paljon kamaa, jota ehkä joku saattaisi käyttää, mutta itse ei. Osan tavaroista jaksan myydä itse, mutta kaikkea ei. Pidän kirjaa myynneistäni. Mitään myymääni tavaraa en ole koskaan kaivannut myynnin jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaran kierrättäminen kuulostaa helpommalta kuin se on... Anopin kuoleman jälkeen tyhjensin hänen jäämistöään ja siirryin sitten meidän omiin kätköihimme. Tänä syksynä, vuotta myöhemmin, palasin karsimiskierroksen alkuun.

      Poista
  10. samaa pitäisi tehdä meillä. Kerran myin kipparilla, mutta siinä on valtava homma, ja tavaraa myös katosi pöydästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveä hommahan se on, mutta se on itselleni sellainen (kauhean pitkä) projekti. Hyvin puhdistavaa...

      Poista
  11. Tietkö mitä,sellanen vimma on mullakin nyt ollut jo kesästä lähtien.
    Olen siivoillut kaappejani sillä silmällä, että poistan mahdollisimman paljon tavaraa.
    Mulla on kirppispöytä, jonne tarpeetomat mulle vienkin.
    Mutta silloin kun tähän rivariin muutettiin n. kohta 4vuotta sitten, niin silloin vasta jouduinkin isolla kädellä luopumaan paljosta, koska mekin asuttiin omakotitalossa, jossa vielä oli se pahamaineinen vintti, minne saa säilöttyä vaikka kuinka paljon tarpeetonta!Mekin asuttiin siellä aika kauan, hmmm ehkä jotain 35 vuotta ainaskin...eli turhaa tavaraa tuli säilöttyä ja paljon.
    No, nyt mulla onkin taas jo paljon helpompi luopua monestakin tavarasta, nyt ovat mukulat vieneet mukanaan, mitä ovat halunneet ottaa...nyt jää vain ne tavarat,mitkä mulle ja miehelleni ovat tärkeitä.
    Mutta jostain syystä tavarat ei enää mua niin kiinnostakkaan vaan niiden vähyys.
    Mahtaakohan tämä mun ikäni tuoda tällasia ajatuksia mukanaan..Pitää tyhjentää kaikista turhista roinista, ennenkuin kuolee ja ettei mukuloitten ainaskaan tarvi niin paljoa viedä kaatikselle!
    No, mutta aika paljon sitä tavaraa vaan on kirppispöytääni kertynytkin,hi!
    Hyviä siivousvimmoja sinne ja syksyn alkuja myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka :-)

      Ei minuakaan uusi lisätavara kutsu. Joskus on pakko hankkia, mutta silloin tavara tulee vanhan ei-käyttökelpoisen tilalle.

      Nyt kun lapset ovat aikuisia ja tietävät jo, mitä haluavat heille säilytettävän, on tavarasta entistäkin helpompi luopua :-)

      Poista
  12. Minulle tulee etenkin syksyini aina kova innostus siivota ja järkkäillä. Niin on tapahtunut nytkin: paljon on ylimääräistä tavaraa lähtenyt nkaappien perältä! Osa on käyttökelpoista tavaraa, jotka aion lahjoittaa esim Fidaan, osa menee suoraan päätä kaatikselle. Tulee ihanan kevyt olo kun tietää turhan tavaran vähentyneen :)

    Sinä muuten olet lukenut Karvapuusti-blogiani, joka jäi hunningolle aikaa sitten. Minulla on ollut myös toinen blogi jossa olen keskittynyt mm. kirjoihin. Nyt päätin palata bloggaamisen pariin ja yhdistin blogini yhdeksi. Tervetuloa uuteen Marihantee-blogiini, joka löytyy tuolta profiilini kautta :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uudesta blogitiedosta!

      Fidalle meilläkin on mennyt paljon käyttökelpoista tavaraa ja sinne päätyvät suurin osa tämän kirpputorisession aikana myymättä jääneistäkin tavaroista.

      Mukana myynnissä on myös lasten tavaroita ja vaatteita. Niitä en kierrätä tämän jälkeen mihinkään, elleivät he sitä toivo.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)