tiistai 17. huhtikuuta 2018

Iso huoli yksinäisyydestä

Yksinäisyys on noussut taas paljon otsikoihin. Yksin oleminen ja yksinäisyyshän eivät ole sama asia. Itse voin hyvin viettää aikaa yksinäni tuntematta itseäni pätkääkään yksinäiseksi. Toisaalta olen tuntenut itseni joskus aivan viheliäisen yksinäiseksi porukassakin. Useinkin.

Kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, mutta tarvitsen myös seuraa ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Luulen, että suurin osa ihmisistä tarvitsee samalla tavalla jossain määrin omaa rauhaa ja silti myös sosiaalisuutta.

Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta, mikä määrä milloinkin täyttää hyvän elämän raamit. Mutta voisimme kaikki yrittää ottaa huomioon myös muut, myös ne helposti yksin jäävät.

Vetäytymisen taustalla on usein kyvyttömyys toimia sosiaalisesti yhteensopivalla tavalla tai kova luottamuksen menetys muihin ihmisiin - tähän on usein tarvittu paljon rankkoja pettymyksiä ihmisssuhteissa.

Kiusaaminen on luvattoman mieto termi väkivaltaiselle ja raa'alle kaltoinkohtelulle, jota esiintyy kouluissa, työyhteisöissä, harrastuksissa, järjestötoiminnassa yms. Kova kiusaaminen jättää ihmiseen syvät arvet, jotka voivat parantua vain pitkäkestoisella hyvien kokemusten sarjalla. Koska 'kiusaamisessa' on mukana aina varsinaisten aktiivisten kiusaajien lisäksi myös ne hiljaisesti tapahtumat hyväksyvät sivusta katsojat, parantumiseen ei riitä henkisen väkivallan loppuminen. Siihen tarvitaan aktiivisia hyvän kohtelun kokemuksia.

Jokainen ele, jolla otat epävarman ihmisen mukaan kanssakäymiseen, auttaa asiaa. Ei haittaa, vaikka olisit 'myöhässä'. Itse asiassa myöhään on parempi kuin ei silloinkaan. Aina kannattaa kutsua ihmisiä positiiviseen kanssakäymiseen. Koskaan ei tule uskoa, että yksi tai kaksi tekoa riittäisi. Tarvitaan enemmän. Mutta yksi tai kaksikin tekoa ovat askelia eteenpäin. Ne kannattaa ottaa.

Muistatko koulussa kaltoin kohdellun kaverin? Tai työpaikalla muita panikoineen kollegan, johon on ollut vaikea saada kontaktia? Ota askel ja luo luottamusta. Ole rehellisesti avoin ja positiivinen. Yksinäisiä ihmisiä on aivan liian paljon. Tilanteesta ahdistuneita yksinäisiä ihmisiä on suhteessa vielä paljon enemmän.

Ollaan reiluja - autetaan toisiamme mukaan yhteiseen tekemiseen <3 p="">

28 kommenttia:

  1. Moikka. Ihana tupsukorva. Upea asiallinen kirjoitus joka innostaa yrittämään ja toimimaan oikein. Iso kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Muiden ihmisten arvostamisessa on vain ja ainoastaan opittavaa, vaikka jotkut ovatkin jo hyviä niissä :-)

      Poista
  2. Kiusaamista esiintyy valitettavan paljon joka paikassa. Ryhmissä on voimaa joilla voisi lopettaa kiusaamisen. Mutta kuka uskaltaa ottaa ensi askeleen. Upea kirjoitus ja söpö kurre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!

      En ole itsekään nuorena uskaltanut/osannut toimia ryhmän vastaisesti. Olen varmasti vahingossa kohdellut muitakin huonosti.

      Minusta on tärkeää opetella miettimään oma tahtotilansa ja toimimaan edes hieman sen mukaisesti. Ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  3. Kiusaaminen on tosi kurja asia, jota paljon on edelleenkin, vaikka kuinka siittä puhuttaisiin ja kouluissakin on sen eteen paljon koitettu tehdä.
    Mutta miksi aina vain kiusataan?
    Mun mielestäni jokaisen, joka huomaa, että jotain kiusataan, pitäisi heti puuttua asiaan...mennä kertomaan opettajille, mennä tilanteeseen mukaan ja puhua asiallisesti kiusaajille.
    Tämä kiusaaminen on niin suuri asia, joka vaikuttaa moniin ihmisiin, koko eliniän.
    Tosi ihana tupsukorva siinä katselee meitä ja sanoo sanottavansa myöskin kiusaamisesta. Nyt pitäisi vain järjen puhua jossain, jotenkin!
    Hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaamiseen / henkiseen väkivaltaan puuttuminen on vaikeaa ja vaatii paljon rohkeutta. Pienikin myötätunnon osoittaminen tuntuu 'kiusatun' elämässä isolta asialta.

      Poista
  4. Orava on aina niin suloinen. Ja kun se painaa käpälät rintaansa vasten tuolleen.

    Koulukiusatut on toisinaan kiusattuja työpaikallakin. Väittävät sen takia, että kiusatussa olisi joku vika, mutta itse kiusattuna näen, että kiusaamiseen taipuvaiset ihmiset vain löytää sen jo valmiiksi rikkinäisen ihmisen, jota pystyy tökkimään. Kai ne saa siitä toisten ihmisten lyttäämisestä jotain nautintoa.
    Varmasti mulla on vaikuttanu se kiusaaminen mun loppuelämään, kaiken muun lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen jättää säröjä, jotka sosiopaatit haistavat jo kaukaa. Ikävä kyllä :-(

      Joistakin kiusatuista tulee herkästi myös kiusaajia, kai se on olevinaan yhdenlainen selviytymispolku.

      Poista
  5. Hyvä postaus ja erittäin ajankohtainen aihe. Sosiaaliset taidot ovat koko elämän ajan kehittyvä osaamisalue, jota tulisi vaalia. Harmillisesti negatiivisia kokemuksia riittää itsellänikin ja kiusaaminen on todellakin ihan laimea ilmaisu.

    Kiitos tekstistäsi, toivottavasti sen moni lukisi!

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyvin kirjoitettu♥ Kiusaaminen koskettaa aina vaan niin monia ihmisiä..ikävä on ajatus että joillain nuo kiusaamiskokemukset elävät mukana koko elämän ja ovat voineet aiheuttaa koviakin traumoja..näitä usein työssä tulee vastaan:( Sitä niin toivoisi että jokainen meistä saisi elää elämäänsä rauhassa ilman pelkoja/kiusaamista! Mukavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde!

      Ihminen ei näytä koskaan tulevan liian vanhaksi henkiseen väkivaltaan :-(

      Poista
  7. Hieno kirjoitus. Kuulin juuri murheellisesta tapauksesta lastemme lukiosta. Tulee mieleen, että olisiko sitä mitenkään voinut ennakoida ja estää. Nyt se on myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi...

      Lasten ja nuorten tukiverkostot eivät voi koskaan olla liian isot. Jos aina löytyisi joku, johon turvautua, elämä näyttäisi paljon paremmalta.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus. Suomalaisessa kulttuurissa korostetaan liikaa yksin pärjäämisen merkitystä. Olisi parempi jos tekisimme asioita enemmän porukalla ja kaikki mukaan ottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kuvankehrääjä :-)

      Ja erityisesti siihen olisi hyvä kannustaa, ettei ketään saisi jättää yksin, porukoiden ulkopuolelle. Tämän asian suhteen monet ovat aika sokeita. Muuten hyvin käyttäytyvät ihmiset pitävät sitä ihan sopivana, että joku jätetään porukan ulkopuolelle - aina :-(

      Poista
  9. Olipa hyvä muistutus (ja ihana oravainen)!

    VastaaPoista
  10. Hyvä kirjoitus. Sitten tarvitaan vaan sitä sosiaalistä älykkyyttä, että tunnistaa tilanteet. Kaikki eivät huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seita!

      Jos useampi muistaisi kuin olisi muistamatta, tilanne olisi jo paljon parempi.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)