lauantai 21. huhtikuuta 2018

Ihan itsekseni

Lasten syntymiseen asti vietin melko paljon aikaa ihan itsekseni, yksin siis. Puolison kanssa meillä on ollut aina paljon omia juttuja (kuten kahdella eri paikkakunnalla asuminen opiskelun/työn vuoksi ja miehen reissutyöt). Alusta asti on ollut selvää, että ollaan ihan omillaankin. Ja minun kohdallani se tarkoitti huomattavasti enemmän ihan yksin olemista kuin ystävien kanssa seurustelua. Lapsena omaksuttu yksin olemisen tapa toimi edelleen oikein hyvin.

Lasten syntymän jälkeen olenkin ollut sitten huomattavasti vähemmän ihan yksikseni. Vaikka miehen reissutyöt jatkuivat, minä en ollut kotona enää yksin. Omat lapsista irtautumisajat kuluivat työn lisäksi yhdistys- ja järjestötehtäviin. Yksin en ollut siis silloinkaan.

Ensimmäinen isompi ihan itsekseen olemisen kokemus lasten syntymän jälkeen tuli työelämän kuntoutustoiminnan, esimies-aslakin myötä. Olimme kuntoutuksessa viikon kerrallaan ja minä valitsin majoituksekseni yhden hengen huoneen. Monta iltaa kerrallaan sain määrätä oman tahtini aivan täysin. Ei kompromisseja eikä moneen suuntaan jakautumista. Se oli aivan kummallista pitkän perheajan jälkeen. Ensimmäisen viikon vietin illat täysin omissa oloissani ja nautin hiljaisuudesta sekä omasta tilasta. Myöhemmin maltoin sitten jo viettää iltaisin aikaa myös kurssikavereiden kanssa :-)

Tämä johdatuksena siihen, että nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomalla - yksin. Tällaiselle kaltaiselleni puolierakolle tämä on lahja muulta perheeltä, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia ja asuvat muualla. Kaikki kunnioittavat haluani käyttää aikaa valokuvaamiseen, luonnon keskellä samoilemiseen ja ihan oman itseni kuuntelemiseen. Pysähtymiseen.

En ole mitenkään talvi-ihminen, joten talviloman sijaan vietän nyt kevätlomaa. Tykkään tästä ajankohdasta ehdottomasti enemmän kuin talvesta ;-) Kesälläkään minulla ei ole tarvetta pitää täyspitkää kesälomaa, joten lomailen tovin varmasti myös syksyllä.

Jos yksin oleminen alkaa tuntua yksinäiseltä, voin lähteä täältä aikaisemminkin kotiin. Nyt on vasta reilu vuorokausi kulunut eikä vielä ahdista ;-) On kiva jutella välillä kotiporukoiden kanssa puhelimessa. Siksikään ei tunnu yhtään yksinäiseltä.

Yritän välttyä kuvaussuorittamiselta eli siltä, että juoksen päivät aamusta iltaan tavoitteenani saada otettua kaikki mahdolliset kuvat, jotka tältä reissulta voi saada. Tavoitteena on myös pysähtyä ja tehdä asioita toisin kuin tavallisesti.

Varaamani mökki on edullinen eikä tähän aikaan vuodesta ole ympärillä minkäänlaista hulinaa. Silti mökki on tällaiselle 'puoliprinsessalle' sopivan luksus tällaisen yksinretkeilyn aloittamiseen. On sauna ja vesi tulee sisälle (hanasta siis). Perusmukavuudet - ulkohuussi on ainoa miinus, mutta siitä ei voi tällaisella reissulla valittaa. Tyydyn siihen :-)

Kuvat matkalta (mikäli niitä tulee) tulevat blogiin vasta matkan jälkeen. Nyt ne ovat vasta kamerassa. Tällä välin tänne kännyräpsyjä ihan fiilistä luomaan :-)



23 kommenttia:

  1. Hieno teksti ja kaunis kuva!! Minusta tuntuu että jokainen tarvitsee sen oman ajan, omalla tavallaan kylläkin. Itse tarvitsen hiljaisuutta sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen.

    Hyvää kevätlomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Tärkeintä on uskaltaa elää omalla tavallaan. Me kaikki olemme niin erilaisia :-)

      Poista
  2. Oi, kuulostaa ja näyttää tosi ihanalta! (Paitsi se ulkohuussi, mutta kaikkeen tottuu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkohuussin kanssa olen jaksanut. Mutta vastineeksi olen löytänyt häkellyttävän kauniita paikkoja (huussin ulkopuolelta), joissa olen viipyillyt kamerani kanssa kauan, ihan oman jaksamiseni mukaan. Välillä rämpimistä kuvauspaikalle ja takaisin on ollut paljon ja väsy on tullut helpommin. Toisinaan rämpimisen jälkeenkään ei ole löytynyt mitään kuvattavaa - vain elämyksiä. Hyvä niinkin :-)

      Poista
  3. Hyvää lomaa! Toivottavasti nautit kovasti olostasi! Paljon hyviä kuvia ja voimaantumista! Ei ihan pieni vesi sulla vissiinkään seurana?! Lapsuuden ja nuoruuden kesät, joskus se hiihtolomakin meni varsin alkeellisissa oloissa, ei sähköä, ulkovessa, käyttövesi haettiin pitkän matkan takaa...karmeaa! Päätin, että ei ikinä enää kun olen aikuinen! Minua ei saa edes hyvin varustetulle mökille! :) Yksinolosta nautin sensijaan suuresti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Olen nauttinut kovasti :-)

      Parhaat mökit ovat nykyään paremmin varusteltuja kuin omat kodit - tai ainakin yhtä hyvin varusteltuja. Suosittelen tutustumaan :-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Tänäkin aamuna heräsin lintujen lauluun. Ei hullumpaa :-)

      Poista
  5. Ymmärrän halusi yksinoloon. Itsekin nautin siitä kun saa suunnitella olonsa ihan oman mielen mukaan. Mutta lomalle en lähtisi koskaan yksin. Tuntuisi vaan siltä että haluaa jakaa kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa toisen kanssa.
    Oikein ihanaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kullakin on oma yksinolemisen tarpeensa. Yhdellä se on suurempi, toisella pienempi. Osittain sen mukaan varmaan valikoituvat elämänkumppanitkin. Erakko ja kyhnääjä tuskin löytävät toisiaan - silti kummassakaan ei ole yhtään mitään vikaa.

      Eläköön erilaisuus!

      P.S. Kyllä minäkin olen kotiin soitellut muutamaan kertaan. Ja videot päivästäni päätyvät perheen whatsappiin ;-)

      Poista
  6. Hyvää ja rauhallista hengähdystaukoa Sinulle! Kuviasi odotellen, suloista sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Tätä voisi harrastaa useamminkin kuin 25 vuoden välein ;-)

      Poista
  7. Mukavaa lomaa sinulle. Varmasti saat hyviä kuvia ja elämyksiä.
    Yksin voi olla olematta yksinäinen. Minä ainakin tarvitsen omat yksinäiset hetkeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Yksinäisyys on todellakin eri asia kuin yksin oleminen.
      Jokainen tarvitsee omaa aikaa eri tavoin.
      Erilaisuus on rikkautta :-)

      Poista
  8. Koskettavasti kirjoitit tuolla yksinäisyydestä, erilaisuudesta ja kiusaamisesta.
    Yksinäisyys minullekin tuttua. Minulla ei ole oikeastaan yhtään ystävää. Mies, lapset ja lapsenlapset ovat täyttäneet sopivasti tuon aukon. Viihdyn myös yksinään. Välillä kuitenkin ajattelen, miten kiva olisi, jos olisi naisystävä, jonka kanssa käydä uimassa tai teatterissa.

    Mukavaa lomaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari hyvää ystävää on elämässä hyvä olla.
      Minä en ole mikään ahkera yhteyden pitäjä, mutta olen onnellinen noista harvoista hyvistä ystävistäni.

      Vain yksi läheinen ystäväni asuu kanssani samalla paikkakunnalla. Se muuttaa ystävyyttä, muttei haittaa.

      Sinulla on meitä blogiystäviä todella paljon - moni olisi kanssasi varmasti enemmän kuin mielellään ystävä ihan käytännön tasollakin. Fyysinen läheisyys ei aina ollenkaan ole samaa kuin henkinen läheisyys. Kauempanakin asuva ystävä voi olla iso asia elämässä :-)

      Poista
    2. Siis se, että EI asu samalla paikkakunnalla, muuttaa ystävyyttä, muttei haittaa :-)

      Poista
  9. Ymmärrän sinua oikein hyvin! Nautin suunnattomasti yksin olosta, yksinäinen en silti ole, minulla on rakastava mies ja perhe kuitenkin. Olen jo vuosia tehdnyt sellaisia yhden naisen seikkailuretkiä niin kuvaamaan, puutarhoihin tai taimikaupoille - mies joskus kysyykin, että menetkö kauppaan vai seikkailemaan :D.

    Tekee hyvää olla ihan hiljaa, sanomatta kommentin kommenttia, vastaamatta puhelimeen ja olla läsnä aktiivisesti, hyvää tekee olla omien ajatusten kanssa tai ihan vain ajattelematta yhtään mitään virran viedessä tai luonnon hurmatessa. Se lataa akkuja ja rentouttaa!

    Nauti lomastasi täysin rinnoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila!

      Kuulostaa ihan minulta :-) Seikkailu on äärettömän sopiva sana tähän käyttöön :-)

      Perjantai-iltana saavuin ja nyt vasta maanantaina (illalla) alkoi olla sitä aikaa, kun tekemisen ja suorittamisen tahti laantui. Suorittaminen on ollut toki todella positiivista, mutta vasta tänään olen luontevasti keskustellut hieman itseni kanssa. Hämäläiselle ei vain mikään lyhyt retriitti onnistu ;-)

      Poista
  10. Ymmärrä niin täysin tuon puolierakkouden! Itsekin viihdyn puolisoni ja ihmisten seurassa, mutta tarvitsen myös sitä yksin oloa tai ehkä tarkemmin 'ihmisistä vapaata' -olemista. Koirien seura ei häiritse :). Muistaakseni Mika Waltari on joskus todennut, että on ihanaa olla yksin, kun on joku jolle kertoa sen. :)
    Hieno tuo kuva!
    Nautinnollista erakkoreissua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!

      Uskon olevani parempaa seuraa myös perheelleni, kun saan nykyisen, tosi vanhan versioni itsestäni päivitettyä ajan tasalle. Kaikkiin päivityksiin tarvitaan oma aikansa.

      Toki tässä on mukana himokuvaamista ja -luontoiluakin mitä isommissa määrin :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)