Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa

Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Tätä olen opetellut ja hokenut itselleni vuosia, mutta silti se on jäänyt kaikista ponnisteluista huolimatta vain about ajatuksen tasolle. Jostain syystä viimeisen vuoden aikana olen päässyt vihdoin ja viimein sille seuraavalle tasolle. Nyt se kaikki hokeminen ja itselleen paasaaminen näkyy viimein elävässä elämässäkin. Toki matkalle on mahtunut paljon muitakin kovasti urakoituja kehitysaskeleita, joiden vaikutusta ei voi vähätellä, mutta jokainen oivalluksen siirtyminen toimintaan ja käytökseen on huumaavan upeaa. Ainakin minulle.

Yksi isoista akilleen kantapäistäni on ollut se vimma, että kaikki vääryydet pitää oikaista, kuten kaikki väärinkäsityksetkin ja kaikki väärät tiedot tai ymmärrykset pitää korjata. Ihan turhaa energian kulutusta tavallisesti. Korjaamista kannattaa yrittää selvästikin vain silloin, kun siihen on toivoa. Vaikka kuinka päätä kiveen hakkaisi, kolon syntyminen kestää pitempään kuin pää. Ei se siis kannata.

Hyvä tekosyy on ollut se, että ehkä vika korjaantuisi, jos yrittäisi enemmän ja kovemmin. Ei ole koskaan minulla toiminut. Jotkut taistelut eivät vain ole taistelemisen arvoisia.

Kun kaikki nuo 'turhat' taistelut jättää taistelematta ja tyytyy kohtaamaan vain ne asiat, joihin voi oikeasti vaikuttaa, tulee heti rennompi, lempeämpi ja levollisempi olo.

En voi juurikaan vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin itsestäni. Töissä olisi toki tärkeää, että mahdollisimman moni yhteistyökumppani peukuttaisi puolestani. Voin toki tavoitella vain heitä arvostavaa yhteistyötä, vaikka kukaan ei lopulta hyödy mielistelystä mitään (enkä siihen pystyisikään). Mutta voin silti toimia heidän kanssaan sellaisella tavalla, jota itse arvostan. Siis tehdä parhaani. Voin opetella palautteesta ja kokemuksesta sekä parantaa toimintaani edelleen. Se riittää onneksi tavallisesti aika pitkälle.

Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää samanaikaisesti. Olisi ihan kiva päästä työyhteisössä yhdessä määrittelemään, ketkä ovat tärkeimmät työkumppanit ja asiakkaat. Ja miten heidän kanssaan pitäisi vähintäänkin toimia. Todella harvoissa työpaikoissa näitä asioita mietitään etukäteen kunnolla ja vielä kirjataan yhteiseksi lupaukseksi.

Vähän niin kuin yksityiselämässäkin, vaikka siellä asioita ei kirjata, koska osallisia on vähemmän ja porukka ei muutu tämän tästä. Kenelle lähetetään joulukortit? Ketkä kutsutaan tärkeimpiin isoihin juhliin? Jne.

Kaikkia ei siis edelleenkään voi miellyttää samanaikaisesti. Ei kannata murehtia sitä, että joku väistämättäkin ei tykkää. Aina on niin, että joku ei tykkää. Vaihtoehtona on se, ettei kukaan tykkää.

Joku saattaa puhua ikäviä takana päin. Sillekään ei oikeastaan voi mitään. Jos joku uskoo ikäviä puheita, ei sille vain voi juurikaan mitään. Tulipalojen sammuttelu ei toimi kovinkaan hyvin tällaisissa tilanteissa.

Siihen voi vaikuttaa, että puhuu itse fiksuja - tai ainakin sinne päin 🤭. Siihenkin voi vaikuttaa, ettei anna töhnän mennä ihon alle ja provosoidu. Ja siihen, että pitää keskittymisen tiukkana kohtaamisissa: hyvä mieli, hyvä tarkoitus ja epäolennaisten yksityiskohtien liitävä ylittäminen. Jälkeenpäin voi keskustella tunteittensa kanssa ja hakea uutta perspektiiviä.

Näen itselläni ainakin noin fantastiljoona (lainattu Aku Ankasta) mahdollisuutta irrottautua tyhjän vatvomisesta ja murehtimisesta. On mahdottoman paljon asioita ja aihioita, joihin voin (ehkä) vaikuttaa. Mukaan lukien nettihäiriköiden ja perustrollien huomioimatta jättämisen.

Ihanaa viikon jatkoa!