Mustarastas lauloi 💖

Tänään näin taas lumikon - kahdesti. Yhtään kuvaa en saanut, mutta kohtaaminen oli iso ilo jo sinänsä 💖

Tänä viikonloppuna olin jonkinlainen touhupetteri. Tuli siivottua intensiivisesti, vaikken mikään siivoaja ole vieläkään. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Ja miehestäkin, joka osallistui touhuun ihan kybällä. Säännöllinen viikonloppusiivous on ollut minulle tähän asti kauhistus. Pyrin aktivoitumaan pitkin viikkoa, jottei viikonloppuna tarvitsisi uhrata kallisarvoista vapaa-aikaa hirmuisesti aikaa vievään siivoukseen. Siellä(kin) on minulla jokin kipupiste lapsuudesta ja nuoruudesta. Täytyy purkaa sitäkin tässä vähitellen 👍

Löysin itseni kuusen alta istumasta kameran kanssa. Aurinko paistoi ja linnut kävivät piharavintoloissa melkein ruuhkaksi asti.

Kuulin mustarastaan laulavan keväistä lauluaan 💖

Pihalla vierailee säännöllisesti ainakin kuusi, joskus jopa seitsemän mustarastasta. Tänään kuulin ensimmäisen kerran tänä vuonna mustarastaan keväistä laulun lurittelua. Kannatti istuskella kylmässä odottelemassa 🥰

Kuusitiaisen näin pitkästä aikaa. Enpä nyt tosin ole ruokintapaikan lähellä ollut niin kovin usein kärkkymässäkään. Silti kuusitiaisen kohtaaminen muutamaankin kertaan tänään tuntui todella kotoisalta.

Viherpeipot asettuivat kerrankin kuvausasemiin.

Töissä on ollut kiirettä ja ruuhkaa. Kovasti keskittymällä homma on pysynyt hanskassa. Omat onnistumiset ovat ruokkineet hyvää mielialaa, vaikkei niitä kukaan muu taida huomatakaan. Itselle on merkittävää, että ison kuuloisista haasteista selvisi sittenkin ihan inhimillisin panostuksin. Se tarkoittaa sitä, että olen oppinut paljon ja opittu on myös vakiintunut melkein perusosaamisekseni eikä sitä tarvitse herätellä ja synnyttää kerta kerran jälkeen uudestaan. Hyvä minä 💖

Viikon kuluttua lähdemme tyttären kanssa lomalle. Juhlimme molemmat pyöreitä vuosia lahjoittamalla itsellemme lomamatkan muualle viikon ajaksi. Toki tässä olen joutunut huhkimaan hiki hatussa töitä, jotta saan kaiken tarvittavan valmiiksi ennen lomaa. Niin kuin on tytärkin.

Olemme tyttären kanssa matkustelleet melkoisen paljon yhdessä ja ihan kahdestaankin. Luvassa on siis tuttua ja rentoa yhteistä seikkailua.

Elämä hymyilee jo enemmän, mutta olen aivan mahdottoman väsynyt. Toisaalta olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkän aikaa. Ehkä pitäisi käydä verikokeissa tarkistamassa, josko asian voisi parantaa ihan helpostikin.

Pojan jäljiltä tyhjäksi jäänyt asunto on raivattu siivouskuntoon. Siivouksen jälkeen sen voikin sitten pistää myyntiin. 

Käyn läpi vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani. Kirjoitan tärkeimmät digitaaliseen muistiin ja paperiset muistot siirtyvät luottamuksellisesti hävitettäviin materiaaleihin.

Löysin yhden mietelmän, joka osuu jotenkin vielä nytkin:

Kuuletko, kun huudan?
Huudan kovaa,
mutten kuule omaa ääntäni.
Olenko menettänyt kuuloni 

vai ääneni?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nautitaan siitä, mistä voidaan.

Jaksetaan sitä, mistä emme voi nauttia.

Yritetään vaikuttaa niihin asioihin, joita emme jaksa.

Ja annetaan itsellemme anteeksi, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen.

💖

Kiitos, elämä tuntuu paremmalta päivä päivältä

Kiitos ihanasta myötätunnosta ja -elämisestä 💖. Energiani on ollut vähissä, mutten ole ollut kuitenkaan liian syvissä vesissä. Sinun myötätuntosi on auttanut palautumistani todella paljon. Kiitos 💖🥰🌹.

Uutisvirta ei kohenna oloani yhtään, yritän vältellä ikäviä uutisotsikoita. En voi vaikuttaa uutisiin mitenkään. Niin kauan, kuin ne eivät myöskään vaikuta minun elämääni, vietän lomaa kaikesta maailman pahuudesta.

Joskus on ihan ok käpertyä omaan pesäänsä ja kuplaansa. Saa olla suojassa pahalta, ilkeydeltä, ylimääräiseltä tuskalta ja kaikelta ikävältä häröilyltä. Aina ei voi parantaa maailmaa niin paljon, kuin sitä haluaisikin tehdä.

Joskus oma matka vie suunniteltuun paikkaan. Joskus vastassa on suurta tuntematonta. Se voi olla uhka tai mahdollisuus. Kaikki riippuu ajattelutyylistä ja elämänvaiheesta. Uhkasta voi kuoriutua mahdollisuus. Ja päin vastoin.

Minä itse olen nyt oikein positiivinen elämän suhteen. Olen selvinnyt haasteista hyvin ja oppinut paljon. Olen ihan ylpeä tekemisistäni, vaikka hyvin harva koskaan törmää käsieni jälkiin. Kävimme esihenkilön kanssa kehityskeskustelussa läpi myös haluani hieman ihmispainotteisempaan työnkuvaan. Uskon, että hän pohtii sitä ihan vakavasti.

Pidän numeroista ja tilastoista. Niiden kanssa töiden tekeminen on kuitenkin kovin yksinäistä. Kaipaan numeroiden lisäksi ympärilleni myös oikeita ihmisiä. Niillä mennään.

Oikein hyvää ystävänpäivää 💖

P.S. Miten sinulla menee?

Joskus on vaikeampaa kuin joskus muulloin

Hävettävän vähän olen jaksanut/ehtinyt osallistua mihinkään. Olo on ollut harvinaisen kuivaksi rutistetun rätin kaltainen. Iso väsy ja minimaalinen jaksu. Tunneliefekti on kova ja yritän nyt saada nollattua oloani ja jaksamistani mahdollisimman paljon.

Huomaan, että rakkaat harrastukset, kuten valokuvaaminen ja käsityöt ovat jääneet paitsioon. Ei ole jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Ja kun kivan tekeminen ei kiinnosta, mieliala jatkaa laskuaan.

Tästä taas oppii paljon samanlaisia asioita kuin ennenkin. Käyttöönotossa on vielä parantamisen varaa 😔

1. Tunteet ovat vain tunteita. Ne eivät ole totta.
1. Suurelta tuntuvat ikävät tunteet ovat monesti hämäystä, joista pääsee eroon kunnon keskustelulla.
2. Tunteita voi melkoisen pitkälle valita. Jos ei ole ihan pakko jäädä ikävään tunteeseen, voi valita jonkin paremman vaihtoehdon.
3. Tämän päivän kakka olo voi laantua vuorokaudessa paremmaksi. Kannattaa aina odottaa hetki, ennen kuin toimii.
4. Yksin oleminen ei tuo ratkaisuja huonoon oloon. Muista hyvä ystäväsi tai muu läheisesi ja pallottele hänen kanssaan. Elämän sävy muuttuu nopeasti aivan muuksi (paremmaksi).
5. Ole armollinen itsellesi. Jollet sinä ole itsellesi armollinen, mitä voit odottaa kaikilta muilta?
6. Huominen on aina odottamisen arvoinen.

Kuvana vanha, todennäköisesti aikaisemmin julkaisematon kuva tyttärestä tulppaanien kera. Ikinä ei (onneksi) voi arvata, millaisten haasteiden kanssa tulevaisuudessa tuleekaan kamppailemaan. Yhtä lailla on kenestäkään vaikea tulkita, mitä kaikkea kukin on käynyt läpi - niin hyvässä kuin pahassakin.

Ihanaa viikonloppua 💖

Erilaisuudesta vahvaan yhteiseen tekemiseen. Ei ole helppoa, mutta kuka mitään helppoa kaipaisikaan?

 Erilaisuus kutkuttaa, ahdistaa, kutsuu. kiukuttaa tai jotain muuta vastaavaa.

Erilaisuus herättää ja synnyttää tunteita äärimmäisistä positiivisista tunteista toisen ääripään negatiivisiin tunteisiin asti.

Työelämäkeskustelussa huomioni kiinnittyy erityisesti sukupolvien väliseen vastakkainasetteluun. Joko nuoremmat tai vanhemmat ovat niitä peripahuuden heijastumia tai syypää löytyy jostain muualta. Läheltä, mutta aina muualta.

Minun sukupolveni on pilannut kuulemma koko maailman tulevaisuuden. En tiennyt olevani osallinen mihinkään sellaiseen. Mutta ikäni antaa joillekin luvan olla minulle koko ikäpolveni myötä vihainen. Niin kuin samana vuonna syntyneitä yhdistäisi muka jokin yhteinen (salattu) tavoite. Sitä ei tapahtunut edes minun muinaisessa nuoruudessani.

Muinaiset Erkit ja Yrjöt eivät tee minusta jotain muuta kuin mitä olen. Mistä tämä  segmentoitu vihamielisyys oikein kumpuaa?

Vastaavaa vihamielisyyttä on eri sukupolvien lisäksi myös muiden ihmisryhmien välillä. Jos minun pitäisi ottaa vastaan kaikkien suomalaisten noin 160-senttisten ihmisten tekojen pohjalta, kokisin sen kovasti vääräksi.

Mistä tällainen vastakkainasettelu oikein kumpuaakaan?

Primitiivireaktiona prosessi toimii niin, että kun ärsytät toista, hän provosoi sinua kaksin mitoin takaisin. Tässä tulee harhahuteja. Väistämättä.

Kun ymmärrät, että neuvottelukumppanisi vedenjakelu on keskeytetty, voit tarjota apuja omistasi - tai sitten et.

Kun mahdottomien tilanteiden määrä lisääntyy, vaikuttamiselle otollisten tilanteiden määrä ja laatu korostuvat. Vihamielisyys ei vieläkään vie perille. Ehkä avara armollisuus antaa lisää pelivaraa?