maanantai 19. tammikuuta 2015

Vihavuoden koskikara

Vihavuoden koskelta löytyi koskikara viimevuotiseen tapaan. Nimi Vihavuosi viittaa vihaiseen koskeen, ei kokonaiseen vuoteen vihoiteltua aikaa. Lisää Vihavuodesta täällä.

Koskikara ei heittäytynyt linssiluteeksi, vaan vaihtoi kärkkäästi paikkaa jos liikahdinkaan lähemmäs sitä. Piti siis kuvata kaukaa. Kävihän se niinkin :-)

Matkoilla oli kauniita lumisia maisemia ja minulla oli mukana kolmijalan lisäksi laajakulma. Maisemakuvaus ei silti sytyttänyt tällä kertaa. Kirkas sininen taivas olisi voinut riittää houkutukseksi, mutta tarjolla oli vain harmaata paksua pilvimassaa. Laajakulma jäi koskemattomaksi tällä kertaa. Minä syytän talvea ja säätä, vaan olisiko niin, ettei maisemakuvaus näissä maisemissa vain ole minun juttuni? Näillä maisemilla viittaan Suomeen, erityisesti eteläiseen Suomeen. Eksoottisissa paikoissa maisemakuvauskin voisi kiinnostaa ;-)






25 kommenttia:

  1. Koskikaraa katselee mielellään aina!

    Hyvät kuvat harmaana päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)
      Olisin oikein mieluusti katsonut lähempääkin :-(

      Poista
  2. Aha, että tuollainenkin koski melko lähellä. Koskikara on ikuinen kuvaustoive, mutta näin vähällä valolla mun on turha lähteä karajahtiin. Hyvät kuvat sait :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      Ikävän kimuraisen ajomatkan takana Vihavuosi on - ainakin jos meikäläisen navigaattorin neuvoilla lähtee ajamaan sinne Hämeenlinnan keskustasta. Tuuloksen kautta palatessa tuli vähemmän kapeita ja lumisia rallipolkuja... ;-)

      Poista
  3. Joskus nämä suomalaiset paikannimet kaipaavat hiukan taustaa avautuakseen paremmin paikkaa tuntemattomalle. Hieno koskikara. En olle ainakaan tietoisesti luonnossa nähnyt. Blogin aloittamisen jälkeen olen ihan uudella tavalla kiinnostunut myös linnuista ja näiden hienojen blogikuvien myötä oppinut paljon uutta ja innostavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa :-)

      Koskikaran tunnistaa koskella helposti: se kökkii kivellä ja heittäytyy itsetuhoisen näköisesti kuohujen syövereihin rämpiökseen sitten kivelle takaisin ruoan kanssa tai ilman sitä. Se vaihtaa paikkaa lentämällä melko lähellä veden pintaa, ei mikään korkeuslentäjä.

      Poista
  4. Hienot kuvat olet saanut koskikarasta :)

    VastaaPoista
  5. Kaks ekaa kuvaa on vähän niinkuin "etsi viisi eroavaisuutta" :)
    Hyviä kuvia sait, vaikka ei päästänykään lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa seurata eilistä ajatusketjuani, miksi olen ottanut kaksi noin samanlaista kuvaa tuohon - ja vielä peräkkäin :-( Mutta olkoot nyt, kun olen ehtinyt sinne tyrkkäämään ;-)

      Kiitos :-)

      Poista
  6. Katselin (avantouimarina) joka kuvan, että koska se lähtee uimaan. No höh. Hienoja kuvia kumminkin:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän se harrasti syöksysukeltamista, mutta kyllä se välillä ihan uikin - ainakin siltä näytti keskemmällä järveä jään vieressä. Mutta karan liikuntakuvat olivat kaikki suttuisia vähän valon vuoksi. Kovasti se kuitenkin vesiurheili :-)

      Poista
  7. Ihana tyttökara. On se jännää miten ne tarkenee sukellella ruokaansa kylmistä vesistä. =) Ja niijailevat hauskasti tuossa veden partaalla... =))))) Ihania kuvia. Tulee elävästi mieleen kun olen ollut kaverina mukana koskikarojen rengastusreissulla. MiIe sain aina sitten päästää rengastetut vapaaksi... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sinä tunnistit sen tytöksi? Koskikarojen kohdalla löytyy hyvin vähän kuvauksia eri sukupuolten välisistä ulkonäköeroista.

      Upea kokemus ollut varmasti tuo rengastusreissu! Wau :-)

      Poista
  8. Siellä sitä vaan seistään kylmässä vedessä, hrr :)
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun kesä lähestyy, se muuttaa takaisin pohjoiseen kylmempään :-) Kumma heppu ;-)

      Poista
  9. Koskikaran sukeltelua on hauska seurata. Hyvät kuvat.

    VastaaPoista
  10. Mie näin koskikaran eka kerta, muutama vuos sitte, olin koiran kans pienen, solisevan ojan reunalla kävelemäs.( oli vielä luntakin maassa) Huomasin jottain liikettä veden äärellä ja näin pienehkön tumman linnun niiailevan purosen pärskeissä. Ihmettelin mikä lintu kyseessä, vaan jostain tuli ajatus>:koskikara.
    Viime kesänä näin erilaisia lintujakin, joita en ennen huomannut, outoa tässä vaiheessa huomioida, kun näen vain yhdellä silmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin elämäni ensimmäisen koskikaran viime talvena. Upea kokemus :-)

      Poista
  11. Hyvännäköinen se on seistessään tuossa ryöppyävän veden ympäröimänä. Ei sen varpaita palella!

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia, varsinkin kaksi viimeistä!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)