lauantai 17. tammikuuta 2015

Ikäkriisi

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta vuorotteluvapaasta. En ole tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen, vaan olen jättänyt aiheen edelleen pohdittavaksi. Olen myös ajatellut vaihtoehtoisesti opintovapaalle siirtymistä ja siis jonkin tärkeän aiheen opintojen pariin hyppäämistä. Kaipaan aikaa itselleni tärkeiden asioiden tekemiseen ja niissä kehittymiseen. Kun on kerran hyvän makuun päässyt, on vaikea tyytyä huomattavasti vähempään ;-)

Olen kerran ollut työssä, johon intohimoni kasvoi vuosi vuodelta. Vaikeuksiakin oli, mutta niiden selättäminen vähä vähältä kirkasti työn hyviä puolia entisestään. Tuota työpaikkaa ei enää sellaisena ole olemassakaan.

Nykyinen työ on ok, mutta osaamisen ilo, oppimisen läikähdykset ja tekemisen intohimo eivät juuri kuulu siihen. Työkavereissa on huippuyksilöitä, joiden kanssa työn tekeminen on upeaa, mutta muuten työ on juuri perinteinen leipätyö, jolla rahoitetaan muu elämä.  Muulle elämälle ei kuitenkaan jää kovin paljoa aikaa ja energiaa, tekemisen intohimo ei pääse kukkimaan näin pienillä määrillä. Enkä minä halua tyytyä vain loma-aikojen elämän riemuun. Jotain on siis tehtävä.

Elättelen vielä toivoa siitä, että voisin löytää riemun 'leipätyössä', mutta vuorotteluvapaa ja opintovapaa ovat kovin vakavasti harkittavia vaihtoehtoja. Yrittäjäksi ryhtymistä olen pohtinut yli kymmenen vuotta, mutta siinäkään en ole päässyt sen pitemmälle, Sisäinen riskianalyytikkoni esittelee minulle nopeasti tuon vaihtoehdon riskit, enkä ole luonteeltani mikään erityisen kova riskin ottaja...

Pohdin siis edelleen. Olen nyt antanut itselleni vuoden aikaa - sitten viimeistään pitäisi tapahtua jotain. Piakkoin edessä oleva syntymäpäivä ruokkii ikäkriisiäni ja kuiskii, että alan olla rekrytoijien mielestä jo liian vanha vaihtamaan työpaikkaa. Ja on ihan hullua ajatella, että jaksaisin nykyisellä kaavalla mahdolliseen eläköitymiseeni asti. Mihinkähän eläkeikä tulevaisuudessa kipuaakaan?

Tänään ei ollut kummoinen kuvauspäivä. Vain muutama hassu kuva. Mutta tukka on ainakin kampaajalla käynnin tuloksena hyvin ;-)


22 kommenttia:

  1. Sullakin näyttää olevan vuosikertaomppuja puussa :)
    Ja niinhän se on, että työ syö vapaa-aikaa. Työssäkäyvällä ei ole aikaa, mutta on rahaa, ja tämmösellä eläkeläisellä on kyllä sitä aikaa, vaan ei rahaa... Tehokas pitää olla, viis siitä jaksaako.

    Koulun vanhempainillassa puhuttiin keskiasteen koulutuksista, kun ope sanoi, että pitäs opiskella sitä alaa, mistä tykkää, niin muuan karski äijä sanoi, että töissä käydään, että saadaan rahaa, ja muun ajan voi sitten tehdä sitä, mistä tykkää... samassa illassa ihmeteltiin kyllä sitäkin (ettei vain olis ollu sama tyyppi) että kun ihmiset on niin surkeita, etteivät jaksa töissä vaan jäävät sairaseläkkeelle. Enpä minäkään avannut suutani ja sanonut, että noiden kahden asian välillä on erittäin vahva yhtäläisyysmerkki.

    Vuorotteluvapaa on todella hyvä ja suositeltava juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät näytä vuosikertaomput kelpaavan kellekään :-(

      Ihanaa olisi, kun löytyisi juttu, josta tykkää ja jolla voisi itsensä myös työllistää :-)

      Poista
  2. Niin, elämässä tulee välillä eri syistä pysähtymisen paikkoja - ja se on hyvä se!:)
    Kyllä työssä jaksamiseen edottomasti kuuluu siitä pitäminen:) Mutta tosiasia on se, että vain harvoilla on oikeesti niin....Itse pidän nyt tällä hetkellä työstäni, mutta voi, kuinka olis kiva tehdä hieman lyhyempiä työpäiviä...;) Jaksaisi sit kotonakin enemmän...En halua ees ajatella, mihin tuo eläkeikä vie kapuaa...Se on varmaa, ettei joka työ vaan yksinkertaisesti ole semmoista, että sitä pystyy ees tekemään kovin vanhana...Joskus nauramme töissä, että 70 v. auttaa työikäisenä vie 90 vuotiasta....;D Tai 70 kaitsee lapsia päiväkodissa jne....;) Elän nykyään aika lailla ihan lähitulevaisuudessa...:)
    Mieti rauhassa ja sitten päätät! Jaksaminen on tärkeää!

    Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!♥

    VastaaPoista
  3. Sinulla on osuva kuva tähän kirjoitukseesi. Kun päätös tulevasta on tehty, sitten vain hyppää siivilleen.

    VastaaPoista
  4. Hieno kuva! Samaa täälläkin podetaan, vaikka joo elämä on vielä edessä, mutta eihän se elämä aina niin yksioikoista ole.. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Hyvää pohdintaa työstä, samantapaisia ajatuksia olen itsekin pyöritellyt päässäni. Kun asiaa aikansa kypsyttelee, ratkaisukin yleensä löytyy. Elämässä tulee muutoksia ja muutokset, vaikka omalla tavallaan vaikeita ovatkin, tuovat tullessaan uusia, virkistäviä tuulia. Itsellä muutosprosessi parhaillaan meneillään, työnkuvani tullee muuttumaan piakkoin.

    Hieno kuva muuten, tykkään kovasti kuvista, joissa lintujen siipisulat näkyvät hienosti. Niitä kun ei livenä ehdi tarkastalla samalla tavoin kuin kuvassa....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nainen.kuvastimessa!

      Minun elämääni on mahtunut aika lailla koettelevia muutoksia viimeisen kuuden vuoden aikana. Tasaista ei ole ainakaan ollut ;-)

      Fysiikan lainalaisuuksien mukaan energiaa pitäisi syntyä yhtä paljon kuin sitä kuluu - muuten seurauksena on kuihtuminen. Suomessa on mahdottoman paljon työstään innostuneita ihmisiä. Ei siihenkään välttämättä siis kuitenkaan ihmeitä vaadita...

      Ihanaa viikonlopun jatkoa :-)

      Poista
  6. Valitettavasti se parasta ennen päiväys meni jo. 50-vuotias nainen ei oo oikein mitään työmarkkinoilla. Olin yli 7 vuotta kotiäitinä neljän lapsen kanssa. Siitä johtuen, että pitkästä opiskeluajasta myös, tulen saamaan aika pientä eläkettä sitten joskus. Eikä työhistoriaan saa tulla minkäänlaisia "sotkuja" enää. Toisaalta olen moneen asiaan tyytyväinen työssäni, siihen on vaan 14 vuoden aikana vähän leipääntynyt. Tosin muutoksiakin on ollut paljon, että niiden kanssa on ollut aina sopeutuminen. Tänään ei sitten kuvaussää oikein suosinut. Tuulta, liukasta ja ei nyt edes kovin valoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolensa ja puolensa kaikessa... Olen ollut töissä yksityisellä sektorilla, valtiolla ja kunnallisella puolella. Eläkemuruseni ovat hajallaan enkä ole koskaan yrittänytkään laskea mahdollista tulevaa eläkettäni. Eläkkeelle asti olisi tosin ihan mukava päästä :-)

      Poista
  7. Tein työurani yhteisössä, jossa usemmilla on monikymmenvuotiset työurat. Vuorotteluvapaa oli monelle tilaisuus miettiä muita vaihtoehtoja. Kävi niin, että useampi vuorotteluvapaalla ollut vaihtoikin alaa tai alkoi opiskella. Vuorotteluvapaa ikäänkuin auttoi näkemään oman tilanteensa uudella tapaa ja kannusti irtaantumaan tutuista kuvioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on töissä ollut vuorotteluvapaiden aaltoa minun lähityöpiirissäni. Ja lisäksi muutama opintovapaalainen. Kukaan ei ole vielä katunut ;-)

      Poista
  8. Suosittelen ehdottomasti vuorotteluvapaata tai opintovapaata. Itselläni oli aikoinaan opintovapaata vuosi kun työnantaja ei antanut vuorotteluvapaata. Se harmi siitä oli, että vuosi piti itse kustantaa lainalla kun en saanut vuorotteluvapaan tapaan korvauksia. Mutta pois en vaihtaisi. Kiirehdi päätöstäsi ennen kuin päättävät poistaa vuorotteluvapaa-järjestelmän. Vai joko se on pysyvä? En ole enää seurannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin sellaista opintovapaata, johon saisi aikuisopintotukea. Pieniä ajatuksen poikasia olen viritellyt, vaan pitemmälle en ole pohtinut.

      Yritän kiirehtiä mietintöjä. Viime syksynä oli töissä niin kiirusta, ettei moisia ehtinyt/jaksanut edes selvittää :-( Kiitos vinkistä!

      Poista
  9. Tärkeitä asioita pohdit todella. Ja se on juuri näin, että kyllä työssä tulisi intohimo ja ilo olla. Niin paljon se ottaa aikaa elämästä. Hienoa, että olet asettanut itsellesi aikarajan ja tavoittee. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  10. Itse uuvuin ja paloin loppuun nelisen vuotta sitten. Jouduin jäämään parin kk:n saikulle ja kesäloman jälkeen siirryin toiseen yksikköön pariksi vuodeksi. Vuorotteluvapaalla olin viisi vuotta sitten. Lepovuosi teki hyvää, mutta työrytmin löytäminen otti vähän aikaa koville sen jälkeen. Suosittelen välivuotta, jos se vain suinkin on mahdollista.

    Leppoisaa pyhäpäivää Sinulle!

    VastaaPoista
  11. Vuorotteluvapaata on täälläkin mietitty moneen kertaan. Työ - vaikka onkin mieleistä ja mukavaa - vie niin paljon aikaa, ettei ehdi vapaa-aikana tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisi. Ja kun ikää on tullut lisää, olen alkanut miettiä sitäkin, kannattaako parhaat vuodet viettää töissä. Mietinnän paikka tosiaan sekin, jaksaako tätä työtä eläkkeelle asti. Toivottavasti sulla asiat kirkastuu vielä!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)