maanantai 31. lokakuuta 2016

Lomaa, Rovaniemeä ja Ounasvaaraa

Rovaniemen reissu teki hyvää. Ei työajatuksia. Paljon äiti-tytär-aikaa. Konkretiaa ja maailman parannusta. Paikattiin pitkän välimatkan ja heikkojen viestintäyhteyksien syvää uomaa.

Käytiin Ounasvaaralla. Piti tuleman räntää (paljon!), mutta todellisuus jäi sumuiseen säähän. Ihana iloinen yllätys :-)

Matkalla tuli keskusteltua paitsi tyttären, myös itsensä kanssa. Arvokkaita keskusteluita kummatkin.

Yksi syntyneistä ajatuksista on se, että 50-vuotissyntymäpäivien muistaminen erityisesti työpaikoilla on ahterista. Silloin syntyy ajatus siitä, että alamäki on aloitettu ja kovaa. Ainakin minulle. Ylipäätänsä viisikymppiset eivät ole mielestäni sen suurempi juttu kuin nelikymppisetkään. Miksi niistä pitää nostattaa hahtuvia, hattaroita ja hulabaloota?

Ehjän lapsuuden eläneillä ei välttämättä ole samanlaisia haasteita, mutta luulen, etten ole aivan ainoa. Ja jos olenkin, on se vain positiivinen asia :-)

Kuvia Ounasvaaralta :-)






31 kommenttia:

  1. Todella kauniit luontokuvat <3 pääsiskin tuonne kävelylle !

    RONJA

    http://ronjantarinatupa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ronja!
      Edellisen kerran tuolla käydessä oli parikymmentä astetta pakkasta ja lunta riitti. Ihan eri kokemus tällä kertaa :-)

      Poista
  2. Que maravilha, belas fotografias, gostei.
    Um abraço e boa semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  3. Kauniit ja rauhoittavat kuvat. Noista "kivipoluista" tuli mieleen luontopolut täällä Ahvenanmaalla.
    Ihanaa marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Täytyisi jossain vaiheessa tulla sinne Ahvenanmaallekin seikkailemaan. Blogistasi päätellen kauneutta riittää siellä :-)

      Poista
  4. Kyllä siellä on rakkakivikkoa sielläkin...
    Onneksi ehdin pois töistä ennen viiskymppisiä. Ei ne kaikki siellä halunneet juhlia ja kuulutella sitä virstanpylvästä, vaikka kyllä se tieto kuitenkin levisi, että "tuokin on jo viiskymppinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin yhteen sellaiseen henkilöön olen törmännyt, joka hienostuneesti pottuilee iästäni minulle, rivien välistä ihan vitsillä. Luulen, että olen hänen mielestään säälittävä. Ja minä kun en kokemuksiani ja vuosiani vaihtaisi mihinkään (edes niitä huonoja kokemuksia)...

      Poista
    2. Ja samahan se on vääjäämättä edessä pottuilijallakin.

      Poista
  5. Kelpaisi kävellä noita reittejä.

    Muistan kyllä hyvin omalta työpaikaltani, kuinka YT:t jotenkin kummasti lisääntyivät viiskymppisten jälkeen. Ja ensimmäisenä lähtivät vanhimmat. Kokemukset lähtivät siinä mukana, järjetöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikärasismi elää ja voi hyvin. Ja kuitenkin vain harva kokee olevansa ihan oikeasti vanha - ainakaan mieleltään. Niin se ihminen kasvaa.

      Poista
  6. Aivan ihanat kuvat. - Mukavaa alkanutta marraskuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!
      Upeaa marraskuuta sinullekin!

      Poista
  7. Kauniit kuvat Ounasvaaralta. Monta kertaa kävin Rovaniemellä työasioissa, mutta en koskaan ennättänyt Ounasvaaralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milja!

      Työkeikoilla on usein liian kiire. Sitä paitsi opas on aina hyvä juttu :-)

      Poista
  8. Onpas kivistäkin maastoa, onneksi oli myös tasaisempaa missä kävellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä vaaran laella oli tuota kivikkoa... ja kalliota, jään muovaamaa.

      Poista
  9. Ihanaa kun pääsit arkiasioista eroon vähäksi aikaa;-)Huikeat maisemat siellä oli. Minun viisikymppiset vietettiin perhepiirissä. Olo oli sinä päivänä vähän ollakko vai eikö? Mutta ei tämä sen kummempaa ole kuin nelikymppisenä. Mitä nyt peilistä ei itseään enää tunne, silloin harvoin kun sinne kurkistaa;-)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peileissä on kovasti vikaa nykyisin ;-)

      Poista
  10. Moi. Mahtavan tuntuinen reissu sinulla. Upeita kuvia. Ei ole minulla ainakkaan mikään tarve juhlia kotona eikä töissä. Jos juhlitaan niin omassa piirissä. Emäntä ja poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhliminen on ok, kun se lähtee omasta aloitteesta ja hyvässä seurassa :-)

      Poista
  11. Moi. Pohjoisessa on tullut seikkailtua mutta Rovaniemen alue on käymättä. Läpi kyllä ollaan ajettu. Mahtavat maisemat ja kuvat. Eikös nuo juhlat työpaikoilla voi kieltää. Tiedän että voi ja sitä on kunnioitettu. Siis omat ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkaileminen luonnossa kannattaa - siinä ei tarvitse laskea vuosia :-)

      Poista
  12. Onpa karun kaunista maisemaa.
    Kun on jo lähempänä 70 kuin esim 50, niin viettäisin oikein mielellään 50 v-juhlia ;). Ja kun olen tuolloin jo ollut freelancer, niin ei ole kokemusta työpaikkajuhlinnasta.. Mutta eikös ihminen aina elä just tätä nyt-ikäelämää. Ja nuoremmat ei tiedäkään kuinka nopsaan aika kuluu, eli perässä tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että aika moni elää sit-ku-elämää. Minäkin aivan liian usein. Se ei vaan kannata - ei yhtään...

      Poista
  13. Ihanat kuvat Ounasvaaralta.
    Minun entisessä työpaikassani viisikymppisten juhliminen oli vapaaehtoista. Jos ilmoitti, että ei juhli niin sitä kunnioitettiin. Niille jotka halusivat juhlia järjestetiin juhlat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seita!

      Meilläkin juhlat ovat vapaaehtoisia, mutta ikätieto kulkee kummasti eteenpäin ns. heikkojen lenkkien kautta.

      Mutta se siitä...

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)