tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ei heikkojalkaisille

Isojärven kansallispuiston polut olivat osin helppokulkuisiakin, mutta huonojalkaista en noille reiteille kutsuisi. Tältä se kulkeminen minun silmilläni katsottuna näytti...

Kapeaa polkua, kiviä ja puiden juuria. Piti katsoa, mihin jalkansa laittaa.



Maisemat olivat kauniita...


Ja lisää esteitä, lisää tarkkaavaisuutta.


Reipas ylämäki heti pitkospuiden jälkeen. Minä käännyin vasemmalle ennen mäkeä :-)


Ylä- ja alamäkiä riitti. Askelten määrä ei kerro mitään retken väsyttävyydestä ;-) Lämmintä oli hieman enemmän kuin riittämiin, hyttysiä ja paarmojakaan en olisi kaivannut yhtään enempää. Kamerareppu kaikkine tarvikkeineen painoi viitisen kiloa. Huoh... ;-)



Tämä oli reitin kapein kohta - isot kivet kummankin puolen polkua.


Ja kaikki samassa kuvassa: alamäki, ylämäki, kivet, juurakot sekä muuten niin ihana auringon paahde. Poskia kuumotti jo...


30 kommenttia:

  1. Moi. Varmaan rankka reissu. Kivet ja puiden juuret ovat aika hurja yhdistelmä. Saa olla tosi varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu... Ilman kuumaa keliä ja eksymisiä reitti olisi ollut huomattavasti helpompi :-) Mutta tarkkana sai olla.

      Poista
  2. Hienoja luontokuvia! Maasto näyttää kyllä aika vaativalle kulkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Maisemat olivat komeita ihan kaikessa mielessä :-)

      Poista
  3. Upeita kuvia♥ niin kaunista metsämaisemaa..mutta on tosiaan myös pikkuisen haasteellista kulkea,siinä on melko tiukasti katsottava jalkoihin ettei tupsahda kanervikkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kulkeminen on sellaista vanhanaikaista mindfulnessia :-)

      Poista
  4. Ei ole heikkojalkaisille. Vaikeaa on kulkea muutenkin tuolla. Varovainen saa olla. Hmm tuohon hieman vettä. Luistin rata on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sateella tai sateen jälkeen en suosittelisi tätä rataa kenellekään ;-)

      Poista
  5. Todella haastavan näköistä maastoa. Piti varmaan tarkkaan katsoa, mihin jalkansa astuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskittyminen oli avainasia. Ei tulleet työasiat mieleen ;-)

      Poista
  6. Kyllä mie kompuroisin huonollakin polulla, jos ei olis niitä hyttysiä ja paarmoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyttyset ja paarmat pitävät vauhdin tasaisena - tai ainakin jatkuvana ;-) Hartioilla mukana kulkevan neuletakin hihat olivat ahkerassa huiskintakäytössä ;-)

      Poista
  7. Jaa-a. Viime käynnistäni Isojärven kansallispuistoon on kulunut vuosia. Enää en sinne lähtisi tarpomaan. Vanhempieni kesämökki oli muutaman kilometrin päässä kansallispuistosta. Kansallispuistossa on ollut karhuja. En tunne nykyistä tilannetta. Ilmeisesti et kohdannut sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhuja ei tullut vastaan - onneksi :-) Majavia on kuulemma ollut tuolla aikaisemmin ja merkkejä uudesta tulemisesta taas tänä kesänä. En ikävä kyllä nähnyt niitäkään...

      Poista
  8. On niin kauniita luontokuvia, että oli ihan pakko tulla kommentoimaan. Olen mökillä metsän keskellä, mutta puutarhahommat vievät nyt sen verran aikaa, ettei meinaa metsään ehtiä. Kaunista kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on voimissaan vielä syksylläkin. Ehdit sinne vielä :-)

      Upeaa kesää sinullekin!

      Poista
  9. Kaunis polku. Tuolla tulee luonnostaan kuntoiltua ihan kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit maisemat ja ilman hyttysiä olisi voinut pysähtyäkin. Nyt piti pitää tasaista vauhtia ;-)

      Poista
  10. Fin naturstig, men man får se upp var man sätter fötterna.

    VastaaPoista
  11. Mukavan oloinen luontopolku... mutta nilkat on koetuksella jos väärin astuu.. :)

    VastaaPoista
  12. Onpa aikamoista louhikkoa tulla polulla! Ei varmaan ole paljon pystynyt katselemaan maisemia kävellessä. Kauniita kuvia silti olet saanut muistoksi. Hieno valo :)

    VastaaPoista
  13. Maasto on vaativan näköistä, mutta maisema palkitsee.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!