tiistai 30. tammikuuta 2018

Koskikarat vanhoissa kuvissa

Päivät pitenevät - edelleen :-) Elämä antaa takaisin...

Tänä talvena säät ovat vaeltaneet ainakin meillä laidasta laitaan. Pakkasen ja plussan välinen lämpötilan heilahtelu aiheuttaa liukkautta, lumien sulamista ja takasyksyjä. Lunta sataa toisinaan runsaasti ja toisinaan taas lumi sulaa vauhdilla lämmössä ja vesisateissa.

Kovan talven aikaan voi mennä koskelle tapaamaan koskikaroja. Leudolla ne jäävät kauemmaksi, kun ihmisten lähelle ei ole pakko tulla. Paikkojen jäätyminen pakottaa karat asettumaan pienemmälle alalle. Silloin niitä on helpompi seurata ja kuvata. Noita hetkiä ei juurikaan ole tänä talvena ollut.


Etätöiden jälkeen ehti ja jaksoi taas mainiosti koiran kanssa lenkille. Tässähän on pian ylikunnon vaara ;-)

Reviiritaisteluita odotellessa :-)

10 kommenttia:

  1. Tässä päivässä parasta, että se on tammikuun vimppa! Odotin niin ennustettua auringonpaistetta...minne lie jäänyt sekin! Tässä on pakko keksiä jotain piristettä, sillä nuo säät pilaavat kaikki kuvaustoiveet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin auringon pilkahtavan muutamankin kerran - toivon kipinä käy kuumana :-)

      Poista
  2. Koskikara on jotenkin viehättävä lintu. Kauniin harmoninen tuo kuvasi.

    VastaaPoista
  3. Koskikarat ovat niin hauskoja lintuja ja kauniitakin kaiken lisäksi! Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt, toisaalta hyvä, ei tarvitse siristellä eikä tule siis ryppyjäkään :D. Huomenna on jo helmikuu :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskikarat kuuluvat lempparilintuihini :-)

      Minä näin auringon pilkahduksia muutamankin tämän päivän aikana. Pilvipeite oli muutenkin ohuempi kuin monena päivänä, sillä valoa oli huomattavasti tavallista enemmän :-)

      Poista
  4. Mahtava kuva! Tänään oli aivan upea aurinkoinen päivä;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Meillä aurinko vain vilahteli, mutta se kaikki oli yhtä juhlaa :-)

      Poista
  5. Hieno kuva ja todella hieno bannerikuva! Juu, ylikunnon vaara on aina olemassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!

      Täytyy tosiaan välillä muistaa himmailla, ettei ylikunto iske päälle ;-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)