tiistai 16. tammikuuta 2018

Valo lisääntyy - niinkuin toivokin

Etätyö sopii yhdelle, muttei toiselle. Minä olen tehnyt etätöitä enemmän ja sitten vähemmän 90-luvulta asti. Minun kohdallani toimiva juttu on etä- ja lähityön tasapaino. Kaipaan kontakteja, mutta myös rauhaa keskittyä suunnittelemiseen ja uuden toteuttamiseen.

Viimeisten kuukausien aikana olen päässyt työskentelemään etänä huomattavasti entistä enemmän. Jo pelkästään matkustamisesta säästynyt vähintään kolme tuntia päivässä on parantanut elämäni laatua ihmeellisen paljon. Olen levänneempi, optimistisempi, keskittyneempi ja päämäärätietoisempi.

Etenkin talviaikaan mahdollisuus pilkkoa päivä kahteen palaan, viettääkseni aikaa pihalla tai lammella, tekee ihmeitä. Ja kun lounastauon breikki joskus venyy hyvän sään vuoksi, olen monesti joko aloittanut päiväni jopa aamuseitsemältä (yöpuvussa, normaalisti istuisin torkkumassa junassa tuohon aikaan) tai venyttänyt päivää iltapäivällä tavallista myöhempään.

Minun on vaikea nähdä tässä yhtälössä muita häviäjiä kuin VR, jonka palveluksia tarvitsen entistä harvemmin. Pääsen rentoutumaan intensiivisemmin ja innostun työskentelemään tavallista jäntevämmin rytmittämällä työni oman itseni mukaiseksi.

Silti olen toistaiseksi päässyt aika harvoin luontoon kuvaamaan. Aurinko piileskelee ja päivä on keskimäärin lyhyt. Aikaa riittää onneksi ns. rästitöihin. Olen tehnyt itselleni valokuvaportfoliota ja käynyt läpi kesän ruuhkiin jääneitä kuvia.

Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että löysin valokuvaamisen nuoruusvuosien jälkeen uudelleen. Kesätyö Eirillä vuonna hauta ja jääkausi sai minut innostumaan valokuvaamisesta. Ostin silloin elämäni ensimmäisen (käytetyn) järjestelmäkameran ja opin mielestäni ottamaan ihan hienoja kuvia. Harrastus oli kuitenkin liian kallis ja vanhempieni arviot ottamistani kuvista eivät kannustaneet kuvaamisen jatkamiseen.

Yli parinkymmenen vuoden jälkeen löysin kameran uudelleen ja uskalsin heittäytyä uuden oppimisen pariin.

Jos nyt voisin sanoa jotain kannustavaa itseään epäileville ja vähätteleville nuorille (jos sellaisia vielä tähän maailman aikaan on), kehottaisin olemaan optimistinen, arvostamaan itseään kuin parasta ystävää ja uskomaan siihen, että yrittämällä, tekemällä ja määrätietoisesti uutta opiskelemalla juuri mikään ei ole mahdotonta. Missään iässä. Murretaan ennakkoluulojen muureja :-)


10 kommenttia:

  1. No nykyään on hieno juttu se, että jokaista näpsyä ei tarvitse kehittää kuvaksi ja voi tehdä uskaliaitakin kokeiluja ilman, että se maksaa. Meidän valokuvaavalla nuorella on kyllä hienoja kuvia, sillä on jonkinlainen tatsi siihen hommaan. Sommittelukykyä ja silmää.

    Minkälaisella lipulla olet työmatkoja kulkenut? Aikanaan kun kysyttiin VR:ltä, mikä olis edullisin lippu koulumatkoille, väittivät että kuukausilippu, vaikka sitten kun itse vaivauduttiin laskemaan, osoittautui sarjalippu halvemmaksi ja mikä parasta - kulkemattomista matkoista ei tarvinnut maksaa mitään. Jos pääsi vaikka kyydillä tai oli kipee niin lippu säästyi.

    Ihanaa, että toivokin lisääntyy! Ja tintti on sen näkönen, kuin se olis just kammannu tukkansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvaus on todellakin muuttunut paljon kuvaajaystävällisemmäksi. Se avaa reittejä myös taviksille.

      Tähän mennessä olen kulkenut täydet työviikot kausilipulla. 4-5 päivää viikossa matkustavalle se on ainakin minun matkoillani ehdottomasti edullisin. Neljän viikon lipulla yhden matkan (5 päivää viikossa) hinnaksi tulee vajaa seitsemän (7) euroa suunnalle ja vajaat kuusi (6) euroa suunnalle, kun lippu on 31 päivälle.

      Normi IC-lippu on noin 15 euroa suuntaansa. Suostun maksamaan sen vain 'hätätilanteessa'. Seuraavaksi edullisin on sarjalippu, joka 10 matkan lipulla maksaa reilut 11 euroa per matka.

      Edullisin satunnaismatka on kuitenkin säästölippu, jonka pääsee ostamaan, jos on riittävän ajoissa. Se kustantaa minun matkalleni reilut 6 euroa suuntaansa.

      Kausilippu on helpoin. Siihen ei tarvitse varata paikkalippua, joten kertaostolla voi matkustaa 'kiintiövaunuissa' todella helposti. Sarjalippujen kohdalla jokaiselle matkalle pitää lisäksi vielä varata paikkakohtainen lippu. Puhumattakaan noista säästölipuista.

      Lipun vaihtaminen täytyy tehdä asiakaspalvelussa, eli joko jossain suuressa juna-asemassa tai puhelimitse. Säästölippujen matkojen vaihtaminen maksaa 5 euroa per vaihto. Sarjalipun yksittäismatkan saa vaihdettua maksutta. Puhelimitse.

      Ihanaa alkutalvea sinne teille!
      Jaksetaan! Ihan kaiken uhallakin :-)

      Poista
  2. Olet onnekas kun sinulla on mahdollisuus järjestellä työsi ja vapaa-aikasi. Siihen ei ole kaikilla mahdollisuutta.
    Minä ei olisi voinut nuorena harrastaa kuvaamista sillä tavoin kuin nykyisin. Mietin joskus kun kuvausretkellä tulee otettua noin parisataa kuvaa, että filmikaudella ei olisi ollut varaa näpsiä sellaista kuvamäärää. Ja kaikki kokeilut ja leikittelyt kameralla, ei olisi onnistunut filmiaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottoman onnekas, uusi etätyökäytäntö on todella tuore ja itsekin siihen vasta totuttelen.

      Toisaalta 3-4 tuntia päivässä vaativa työmatkani on panostus, joka tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Vapaa-aika on arkiviikolla merkittävän lyhyttä.

      Olen kiitollinen digiaikakaudelle muunmuassa valokuvaamisen helppoudesta. Vaikkei hyvien kuvien ottaminen ole yhtään aikaisempaa helpompaa, on ajan käyttäminen valokuvaamiseen helpompaa, luonnollisempaa ja edullisempaa kuin koskaan. Mikäs voisi olla sen parempaa :-)

      Poista
  3. Mahtavaa, ettei tarvitse istua junassa montaa tuntia päivässä! Kohta tulee kevät, ja päivät ovat valoisempia. On mahdollista kulkea kamera kädessä ulkona;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Matka-ajan väheneminen aiheuttaa väistämättä parempaa työhyvinvointia ja tehokkaampaa työpanosta. Elämä osaa olla joskus myös reilua ;-)

      Poista
  4. Ihana tintti. Työhyvinvointia pitäisi arvostaa ja kehittää. Ei heikontaa kuten monet työnantajat yrittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työnantajat eivät varmaankaan tarkoituksellisesti heikennä työhyvinvointia - puuttuu vain osaamista, välittämistä tai kokonaisvaltaista ymmärrystä.

      Poista
  5. Olipas hyvä kirjoitus. Välillä tuntuu että työhyvinvointi on mahtava vitsi. Kaikkea kiristetään ja työtaakkaa lisätään. Ei hyvä. Ihminen ei ole kone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!

      Työhyvinvointi on mielestäni piste, jossa sekä työntekijöiden että työnantajan tavoitteet ja hyvinvointi osuvat hyvin yksiin - kaikki voittavat. Tämän luulisi kiinnostavan kaikkia osapuolia.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)