Tänään lähdin ensimmäiselle kävelylenkille lonkkien kipujen hoitamisen jälkeen. Otin ihan rauhallisesti. Tuntui oikein hyvältä.
En ehtinyt matkaan heti työpäivän jälkeen, mutta melkein. Aurinko oli melkein laskemassa. Ihanan valoisaa!
Jo kävelytie tuntui lumiparatiisilta. Jokainen pienikin tuulenhenkäys varisutti oksilta kevyttä pakkaslunta alas kauniina sateena.
Pääsin pitkästä aikaa valoisalla omalle lohtulenkilleni lähimetsään. Siellä olen talsinut suruani ja tuskaani kevään, kesän ja syksyn. Nyt kaikki tuska ja murhe oli hautautunut lumen alle ja jäljellä oli pelkkää toiveikkuutta. Se tuntui vapauttavalta ja armolliselta.
Kiitos fat-bikien, polku oli käveltävä ja helppokulkuinen.
Sitten sukkapuolen tarinoihin: kokeilin pitkästä, pitkästä aikaa kirjoneuletta. Värkkäsin Niina Laitisen Pyry-sukat verrytelläkseni kirjoneulekokemuksiani. Ei tuntunut vielä ihan omalta jutulta, mutta aion kokeilla vielä jonkin muun kirjoneuletyön ennen lopullista päätöstäni. Kaikelle erilaiselle pitää antaa aina mahdollisuus.
Sukat näyttävät tältä. Eivät hienot, mutteivät pahatkaan. En säätänyt kovasti, vaan yritin opetella rentoa tekniikkaa. Sen tuloksena rennot kirjoneulesukat 😂.
Pääsevät sukkalaatikon muiden sukkien joukkoon odottamaan mahdollista tulevaisuuttaan 😅. Mutta kannatti kokeilla. Opin paljon. Nyt on vuorossa palmikkosukat, jakoavain- ja valepalmikkoa.
Kauniit sukat. Olet kyllä taitava kutoja. 🙂
VastaaPoistaKiitos, Risa!
PoistaEn ole oikeasti taitava. Melkein kuka vain saa aikaiseksi saman (ja enemmänkin), kun vain keskittyy. Kokeileminen kannattaa 😊.
Heippa. Somat sukat, kirjoneule varrella.
VastaaPoistaLumisia otoksia, puiden oksilla on kaunista;)
Kiitos, Anni!
PoistaKyllä on ihanat sukat, ja värikin just hyvä :)
VastaaPoistaMun lohtupolku on aika ummessa, täällä ei ole tarpeeksi fatbikereitä. Mies sellasen osti, mutta varmaan kahden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun se on sillä missään ajanut. Tyypillistä hänelle.
Kiitos, RH!
PoistaKaukaa näyttävät sukat näteiltä lähempää katsottuna epätasaisilta tekeleiltä. Sattuneesta syystä en kuitenkaan laita tänne lähikuvaa perunapellosta. Mutta tulihan urakoitua 😁
Miehet ovat usein sellaisia varustehankkijoita 😊. Joku sitten käyttääkin varusteitaan, joku hieman vähemmän.
Kävelyä satumaailmassa;-)) Kauniit sukat.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaIhanaa, kun on vihdoin valoisaa 🥰.
Kauniit sukat ja kuva-aihekin niin sinulle sopiva<3
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaItse en ole niin tykästynyt noihin, jälki on lähempää katsottuna melkoisen epätasaista, eikä mikään muukaan kokonaisuudessa kutsu 🤣. Mutta tulipa kokeiltua. Kaipa nuokin jotkut jalat joskus löytävät 😊.
Tuollaisella polulla on kiva kävellä. Upean näköistä.
VastaaPoistaMahtavaa kävellä kesäpolkua talvella. Maisema on niin erilainen, silti yhtä rakas 🥰.
PoistaPyry tuntuu olevan juuri oikea sukka sinulle :)
VastaaPoistaVoisi hyvin ollakin. Ei vain napannut kuitenkaan tällä kertaa. Ehkä se oli se perunapeltomainen epätasainen laatu tai sitten se muitikuva väkisin yrittämisestä. Täytyy tehdä joskus toiset lintusukat paremmalla kokemuksella 😊.
PoistaUpea lohtulenkki sinulla! Hienot, lumiset maisemat - ja valon määrä on lisääntynyt huikeasti, eikö totta? Eilen ensimmäisen kerran kuulin talitintin kevätlaulun. Siitäkö aihe lintusukkiin?
VastaaPoistaLohtulenkkiä on viilattu tässä vuoden aikana. Parhaisiin paikkoihin olisi pitänyt tarpoa lumen läpi, mutta nyt oli niin hyvä olla, että nämä 'merkityt' reitit kelpasivat oikein hyvin.
PoistaValo on lisääntynyt aivan mahtavan paljon ja lintujen laulu melkein samassa mitassa. Mutta se ei ollut syy lintusukkiin. Pragmaattisesti halusin vain helpohkon kirjoneuleen kokeilua varten. En syttynyt, mutta kokeilen varmaan tauon jälkeen taas uudelleen.
Sydäntä lämmittävä termi: lohtulenkki. Tämä talvi on tarjonnut silmänruokaa yllinkyllin. Ihan jokaisena päivänä pelkästään ikkunasta ulos katsominen on ilahduttanut, ulkoilusta puhumattakaan.
VastaaPoistaOikein onnistuneet kirjoneulesukat. Tykkäisin kutoa kirjoneuletta, mutta jostain syystä en saa siihen riittävän rentoa otetta, jotta kirjoneuleesta tulisi kaunista ja kiristämätöntä. Tiedän, opettelun paikka.
Kiitos, Between!
PoistaIkkunalla olemme Pixien kanssa päivystäneet aina tilanteen tullen. Pixie toisella ikkunalla vahtien (mahdollisesti vaarallisia) ohikulkijoita ja minä toisella seuraamassa lintuja. Siinä ihan vierekkäin touhutaan parhaimmillaan 😊.
Näyttävät onnistuneilta noin kaukaa katsottuna, mutta muhkuraisia ovat lähikatseella. En tykkää. Seuraavalla kerralla paremmat. Nyt oli välillä kiristävää ja toisessa kohdassa liian rentoa otetta. Harjoitusta lisää...
Kaunis luminen polku, tuolla mieli lepää ja virkistyy! Kutominenkin on mielen virkistystä parhaimmillaan, joko keskityt vain silmukoiden laskemiseen ja kuvion rakentumiseen tai sitten vain kudot ja annat ajatusten virrata...Omassa käytössä useinkin, ja vielä lopputulemana kauniita neuleita, kuten sinäkin olet tehnyt - Ihanat sukat!
VastaaPoistaKiitos, Sirkku!
PoistaNämä sukat ovat ehkä enemmänkin urhoollisen taistelun vertauskuva kuin mitään muuta. Olen ylpeä, että sain ne aikaiseksi, mutten suunnittele laittavani niitä jalkaani muistuttamaan kurjasta taistelusta, josta tuli kohtuullinen lopputulos 😂. Mutta kyllä ne paikkansa löytävät. Aina ne joku huolii - ennemmin tai myöhemmin.
Houkutteleva polku lumiseen metsään. Kunnon talvea sielläkin päin maata.
VastaaPoistaOletko harkinnut villapaidan neulomista? Lähipiirissäni monet ovat alkaneet kutoa islantilaispaitoja. Ovat kyllä kauniita.
Kiitos, Seita!
PoistaOlen harkinnut 😊
TIlaamani islantilaisneuleiden ohjekirja odottelee postissa. Täytyy tutkiskella, onko minusta siihen 😊
Nyt mä jo vähän tässä mietin, että kuinka kauan talvi tänä vuonna kestää? Lunta on joka paikka täynnä, eivät ehdi kuormata tuota minnekään risteyksistä ja jättikasoista aikoihin. Kevään nälkä jo kovasti! Villasukkia tarvitaan aina!
VastaaPoistaEivät vuodet ole veljeksiä ja niinpä meillä on taas ikuisuudelta vaikuttava talvi 😂😂😂
PoistaVaikka lumet sulaisivatkin tavallista hitaammin, linnut saapuvat kuitenkin jotakuinkin ajallaan. Ja se on pian 😊