Tänään ennen yhdeltä alkavaa palaveriani jouduin himmailemaan työhuoneen sälekaihtimia auringon häikäisyn vuoksi. Mieleeni juolahti, että voisin katkaista työpäivän kolmelta, karata sienimetsään ja palata viideltä työpöydän ääreen. Palaverin jälkeen aurinko oli kadonnut sumun ja pilvien taakse, oli melkein hämärää. Siirsin sienireissun seuraavaan kertaan.
Nyt on juuri se vaihe työn vuosikellossa, jolloin työpäivät pitenevät ja valoisa aika lyhenee. Luontainen ulkoiluaika on työpäivän jälkeen ohi ja jotain pitää keksiä, että kroppa saisi tarvitsemaansa liikuntaa.
Käytiin hieman tavallista aikaisemmin koiran kanssa korvaavalla metsälenkillä. Minä määräsin reitin menomatkalla ja hän paluumatkalla. Hyvän reitin hän valitsikin!
Pixien kanssa metsäreissut ovat sukkulointia. Hän painaa tuhatta ja sataa eteenpäin ja risteyksissä pitää huudella häntä takaisin. Siinä samassa hän saattaa valita itse uuden suunnan ja singahtaa sinne yhtä kovaa vauhtia ja taas pitää kutsua takaisin. Pienempi vauhti voisi välillä olla mukavampaa.
Työstressi helpottaa vähän. Toivottavasti saan kierrokset laskettua samaa vauhtia. Öinen töiden ajattelu ei ole kovinkaan hedelmällistä.
Itsemyötätunto on yksi kauden sanoja. Sitä olen pyrkinyt harjoittamaan, se tekee suorittajalle hyvää. Löysinpä ihan kelpoisen itsemyötätuntoisuuden testinkin. Siitä vain kokeilemaan 👍.
Päivän päätteeksi olo oli spontaanisti kiitollinen. Juttelin puhelimessa molempien lasten kanssa, vaikka tilanteet olivatkin aika kiireisiä. Puolisostani olen mahdottoman kiitollinen kaikkien tuhansien vuosienkin jälkeen 🥰. Ihanat ystävät ja mukavat työkaverit merkitsevät paljon. Olen välillä itse huono kommunikointikumppani, mutta pyrin parantamaan itseäni siinä(kin) suhteessa. Kaikista haasteista huolimatta elän aika upeaa elämää 🥰.
Kiitos myös sinulle, blogiystäväni. Kommenttisi ovat hunajaa ja läsnäolosi kannustaa. Halaus täältä virtuaalisesti. Ota se vastaan 💖.
P.S. Ampiaiset jaksavat potuttaa. Kolmetoista elävänä siirrettyä tänään. Muutama on kuollut taas itsekseen vaatehuoneeseen. Tule, tule marraskuu!!!
Kiitos halista <3 sain pisteiksi 2,08 ihan odotetusti.
VastaaPoistaToinen mun koirista vapaanaollessaan on lähes aina kantapäässä kiinni, mutta toinen risteyksessä kysyy, minne mennään. Ja sitten kun kerron, lähtee yleensä just päinvastaiseen suuntaan.
Tuo toinen kuulostaa aika tutulta 😂.
PoistaNyt vain päivittäin itsemyötätuntoa harjoittelemaan.
Kyllä se harjoittelemalla kehittyy, väittää nimimerkki paljon harjoitellut 👍.
Kiitos halauksesta, niitä ei voi saada liikaa. Lähetän sinulle tuhdin rutistuksen ja pussillisen valoa.
VastaaPoistaPohdin juuri tänään ulkoilun ja liikunnan merkitystä. Kasvukaudella tulee touhuttua aktiivisesti puutarhassa ja pihalla kaikki vapaa-ajat. Tässä vaiheessa vuotta pihatyöt ovat vähissä, mutta ulkoilun tarve ei katoa mihinkään. Pimeällä metsässä kulkeminen on hankalaa, mutta tunnin reipas kävelylenkki kotikylän raitilla tuo jo mukavasti piristystä elämään.
Mukavaa viikonloppua. Muistahan siirtyä taas talviaikaan.
Oi kiitos, Between!
PoistaTuntuukin heti paremmalta 🥰.
Tänään ryntäsin työpäivän jälkeen sienimetsään. Tekipä hyvää!
Täytyy opetella tuota julkisella paikalla kulkemista ja siten rentoutumista 👍.
Aamutorkku ei unohda talviaikaan siirtymistä 😂.
Kiitos kuitenkin muistutuksesta!
Ihanaa viikonloppua Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaSamoin myös sinulle! 🥰
Kaunis kuva. Mukavaa viikonloppua!🌤
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä!
PoistaIhanaa viikonloppua sinullekin!