perjantai 8. lokakuuta 2021

Väsyneiden viikkojen jälkeinen rentouttava iltapäivä 💪

Tänään oli työpäivän jälkeen melkoisen voimaton ja kaikkensa antanut olo. Kaksi loman jälkeistä viikkoa ovat olleet melkoisen intensiivisiä ja väliin jäänyt viikonloppukin oli täynnä hyörinää ja matkustamista.

Ratkaisu energian puutostilaan oli vanha tuttu: sienimetsään siis! Se toimi hyvin, vaikka tuhdin pilvisen päivän vähäinen valo tuottikin haasteita ihan yllin kyllin. Silmä tottui kuusimetsän varjostamaan pilvisen päivän hämärään hitaasti ja alku meni ihan silmiä totutellessa.

En päässyt suunnittelemaani päämäärään ollenkaan, sillä valitsemani kokeilureitti toi eteen suppilovahveroita ihan riittävästi. Päätin, että kerään vain isoimmat sienet, se helpotti elämää kummasti. Niitä oli niin paljon ja ne olivat niin kauniita 💖.

Tässä yksi kauneimmista yksilöistä. Miten moneen suuntaan se jaksaakin kaartua ja kukertaa 💖.  Aivan ihana ja ihanan iso kaunotar 🥰.


Sieniretkien jälkeen kysyn melkein aina ensin Tuijalta (entinen opiskelukaverini ja poikani kummi), onko heillä kysyntää suppiksista. Onneksi olemme huomanneet, että Tuijan äitikin tekee mielellään ruokaa sienistä. Tälläkin kertaa 'ylimääräiset' sienet päätyivät Tuijan äidille. Kiitokseksi (jota en olisi tarvinnut, mutta josta tietenkin ilahduin ihan navan pohjia myöten) sain Tuijan äidiltä itse tehtyä luumuhyytelöä. Olin (ja olen vieläkin) aivan mahdottoman otettu tästä ihanasta huomiosta 💖.



Elämä on ihanaa, kun lähipiirissä on ihania ihmisiä 💖. Onneksi lähipiiriin voi sujahtaa myös netin kautta. Ystävyys on nykyään lähempänä kuin koskaan 💖.


8 kommenttia:

  1. Ihana huomionosoitus tuo luumuherkku jonka sait korvaukseksi siitä että itse pyyteettömästi annoit keräämiäsi suppilovahveroita hänelle. Tuollainen lämmittää mieltä.
    Netti on kyllä sellainen henkireikä, ainakin minulle, etten tiedä mihin joutuisin jos se yhtäkkiä otettaisiin pois.
    Mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Työkaverit ja muut tutut ovat tämän tästä kyselleet sukkaparieni ja suppilovahveroitteni hintaa.
      Osa ymmärtää paremmin ja osa heikommin, kun ilmoitan, etteivät ne ole myytävänä.
      Että annan niitä silloin ja sille kelle haluan.

      Jos ryhtyisin myymään sukkia tai suppilovahveroita, niistä tulisi työtä ja se tarkoittaisi tavoitteita ja velvoitteita.
      Minusta on upeaa saada pitää jotkin asiat omana harrastuksena, intohimona ja vapaaehtoisena ilon ja luovuuden lähteenä.
      Työ olkoot erikseen, vaikka kuinka mukavaa olisikin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Iso on, vaikka vieläkin isompia olen löytänyt. Olen löytänyt muutaman suppismetsän, joissa ei taida käydä kovin montaa muuta sienestäjää. Sieniä on paljon ja ne pääsevät kasvamaan ihan rauhassa isoiksi ja jopa koristeellisiksi 💖.

      Poista
  3. No jo on suppis. Eipä ennen ole moista eteen tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaavat olla välillä todella koukeroisia, tämä hienosteli oikein tosissaan 👍

      Poista
  4. Aika lämmin ja vetinen on ollut syksy tähän asti. Sienille siis kai varsin suotuisa keli! En tosin osaa tehdä kun sienikastiketta ja sienisalaattia suolasienistä. Kerran vuodessa pitää saada kantarellisoossia ja sitä varten otin kaupasta virolaisia paketin! Hyvää oli ja taitaa tuosta riittää huomiseksi toinen kastike pastan seuraksi. Vielä viikko ja sitten alkaa syysloma. Itselläni vain kaksi päivää lomaa, mutta odotan sitä silti kovasti, viikonloppuna ei ihan elvy viikon rasituksista kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppu ei yksinään riitä elpymiseen. Yritänkin aina saada minitaukoja työn lomaan ja selkeän irtioton työpäivän jälkeen. Tänään irtiotto kului suppilovahveroita siivotessa ja kuivatessa (taas!) 😂👍.

      Poista

Kiitos kommentistasi!