Aamupäivä isän luona oli hurmaavaa aikaa. Hän kävelee rollaattorin kanssa jo melkoista vauhtia, vaikka harjoitustakin tarvitaan vielä ihan varmuuden vuoksi. Hän oli säkenöivän hyvällä tuulella ja juttua riitti. Otinpa meidän jutustelustamme pienen videopätkänkin. Taustan ikkuna tuo valoa huonosta suunnasta, mutta isän istumasuuntaan ei nyt voinut vaikuttaa.
Isä ei aina muista kaikkea. Välillä hän arveli lasteni olevan jo yli viisikymppisiä ja tässä keskustelussa tuntui siltä, että hän oletti heidät aika nuoriksi 🤭. Mutta terveiset ovat aina tarpeen 👍.
Äidin luona käydessäni maksettiin laskuja, kirjattiin kalenteriin tulleita lääkärin yms. aikoja aikoja isommalla tekstillä näkyviin. Siinä niitä hikoillessa tuli mieleen väistämättä se, ettei yhteiskunta tue kovinkaan hyvin (siis ei melkein ollenkaan) ikäihmisten kotona selviämistä. Henkilöt tekevät varmasti parhaansa, mutta prosesseja ja toimintatapoja pitäisi kehittää paljon.
Näkövaikeuksista kärsivälle ikäihmiselle lähetetään pienellä fontilla kirjoitettu ilmoitus hänelle varatuista ajoista. Jotka eivät tietenkään osu samalle päivälle. Paitsi ihan toisaalle varatun toisen ajan kanssa, joka itse asiassa on aivan samaan aikaan! Äiti on säästänyt kirjettä minun luettavakseni, hänhän ei näe sitä lukea. Ensimmäinen aika on taas jo ensi viikolla - aivan tekemätön paikka oman kalenterin kanssa.
Upeaa, että häntä hoidetaan, mutta hänen ikäisensä kanssa pitäisi jonkun miettiä myös sitä, miten hän pääsee vastaanotolle. Ja voisiko saman käynnin yhteyteen liittää muitakin käyntejä? Ja olisiko mitään mahdollisuutta koordinoida muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa aikataulutusta ja niiden yhteensovittamista?
Ikääntyneet eivät tule vähenemään, vaan heidän määränsä väistämättä lisääntyy. Olisi korkea aika suunnitella heidän kannaltaan toimivampia tapoja heidän hoitamisekseen. Uskon, että löytyy tapa, jolla sekä terveydenhuollon panostukset että asiakkaiden vaivannäöt ja akrobatiat helpottuvat samalla kertaa.
Hän on saanut myös kotihoivaan liittyvät ohjeistukset tutustuttavaksi. Hän ei vain näe lukea niitä.
Pakollisten asioiden hoitamisen jälkeen lähdettiin yhdessä tervehtimään isää. Sunnuntaisin ruokarytmi on kuulemma erilainen kuin muina päivinä. Saavuimme paikalle huonoon aikaan. Isä oli nukkumassa päiväuniaan ja oli herätessään kärttyinen. Äkkiherätys ja matala veren sokeri eivät auttaneet asiaa.
Isä valitti olevansa huoneessaan kuin vankilassa, kun ei pääse sängystään itse pois. Hänelle tuotiin ruoka ystävällisesti huoneeseen, mutta pyysin, että isä voisi ruokailla pöydän ääressä muiden kanssa. Se onnistui helposti ja ruokailun jälkeen isä oli kuin uusi ihminen.
Juttelimme ruokailun jälkeen vielä pienen tovin ja otin kännykällä muutaman valokuvan heistä. Erityispyynnöllä isä sai jäädä istumaan sängynlaidalle ja kävimme ilmoittamassa poistumisestamme, jotta isä pääsisi takaisin yhteiseen oleskelutilaan, jossa hän viihtyy melkoisen hyvin.
Vanhempieni asioita vuosia hoitaneena olen törmännyt jatkuvasti asioihin, jotka vähänkin ajattelemalla ja suunnittelemalla olisivat toimineet sujuvammin. Kotihoidon käynnit sisältävät käytännössä lähinnä lääkkeiden jaon ja terveydentilan kirjaamisen sekä tarvittaessa suihkutuksen. Siivous, pyykkihuolto, kauppakäynnit jne. täytyy hoitaa itse. Kotihoitaja toi vanhemmilleni listan nettiosoitteista, joissa he voisivat käydä tutustumassa yksityisiin palvelutarjoajiin ja vertailla niitä. Siis kehotetaan huonokuntoisia ja tietotekniikasta mitään ymmärtämättömiä ihmisiä valitsemaan itselleen palveluntuottaja netistä! Tämä vain yksi esimerkki monista älyttömyyksistä, joita kohtasin. Monen monta kertaa ihmettelin, miten pärjäävät vanhukset, joilla ei ole auttavia omaisia.
VastaaPoistaIsä on nyt onneksi ympärivuorokautisessa turvassa hoivakodissa. Tosin ihmeteltävää riittää senkin toiminnassa. Isälle ei esimerkiksi laiteta kuulolaitteita korviin, koska hoitajilla ei ole kuulemma aikaa juosta jokaisen asukkaan perässä vahtimassa, ottaako hän kuulolaitteensa pois ja missä. Sokeutensa vuoksi isän kulkualue on todella pieni ja yleensä hän tarvitsee siirtymiseen aina toisen ihmisen apua. Hoitaja laittaa kuulolaitteet yöpöydällä olevan radion cd-koteloon, josta isä ei niitä näe eikä osaa etsiä. Emmekä me omaisetkaan ennen kuin keksimme kätkön. Vaatteiden pesuprosessi on myös käsittämätön. Ommelluista nimilapuista huolimatta vaatteita katoaa enemmän, kuin niitä ehtii uusia hankkia. Tämän hoivakoti myöntää, mutta edelleen pohtii uudenlaista pesujärjestelmää.
Tuo kuulolaitteen piilottelu on jo vähän sadistista puuhaa sokean ihmisen kohdalla. Epäreilua muutenkin, mutta että pitäisi jaksaa ilman näköaistia ja vajaalla kuuloaistilla. Voisivat edes toisinaan hoitaa kuulolaitteen paikoilleen, vaikkeivät jatkuvaa valvomista ja etsimistä tekisikään. Kannattaisi laittaa paikan johtajalle noottia.
PoistaTuo vaatteiden katoaminen lienee tavallinen ongelma. Mihin ne oikein kaikki mahtuvat, jos jokaiselta vanhukselta katoaa viikottain valtavat määrät vaatteita?
Pääseekö isäsi ulos? Kävimme itse ulkoiluttamassa isää, ensin rollaattorilla, sitten pyörätuolilla, ja loppuaikana erikoistuolissa, kun istuminen ei enää onnistunut. Onneksi isä pääsi myös hoitajien toimesta ulkoilemaan.Onko siellä mitään toimintaa? Tosi paljon sai itse järjestellä ja toimittaa asioita. Onneksi hoivapaikassa oli mahtavat hoitajat. Olen tosi kiitollinen heille. Vielä nytkin heitä näkee joskus, ja aina tulee juteltua. Soitto tuli aina jos oli jotakin. Meiltä ei ollut kuin 5 minuutin matka isän hoiva asumiseen.
VastaaPoistaTässä on ollut isän asioita järjestelemässä useampikin henkilö ja tieto on vielä vähän hajallaan. Meillä on tulossa hoitoneuvottelu ja täytyy siinä yhteydessä keskustella tuosta ulkoilusta. Olisi myös hyvä tietää, mihin kellonaikaan se on mahdollista, olemme nyt pari kertaa tömähtäneet paikalle puoliksi ruokailun päälle. Ruokailuajoistakaan en tiedä mitään.
PoistaMinulla menee matkoihin useita tunteja, samoin Lahden sisällä menee liikkumiseen jonkin verran aikaa. Aamulla lähden ennen yhdeksää kotoa ja takaisin tulen neljän aikoihin, kun käyn kahdessa paikassa. Kaikki vaatii joko yksinkertaisuutta tai hyvää suunnittelua.
Toistaiseksi isä ei kuitenkaan ole ollut kiinnostunut ulkoilusta. Ja rollaattorilla ulkoilemiseen tarvitaan varmaan sitten paremmat kengät. Nyt uusittiin sisäkengät turvallisiksi, jotta toimivat hyvin rollaattorin kanssa.
Olipa hieno ja koskettavakin video, jonka laitoit.
VastaaPoistaVoi että, nauti isästäsi ja äidistäsi, kun sulla he vielä ovat. Ja varmaan nautitkin. Mulla ei enää kumpaakaan.
Mutta on sulla aika raskasta , kun ovat niin kaukana, että matkoihin menee niin paljon.
Mulla on kokemuksia äitini hoidosta, sisareni kanssa häntä kahdestaan hoidettiin...oli se raskasta aikaa, vielä kun äitini ei huolinut minkäänlaista ulkopuolista apua.
Anopin hoidostakin on kokemusta, ja kun hän meni vanhainkotiin, niin ei muuttunuyt yhtään.
Tossa edellä puhuttiin katoavista vaatteista ja muutakin, mutta anopilta hävisi tekohampaat, kahdet silmälasit, ja niitä vaatteita vaikka kuinka paljon.
Eivätkä olleet edes pesussa käyneet, vaan hävisivät suoraan kaapista?
Mutta huippu oli justiinsa ne tekohampaat, joita hän ei siis takaisin koskaan saanut.Oli senverran huono jo, ettei olisi pystynyt pitämään suutaan auki, että oltaisiin voitu uudet hankkia.
Toivon, että isäsi saa hyvää hoitoa siellä, missä nyt on.
Näitä tällasia vaan on joka paikassa jostain syystä, sitä ei kukaan koskaan varmaan selvittelekkään.
Mutta toivotan sulle oikein hyvää marraskuun alkua!
Kiitos, Harakka!
PoistaMinä itse olen katsonut videon moneen kertaan ja katson varmasti vielä jatkossakin 🤭. Isä oli heinäkuussa niin heikossa kunnossa, että tämä kuntoutuminen on yllättänyt kaikki ja moneen kertaan.
Jos vaatteet häviävät suoraan kaapista, kyseessä täytyy olla kävelevä musta aukko eli jonkin oloinen näpistelijä. Kuka niillä ikäihmisten käytetyillä vaatteilla mitään tekee? Ihan älytöntä kiusantekoa.
Isä saa selvästikin hyvää hoitoa, ei hän olisi mitenkään muuten päässyt toipumaan näin uskomattoman paljon. Alzheimer ei hoidolla parane, mutta hidastuu toivottavasti. Mutta tuo fyysinen ja muu henkinen hyvinvointi kertoo hyvästä hoidosta 💖.