Syksyn kiirehuippu päättyy ihan pian - oravien sembramäntykäpyily jäi liian vähälle huomiolle

Muutaman päivän päästä syksyn ylivoimaisesti hektisin jakso töissä on takana. Tiukempaa ei pitäisi olla siis tulossa. Vaikka olen kaikkeni antaneena ollut monesti hyvin vähillä energioilla, olen äärettömän innoissani siitä, että pääsen puskemaan itseäni työssäni niin pitkälle kuin vain pystyn. Kaikkensa antaneena on niin mahtavan hyvä olla. Ja meillä onneksi muutkin arvostavat toistensa panostuksia.

Vaikkei työpäivä olisi pitkäkään, sen intensiivisyys voi imeä voimavarat silti täysin. Illat ja viikonloput ovat olleetkin tarpeen palautumista varten.

Vaan olenhan minä sienimetsässäkin käynyt. Monesti. Ja isostikin välillä. Tänä kesänä en kuitenkaan sen vuoksi, että saisin käännettyä pahan olon hyväksi, vaan ihan vain, koska se on kivaa. Mutta kivaa on ollut muutenkin, joten kaikki on ihan mahdottoman hyvin 🎈🍄🌼

Heinäkuun sembramännyn tyhjennysoperaatio jäi aika vähille otsikoille täällä. Pari hassua kuvaa eivät kertoneet paljonkaan. Joten tässä pari plus pari edelleen ihan hassua kuvaa dokumentaation täytteeksi. 

"Siperiansembra(mäntyä) alettiin viljellä Suomessa isohkojen syötävien siemenien takia 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Nyt siemenet ovat merkittävä ravinnonlähde muun muassa pähkinähakille. Tämä puu menestyy lähes kaikkialla maassamme, mutta se voi kärsiä taimivaiheessa ankarista keväthalloista ja sienitaudeista merenrannikolla. Siperiansembra kasvaa monenlaisilla paikoilla kuten kangasmetsissä, tulvalaaksoissa, kivisillä mailla ja lettorämeillä, mutta se suosii kevyesti varjoista ja hikevää kasvupaikkaa. Se voi tulla jopa 300–400-vuotiaaksii ja yli 30-metriseksi. Aluksi harmaa, vanhana harmaanruskea rungon kuori on ohutta vanhoillakin puilla." (Huutokoski.fi).

Sembramännyn siemenet kutsuvat vuosi vuodelta. Kun kävyt ovat kypsyneet, siemenet katoavat oravien suihin viikossa - allekin.

Kävyn päällissuomut ovat tumman violetit. Sen paksukuoriset siemenet ovat pähkinämäisiä ja arvokasta ravintoa.

Kävyt tihkuvat tahmeaa nestettä (pihkaa?), joka tummentaa myös käpyjä nautiskelevien oravien suupielet. Huomaa alla syödyn kävyn punertava pohjaväri. Kun käpy vanhenee maassa, punainen väri ja päällissuomujen violetti väri himmenevät, jopa katoavat.

Sembramännyn käpy näyttää maistuvan erinomaiselle kaikille männyssä vierailleille ahmattioraville. Alle viikossa iso käpysato oli syöty pieniin oravasuihin.

Hitsi, kun itsekin muistaisi nautiskella omista ruokahetkistään edes hieman tuonne päin. Toki ruokailuvauhtia kannattaa rauhoittaa oravien hurjasta ahmimisesta. Mutta niillä ei ole kännykkää eikä some käytössä. Keskittyminen ruokailuun riittää 💖