Hanhia, aivan mahdottoman paljon hanhia 🥰

Sen kuuli jo mutkan takaa äänestä. Valtaisa kaakatus. Hanhia oli varmasti vähintään tuhat, todennäköisesti kaksikin tuhatta. Metsä- ja tundrahanhien lisäksi mukana oli ainakin kanadanhanhia. Niiden viestintä oli voimallista, kun parvet liikahtelivat lentoon ja laskeutuivat pienen kierroksen jälkeen ihan lähelle. Tuli kovasti kiitollinen olo tuosta hetkestä ja että pääsin seuraamaan luonnon komeaa spektaakkelia 🥰

Leskenlehtiä kukoisti ojanpientareilla. Pari kiireistä sitruunaperhostakin liihotteli ohitse.

Pelloilla oli lisäksi ainakin laulujoutsenia, naurulokkeja, töyhtöhyyppiä. 

Nyt kannattaa olla ulkona silmät ja korvat valppaina 🥰 Ihana kevät.

Ihana kevät 🥰 Ihanat joutsenet 💖💖💖

Hehkuttelen Madeiran reissua vielä myöhemmin, mutta nyt on pysähdyttävä päivänpolttaviin tärkeisiin hetkiin.

Lähilammen laulujoutsenet saapuivat paistattelemaan lammen jäälle. Aurinko porotti lämpöään ja paikka oli varmasti mitä parhain.

Ihanaa kevään alkua sinullekin 💖

Ponta de São Lourenco (Madeira) - osa 2

Ponta de São Lourencon alue oli ihan ehdottomasti suosikkini. Maasto oli haastavaa tällaiselle keskivertotallaajalle. Aina piti katsoa tarkasti, mihin astuu. Ylämäet olivat paikoin hirvittäviä ja alamäet osin arveluttavia. Näköalat olivat innostavia, tyynnyttäviä ja kutsuvia.

Mittasuhteet olivat pysäyttäviä.

Meri loiskui kaikissa kauniissa väreissään.

Näissäkin kuvissa vuorten rinteillä on runsaasti ihmisiä. Tässä mittakaavassa heitä on ehkä vaikea huomata? Tarkasti katsellen näkyy kuitenkin uljas jono ihmisiä vaeltamassa vuorten rinteitä pitkin.

Vuorien ja meren yhdistelmä on silmiäni hivelevä yhdistelmä. Tuonne voisi jäädä istumaan ja katselemaan ihan maailman loppuun asti 🥰

Ihanaa oli olla matkassa tyttären kanssa. Hän tosin joutui usein odottelemaan minua, mutta yhdessä paahdettiin eteenpäin 💖

Tauko tekee hyvää.

Luonto vielä parempaa.

Ja hyvä seura on kaikkein parasta.

Tässä oli mahtavan loman salaisuus 💖

Madeiran retkillä

Lomaa kannattaa ottaa - ja sitä kannattaa viettää tavallisten kuvioiden ulkopuolella.

Minä lähdin tyttären kanssa Madeiralle. 

Koin matkan loppupuolella tapaturman (aivan tyypillistä minulle). Vieläkin paikat särkevät. Elämä jatkuu kuitenkin eikä matkakaan kärsinyt mistään.

Tässä aluekuvaa tämän kerran matkastamme.

Kartalla kaikki näyttää niin yksinkertaiselta 🤭

Tykkäsin reitistä. Reitillä ei ollut varsinaisesti ruuhkaa, vaikka muitakin oli matkassa. Mäet olivat paikoin tolkuttomia ja tuuli innostui toisinaan ihan hurjaksi.

Madeiralla hyvässä ja huonossa - enimmäkseen hyvässä

Ihana Madeiran matka on tehty ja kävelty. Minä tykkään kävellä ja liikkua, tytär on vieläkin liikkuvaisempi.

Lämpötila Madeiralla on läpi vuoden melkoisen tasainen. Talvella ei ole kylmää eikä kesällä kuumaa. Se on ehdottomasti hyvä juttu.

Levada on Madeiralla ihan keskeinen asia. " Levadat ovat Madeiran saarella sijaitsevia vesikanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas etelä- ja kaakkoisosan kuivemmille alueille, jotka soveltuvat paremmin maanviljelyyn ja asutukseen. Ensimmäiset levadat rakennettiin 1400-luvulla puusta ja myöhemmin maaseoksesta tai kallioon hakkaamalla. Nykyään levadat tehdään betonista."

"Madeiralla kulkee nykyisin yhteensä 2 150 kilometriä levadoja, jotka kuljettavat vettä saaren eteläosaan tuottaen samalla vesivoimaa. Levadojen vieressä olevat polut, jotka tarkoitettiin alun perin helpottamaan kanavien rakentamista ja korjausta, ovat nykyään turistien suosimia vaellusreittejä. Saaren matkailutoimiston verkkosivulla esitellään kaksikymmentä levadoja seurailevaa vaellusreittiä. Levadoja on yhteensä yli kaksisataa."

Itäisen Madeiran maisemat olivat häkellyttävän kauniita. Ja jyrkkiä!

Madeiran reissu (näin esipuheena) oli mahtava, vaativa ja pysäyttävä tällaiselle keskivertokuntoiselle.

Ennen reissua kävin hammaslääkärillä 'pienessä' toimenpiteessä. Poski oli mustelmilla ja pikkukipeänä useamman päivän. Reissussa päädyin syöksymään pää edellä vuoren rinteeseen, jossa puskat onnekseni pysäyttivät matkani. Haavoja tuli jalkaan ja käteen. Rintarangan kivut kasvoivat vasta vähitellen. Nukkumisesta tuli lopulta tuskaisen vaikeaa. Mustelmia tuli kerättyä monen monta lisää.

Sitten sain lisäksi tietenkin vielä flunssan retkibussien tiiviiden tunnelmien myötä. 

Kunhan toivun tästä, kerron matkan ihanista puolista. Madeiralla kannattaa kaikkien käydä kerran elämässään. Jokaiselle vuoren huipulle ei tarvitse kiivetä, mutta ryhmäbussilla pääsee monen mainion nähtävyyden äärelle heikommillakin nivelillä 🥰.