Sääntörajoituksia ja ketohopeatäplä kesäloman piristäjänä

Jokainen päivä, jokainen tunti ja jokainen sekunti on uusi mahdollisuus. Aina on mahdollista heittäytyä hetkeksi rohkeaksi ja rikkoa rajoja, rikkoa sääntöjä. Jos säännöt ovat meille epämieluisia, löydämme nopeasti ja helposti keinot kiertää niitä. Sitten on niitä sääntöjä, jotka ovat ylitsepääsemättömiä syystä tai toisesta. ne voivat olla tyhmiä, turhia tai jopa haitallisia, mutta ne tuntuvat perin sitovilta. Niiden kiertäminen olisi kaikkien etu, mutta jostain syystä emme pysty siihen, kynnys on liian suuri.

Minulle kaikki säännöt ovat todella sitovia. Punaisia liikennevaloja päin käveleminen aamuyön hiljaisina tunteina, jolloin Hämeenlinnassa ei liiku juuri kukaan, vaatii rohkeutta ja pokkaa. Saatan hiljaisuudesta huolimatta odotella pitkään, ennen kuin arvaan astella tien yli punaisilla valoilla, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan.

Virallisia ja epävirallisia sääntöjä riittää loputtomiin. Punaisten liikennevalojen lisäksi entinen työkaveri liputti vahvasti Yle Suomen kuuntelun puolesta. Musiikki oli kuulemma hyvää, mutta minä en tykännyt. Piti olla hiljaa yleisen yhteistyösovun nimissä.

On bändejä, joista pitäisi tykätä. Minä en tykkää. Ja kirjoja, joista pitäisi nauttia, mutta joita en halua edes aloittaa lukemaan.

Ja on niitä asioita, joita ei pitäisi tykätä. Kuten yksin oleminen, yksin matkustaminen, syksy, päiväunet, yksinäiset luontoretket, hiljaisuus, rennot, ei niin tyylikkäät vaatteet ja niin edelleen. Poteako huonoa omaatuntoa vain ei?

Bottom line: Voin olla oma itseni, kaikkine hassuine piirteineni, vaikka kukaan ei siitä tykkäisi. Ehkä aitona omana itsenään oleminen erottaa ystävistä jyvät akanoista. Kaikkien kanssa ei vain tarvitse synkata. Kiitos sinulle, joka jaksat vielä matkassani <3 p="">
Sitten kuvia siitä ketohopeatäplästä :-)