Pääsen/päädyn työni puolesta melko useinkin jututtamaan ihmisiä etä- ja läsnätyöstä. Aihe on poltteleva, koska siihen on kasautunut paljon vastakkainasettelua. Henkilöstön puolella on toisinaan aika voimakastakin jakautumista itsenäisen etätyön ja kollektiivisen läsnätyön kannattamiseen. Lisäksi työnantajan puolelta on kaipuuta yksittäisen työntekijän hyötyjä isompiin työyhteisöjen ja työnantajan hyötyihin. Etätyötä äärimmäisesti kannattavat haluavat koronarajoitusten aikaisten etätyömahdollisuuksien jatkumista. Läsnätyötä äärimmäisesti kannattavat toivovat paluuta koronarajoituksia edeltäviin 'hyviin' aikoihin.
Jos kaikki sujuu hyvin, eikä uusia katastrofeja tule, kumpaankaan ääripäähän ei ole kuitenkaan paluuta. Ja se sopii vallan mainiosti suurimmalle osalle työssä käyvistä ihmisistä.
Silti vastakkainasettelua käytetään häikäilemättömästikin välineenä melkein mihin tahansa. Vastakkainasettelusta ei seuraa todennäköisesti kovinkaan paljon hyvää, niin on harvoin käynyt. Nyt pitäisi osata kuunnella ja etsiä uusia ratkaisuja, kuten aina maailman harpatessa isoja loikkia jonkin asian suhteen.
Siinä, missä yksilöt peräänkuuluttavat yksilön työn sujumisen perään, työantajat painottavat sen sijaan organisaation etua. Minä haluan nostaa mukaan arvolistalle työyhteisöjen toimivuuden ja hyvinvoinnin.
Kaikki arvostavat hyvää työyhteisöä. Mistä hyvä työyhteisö sitten syntyy? Sinusta, minusta ja kaikista kollegoistamme - tietenkin. Työn tekemisen reunaehtoja kannattaa optimoida myös sen suhteen, miten tuemme ja ravitsemme työyhteisöämme ja sen jäseniä. Jos minä en ole ystävällinen, välittävä ja arvostava työkaveri, niin kuka sitten?
Haluan uskoa, että työyhteisön ja sen jäsenien vaaliminen ja arvostaminen ovat myös osa työtäni. Ja toivon kovasti, että se olisi jonkinlaisena osana myös muiden työnkuvia.
Suurimmat innovaatiot ja oivallukset poksahtelevat harvoin yksinäisen ihmisen päässä tai ison organisaation ulkokehillä. Lähityöyhteisö on voimakkain innovaatioiden lähde. Vielä pitemmälle päästään, jos mukaan otetaan ihmisiä myös siilojen ulkopuolelta ja siirrytään epämukavuusalueelle.
Työnantajan ei ehkä kannata toiveajatella ihmisten kokoontuvan yhteen innovoimaan pelkästään lähityöhön pakottamalla. Työn luonne on muuttunut niin paljon, että innovatiivisille keskusteluillekin pitää järjestää aikaa ja tilaa oikein järjestelmällisesti. Maailma on muuttunut ja työn määrä kasvanut dramaattisesti. Ainakin minulla.
Työyhteisön tärkeydestä siirryn siihen tutkimustulokseen, jonka mukaan sosiaaliset kontaktit lisäävät elinikää ja elämän laatua. Tämä pitäisi muistaa myös töissä, jossa vietämme leijonan osan elämästämme.
Minä pääsin nauttimaan yhteisöllisyydestä pikkujoulut korvaavalla tapahtumaviikolla. Kollegani Sanna organisoi meillä tapahtumaviikkoon osallistumisen niin, että meistä suurin osa päätyi osallistumaan samaan tapahtumaan. Oli ihanaa viettää lähikollegojen kanssa aikaa ihan rennoissa merkeissä ❤️
Ohjelmassamme oli stand up -komiikkaa. Nauroin mahdottoman paljon. Toivottavasti vieressäni istuvat kollegani eivät traumatisoituneet. Paikalla oli enimmäkseen meille tuntemattomia ihmisiä, mutta meidän ihmisiä oli paikalla myös oikein mukavasti ❤️
Näytös loppui puoli yhdeksän aikoihin. Minun junani lähti kymmeneltä.
Helsingin keskusta oli jouluisen kaunis.
Olin lopulta kotona puoli kahdentoista aikoihin. Sitten piti vielä laskea kierroksia. Äärimmäinen nukkumaanmenoajan venyttäminen minulta. Mutta se kannatti, oli ihanaa ❤️
Kiitos ihanaisille työkavereille todella mukavasta illasta ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!