Pitkin kesää olen kuunnellut lähimetsässä palokärjen huutoa ja sen poikasten ääntelyjä. Kuusimetsän latvojen yllä ne ovat lennelleet ja olen äänten perusteella seurannut lentojen suuntaa. On ihan mahtavaa, että pesiminen on onnistunut. Viikko sitten näinkin palokärjen yllättävän lähellä puun runkoa koputtelemassa. Veikkailen, että oli tämän kesän poikasia, sillä sillä ei ollut mitään kiirettä ja sain jonkin verran liikkuakin siinä lähellä sen häiriintymättä siitä. Metsässä oli sen verran hämärää, ettei kuva olisi onnistunut, vaikka kamera olisikin ollut mukana. Nautiskelin tikan touhujen seuraamisesta, mahtava hetki.
Sienten perässä könytessä törmää muutenkin hurmaaviin luontokokemuksiin. Kuten eilen syvissä sammalkohdissa kantarellien äärellä näin kolme hyppelevää pienen pientä sammakkoa. Kaikki tosin eri paikoista.
Luulin olevani viisaskin, kun ennustelin eilen aamulla miehelleni, että kantarelleja ei varmaan enää tänä vuonna ole tulossa kovinkaan paljon. Lähdinkin sitten enemmänkin suppilovahveroita etsimään ja siinä samalla vain hieman kantarellien perään vilkuilin. Nämä kuvat ovat muutaman päivän takaa eri metsästä. Piileskeleviä tyyppejä nämäkin ;-)
Kantarelleja kannoin kotiin sitten peräti 800 grammaa ja suppilovahveroita vain 400 grammaa. Kun kotona oli ennestään vielä 300 gremmaa siivoamatonta ja laittamatonta kantarellia, suppilovahverot (reilut 2 litraa siis) menivät edelleen sijoitettavaksi. Onneksi niillekin löytyi koti :-)
Mutta kantarelleja nähtävästi löytyy hyvin vieläkin, etenkin, jos sateita tulee edes silloin tällöin. Tulipahan sekin opittua.
Kanttarellit ovat suppiksien lisäksi ihan lemppareitani. Maku on mieto, koostumus hyvä. Tänä kesänä emme ole oikein onnistuneet löytämään kanttarelleja, mutta jospa sitten niitä suppilovahveroita löytyisi.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita Sinulle!
Pidetään peukkuja suppiksille. Eikä sitä tiedä, millaisia kantarelliapajiakin sitä voi vielä löytää :-)
PoistaVielä on kanttarellit pysyneet piilossa minulta. Savossa maaperä on kuivaa, sadetta tarvittaisiin. Kuusamosta olen aiempina vuosina löytänyt vielä lokakuussakin kanttarelleja ja suppilovahveroita. Odotan, että pääsen sinne tutkimaan sienipaikkojani.
VastaaPoistaToivottavasti sienipaikat tuottavat satoa :-)
PoistaMinä vasta opettelen ja etsiskelen sienipaikkoja. Kantarelleja olen löytänyt koivuvaltaisista metsistä (missä niitä lukemani mukaan pitäisi olla) vain satunnaisesti. Ehkä joku muu on ollut minua nopeampi tai nuo metsät ovat olleet tänä vuonna vain liian kuivia? Parhaiten kantarelleja olen löytänyt kuusimetsistä, joissa kasvaa hieman koivujakin. Ei mitään isoja esiintymiä, mutta muutama sieni siellä ja muutama tuolla :-)
Viikolla on lähdettävä jälleen metsään;-) Haaparouskuja pitäisi myös löytää.
VastaaPoistaRouskut ovat olleet vähissä lupaavan alun jälkeen :-(
PoistaKanttarelleja näytti aluksi tulevan hyvin, mutta sitten alkoi kuiva kausi, eikä niitä enää ole näkynyt. Rouskuja saisi tulla edes sen verran, että jouluna saisi sienisalaatin.
VastaaPoistaMeillä muutamat sateet elvyttivät sammalmetsien sieniä kivasti. Toisaalta melko aloittelevana sienestäjänä olen ikionnellinen jokaisesta löytämästäni sienestä, joten kiitollisuustasoni on aika matalalla ;-)
PoistaToivotaan elvyttäviä sateita sinne teille.
Hienoa, että vieläkin löytyy ja tuleehan oltua ulkona!
VastaaPoistaTiukan työpäivän jälkeen sienireissu on niin mahdottoman meditatiivinen tapahtuma - voimat palautuvat ihan ihmeellisesti. Ilman etätöitä se tosin ei olisi omalla kohdalla mahdollista. Onneksi meillä on ollut mahdollisuus etätöihin jo ennen korona-aikojakin.
PoistaKanttarellit ovat osanneet piiloutua hyvin. Täällä päin kanttarelleja on runsaasti. Hetki sitten bongasin kylän sivuilta useamman 9 ja 10 kilon myynti-ilmoituksen.
VastaaPoistaOho! Litra kantarelleja painaa keskimäärin 300 grammaa, yksi kilo tekee reilut kolme litraa ja 9 kiloa peräti 30 litraa!
PoistaOlen kyllä niin kateellinen. Mä olen yrittänyt löytää edes kaupoista kantarellejä, mutta ei niitä ole. Joskus jossain on ollut kuivattuja, mutta hinta on ollut niin huikea, että kuivatut ovat jääneet hyllyyn. Olen viimeksi syönyt kantarellejä syksyllä 1998. Olisi aika taas uudistaa makuelämys.
VastaaPoistaKantarellit eivät lukemani mukaan ole parhaimmillaan kuivattuina. Eli niistä ei todellakaan kannata maksaa maltaita. Harmi, ettei kantarellejä löydy kaupoistasi :-(
PoistaTapaamasi palokärki oli varmaankin poikanen. Sehän on noin muuten tosi arka lintu. Ihania kuvia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaNiin minäkin päättelin, sillä palokärki on yleensä aina niin vikkelä ja varovainen liikkeissään.
Meidän tikkanaapurit on hiljenneet tyystin, vaikka alkukesästä oli semmosta triangelidraamaa välillä. Ja suppikset pysyy multa piilossa, en tosin ole aktiivisesti etsinyt mutta lenkkeillessä katsellut.
VastaaPoistaJos vain sateita tulee, niin suppikset varmaankin pompahtavat pian pinnalle. Meillä on lähimetsässä ollut jo lupaavaa edistystä. Vakiosuppispaikka odottelee selvästikin vielä syksyä ;-)
PoistaOi, en ole koskaan nähnyt palokärjen poikasia/nuorisoa, vaikka palokärkiä meidänkin metsissä elelee.
VastaaPoistaKäpytikat aloitti keväällä pesän teon tontillamme olleeseen puuhun. Ne kuitenkin luopuivat pesästä varhaisessa vaiheessa. Puu oli tien vieressä. Ehkä oli liian rauhatonta, vaikka taajaman ulkopuolella ollaankin.
Varikset ovat ainakin valppaita käpytikan poikien metsästäjiä. Poikaset pärjäävät varmasti parhaiten heti, kun pääsevät pesästä selvästi kauemmas.
PoistaOnneksi on satanut. Saadaan lisää sieniä.
VastaaPoistaJep :-)
Poista