Ruuhkavuosista puhutaan paljon, mutta aikaisemmin kuvittelin niiden tarkoittavan vain lasten koulu-harrastusaikaa, jolloin vanhempien pitää oman elämänsä lisäksi revetä todella moneen paikkaan yhtä aikaa.
Tekoäly kiteyttää ruuhkavuodet seuraavasti: "Ruuhkavuodet ovat elämänvaihetta, jolle ovat tyypillisiä työ-, perhe- ja arki-elämän yhteensovittamiseen liittyvät haasteet ja kiire. Tähän ajanjaksoon liittyy usein lasten harrastukset, koulu- ja päiväkotikyydit sekä muu arjen pyöritys, mikä voi johtaa uupumukseen ja oman ajan tai parisuhteen laiminlyöntiin."
Kun vanhempani siirtyivät elämissään sellaisiin vaiheisiin, joissa he tarvitsivat paljon käytännön tukea, koin olevani kovasti ja paljon jälleen kerran ruuhkavuosissa. Yksinkertaiset asiat vaativat melkoisia irtiottoja arjesta, koska välimatka vaati oman aikansa.
Nyt lapset ja vanhemmat ovat poistuneet oman hoivavastuuni ulkopuolelle. Silti koen pyöriväni jälleen kerran ruuhkavuosissa. Työni imee jatkuvasti enemmän energiaani ja jaksamistani kuin resurssini kestävät. Onneksi työ antaa myös paljon. Oma henkilökohtainen elämänikin vaatii hieman viikkosiivousta enemmän tekemistä ja energiaa. Toki se viikkosiivouskin jää vähän heitteille 🥴
Neljän viikon kirpputorirupeama päättyy virallisesti huomenna. Epävirallisesti sitten, kun loput tavarat on lajiteltu ja siirretty seuraaviin sijoituspaikkoihinsa. Vannoin jokin aika sitten, etten koskaan, ikinä enää lähde kirpputoreilemaan. Vaan niin sitä tavaraa löytyi kierrätettäväksi enemmän ja vähemmän itse kunkin perheenjäsenen hallusta. Yhteinen kirpputoripanostus auttoi kaikkia, vaikka tiesin jo alun perin, että varsinainen tekeminen on minun vastuullani.
Kirpputoripaikka oli meillä lopulta neljä viikkoa. Kirpputoripaikan huoltotoimenpiteet pitivät huolen siitä, ettei tylsää toimettomuutta ehtinyt tulemaan.
Taloudellisesti homma ei ole kannattavaa, jos laskee käytetyn työajan siihen mukaan. Mutta kierrätyksen näkökulmasta paljon tavaroita ja vaatteita pääsi uusiin kohteisiin. Lapsetkin hyötyivät rupeamasta taloudellisesti (hieman), sillä paikkamaksut menivät meiltä vanhemmilta. Olin säästänyt myyntikelpoista kierrätystavaraa juuri tätä varten ja jättänyt viemästä niitä hyväntekeväisyyskirpputoreille. Siinä mielessä paikkamaksut tulivat melkoisen helpolla.
Eihän tämä mitään täysjärkisen touhua ole, mutta olemme päätyneet kierrättämään käyttökelpoisia, mutta meille tarpeettomia tavaroita eteenpäin oikein isolla kädellä. Kyllä tämä kannatti, vaikka onkin vaatinut oman ison veronsa kaiken työkuorman keskellä.
Huomenna on kirpputoripaikan tyhjennyspäivä. Heti työpäivän jälkeen tyhjennämme paikan ja saan toivottavasti unissanikin rauhan tämän asian suhteen 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!