Kirpputoriprojekti on ohi. Työkiireet eivät ole helpottaneet yhtään. Yritän muokata omaa ajatteluani siihen, että uskallan oikeasti priorisoida. Sain työkavereilta ihanaa sympatiaa ja empatiaa enkä koe enää olevani niin yksin kaikkien työtuskieni kanssa. Iso kiitos ihanille työkavereilleni lämpimästä huomiosta ❤️
En ole koskaan ihan oikeasti kuulunut mihinkään ystäväpiireihin. Sosiaalinen kokemattomuuteni näkyy ja tuntuu edelleen kaikessa arjessani. Jotkut oppivat jo lapsena, kuinka toimia porukoissa ja lähestyä ihmisiä. Miten noissa taidoissa voisikaan kehittää itseään ylen varttuneena aikuisena?
Tässä vielä taas kuva menneeltä syyslomalta.
Tämä Helsinki löytyi Lounais-Suomesta Taivassalon läheltä.
"Helsinki on kylä Taivassalossa. Kylässä on muutama asukas sekä vapaa-ajanasukkaita kesäaikaan. Kylän nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Vastaavatyyppisissä nimeissä Helsinge viittaa asukkaisiin, joiden alkuperä on Ruotsin Helsinglannista" Näin kertoo kylästä Wikipedia.
Tie päättyi entiseen lossilaituriin, josta nyt ei pääse enää minnekään.
Tutkimukset kertovat, että ihminen hyötyy monin tavoin sosiaalisista kontakteista. Olen työkuormani kanssa uppoutunut selviytymään omaan kuplaani. Ehkei se sittenkään ole se menestyvä resepti? Ehkä palautuminen yhdessä ystävän tai työkaverin kanssa voisi olla vaikuttavampaa kuin palautumisen tavoittelu ihan yksinään? Siinäpä mietittävää tuleville viikoille 🤔
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!